tiistai 25. helmikuuta 2014

Turning tables

Hey ♥

Kotiutin hiihtolomaksi koulussa itse tehdyn apupöydän, joka onnistui ihan hyvin!


Pöytä on tehty männystä, ja värjätty punertavalla petsillä :)

Tein siihen tuollaisen koristepäädyn, johon kaiversin sellaisella kuviotaltalla nuo koukerot.

Tuli kiva mieli kun opettajatkin kehui ja rinnakkaisluokkalaiset kyseli, että kenen tuo pöytä on! Vaikka tämä onkin täynnä virheitä kuolleista oksista ja liitoksista lähtien (pöytä tulee ratkeamaan monista kohdista viimeistään ensi talvena, koska iskin ja liimasin kaikki liitokset liian tiukkaan :D Puuhan on hyvinkin elävä materiaali ja liikahtelee vuodenaikojen, kosteuksien ja lämpötilojen mukaan, joten sille on eri keinoilla jätettävä liikkumatilaa.)



Tästä epäloogisena aasinsiltana hirveä valitus..!

Mulla ei koskaan ole ollut mitään kriisiä sen kanssa, mitä haluan elämältä ja olen vaan iloisesti ajelehtinut ympäriinsä, mutta nyt joku siunatun ikäkriisi on iskenyt hampaansa minuunkin.

Vaikka tykkäänkin puuseppäilystä, niin mua kaduttaa tämä valinta, on kaduttanut jo koulun alusta lähtien enemmän tai vähemmän. 

Laitoin yhteishakua jo vähän kaikkialle muualle, nyt kun se alkoi "sopivasti". Aloille, jotka ovat järkeviä, kuten joku liiketalouden perustutkinto o_O Mitää?! 

Kaduttaa siis lähinnä se (tosi yllättävä) tosiseikka, että en tee niillä puusepän papereilla yhtään mitään. Onhan se ihan kivaa tehdä itselleen sellasia huonekaluja kun haluaa, mutta onko se nyt sitten riittävä syy olla siellä kolmea vuotta?! 
Tuskin pääsen käyttämään taitojani koulun jälkeen enää, sillä ei mulla ole varaa perustaa firmaa, saati ostella mitään liiketiloja ja kymppitonnin koneita!
Johonkin tehtaaseen olis varmaan päädyttävä töihin, mutta missäs niitä on enää?

Tätä tietysti olisi voinut miettiä ennen kun tuonne haki, tai mielellään jo kymmenisen vuotta sitten ja tehdä parempia valintoja x__x Olen kateellinen kaikille jotka tietävät jo 15-vuotiaana mitä haluavat. Minä en tiedä vieläkään. Tunnen itseni jo nyt ihan ikälopuksi, aika juoksee ja loppuu kesken. Löytäisinpä jonkun nuoruden lähteen.


Lähinnä puuseppäily tuntuu harrastukselta, kuten myös ompelu (vaikka yrittäjä olenkin), ja kaipaan oikeaa ammattia. Kylmä totuus on, että vaikka mikään ei tänä päivänä ole varmaa, niin mikä tahansa ala työllistää paremmin, kun kumpikaan noista.
En halua olla mikään 40v ikuinen opiskelija, kun olen nyt jo ihan kurkkuani myöten täynnä koulua, jota on käyty nyt helvetti 20 vuotta putkeen. Haluan töihin!

Ennen pidin koulunsa keskeyttäneitä laiskoina ja tyhminä, mutta nyt tajuan itsekin miten paljon sen päätöksen takana on kaikenlaisia asioita.

No mutta en ole keskeyttänyt vielä, onneksi nyt ei todellakaan tarvitse tehdä mitään lopullisia päätöksiä, vaan elokuussa vasta, ja tän vuoden käyn ainakin tietysti loppuun joka tapauksessa, koska teatteriharjoittelu ^^) Enkä missään nimessä hyppäisi tyhjän päälle niin, etten saisi jotain muuta koulupaikkaa tai töitä tilalle!
Ja tietysti tuon koulun voi myös myöhemmin käydä loppuun, jos nyt irtoaa joku parempi opiskelupaikka - monet meidän koulussa käy sitä loppuun tauon jälkeen vasta nyt.

Onneksi on edes vaihtoehtoja. Vielä kun osais valita oikein.

