tiistai 13. maaliskuuta 2012

Where did I come from, where am I going?

Oikein sellaista dallaspullan tuoksuista huomenta vaan kaikille, näin Kontiovaaraa lainatakseni. Seuraa kuvia viimeaikaisista huutonetin tyhjennyksistäni, höystettynä tarkemmin määrittelemättömällä kriiseilyhöpinällä. Koittakaa kestää.
 

                             
Supernätti pitsipaita/mekko, jota myyjä myi muutamalla eurolla "kohtalaisen" kuntoisena... en kyllä itse ole tästä juuri mitään vikaa löytänyt.

Olen ollut hieman äkäinen akka viime aikoina. Turhautunut on ehkä se oikea sana, turhautunut kaikkeen. En oikein löydä termiä tälle. Kevätvitutus? :D

Minulla ei pitäisi olla mitään syytä valittaa, koska elämäni on tällä hetkellä rennompaa kuin koskaan ennen; huoleton työpaikka, mahtavat työkaverit, rahat riittää kaikkeen ihan hyvin ja parisuhdekin on kunnossa. Ystäväpiirini on eheämpi kuin koskaan ja ympärillä on ihania ihmisiä. Mistään ei ole tarvinnut ottaa stressiä. Kevätkin on tulossa, mikä yleensä nostaa tunnelman kattoon, muttei tällä kertaa riittävästi.

Tuntuu, että ongelman ydin piileekin juuri tässä rentoudessa. Kaikki seikkailun tuntu on kadonnut kaikesta. Silti ei tunnu ihan siltäkään, että tekis mieli nousta tästä koneelta ja lähteä kiertämään maailmaa... Mikä siis avuksi? Jokin pieni maisemanvaihdos ehkä, mutta mihin? Tuntuu ettei mistään jaksa enää edes kiinnostua tai innostua. Kamalaa!

Lueskelin juuri ikivanhoja journal-merkintöjäni (kirjoitin sinne nuorempana melkein päivittäin), ja osittain kaipaan sitä typerän teinin spontaaniutta. Saatoin hetkessä lähteä yksin ulkomaille lempibändin keikalle. Tai toiselle puolelle Suomea noin vaan. Maailma kaatui pienimmästäkin vastoinkäymisestä, mutta toisaalta osasin myös repiä suunnatonta iloa hyvin pienistä jutuista. Nyt kaikki tuntuu olevan niin ärsyttävän tasaista.
Viimeisin tekemäni spontaani asia taitaa olla liftaus-matka eurooppaan poikaystävän kanssa kaksi kesää sitten... Olin silloinkin lähinnä kauhusta jäykkänä, vaikka reissu varsin mukava olikin :'D

                         
Röpelöhelmainen "keijukais"toppi, josta tykkään ihan hulluna. Irtosi myös muutamalla eurolla, vaikka tämä on Indian Bazarista, jossa nämä maksaa monia kymppejä.

Mieltä madaltaa myös se, että täytän kohta 25. En haluaisi täyttää, kun musta ei tunnu yhtään niin vanhalta. Stressaan jokaisesta juonteesta, joka kasvoihini ilmestyy (jota kukaan muu ei edes huomaisi), ja mielessä pyörii jatkuvasti se miten "vanha" jo olen, vaikka ei sillä vatvomisella juuri todellisuuden kanssa ole mitään tekemistä.

Jonkunnäköinen kummallinen kunnianhimo tuntuu myös hiipineen viime aikoina elämääni, parantuneen itseluottamuksen myötä, enkä keksi miten sen saisi tyydytettyä. Tuntuu että elämä on mennyt vähän hukkaan, kun en ole käyttänyt aikaani tekemällä jotain maata mullistavaa.
Tämä blogikin välillä stressaa ja turhauttaa, vaikka tästä onkin tullut hyvin tärkeä harrastus, tai ehkä juuri siksi. Vertailen itseäni muihin ja välillä tekee melkein mieli pistää omat pillit pussiin.
Ylipäänsä netti ahdistaa, kun se hallitsee ihmisten elämää ihan liikaa nykyään. Se tekee elämän helpoksi, mutta toisaalta hyvin passiiviseksi. Tekis melkein mieli luopua kaikista profiileista, mitkä olen sosiaalisiin medioihin erehtynyt luomaan, kun ne tuntuvat aiheuttavan enemmän huonoa kuin hyvää oloa...

                                    
 No eikö ole söpö?! Siinä on pieniä samettisia Mikki Hiiriä :D Onneksi mahtuu juuri ja  juuri päälleni, kun on jotain lasten kokoa.

