perjantai 28. syyskuuta 2012

There and Back

Sain haasteen Henniltä, tosin olin innostunut sonni ja aloin tekemään tätä jo ennenkuin mut haastettiin :D Rupesin ihan kaivelemaan wanhoja kuvia ja päiväkirjamerkintöjä. Elämäänsä on ihan kiva selata välillä taaksepäin.
Mun piti tehdä joku pienimuotoinen tyylinkehityspostaus, mutta tässähän tämä nyt meneekin sopivasti samalla parin kuvan kanssa.

10 vuotta sitten..

-Olin yläasteella
-Vietin lähes kaiken aikani silloisen "kaverin" kanssa joka teki elämäni paikoin melko haastavaksi
-Olin liian kiltti
-Kävin rippileirin (!), joka oli vaellusripari Lapissa. Harmitti, kun samassa ryhmässä oli niin paljon mälsiä tyyppejä, että muuten hyvä reissu meni lähinnä siinä että vitutti :D
-Olin kiinnostunut wiccalaisuudesta luettuani jonkun lehtijutun, ja kirjoitin siitä päiväkirjaani pitkät litanniat :D
-Pukeuduin koko ajan siniseen ja turkoosiin
-Aloin värjäämään hiuksiani punaiseksi, vaikka äiti ei tykänny yhtään. Vaihtelin sitä kyllä myös vaaleaksi ja ruskeaksi.

Rippikuva xD

5 vuotta sitten...

-Kävin kuvataideopistoa, jossa viihdyin hyvin <3
-Olin kaupan kassalla töissä, mikä oli aivan suolistosta
-Muutin pois kotoa, asumaan kimppakämppään kaverini kanssa
-Otin huulilävistykseni
-Kävin Ruisrockissa kaveriporukalla, yksi harvoista festarikokemuksistani
-Matkustin yksin Linkin Parkin keikalle Ruotsiin
-Fanitin Poets of the Fallia henkeen ja vereen ja juoksin keikoilla koko ajan
-Leikkasin itsetehdyt rastani pois, ja aloin muutenkin siirtyä hippimeiningistä tummasävyisempään tyyliin, kun metallimusiikki tuli kuvioihin



        2007, ylhäällä ekat päivät lyhyttukkaisena, keskellä festarikuvia ja alemmassa juuri menossa Sonatan keikalle xD

3 vuotta sitten...

-Muutin ekaa kertaa ihan yksin asumaan, sain oman kämpän Espoosta
-Kärsin ahdistuneisuus -ja paniikkihäiriöstä, enkä muista alkuvuodesta hirveästi mitään
-Perheemme vanha koira lähti sateenkaarisillalle
-Kävin ammattikoulua (ompelu) ja sain kivoja kavereita
-Tapasin nykyisen mieheni
-Otin aniliininpunaiset sinettipidennykset (jotka olivat muuten ihanat, mutta pilasivat lopulta oman tukan kun pidin niitä liian kauan)
-Olin työharjoittelussa Cyber Shopissa
-Kävin Sauna Open Airissa, jossa näin ekaa kertaa Kamelotin ja tapasin siellä myös ekaa kertaa Jennin

                                                                           2009

1 vuosi sitten...

-Muutin mieheni kanssa yhteen
-Jouduin päästämään Wilman kissataivaaseen
-Aloitin blogini
-Aloin värjäämään tukkaa hopealla, käyttämään kuiturastoja ja toteuttamaan tyyliäni hieman rohkeammin
-Olin 2 viikkoa Samoksella kavereiden kanssa, ja Ruisrockissa kolme päivää<3

Kuluneena vuonna..

-Olen ommellut ja aikaansaanut varmaan enemmän töitä kun koskaan
-Olen viettänyt liikaa aikaa netissä ja varsinkin blogeissa
-Olen työskennellyt iltaorjana kuljetusfirman toimistolla
-Kävin Prodigyn keikalla ja Tuskassa
-Aloitin vähähiilarisen ruokavalion ja olen tiputtanut kymmenisen kiloa
-Kävin keskiaikamarkkinoilla, joka oli yksi parhaista päivistä ikinä!
-Löysin Adrian von Zieglerin musiikin
-Olen ahkerasti opiskellut kasviparantamista


Eilen minä...