26 kommenttia:

  1. Oi kun kiva! Pitää itekin jossain vaiheessa uskaltautuu kokeilemaan jotain kaiverrusjuttuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyl kivaa ja rentouttavaa :D Voisi alkaa koristeveistäjäksi tms!

      Poista
  2. Hieno pöytä! :) Ihana tuo väri, mie tykkään tuollaisista tummemman sävyisistä huonekaluista ja koristeellisista kuvioista niissä. ^^

    Mie kuulun niihin onnekkaisiin, jotka ties jo 15-vuotiaana, että mitä haluaa. Tuuri on käynyt myös siinä, että vakkaripaikka omalta alalta löytyy oman toiminimen lisäks, kun taas monet samalla alalla olleet ovat vaihtaneet alaa joko kesken koulutuksen taikka melkein heti valmistumisen jälkeen. :) Vaikka tein töitä vakipaikan saamisen eteen paljon, niin oli onnea, että paikka ylipäänsä vapautui. Nykyään tuntuu työpaikat olevan nimittäin aika tiukassa, mitä lukee ja kuulee tutuilta ja mediasta.

    Hyvä kumminkin, että vaihtoehtoja löytyy ja sinnikkyyttä siulla tuntuis olevan, mitä olen käsittänyt siusta blogin kautta. Tsemppiä näihin asioihin, mitä ikinä sitten päätätkään tehdä - eihän sitä tiedä, jos yrityksesi lähtisi hurjaan nousuun ja elättäisit itsesi täysin sillä työllä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) Tummat huonekalut on tässä kämpässä vallassa!

      Olet kyllä onnekas :D No onneksi edes jotkut ovat! Itsehän olen ollut pätkätyökierteessä siitä lähtien kun täytin 18, mutta sentään tehnyt jotain töitä aikalailla koko ajan. Pisin aika samassa paikassa on ollut 3 vuotta, sekin vuokrafirman kautta. Sitä ei aina arvosteta, vaikka se ei ole ollut minusta kiinni - en ole halunnut olla työttömänäkään, ja ainoastaan vuokratyötä tekemään on otettu! Puuh xD
      Ei mua siis haittaisi olla vaikka loppuelämääni töissä vuokrafirman kautta, kunhan edes työ kestäisi pidempään.

      Kyllä yrittäjänä aattelin pysyä mitä sitten ikinä tapahtuukin, mutta tämä on aika pienimuotoista kuitenkin :) Lähinnä harrastus, josta silloin tällöin tulee lisätienistejä :D Parempi kun ei mitään ^^

      Poista
  3. Ihana pöytä! Tosi kauniin värinen ja koukerot ovat hauskat.

    Tiedän niin hyvin tuon ikä- ja ammattikriiseilyn. Olen sinua vähän nuorempi, täytän 23, ja valmistuin 2011 rättiartesaaniksi. En missään vaiheessa kuvitellutkaan työllistyväni mutta se oli sen aikainen hätäratkaisu. Puuseppä ja kaikki käsillä tekeminen kiinnostaisi myös minua, mutta kun. Ei oikeasti ole järkeä koska en halua perustaa omaa yritystä. Tässä nyt sitten kituutetaan kolmatta vuotta paskaduunissa ja ahdistutaan koko ajan siitä kun ei tiedä mitä haluaa... minä kun en ole koskaan edes tykännyt koulusta joten hakeminen on siksikin suuri kynnys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :)

      Ymmärrän tuon hakemisen kynnyksen. Mä hain nytkin sellaisiin kouluihin, joissa katsoin että EI ole pääsykokeita, koska mulla loppuu energia, jos pitää vielä juosta jossain pääsykokeissa! Luotan sitten vaan todistuksiini, niillä ennenkin sisään päästy :D

      Ja äsken tajusin, että tämä uusi tutkintouudistus, jonka olemassaolon olin unohtanut, saattaa estää mun pääsyn kokonaan, kun mulla on jo useampi tutkinto. Että turhaan tuli ehkä kuitenkin haettua xD

      Höh :/ Jos tulee jotain uusia kiinnostuksen kohteita, kannattaa lähteä ihan rohkeasti niiden perään! Mutta ymmärrän että töistä ei ole niin helppo lähteäkään tänä päivänä, jos niitä on.

