lauantai 27. syyskuuta 2014

Black



Hyi, tuhma bloggaaja *läps*
No niin, helpotti.

Allekirjoittanut on keskittynyt lähinnä vaan koulunkäyntiin, duuneihin, kissanhoitoon ja satunnaisiin ompeluhommiin, joten postaukset odottelevat jonossa.
Työharjottelukin alkaa taas maanantaina, eli 8 viikkoa kuraa tiedossa xD

Sain myös juuri tietää pääseväni maaliskuuksi Saksaan työharjoitteluun! Kuukausi poissa loskaisesta Suomesta, uuh ^^

Tänään innostuin kuvailemaan muutaman foton. Pitkästä aikaa kunnon kootteilua teki mieli.


Mulla on yhtäkkiä kamala tarve olla jotenkin parempi ihminen. Tiedä johtuuko se siitä että olen sisäistänyt ajan rajallisuuden jotenkin radikaalisti. Elämä on oikeasti aika lyhyt. Kukaan meistä ei tästä enää nuorru.

Esimerkiksi... olen aina pitänyt itseäni, ihan itsestään selvästi, tosi hyvänä ystävänä. 
Nyt kun katson itseäni etäämmältä, tästä taaksepäin noin viitisen vuotta, huomaan kauhukseni että näin ei todellakaan ole ollut. 

Olen ollut todella itsekäs, ilkeä ja jopa julma niille joista välitän. 
Olen pelottavan onnistuneesti perustellut käytöstäni niin, että olen lopulta saanut muut pyytämään minulta anteeksi, näkemättä ja tarvitsematta myöntää omia vikojani ja kieltäytynyt kuulemaan moisia väitöksiä. Olen käyttänyt minuun muodostuneita kiintymyssuhteita törkeästi hyväkseni, heittäytynyt uhriksi. Siinä olen aina ollut pelottavan hyvä.


Onneksi suurin osa näistä väleistä on alkanut korjaantumaan tai jopa palannut ennalleen ♥ Tämä on vaatinut ja vaatii edelleen minulta ihan törkeästi työtä ja oma-aloitteisuutta, mutta haluan ottaa vastuun.
Olen tottunut ihan liian hyvään ja heittäytynyt henkisesti niin laiskaksi, että ällöttää. Mutta onneksi tajusin tämän. Kaikki muutokset lähtevät itsestä.

Haluan oikeasti alkaa itse kyselemään ihmisten kuulumisia, enkä odottaa että joku tulee oven taakse kyselemään niitä minulta. Haluan toivoa ystävilleni pelkkää hyvää, enkä olla katkera kun minulla ei ole jotain. Haluan antaa omastani niin paljon kuin pystyn, kuitenkaan kadottamatta itseäni.
Haluan myös nähdä muuallekin kun lähipiirini sisälle, auttaa ketä tahansa, vaikka se vaatii uskallusta ja vaivaa eikä aina olisi palkitsevaa.

Lierihattu ei ehtinyt kesällä käyttöön, mutta vielä on syksyä jäljellä.

Kotelomekko taasen on euron kirppislöytö, joka löytyi kaapin perältä ja nousi yhtäkkiä suosikiksi.

En halua olla mikään sumussa kulkeva haamu, kuten suurin osa ihmisistä on.
Fb:n etsivu täyttyy koko ajan vain sellaisista jutuista, että en halua olla ihminen. Armotonta teurastusta ja kidutusta. Maassa makaavaa ei auteta, kun siitä on niin paljon vaivaa. Vetäytydään vain omaan kuoreen ja pelätään naapuriakin. 
Ihmiset ovat niin onnettomia juuri siksi, että ovat niin itsekeskeisiä. Toivon että jokainen apua tarvitsevan sivuuttava tai ohi kävelevä kysyy itseltään, miksi en auta?
Siihen ei meinaan ole koskaan hyvää syytä.

Tietynlainen sosiaalisuus ei tule minulta(kaan) oikein luonnostaan, mutta ei se estä olemasta muille ystävällinen ^^
Pienet teot eivät ole turhia, ja sinäkin pystyt niitä tekemään vaikka joka päivä ♥


Oletteko te inspiroituneet syksystä? 
Mulla on vauhti päällä. Neulon hurjaa vauhtia ja kaikenmoisia muitakin ideoita puskee.