-Tein tätä postausta :D
-Kävin töissä
-Kuivatin suppilovahveroita (ei niitä ollut kun joku 10 litraa)
-Kuuntelin kaatosateen ropinaa



Tänään minä...

-Kävin mummolla syömässä kaali-jotain
-Sain autoni takaisin, kun kulta kävi hakemassa sen korjaamolta Hämeenlinnasta (se päätti hajota sinne asti viime viikolla)
-Bloggasin ja luin blogeja


Huomenna minä...

-Menen aamulla silmät ristissä jonottamaan itelleni uutta puhelinta elektroniikkamessuille (nykyisen puhelimeni ostin vuonna 2007, et revitään siitä xD)
-Käyn varmaan kurkkaamassa UFFin euronpäivät tossa lähellä
-Värjään otsatukan
-Korjaan iskän nahkatakkia


Ylihuomenna minä...

-Dataan...
-Toivottavasti leikin uudella luurilla
-Kaavoitan suunnittelemaani mustanpuhuvaa hupparia talveksi. Siitä tulee joku täntapainen (kuva huutonetistä):

Vuoden päästä minä...

 -Lähden varmaan äidin kanssa käymään Italiaan ja oon aivan täpinössäni
-Menen Hämeen Keskiaikamarkkinoille toivottavasti isohkolla porukalla kera mökkeilyn^^
-Saan toivottavasti syksyksi opiskelupaikan
-Oon toivottavasti samassa paikassa töissä kun nytkin, että voin työskennellä siinä samalla
-Mulla toivon mukaan on jo pidempi oma tukka
-Haluan jonnekin festareille ja keikoille, ainakin Tuskaan
-Olen saanut rahaa säästöön

perjantai 21. syyskuuta 2012

China Flower


Muutama otos juuri valmistamastani vyötärökorsetista, joka on ensimmäinen lajiaan.

Tällainen ihan perus plansetti & nyörityshäkkyrä metalliluilla kyseessä, kankaana toimii punavalkoinen, tukikankailla kivikovaksi tuettu kiina-jacquard jonka sain aikoja sitten jollain pilkkahinnalla ^^ 
Nämä kaikki ensimmäiset tekeleet tuppaa aina olemaan vähän sellasta sunnuntailaatua, mutta ei tässä nyt lopulta kovin pahasti päässyt käymään, vaikka korjattavaakin vaikka millä mitalla löytyisi :D Poistot ei vieläkään ole ihan oikeilla kohdillaan, mutta ei tämä tunnu päällä lainkaan pahalta.
Ilman armotonta soutamista ja huopaamista multa nyt ei synny juuri mitään; alunperin tein tämän ihan valmiiksi asti tavallisena rinnan yli menevänä versiona, mutta yläosasta tuli niin käsittämättömän muotoinen että en todellakaan olis pukenut sitä ylleni yhtään mihinkään. Eli hammasta purren vaan mittaamaan ja leikkaamaan luut ja kappaleet uudestaan vyötärömalliseksi :D Onneksi  homma sentään oli suht helppo jos nyt ei siis tuota ylimääräistä säätämistä lasketa.


Tykkään tosi paljon tästä kirskankukkakuviosta, tosin tässä värit nyt eivät ole ihan ominta minua, ei punainen eikä valkoinen, kun tämä ei oikein tunnu sopivan minkään kanssa yhteen. Oli kovin turhauttavaa keksiä tämän kanssa puettavaksi yhtään mitään näitä kuvia varten, kun edes takuuvarma musta ei tunnu mätsäävän :D Sain nuo nyörit takana jotenkin solmuun niin tuo kiristys näyttää siksi vähän hassulta, mutta halusin kuitenkin esitellä tämän nyt kun oli aikaa käydä porukoiden kämpillä kuvaamassa.

Moi, tungin syömäpuikot päähäni... Wii, löysin vihdoin punaisen luomivärin Kicksistä. Oikeastaan se on poskipuna, mutta täydellinen myös luomilla - ei liian oranssi.
Seuraavasta korsustani tuleekin sitten superhieno, kun se on tehty oikein ompelijakisällin avustuksella! Siinä nyt vierähtää hetki, mutta tulossa on kuitenkin.

Itse en osaa oikein tehdä mitään tutoriaaleja korsettien valmistuksesta (eikä näillä taidoilla edes kannata), mutta esimerkiksi Lady Satinilta löytyy melko kattava sarja korsetin valmistuksesta ^^)


Mukavaa viikonloppua, lähden tästä mummo kainalossa mökille sieneen. Toivottavasti löytyy edes jotain niin ei nälkään kuolla...