      Poista
  4. Ite hain ylä-astyeen jälkeen parturikouluun, koska oon luova ja halusin jotain sellasta tekemistä. Kaikista eniten hankaluuksia tuotti ihmiskontaktit, koska oon ollut joskus tosi ujo. Nyt oon ollu ''oikeissa töissä'' kesästä asti ja kokoajan oon vaan varmempim enkä kyllä keksis muutakaan mitä tekisin. Mutta ei tää oo mikää mun unelmaammatti ollut, joten toivoisin että joskus keksisin sellaisen, vaikka tästä ihan tykkäänkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että se osoittautui kuitenkin noin mieluisaksi! Joskus mullekin suositeltiin parturikampaajan koulutusta, mutta en ole ihan niin asiakaspalvelijaluonne, että mun kannattais.. :D

      Mäkin toivon et keksisin unelma-ammatin x_x no, ompelijan koulutus onneks jo on!

      Poista
  5. Itsellä on myös vähän samankaltainen kriisi menneillään, vaikka kohta täytänkin vasta 21 vuotta - todella epävarma fiilis siitä mitä voisi kunnolla tehdä elääkseen. Olisi just hienoa jos saisi tehdä jotain mitä osaa tarpeeksi ja ehkä jonkun verran nauttisikin siitä, vaikka toisaalta ei viitsisi tehdä pakkopullaa niistä vastaavina harrastuksina, muutenhan menisi niistä lähes kokonaan maku. : / Ja mieluisimmista työpaikoista saa nykyään taistella kynsin hampain, ellei sitten ole niin onnekas että omaa suhteita.

    Itse valmistuin viime joulukuussa jonkun sortin meikkaaja-maskeeraajaksi, mutta tietenkään alalta ei löydy töitä ellei perusta omaa toiminimeä - no thanks. Koetan sitten tässä yhteishaussa päästä elintarvikealalle (leipuri-kondiittoripuolelle), ja koettaa onneani siellä. (:

    Lycka till siullekin! Jospa vielä joskus löytyis semmonen "oma paikka elämässä" meille itse kullekin.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo argh, ne onnekkaat paskiaiset joilla on suhteita!! xD Tuntuu että mitään ei onnistu saamaan ilman niitä. No joo, oon yhden kerran itsekin saanut yhden kesätyön suhteilla. Se on todellakin tuurista kiinni.

      Mä jotenkin oon alkanut hyväksymään sen, että voin tehdä jotain vähemmän mielenkiintoista työtä, kunhan se olis täyspäiväistä ja mielellään pidempiaikaista. Mulla kuitenkin on niin paljon kivoja harrastuksia ja toiminimi, että se tasapaino pysyis varmasti ihan hyvin.

      Varmasti meille ennemmin tai myöhemmin löytyy jotain! :) Nythän nuo suuret ikäluokat alkaa eläköitymään ja kuulemma 5v sisään vapautuis paljon paikkoja, sitten vaan haukkana mestoilla jos siis koneet ei kokonaan ole korvanneet ihmistä jo silloin xD Toivossa on hyvä elää...

      Poista
  6. Oi, todella hieno pöytä ja ihana väri.

    Se on totta, että töitä ei taidealoilta löydy, mutta ihan oikeasti ei niitä löydy Suomesta kovin monelta muultakaan alalta. Mikään liiketalouden tutkinto ei todellakaan ole takuu työpaikasta, ei vaikka se olisi korkeampi tutkinto. Tradenomeja kököttelee siwan kassoilla, puhelinmyyjinä ja kortistossa, samoin kuin diplomi-insinöörejä sun muita akateemikkoja. Varmoja työpaikkoja ei taida muille olla kuin lääkäreille ja hoitajille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän :)

      Jep, eihän mikään ole varmaa. Tunnen paljon korkeallekin koulutettuja ihmisiä jotka eivät saa mistään töitä, ja sitten taas osa mun kavereista on täysin kouluttamattomia ja silti vakityössä ties kuinka monetta vuotta, koska ovat vaan olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan o_O Tasan ei käy nallekarkit!

      Mutta jotenkin itsellä olisi jollain tavalla varmempi fiilis, jos tulisi opiskelua tässä välissä edes yksi "normaalimpi" ammatti! Vaikka alan töitä ei (heti) saisikaan.

      Hoitoalaa suositeltiin, mutta moni kaveri on, ja heidän kokemustensa perusteilla se ei sovi meikäläisen psyykeelle alkuunkaan :D Toivoisin että sopisi, koska sillä työllä ainakin on joku tarkoitus ja arvostan hoitoalalla olevia ihmisiä.