Lisäksi ihan parasta tässä syksyssä on mm. Poets of the Fallin uusi levy! Jealous Gods on soinut kolme päivää repeatilla ♥  Ihanaa kun nämä tulee aina syksyisin! Pitää syysmasennyksen poissa^^
Tekee mieli taas istahtaa pianon ääreen opettelemaan uusia biisejä.

Olen myös menossa perjantaina keikalle Tavastialle, muita tulossa? Joudun yksin menemään kun mun apinakaverit ei ehtineet saada lippuja x)

Tarttee kuunnella levyä tubesta, ennen kun on ensi kuussa varaa omaan

♦♦♦

Mukavia syyspäiviä kaikille lukijoille!

23 kommenttia:

  1. Toi mekko *___* Niin ihana! Kirppikset on yksi loistavimmista keksinnöistä, enkä tajuu miks ne ei oo tänne Saksaan juurikaan levittäytyneet.. Mistä tulikin mieleen, että minnes päin Saksaa meet työharjoitteluun? ^^

    Samantyyppisiä pohdintoja ihmissuhteista oon minäkin joskus käynyt läpi ja oon koittanut jonkin verran parantaa tapojani ja onneks matkalla jo parempaan suuntaan. Tuli joskus sellainen valaiseva hetki, kun selasin mun ja erään hyvän kaverin vanhaa keskusteluketjua läpi, jossa lähes aina kaverini oli keskustelun aloittaja, hän aina soittelee ja kysyy kuulumisia, itse taas kyselen asioita, joista juteltiin viimeksi pari päivää sitten, koska en todennäköisesti keskittynyt tai kuunnellut tarpeeks hyvin.. Eihän sen niin kuulu mennä. Mutta ainakin tiedostamme nämä jutut itse ja se on kai jo merkki siitä, ettei olla jo ihan paatuneita narsisteja.. :D Sitten vain hommiin ja muutosta kehiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuosi on kyllä mahtava :) Kiva olla kaapissa yksi musta ei-pitsimekko, joka sopii kaikkeen.
      Dusseldorfiin olen tulossa harjotteluun :) Sieltä olis tarkoitus tehdä jotain viikonloppureissuja muihin kaupunkeihin. Toivon että esim. Blutengelilla olisi jossain päin Saksaa maaliskuun aikana keikka, jotta pääsis katsomaan!
      Vai ei siellä ole kirpputoreja! Hyvä tietää niin niitä ei lähde erikseen sitten metsätämään.

      Se on harmi, kun monesti kavereiden kesken saattaa muodostua ne roolit, että toinen kyselee ja aloittaa keskustelut ja toinen on passiivisempi. Mulla oli sama ongelma ainakin parin kaverin kanssa, mutta onneksi oon tajunnut nyt myös itsekin aloittaa kuulumistenkyselyt ^^ Vaikka se aluksi saattaa tuntua väkisinväännetyltä, kun ei ole tottunut siihen, niin siitä tulee pikkuhiljaa hyvä tapa ja rutiini!
      Tsemppiä meille tämän muutoksen kanssa ;)

      Poista
  2. Ihana musta kuutti ❤ ^___^

    Ihana tommonen "herääminen", tekee hyvää vähän katsella itseään ja aloittaa muutoksia omalla kohdalla, eikä osotella niitä muissa. Ihanaa!
    On joo nykypäivänä niin paljon vialla, ei suurinta osaa kiinnosta kukaan muu, vain se oma napa..se on se kunnioituksen puute ja kaikki tää paska ja stressi ja paine, ihmiset ei voi hyvin, nii ei ne halua olla kivoja muille. Saatais vaan se positiivisuus leviään, nii lähtis oikeille raiteille, jokainen voi siihen vaikuttaa, vaikka luullaan toisin. Muutos lähtee itsestä. Ihania tavotteita, kun tommosia tiedostaa, nii on jo pitkällä olemassa "parempi ihminen" ❤

    ~ Frillycakes ~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiittikiitti ♥ Meinasin iskeä taas valkosen kuutin, mutta sitä on nähty viime aikoina ehkä tarpeeksi, niin kokeillaan taas mustaa :'D Halloweeniin on kyllä siltikin eräs valkoinen teema tiedossa ;)

      Ne enkelit haamujengin joukossa erottaa kyllä niin selvästi, että mulla on palava halu olla yksi heistä. Olen varma, että se on elämän tarkoitus tai ainakin pitäisi olla ♥ Jos jokainen tekisi edes yhden pienen hyvän teon päivässä, hyvinvointi lisääntyis niin paljon. Ainakin jos itse kohtaan yllättävää kohteliaisuutta, se ihminen jää kyllä mieleen loppuiäksi ^^ Tulee tunne että maailmalla olisi edes jotain toivoa.