Translation:
Here comes my very first waist-corset^^ It's very basic one with planset and cords. It doesn't really take shape on me as well as it may seem, but I'm content enough because hey, it's my first one! 

China-flower fabric was just some cheap find, I´m not so familiar with so bright colours like red or white, and it was quite frustrating to find anything from my wardrobe to wear with that - even the definite black doesn't look so good :D

This was actually overburst-corset firts, but since I have these skils to screw everything possible, I had to shrink it as a waist corset. Shape of the upper part was so hilarious that I definitely wouldn't have worn it anywhere. Now it's better and even wearable.

My next corset will be very fancy, since my friend helped me - she is a dressmaker in theatre and therefore sews them as her work, so she won't let me make any kind of rag :p

perjantai 14. syyskuuta 2012

Magical Animals 1: The owls are not what they seem



Hei vaan, lukijaiseni. Ajattelin tehdä kiinnostukseni pohjalta tällaisen postaussarjan, jossa käsittelen tiettyjä eläimiä siitä näkökulmasta, minkälaisia uskomuksia, maagisia ominaisuuksia jne niihin on aikojen saatossa liitetty ^^

Kuten tuosta hyvin omaperäisestä otsikosta voi päätellä, tämä aloituspostaus on omistettu ihanille pöllöille.



Pöllöt tunnetaan niiden tuimasta katseesta, hyvästä hämäränäöstä, lähes äänettömästä lennosta, huhuilusta sekä pitkälle kääntyilevästä pyöreästä päästä. Se on sopeutunut eri ilmastoihin ja kerrotaan, että se on ollut olemassa aikojen alusta saakka. Sen kuvia on löydetty jo luolamaalauksista.

Pöllö on kautta aikojen ollut mielipiteitä jakava eläin. Niitä on palvottu ja pelätty, ihailtu ja halveksittu, pidetty viisaina ja tyhminä, yhdistetty hyvään ja huonoon säähän, noituuteen ja lääkintätaitoon, jne. Ne ovat edustaneet niin tiedonvaloa ja viisautta, kuin myös pimeyttä ja kuolemaa. 


Pöllön pelottavaan maineeseen on erityisesti vaikuttanut se, että kyseessä on yöeläin, jonka on luultu pelkäävän valoa. Mielikuvaa ovat lietsoneet myös pöllöjen ihmisarkuus, äänetön lento ja aavemainen, huhuileva ääni. Se on ollut ja on monissa kulttuureissa edelleen "kuolleiden lintu", saksaksi kansankielellä Leichenhuhn eli kalmankana. Juuri huhuilun onkin uskottu ennustavan kuolemaa.


Pöllöillä on hyvin vahva maine henkimaailman lintuna, niin hyvässä kuin pahassa. Lintua pidettiin joko noidan apurina ja sanansaattajana tai jopa itse noitana, joka on muuttanut muotoaan. Kreikkalaisenkin mytologian mukaan noita aina halutessaan muuttaa itsensä pöllöksi, ja monissa kielissä pöllö ja noita onkin sama sana.



Toisaalta pöllö nähdään myös hyvän hengen lähettiläänä, kätketyn ja piilossa olevana totuuden tietäjänä. Se on todellisuudessa lempeä eläin, joka hyökkää ainoastaan puolustaessaan poikasiaan. Myös sellaiset hyvät ominaisuudet, kuten sopeutuvaisuus, voimankäytön taito, vastaanottavaisuus ja selvänäköisyys on yhdistetty pöllöön.
Meillä Suomessa nimitystä pöllö on jostain syystä käytetty myös kuvaamaan tyhmyyttä. Tästä kertoo myös pöllön kansanomaisempi nimitys hyypiö.

Intiaanit palvoivat pöllöä "yön kotkana" ja heidän mukaansa pöllö on kotoisin idästä, mistä aurinko nousee.
Puolalaisten tarujen mukaan pöllö on yöeläin, koska se on niin kaunis - muut linnut sortaisivat sitä päiväsaikaan kateellisina.