      Poista
  7. Voi miten upean pöydän olet loihtinut!! Huomaa että sinulla on käsillätekemisen lahja!!:)

    Tuttu tunne tännekkin suuntaan tuo "mikä minusta tulee isona"xD Itsekkin teen kokin hommia vaikkeivat kiinnosta sitten tuon taivaallista!!:D Leipomiset kiinnostaa sitten taasen enempi, mutta en tiedä haluanko sitä tehdä koskaan täysin työkseni!! Kahvilan pyörittäminen olisi unelma työtä!! Ja sitä teinkin vuoden verran kunnes pomot päättivät ruveta pihtailemaan palkan maksun kanssa oli pakko minun siirtyä pois heidän kirjoiltaan...minä kun en kokopäiväisesti ole todellakaan mikään ilmaistyöntekijä!!:D
    Nyt on pomot äärettömän mukavia, mutta laitos jolle me työskentelemme on taas sieltä ja syvältä ja pelko on koko ajan perseessä koska pomot päättää ilmottaa etteivät enää tarjoa ruokaa siinä laitoksessa!!:(
    Oman kahvilan perustaminen vaatii taas niin mielettömän pääoman että sitä kannattaa edes harkita ja sekään ei oo takuuta että menestyykö!! huoh...

    Tsemppiä omien päätöstesi kanssa!!<3<3 Olen itse ottanut elämässä sen asenteen että asioilla on tapana järjestyä ja tähän mennessä se on pitänyt oikein hyvin paikkaansa!!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, murunen! :) (Voinko sanoa noin?! xD)

      Noh niin, en ole tähän mennessä keksinyt, mitä muutakaan tekisin kun käsitöitä, onneksi sentään niihin on edes jonkinmoisia lahjoja :'p

      Tuosta liiketaloudesta periaatteessa kiinnostais kirjanpito, koska olen nyt "joutunut" tekemään sitä firmani puolesta ja huomaan jollain sairaalla tavalla tykkääväni siitä. Mutta tiedän myös, että se oikea työ sisältää paljon enemmän kun tämä mun karvalakkikirjanpito, että voi olla että pupu menis pöksyyn kun sitä lähtis opiskelemaan :D Varsinkin kun matemaattista päätä ei ole. Noo, mietitään!

      Ihan syvältä tuo, että työpaikat on noin epävarmoja kaikkialla :/ Joo, ilmaistyöhön ei tosissaan pidä ruveta!
      Oma kahvilahan olisi ihana! ♥ Siihen tarttis kyllä tosiaan starttirahat ja asiakaskuntaa, mutta kyllä niitäkin onneksi on jotka menestyy ja näyttää että sillä voi pärjätä! :)
      Itse jotenkin ajattelen tämän yrittäjyyteni niin, että teen sitä niin kauan kun se kannattaa ja jaksan, ja nautin siitä sen aikaa!

      Poista
  8. Elä huoli ettoo ainoo joukossamme -väärällä alalla- Mutta koulu sekin on.... Itse opiskelen designeriksi tarkotus oli erikoistua graafiseen suunnitteluun mutta näyttää sitlä et opintoni 2 vuodenkin jälkeen koostuvat suurimmaksi osaksi industrial sekä product designista jota kumpaakin todella Vihaan....... Noh katsotaan josko siirto toiseen oppilaitokseen auttaisi ja saisin sen graafisen suunnittelun vihdoinkin itselleni :D Tosin unelma ala olisi stylisti make up artist mutta suomessa sen alan työt on todella nihkeessä..... Designer on siitä parempi sillä on ainakin laaja ala opintoja alla mitä on opiskellut tähän mennessä: puu metalli muovi koru ja vaatesuunnittelu. harmi vaan et nytkun koulu lopetti tän meidän alan nii ne haluu vaan potkii kaikki mahdollisimman nopeasti pellolle viis siitä miten opinnot on menneet :D heh.

    Mutta kuten tuolla joku jo sanoikin et kaikki järjestyy niinkun täällä espanjassa sanotaan: No pasa nada! Ja hymyillään pitää niin paikkansa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että koulu sekin on ja saa tietysti olla ihan tyytyväinen, että on päivisin ees jotain ^^ Sentään tulee opintotukia jolla elää :D Joillakin ei ole sitäkään vähää, että vähän hävettää tässä valittaa.