      Poista
  3. Olet niin lumoavan kaunis, että eihän susta saa silmiään irti! ( ’◉◞౪◟◉`) Sulla on vahvat ja uskomattoman kauniit piirteet.

    Varmasti jokainen sortuu ystävänä tuohon kuvailemaasi ajoittain, eikä siitä tarvitse syyllisyyttä potea. Hienoa kuitenkin, että haluat olla hyvä ystävä. Todella harvat edes kykenevät moiseen itsetutkiskeluun - hatunnostot siitä! :) Tekstiesi perusteella olet herkkä, poikkeuksellisen älykäs ja viisas neitokainen. Kaunis niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Inspiroivaa syksyä ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä täällä taas olen ihan hämmentynyt moisista sanoista ♥ Kiitos niistä kaunotar! Ja tervetuloa takaisin blogimaailmaan, sua on kaipailtu ;) tai ainakin itse olen!

      Varmaan jokin ikäkriisi tämäkin, tosin olen sitä mieltä että niistä on aina vain hyötyä :p Jos ei koskaan päädy tutkimaan itseään ja tapojaan ulkopuolelta, muuttuu aika pelottavaksi ihmisenä. Sellaisia tapaa aina välillä, ja se on surullista katseltavaa. Meillä on sisäänrakennettu mahdollisuus kehittyä, ja haluan ainakin itse käyttää kaikki resurssit :)

      Poista
  4. Oot aina niin kaunis <3 Ja kengät on herkun näköiset :)

    Samanlaista itsetutkiskelua oon harrastanut aina sillon tällöin, ja pikkuhiljaa sitä rupesi tajuamaan mitkä niitä omia vikoja oli, ja missä olisi kehittämisen tarpeita. Mutta en tiiä, ehkä ystävyyssuhteissa en ihan hevillä ole valmis päästämään toisesta irti vaikka miten huonosti olisi toinen käyttäytynyt tai meillä muuten mennyt sukset ristiin. Oon tosi kärsivällinen ja annan anteeksi, varsinkin yleensä heti kun kyseisen ihmisen kanssa seuraavan kerran vietetään aikaa, ja meillä on tosi kivaa x) Mutta toisaalta mulla on myös hemmetin hyvä muisti, eli anteeksi annan, mutten koskaan unohda vaikka joskus haluaisinkin.

    Mua on järkyttänyt myös se, ettei ihmiset auta toisia kaupungilla. Monesti on käynyt kyllä mielessä, että voisi useammin tehdä pieniä kivoja tekoja, kuten avata ovia (tätä kyllä teen tosi usein), tai vaikkapa vaan painaa hymyilevää palautenappia postissa asioidessa. Hyvistä teoista tulee itsellekin niin hyvä mieli, että miksei tekisi niitä useamminkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin ja sitten piti kommentoida vielä inspiroivaa syksyä! En tiedä mistä tämä mun askartelu-/käsityöinspiraatio on tullut, kun en ole juuri ulkonakaan käynyt, mutta tosiaan, en edes muista koska viimeksi oon oikein _halunnut_ askarrella! Nyt on tällä viikolla ollut ihan himmeä inspis siihen, en tiedä, ehkä syksyllä sitten on osuutta asiaan?

      Poista
    2. Kiitos Henni ♥
      Kengät ovat jääneet kuvauskengiksi.. :D Jos yritän kävellä noilla, mun viime vuosina löystynyt nilkka menee heti ympäri. Harmi, kun olis kiva käyttää ulkonakin.

      Se on totta, että ystäville antaa paljon anteeksi. Niin sen oikeastaan kuuluukin mennä ja kärsivällisyys on hyve. Tosin jos ystävyyssuhde on tosi yksipuolinen, niin onhan se harmi ja sille on myös hankala tehdä mitään, jos toinen ei aktivoidu. Toisaalta monille se ei ole edes mikään ongelma että toinen alottaa keskustelut jne, mutta tasapuolisuus on kyllä yleensä se paras vaihtoehto^^

      Mulla on myös niin suorapuheisia ystäviä, että ennemmin tai myöhemmin kritiikkiä tulee, jos olen käyttäytynyt kun ihmisperse :p Mutta nyt vasta olen oppinut ottamaan sen kritiikin niin, että en heittäydy heti marttyyriksi, kuten tähän asti olen tehnyt.