Pohjoismaissa pöllöä on pidetty sekä paholaisen että myös ukkosen jumalan Ukon lintuna.
Tunturipöllö sai ilmestyessään yleensä heti asemiehet peräänsä. Ammuttu pöllö naulattiin rakennuksen seinään tai oven päälle torjumaan salamaniskua, tulipaloa tai painajaista, kotieläinten yöllistä häiritsijää tai muita paholaisia. Tapa lienee ollut peräisin uskomuksesta pöllön hahmossa liikkuvasta Lapin noidasta, tosin jo muinaiset roomalaiset (xD) käyttivät samaa pöllönnaulitsemiskeinoa suojautumiseen.



Pöllön maallista ruumista on yritetty hyödyntää lukuisilla muillakin keinoilla. Ihmiset ovat syöneet pöllön silmiä hämäränäkönsä parantamiseksi. Sydämen taas kerrottiin tuovan rahaa, metsästysonnea ja rohkeutta sodassa. Pöllönmunasta ja -sydämestä tehdyllä keitoksella uskottiin olevan parantava vaikutus mm. alkoholismiin, kaatumatautiin ja hinkuyskään.
Venäläiset metsästäjät kantoivat mukanaan pöllön kynsiä, jotta ne auttaisivat kuolintapauksessa heitä kiipeämään Taivaaseen.
Intiassa pöllönlihan on uskottu kiihottavan sukupuoliviettiä, mutta myös tekevän hulluksi. Kun naisen vasemmalle rinnalle asetettiin pöllön sydän, tai pöllön oikea silmä nukkuvan naisen käteen, hänen uskottiin paljastavan kaikki salaisuutensa.

Pöllöjen mahdolliset pahat aikeet voitiin tehdä tyhjiksi esimerkiksi kääntämällä taskut nurin, solmimalla solmu nenäliinaan tai heittämällä suolaa tuleen.


Niin sanottu Minervanpöllö on viisauden ja filosofian perinteinen symboli, joka on lähtöisin kreikan mytologian Athene/Minerva -jumalattaresta, joka siis edustaa mm. tieteitä, taiteita ja tietoa. Hänen sanottiin kantavan mukanaan pöllöä, joka paljasti hänelle kätkettyjä totuuksia. Pöllö saattaa tosin symboloida useampaakin pakanajumalaa tai jumalatarta varsinkin kelttitarustoissa, kuten Blouddueuthia.
Jo filosofit Aristoteles ja Plinius tutkivat pöllöjä. Heidän ajoistaan lähtien ne ovat olleet sekä tiedemiesten että taiteilijoiden suosiossa.

Nykypäivänä pöllöstä voidaan sanoa tulleen jopa tietynlainen muoti-ilmiö. Esimerkiksi koru- ja tatuointimuoti on ottanut pöllön omakseen (sekä esim. Taika -astiasto). Kaupunkipöllöt, kuten Bubi ja Helsingin Forum-huuhkajat ovat edistäneet pöllön myönteistä kuvaa.
Harry Potter -leffat ovat tietysti myös osaltaan lisänneet pöllöjen suosiota. Esimerkiksi Intiassa lapset ovat innostuneet pitämään pöllöjä lemmikkeinä, mikä on luonnollisesti aiheuttanut hieman ongelmia ja pöllökantojen harvenemista...


Pöllö kuuluu omiin suosikkiotuksiini, voitaisiin laskea jopa eräänlaiseksi voimaeläimeksi. Se symboloi minulle nimenomaan viisautta ja onnea. En ole koskaan nähnyt minkäänlaista pöllöä luonnossa, mutta toivon joku päivä hartaasti näkeväni.

Tässäpä aasinsiltana muutama kotoani löytyvä, itselle tärkeä pöllöesine kun niitä nyt on sattunut kertymään!




Edellisissä kuvissakin esiintyvä, isovanhemmiltani jäänyt aito täytetty pöllö, joka on yksi ensimmäisistä lapsuusmuistoistani - suuri tunnearvo siis. Ukki piti tätä telkkarin päällä, meillä se on kirjahyllyssä herättämässä yleistä ihastusta (ja joskus hieman tervettä pelkoa :D) Tän kynnet on ihan julmetun terävät!
Mitä rotua tämä pieni kaveri lieneekään? Jos paikalla on nyt joku ornitologi niin kertoisiko minulle :D
En ole vielä keksinyt tälle nimeä, onko ehdotuksia? (Siis pitäähän tällaisella nyt nimi olla!)