      Tuo ala kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, tiedän pari graafista suunnittelijaa ja ovat ainakin mun käsittääkseni alasta tykänneet!
      Haaveilin itekin joskus make up artistista tai maskeeraajasta, mutta ei ollut varaa kun koulut on aikalailla yksityisiä ainakin maskeerauksen puolella.

      Kaikki järjestyy - se asenne mulla on ollut koko elämäni ennen tätä hemmetin kriisiä xD Toivon että tää menee pian ohi ja pystyis taas ottaa rennosti!

      Poista
  9. Voih, oli kuin meikäläisen päästä kirjoitettu tämä postaus :/ Tiedän just tarkalleen miltä susta tuntuu! Itse sitä on jo kolmekymppinen, ja tuntuu, että elämä ajelehtii vain ohitse, kun ei ole varaa tehdä sitä mitä haluaisi tässä iässä tehdä. Ja suurin syy siihen on se, etten oo ollut tarpeeksi kauaa töissä tienaamassa, koska olen vaan opiskellut "turhia" ammatteja. No, toisaalta olen kiitollinen, että olin sentään neljä vuotta vakiduunissa, kaikki mun ikäiset ei ole saanut sitäkään kokea.

    En todellakaan tiedä mitä tapahtuu ensi syksynä kun tämä mun koulutus loppuu, oli floristin papereita tai ei. Omaa yritystä en tule perustamaan, mutta voi olla aika hankalaa löytää muiltakaan töitä. Ala myöskään ei kiinnosta mua ihan niin paljon, että haluaisin tehdä pelkästään tätä. Olisi ihana tehdä tätä osa-aikaisena, ja ohessa olisi joku täysin erilainen osa-aikaduuni, joku jossa ei tarvitse olla asiakkaiden kanssa tekemisissä! Tavallaan tykkään asiakaspalvelusta, mutta toisaalta se on myös kuluttavaa tällaiselle introvertille. Joku helppo toimistoduuni ohessa voisi olla kiva. Oon myös toiselta ammatiltani media-assistentti, ja ala kiinnostaa jossain määrin edelleen. Samoin myös mua kiinnostaa maskeeraajan ammatti, mutta se kyllä taitaa mennä sinne "turhien ammattien" listaan ellei sitten opiskelisi myös kosmetologiksi :P Mikä ei kyllä sekään olisi paha vaihtoehto. Myös fytonomin ammatti kiinnostaa ihan tosi paljon, mutta kun ei tosiaan kiinnostaisi enää opiskella yhtään. Lääketeknikon oppisopimuskoulutus on mulla vielä yhtenä mahdollisuutena (tai oppisopimus muutenkin), kysyin asiasta eräästä paikallisesta apteekista jo ennen kuin hain tähän floristin koulutukseen. Tuntuivat sillon olevan tosi kiinnostuneita musta, mutta apteekkari oli juuri vaihtumassa eivätkä voineet luvata mulle mitään.

    Toivon vaan, että tämän jälkeen opiskelut olisi jo tässä, ja pääsisin vihdoinkin töihin, kerryttämään säästöjä sekä asuntolainan syrjään kiinni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samalta tuntuu :/ Ja jotenkin ärsyttää kun tämä kaikki tuntuu johtuvan siitä, että ihmisiä on vaan ihan LIIKAA! Ettei kaikille yksinkertaisesti riitä töitä. Se vaan on aivan perseestä. Kaikilla kuitenkin pitäisi olla oikeus tehdä työtä varsinkin kun usea haluaisi niitä tehdä, mutta ei vaan ole!

      Mä olin ihan ylpeä nuorempana kun lähdin toteuttamaan kaikkia hölmöjä unelmia ja koulutuksia, enkä vaan mennyt "johonkin" niinkun kaikki muut, tunsin olevani jotenkin erityinen ja irrallaan "koneesta".. :D Nyt sitten kuitenkin kaikki kostautuu! Vaikka turha tässä on maalata pirujakaan seinille, kyllä niitä töitä voi aivan hyvin saadakin lähivuosina.
      Ja en mä esimerkiksi ompelijan tutkintoa kadu lainkaan - mutta parin vuoden kuvataideopiston olis sinänsä voinut jättää väliin, kuten myös tämän puusepän sijasta hakea muualle :D

      "Tavallaan tykkään asiakaspalvelusta, mutta toisaalta se on myös kuluttavaa tällaiselle introvertille."
      Mä oon aivan samanlainen! Oon yrittänyt tehdä naama virneessä kaikenmoista asiakaspalvelua, mutta oon vihdoin hyväksynyt sen ettei se sovi mulle. En osaa erottaa sellaista "työminää" itsestäni kuten monet muut, joten se on todella kuluttavaa.