                                    

Perustaisinko ompeluyrityksen? Kaikki kyselee, miksi en tee niin. En koe osaavani vielä ommella niin hyvin että musta olisi siihen, ja sen jälkeen se tietty vapaus ompelussa olisi tipotiessään, ja pitäis stressata jostain kirjanpidosta ja kaikesta muusta älyttömästä.
Menisinkö opiskelemaan jotain muuta kivaa? Kuten toiseen unelma-ammattiini puusepäksi? Se olisi mahtavaa, rakastan huonekalujen uudistamista ja puutöitä ja kaikkea semmoista <3 Mutta kaikki sanoo, ettei puusepille riitä töitä. Kondiittorikin houkuttelisi, mutten jotenkin näe itseäni aamuviideltä pyöräyttelemässä mitään kakkusia.
Myös eläimet tai musiikki kiinnostaisivat. Mutta kuulostaako kumpikaan kovin työllistävältä? Ei.

Nykyinen duuni on iltatyötä, mikä sopii minulle mainiosti - saan nukkua tarpeeksi, ja tehdä päivät mitä haluan. Jos teen jotain tavallista 8-16 päivätyötä, musta tulee täysi vihannes joka ei jaksa edes ommella tai nähdä kavereita. Kokeiltu on monet kerrat. (Ompelen siis kotona vapaa-ajalla, koska ei, ompelijalle EI ole töitä :D Tiesin sen kyllä jo ennenkuin lähdin opiskelemaan, halusin sieltä itselleni vaan ammattitaidon, jonka sainkin).

google
                                                    
Silti mua ei jotenkin nappais koko loppuelämääni istua skannaamassa rahtikirjoja, vaikka se rentoa puuhaa onkin. Olen tottunut tekemään raskaampaa fyysistä työtä, joten koneella istuminen vallan puuduttaa, kun en oikein ole mikään himoliikunnan harrastajakaan. Sitä paitsi pitäis ruveta saamaan myös rahaa säästöön, että saisi joskus sen metsämökin tai Japanin matkan.
En suoraan sanottuna kyllä uskalla vaihtaa työpaikkaa. Olen tätä ennen joutunut työskentelemään vain inhottavien ihmisten kanssa. Tämä nykyinen paikka on ihan paratiisi, kun kaikki ovat mukavia. Ynnh. Liian vaikeeta.

Tämän vuoden to do -listalla siis ykkösenä keksiä sisältö elämään. Vaikka useampi ^^ Toivottavasti kesäkin toisi jotain superjännittävää tullessaan! Ainakin tulen tekemään kaikkeni sen eteen :D

7 kommenttia:

  1. Olet löytänyt ihania vaatteita huuto.netin syövereistä <3 Sopii sulle todella hyvin :) Kyllä kaikki järjestyy vielä oikein päin :) Kevät on itsellnikin aina sitä aikaa kun mikää ei miellytä :) mutta se väistyy tieltä kun kesä tulee lähemmäs!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tykkään itekin näistä :D
      Toivottavasti järjestyy... kevät on vähän outoa aikaa, kun aina keväisin tuntuu aina tapahtuvan kaikki ikävät asiat ainakin mun tähänastisessa elämässä. Tosin eipä nyt ole mitään ikävää tapahtunut, tää fiilis nyt vaan jotenkin on tällanen. Mutta tämä vissiin on aika yleistä, kun kuulee aika monelta tätä samaa.

      Poista
  2. Kaipa tämä aika on meidän ikäisille se kohta elämässä, jolloin hakee elämäänsä sisältöä ja tarkoitusta.. Tiedän niin hyvin, mistä puhut. Itsekin laitoin juuri kolmeen eri kouluun hakemuksen eläintenhoitajaksi, jää nähtäväksi tuleeko mistäkään vastausta. Mulla oli joku ajatus tehdä jotakin repäisevää, ennen kuin täytän sen 25, mutta en ole vielä päätynyt mihinkään lopulliseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, en oo sitten ainut... No sä sait ainakin tehtyä jotain asioiden eteen ja laitettua ne hakemukset ;) Ja tiedät mitä haluat. Mäkin haluaisin tietää :D No asioilla on tapana järjestyä, kyllä niin tulee varmasti käymään vielä kummallekin ;)
      Mites se sun huulikorusuunnitelma? ;D

      Poista
    2. NIIIIIN, kyllä mun piti se ottaa, niinku se tatuointikin :D jos tuut mun mukaan???

      Poista
    3. Kyllä musta aina seuraa saa :D Ai niin ja sun pitää piirtää joskus mulle joku tatska, ko en ite osaa. En tosin vielä tiedä aihetta, mutta sehän on vain ajan kysymys..!

      Poista