Mummokin on ilmeisesti tykännyt pöllöistä. Tässä hänelle kuulunut hieman yliopistohenkinen patsas, joka painaa kun synti... noihin pieniin kannellisiin rasioihin saa laitettua jotain pientä sisälle, ja tuohon kouruun kyniä tms. 

Pöllökorua metsästin kauan. Ne on olleet monissa paikoissa kauhean isoja, mutta tämä pieni söpöläinen löytyi Cyber Shopista.

 Hopeisen pöllöpentan ostin käytettynä goottikirpusta, pitäis puhdistaa tämä vanhoista energioista kun joutais.

                                                      ...korvikset Bijou Birgittesta

                                                ...ja vihreäsilmäinen pöllösormus Seppälästä.


Tatuointi on ollut jo pitkään suunnitteilla, ja pöllö on yksi vahva suosikki tatskan aiheeksi ^^ En löytänyt ihan semmoista kuvaa kun haluaisin, mutta jotain tämän suuntaista (pienempi ja eri paikkaan tosin)


                                   Tää on tosi hauska, mistähän löytäis moisen neuleohjeen?!

Työn alla seuraavana ovat ainakin sellaiset otukset kuin lepakko, kissa, käärme ja korppi. MYÖS TOIVEITA OTETAAN VASTAAN eli rohkeasti vaan listaamaan miulle sellaisia eläimiä, joista haluat tietää lisää! En siis tee näitä nyt perätysten vaan julkaisen näitä sitä mukaan kun olen saanut kerättyä kattavaa tietoa kustakin elukasta.

Lähteet:
http://www.hymita.com/anneli.htm
W.I.T.C.H -lehti 10/2003 (lol luen witchiä, hajotkaa)
http://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%B6ll%C3%B6t
http://www.tunturisusi.com/tunturipollo/
http://paganwiccan.about.com/od/othermagicspells/a/Legends-And-Lore-Of-Owls.htm
Kuvat googlesta, paitsi nuo omani

--

Translation:
I decided to make a little serie of different kinds of mystical animals. So let's start with one of my favourite creatures, a fascinating owl! ^^ 
(Sorry I have no clue why Blogger changes size of the text like this)...


They say that owls has existed from the beginning of times. It’s as much feared as loved animal all over the world, and every culture can tell different stories about it. Owl is combined sometimes in witchery and black magig, sometimes in wisdom and knowledge, bad  and good omens etc. However, it has a very strong prestige as a bird of the spirit world.
Owl’s hooting is one thing that may raise fear - It's believed that hearing it indicated an imminent death. Owls are also flying and hunting in the night time only. But after all it’s very gentle animal who attacks only to defend its cubs.
Owl is one kind of power animal for me, I’ve always loved it. I don’t see it as a scary animal at all, since it represents wisdom and happiness for me. I’ve never seen an owl in real life (except in zoo) but hopefully I will some day.
In those pictures I introduced some owl-items from my home, the jewellery is mine and that lovely filled owl and statue belonged to my grandparents. 

You can also make a wish now, if you want to read more about some specific animal ;)

perjantai 7. syyskuuta 2012

Little Miss Beauty?

Hieman poikeava postaus, koska aihe mietityttää niin että tekee mieli kirjoittaa siitä pari ajatusta :D

Lapsimissi. Tämä termi on jo hieman surkuhupaisa, kaksi sanaa joilla ei olettaisi olevan toistensa kanssa juuri mitään tekemistä. Vaan nykyään on kaikki mahdollista!

En ehkä ole ilmiöstä ihan niin rageissani (saati sitten lainkaan yllättynyt) kun monet muut, eikä aihe muutenkaan ole lähellä sydäntäni oikein miltään kantilta katsottuna... Vähän jopa tuntuu turhalta kritisoida tällaista aihetta, mikä on jo itsessään kritisoitu puhki.
Eikä tämä edes mikään uusi juttu ole; jenkeissä ja briteissä lasten kauneuskisoja on järjestetty jo pitkään.

Mutta onhan se nyt jollain tavalla hieman irstasta, että pienet tytöt laitetaan lavalle kuin esineet, jopa meikattuina verkkosukissa ja korkkareissa, joidenkin setien ja tätien arvioitavaksi, kilpailemaan toisiaan vastaan ulkoisesta kauneudesta.