      Piti ihan googlettaa tuo fytnomi, kuulostaa jännältä :)

      Oppispoimuspaikkahan tässä välissä olis aivan optimaalinen - vielä kun tietäis mistä lähteä kysymään, kun vaihtoehtoja on ja sitten taas pitäisi löytää joku joka ottaisi.

      Kyllä myö kumpanenki vielä röihin päästään ;)

      Poista
  10. Hei mulla on ihan sama, mua kiinnostaa vaan kaikki mistä ei saa rahaa elämistä varten, ei oikeasti. Joten, et sie siellä yksin ole xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole en xD Kauheen monta meitä on! Ja sitten taas kädentaidot on hyvä olla, monet ei osaa näitäkään hommia mitä myö osataan, onneksi :P

      Poista
  11. Ihana tuo pöytä, en ole vielä tainnut nähdä sitä livenä? :)
    Voiiiih Suvi, kyllä meitä on monta jotka miettii mitä meistä isona tulee - täälläkin aikamoinen "ikäkriisi" päällä. Mutta kyllä se tästä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se tästä :) Aina kaikki järjestyy viimeistään viime hetkellä :D Tule kahtomaan pöytää livenä, kiskiskis!

      Poista
  12. Täällä myös kohtalotoveri ilmoittautuu. :/ Tässä on sompailtu ja kokeiltu vaikka mitä eikä lukion lisäksi oli vieläkään mitään papereita, mutta niin se kiinnostava aine ja "mun juttu" vain mullekin löytyi sieltä talouden puolelta, vaikken voikaan väittää, etteikö parempi työmarkkinatilanne ja tutkinnon yleishyödyllisyys olisi myös vetänyt puoleensa. Itse oon kuitenkin sitä mieltä, että täytyy myös tehdä sitä, mistä oikeesti nauttii ja on halua kehittyä alan asiantuntijaksi, viimekädessä sitten vaikka työllistää itse itsensä jos ei jää muuta vaihtoehtoa. Yllätyin vähän näistä kommenteistakin, miten moni ei ois valmis yrittäjäksi.. Loppujen lopuksi mikään näennäisesti varma työpaikkakaan ei oo välttämättä varma, koska sekin yritys voi mennä esim. konkkaan ja valtiolla, kaupungilla jne kaikki ei millään voi työskennellä, julkista sektoria sais muutenkin ennemmin supistaa kuin laajentaa lisää.
    Taiteellisilla aloilla on toki työpaikat tiukassa vähän joka paikassa, mut jos osaa hommansa ja erottuu joukosta, niin kyllä silläkin voi menestyä. Mun kihlattuni esimerkiksi ensin keskeytti historian opintonsa ja aloitti taloustieteet kuten minäkin, mut niin se vain palasi historian pariin, vaikka työt on kiven alla, ja uskon, että se keksii kyllä jotain, kun on tälläkin hetkellä yrittäjä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä asijantuntevuudesta on kyllä hyötyä millä tahansa alalla :) Itse oon ihan hämmentynyt huomatessani, että saan koko ajan avunpyyntöjä sekä tekstiilipuolen -että puupuolen asioihin liittyen kaikilta tutuilta ja puolitutuilta, jotka ovat kuulleet että olen alalla! Kyllä siitä saa välillä ihan kivasti lisätienistiä, vaikka tilauksia tulisi harvoin ^^

      Mua ei kaduta yrittäjyys kanssa yhtään, moni pelkää sitä ihan turhanpäiten. Sekin kuitenkin näyttää papereissa ihan hyvältä, että on työllistänyt itseään, vaikka kukaan muu ei olisi!
      Vaikein hommahan siinä on veroasiat ja kirjanpito, mutta mä pidän yhdenkertaista, niin siinä ei kauaa nokka tuhise kun laitan kuukauden tulot ja menot ylös, ja syötän ne Exceliin :p Veroilmoituksenkin kävin just täyttämässä virkailijan kanssa - miksi maksaisin siitä 200e kirjanpitäjälle kun osaan itsekin pienellä opettelulla. Jos tulot on suuret niin toki se sitten kannattaa teettää jollain asiantuntijalla.
      Sen takia meinaankin hakea kirjanpitäjän koulutukseen :D Sitäkin voisi tehdä freelancerina, kun hommat sujuu.