                                                             Etsi kuvasta viisi virhettä...

Okei, kyllähän lähes jokainen tyttölapsi haluaa olla prinsessa kauniissa puvussaan ja mahdollisesti haaveilee parrasvalojen loisteestakin. Ja tietysti vanhempien mielestä se oma lapsi on kaikista kaunein. Missikisat lapsille lyövät näin ollen molemmat kärpäset yhdellä iskulla - vai onko näin?
Itsekin pukeuduin lapsena yksin ja kaverini kanssa kaikenmaailman röyhelöön ja rimpsuun, laitoin äidin huulipunaa ja saatoin kokeilla korkkareitakin, koska se oli hauskaa. Siinä ei ollut suorittamisen makua, vaan oli jännittävää kokeilla kaikkea, siellä omassa huoneessa muiden katseilta suojassa, leikkiä aikuista.

Mitä jos olisikin pitänyt kilpailla muiden kanssa, siitä kuka on kaunein. Joskus alle 10-vuotiaana? Kenellä on parhaat meikit, kun ei itse edes osannut itseään vielä meikata?! Mitä sen ikäinen edes ymmärtää näistä asioista?
Ja millä perusteilla voittajan valinta edes tehdään kun on kyseessä lapsi? En löytänyt valintakriteereitä mistään.

Toki monen (minullekin tutun) lapsen elämä on kaikennäköisissä urheilukilpailuissa ramppaamista, mutta on se hieman eri asia kilpailla vaivoin hankituilla erityistaidoilla, kun pelkällä pärstäkertoimella.

Lapsen "kauneus" ja söpöys kaiketi perustuu alun alkujaan siihen, että vanhemmilla syntyisi hoivavietti tätä kohtaan. On siis täysin luonnollista pitää lastaan kauniina. Miksi tästäkin pitää nyt ulkopuolisten tahojen kautta jotenkin hyötyä vielä lisää? No onhan se varmasti ihan tuottoisa bisnes. Esim. Amerikassa näitä lasten kauneuskisoja järjestetään satoja vuodessa, ja vanhemmat tuhlaavat pikkuistensa tälläämiseen ties kuinka paljon. Voitostakin vanhemmat nettoaa sievoisen summan.

Olisikohan tässä kyse siitä, että lapsensa kisoihin laittava äiti yrittää jotenkin paikkailla itseään, ja elää lapsen kautta? Minun lapseni on niin kaunis että voittaa kenet tahansa, lähdetäänpä kisaamaan. Jaa, ei voittanut, missähän minä nyt olen tehnyt väärin. Tai että sehän voitti, siitäs saitte kaikki te muut ja rumemmat kakaranne! :D Siinähän lapsi saa sen käsityksen, että äidin rakkaus perustuu vain ulkonäköön ja siinä miten pärjää kilpailuissa muita vastaan.
Näiden lasten pynttäämiseen siis laitetaan ihan kiitettävä määrä rahaa, jonka hmm... voisi vaikka säästää koulutukseen? Mutta vanhempien mielestä on tärkeämpää totuttaa lapsi pienestä pitäen kestämään kilpailua ja vastakkainasettelua, ja pärjäämään paremmin ulkoisilla avuilla.


Erään Tennesseeläisen lapsimissin äiti perusteli kisoihin laittamista näin: "Hän op­pii pi­tä­mään huol­ta it­ses­tään ja va­ro­maan, mi­tä syö. Ne ky­vyt säi­ly­vät hä­nel­lä ko­ko elä­män."
No ok :D Näitä taitoja ei voi opettaa hänelle millään muulla konstilla, kun juoksuttamalla häntä missikisoissa? Lapsen elämä siis tulee jatkossaKIN pyörimään pääosin ruuan, painon ja oman pärstän ympärillä.
Onhan se ihan valitettava tosiasia, että tässä maailmassa voi pärjätä pitkälle ulkonäöllä, mutta kyllä se raja jossain vaiheessa tulee vastaan, jos pää on täynnä tyhjää. Ja tietysti varsinkin jenkeissä on ihan hyvä katsoa mitä suuhunsa laittaa, kun siellä tuo roskaruokakulttuuri jyllää. Mutta onko tämä nyt sittenkään se paras ratkaisu? Eikö ne kaikenmaailman botox-Barbie-lelut ja median muutenkin tuputtamat naisihanteet ole jo ihan tarpeeksi?

Eräs kilpailun järjestäjä taas toteaa, että  "yh­teis­kun­ta on aset­ta­nut mei­dät ja­lus­tal­le, ja odot­taa mei­dän ole­van se­kä kau­nii­ta et­tä vah­vo­ja. Se on nai­sen osa, on ai­na ol­lut ja tu­lee ai­na ole­maan."

Mun mielestä jo ne "normaalit" missikisat on ihan aikansa eläneitä. Mitä niistä misseistä tulee? Mun havaintojeni mukaan korkeintaan juontajia. Onhan se ihan kiva katsella nättejä neitoja (kuulostinpa joltain irstaalta sedältä), mutta musta ne kaikki on aina ihan samannäköisiä :D Oma kauneuskäsitykseni kun ei perustu siihen, näyttääkö joku katalogimallilta vai ei.
Varsinaisissa missikisoissa kuitenkin nainen on itse tehnyt valinnan osallistua kisoihin. Lapsen puolesta sen tekee vanhempi.

Mietin, millaiset odotukset tällaisilla lapsilla on ennen kisoja. Ajatteleeko hän vain, että onpas kivaa pukeutua mekkoon ja meikata? Vai stressaako hän kilpailutilanteesta, ymmärtääkö hän mikä on homman nimi? Varmaan riippuu iästä, kilpailijoitahan riittää ihan 1-vuotiaista lähtien o_O Saati sitten kohtaavatko he ikätovereiltaan todellisuudessa ihailua, vaiko sääliä.


Eräs lapsimissi kuulemma puhui Liv-dokkarin haastattelussa, että ei usko tarvitsevansa elämässä juurikaan älykkyyttä, koska on nätti. Hän tulisi myös saamaan komean poikaystävän, toisin kuin rumat tytöt, jotka ehkä saisivat ruman ja silmälasipäisen (?!) poikaystävän. Hän oli siis iältään 11v. Hmmm... olikohan tuo hänen itsensä muodostama päätelmä asioista, vai olisiko joku kuitenkin mennyt syöttämään hänelle vähän pajunköyttä? :D

Virossakin järjestetään lasten kauneuskisat ihan näillä näppäimillä. Korkokengät ja vahva meikki kuulemma ovat sentään kiellettyjä, mutta silti. Suomeen näitä kisoja ei (onneksi) tule, kuten monet varmasti ovat lukeneet, vaikka eräs superhypermarjo kovasti yritti x) Ei ne olisi kuulemma olleet "varsinaiset" missikisat, mutta ymmärtääkseni siellä olisi kuitenkin laitettu lapset jollain lailla paremmuusjärjestykseen.
Tosin minun on myönnettävä että olen nyt hieman tekopyhä, koska olisin varmasti mielenkiinnosta katsonut sarjaa ainakin yhden jakson, hieman kauhuissani mutta katsonut kuitenkin, ja osoittanut näin ollen hiljaisen hyväksyntäni asialle... Mutta onneksi ei siis tarvitse katsoa, tosi-tv on ihan tarpeeksi kamalaa jo muutenkin. Olisitko sinä katsonut?

Kokoomuksen naisten liiton puheenjohtaja kommentoi asiaa melko tyhjentävästi:
"Ai­kuis­ten tu­lee suo­jel­la lap­sia ul­ko­nä­kö­pai­neil­ta ei­kä hy­väk­syä nii­den ole­mas­sa­oloa ja käyt­tää nii­tä kau­pal­li­siin ja lap­sia esi­neel­lis­tä­viin tar­koi­tuk­siin. Vaik­ka ki­sois­sa jaet­tai­siin pelk­kiä mi­ta­li­si­jo­ja, täl­lais­ten ki­so­jen tar­koi­tus on kui­ten­kin sel­vä: toi­nen lap­si on tois­ta kauniimpi".

Kyllä tämä aika hyvin kertoo, millaisessa maailmassa me eletään. Lapsuuskin on jo lapsilta kielletty. Viimeisetkin viattomuuden rippeet on käännettävä hyödyksi, voitoksi ja rahaksi. 