      Poista
  13. Vauu mikä pöytä, rakastan tollasia vähä erilaisia huonekaluja, jotka ei oo aina sen perus puunvärisiä, ja noi kaiverrukset on kans ihana yksityiskohta!

    Varsinki näin kevään lähestyessä alkaa itelläki hirveet kriiseilyt, että mihin hakee ja mitä sitä tekee.. Ois nii paljo helpompaa jos ois työpaikka tai hyvä opiskelupaikka, nii ei tartteis aina stressata! :D Valmistuin vaatetusartesaaniks 2012, enkä oo päivääkään alan hommia tehny (jos ei työharjotteluja lasketa), enkä usko että niitä koskaan vakituisesti teenkään. Tän lukuvuoden oon opiskellu musiikkia kansanopistossa ja nyt ois tarkoitus pyrkiä konservatorioon opiskelee muusikoks. Mulla vaa on hirveet kriiseilyt meneillään, sillä rakastan musiikkia ja sen opiskelua, mutta mitä hittoo mä teen muusikon papereilla sitte kun/jos valmistun?? Ei muusikkoja haeta töihin lehdessä tai työkkärissä :D Kyllähän sitä pitäis unelmiaan seurata, mutta mutta entäs sitte jos ne unelmat ei tuo ruokaa pöytään tai auta maksamaan vuokraa? :P Ja toinen juttu on kans että oon niin kiinnostunu hurjan monesta asiasta, musiikki on yks, käsityöt toinen, sitte on kirjoittaminen ja kielet ja ja :D Oon pähkäilly että mikähän noista ois se, joka kannattais toteuttaa ammatiks.. Ku ei ihan joka paikkaan voi hakee, koska sitte pääsykoemateriaalin määrä on niin valtava ja sitte sitä vaa vetää ihtesä piippuun ku yrittää päästä kymmeneen eri oppilaitokseen :D Oon nyt hakemassa ainakin neljään eri konservatorioon ja kolmeen yliopistoon (kieliä/musiikkitiedettä) ja jokasessa omat pääsykokeet että joo-oo, pitäis varmaan vähä miettiä uudelleen :D

    Nii ja joo se toisen asteen hakeminen on tänä vuonna mutkistunu nii kivasti, yhteishaussa ei voi hakee jos omistaa jo yhden ammattitutkinnon :P Mut kouluihin voi hakee hakemalla suoraan oppilaitokseen. Ja ens vuonna ne monimutkistaa yliopisto- ja amk-hakuaki nii, että alan vaihtaminen kesken opiskelun on melkeinpä mahdotonta. Monethan tekee sillee, että hakevat yliopistoon opiskelemaan jotain vähän "helpompaa" alaa (siis johon on helppo päästä sisään) ja sitte jos saavat opiskelupaikan nii vaihtavat sitte kesken opintojen siihen haluamaansa alaan. Mut tän vuoden jälkeen toi ei oo enää täysin mahdollista jos oikein ymmärsin. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) Joo, minä en mitään vaaleaa puuta ottais kyllä tähän huusholliin :D Punaruskea petsi onneksi löytyi koululta, niin ei tarvinnu itse ostaa!

      Tuo musiikkiala kuulostaa kiintoisalta! Kielet voisi noista vaihtoehdoista olla eniten työllistävä? Ei siis hajuakaan, mutta näin mutu-tuntumalla :D
      Olisi niin kiva osata soittaa jotain! Yksi tuttu soittaa pianoa, ja opiskeli musiikkipedagogiksi, vetää lasten muskareita ja soittaa eri tilaisuuksissa, ja töitä kuulemma riittää. Mutta se on sitten taas myös lahjakas työntämään jalkaa ovenväliin, mitä en ainakaan itse ole tällaisena ujostelijana x__x

      Mulle kerrottiin kanssa just tuosta yhteishaun mullistumisesta, en edes tiennyt siitä ennenkun hain :'D Mutta se ei haittaa, koska päätin hakea joka tapauksessa syksyllä oppisopimuspaikkoja. Päätin, etten jaksa opiskella enää kahta/kolmea vuotta lisää pelkällä opintotuella. Jos opparipaikkaa ei löydy, käyn tuon nykyisen koulun sitten loppuun. Tuli vähän rauhallisempi mieli, kun sai tehtyä tämän suunnitelman ^^

      Poista