Nyt haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne - hot or not? Laittaisitteko oman lapsenne kauneuskilpailuihin? Kaikki mielipiteet ovat tervetulleita, vaikka ne eivät vastaisi omiani ;)



(kuvat ovat googlesta ja Iltalehden sivuilta, ja lainausten lähteenä käytin hs.fi:n juttua  http://www.hs.fi/digilehti/#sunnuntai/Lapsimissi+ei+luovuta/a1346466941847 )

Translation:

Beauty contests for children. This subject isn't really very close to my heart, and propably it's quite clichéd also, but I just felt like I wanted to share couple of my thoughts.

Nowadays everything seems to be possible, even these beauty contests for girls who are barely 10 years old. They have pretty dresses, make-up and even high heels, some of them even have a fake tan, whitened teeth and hair extencions. They're walking and prancing in front of adult judges, competiting against each other. I think this is little bit pervert somehow.

When I was a kid, it was fun to wear my mom's heels, clothes or lipsticks secretly, and play adult for a little moment. I think every child has done it. But imagine what it would have been doing it in front of everyone, competiting against other girls that age.

Of course these contests are essentially not for those girls, but their parents. It seems like these mothers are trying to live their life through their daughters. They have ridiculous reasons to put their girls in beauty contests, like "this is the way she learns to eat well, so her body stays in good condition also in future". What kind of adult becomes of a child raised this way? And is this really the best way to learn how to live healthy? :D
And do these children realize what is the deal with beauty contests? They can't even do the make up for themselves yet!

It's propably natural to think your child is pretty, because then a parent gets a need to take very good care of him/her. But why do they have to get more and more benefits out of it?
Of course it have to be very profitable to arrange these contests. Also parents net a nice amount of money if their daughter wins, not to mention how much money they're using for titivating her looks for all these contests.
How about saving this money for education etc? No, it seems to be more important to teach how to be prettier than your competitors :p

I'm also wondering how these winners are taken by their coevals. Do they face admiration or just pity?

I once saw a short clip of some Little Miss Beauty etc. winner's interview. She said something like she doesn't need so much intelligence since she's so pretty. And she was going to get a good-looking boyfriend, when all ugly girls would get an ugly boyfriend with glasses and stuff (?!) And she was 11 years old. I wondered if this was her very own viewpoint or did someone put those words in her mouth...

Well, these children cannot be blamed. Adults have the responsibility, and they're using it wrong. Anyway, being celebrity in that age can also have not-so-good consequenses, even terrible ones like we saw in JonBenet Ramsey's case :(

Luckily we didn't get these contests in Finland, even though one of our reality-tv-stars tried to bring them but she got so much negative feedback that she cancelled the show :D Even though I have to admit, hypocritically, that I would have watched it even for one episode, just for interest. But luckily I don't have to.

What is your opinion? Would you put your daughter to a beauty contest? All kinds of opinions are welcome!

tiistai 4. syyskuuta 2012

Satiinitaivaan syvin olemus

"Kerro kymmenellä kuvalla, mistä aineksista sinun blogisi on tehty. On haastavaa rajoittaa koko blogin aihepiiri kymmeneen kuvaan! Haasta viisi bloggaajaa samaan, ja muista kertoa keneltä itse sait kuvahaasteen!  Mistä sinun blogisi on tehty... Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista?"

Tämä tuli Part of Jenny's World -neitoselta, kaunis kiitos

Mulle ei ollut haastavaa rajoittaa kuvia, vaan pikemmin keksiä niitä tarpeeksi xD Mitä se kertoo minusta ja blogistani...
En haasta ketään nyt erikseen kun näitä haasteita pyörii niin paljon, mutta kopioikaa vapaasti, se on erittäin suotavaa ^^

Ompelusta


Muusta väkertelystä

 

Juhlista, naamiaisista ja tapahtumista

 

Tukkasekoiluista

(kyllähän tää lasketaan yhdeksi kuvaksi?? xD)

 

Ystävistä

 

Kierrätyksestä - wanhasta uutta!

 

Löydöistä



Haaveilusta ja tunnelmoinnista

 

Steampunkista

 

..ja muista kiinnostuksenkohteista





Translation:
Idea of this "10 ingredients of my blog" -challenge was to come out with "only" ten pictures, describing your blog as well as possible.
I didn't find difficult to limit pictures but to find them enough xD What does it tell about me and my blog...
Anyway here they are; sewings, other handcrafts, parties, hair, friends, recycling, great finds, dreams, steampunk and other interests.
Feel free to copy this in your blog! :)