      Tuosta vieraiden ihmisten auttamisesta tulee kyllä hyvä mieli, mutta itsellä on se ongelma, että odotan sitä kiitosta edelleen ihan liikaa. Pitäis vaan tehdä niitä tekoja kiitoksista riippumatta ja sitten siirtyä seuraavaan. Kissa kiitoksella elää! x)

      Kiva kuulla että paskarteluintoa riittää :) Mulla taas ei riitä aika, mutta työharjottelun jälkeen koulunkäynnin pitäis helpottaa koko loppuajaksi aika radikaalisti ^^ Silloin mm. ompelukone räjähtää >:)

      Poista
  5. Hyvä postaus, hienoja ajatuksia ja itsetutkiskelua. :) Ihmissuhteet ovat kyllä monimutkaisia, mutta niissäkin aika usein auttaa, kun ajattelee itsensä toisen asemaan ja miten itse käyttäytyisi samassa tilanteessa. Yhteydenpidossa itselläni on noussut tärkeään asemaan tasapuolisuus, siis se, että kumpikaan ei ole aina se henkilö joka ottaa yhteyttä joka kerralla ensin! :)

    Nyt syksyllä inspaa kuvaaminen ja ompelu uudella tavalla, ulkoilu on myös kivaa ja kavereiden kanssa tekeminen. ^^ Ovat kyllä aina mukavia juttuja nämä edeltävät, mutta nyt syksyllä tuntuu erityisen kivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin parasta, jos kumpikin pitää tasaisesti yhteyttä :) On tosi harmi, jos muuten toimiva ystävyyssuhde hiipuu siihen, että sitä tasapuolisuutta ei löydy. Aina kannattaa asettua toisen asemaan ja herätellä itseään ^^

      Mä en ole erityisemmin nauttinut syksystä viime vuosina, mutta nyt olo on jotenkin tosi raikas ja energinen ^^ Ehkä muiden syysintoilu on tarttunut muhunkin :p Syksyssä on niin paljon mitä odottaa; Halloween, Valokarnevaalit, värit ja kynttilät, jne jne.
      Mukavaa että sielläkin on inspiroiduttu ♥

      Poista
  6. Cool asu. Materiaalit pelaa hyvin yhteen, ja kiva että tuo mekkokin on pelkän mustan sijaan kuviollinen. :) Syksy on minustakin tosi inspiroivaa aikaa! Kaikki ne muutokset ja uudet värit luonnossa. Lisäksi koulujen alkaminen jotenkin vaikuttaa muhun nostalgiaa herättävällä tavalla.

    Sanomasi on ihan totta. Tuntuu, että jengi mieluummin sahaa vasemman kätensä irti kuin myöntää olleensa väärässä saati pyytää anteeksi. Pitää vaan muistaa tehdä päätöksiä sydämellä ja päällä, yrittää kohdata toinen aidosti. Ehkä se on pelottavaa; me eletään vähän erikoisessa ympäristössä, jossa ihmisiä tulkitaan esineinä ettei joutuisi havaitsemaan toista hengittävää ja tuntevaa olentoa omassa elintilassaan... Se, miten alakynteen jäänyttä kohdellaan kertoo meistä niin paljon. Parhainta kuitenkin ihmisissä on se itseisarvo, kukin ihan omana itsenään. Hyvää syksyä sulle & kiitos näiden ajatuksien jakamisesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän :) Ja hei mahtavaa, kun teitä "kadonneita" palaa bloggailemaan kun sieniä sateella! :D

      Hyvä hyvä, lisää syksyfaneja ^^ Olen itse myöhäisherännyt, mutta parempi nyt kun ei silloinkaan. Viime syksynä kun koulu alkoi, masensi hieman, mutta näin tokan vuoden opiskelijana on uudenlaista energiaa jännityksen tilalla.

      Jossain iltalehdessä oli just äänestys, kun joku tyttö oli kaatunut pyörällä pahasti ja kaikki kävelivät vaan ohi, että "pysähtyisitkö auttamaan"? Ja vastaukset oli tosi hälyttäviä. "En pysähtyisi, kun sitten voin saada syytteen" oli aika yleinen perustelu kieltävälle vastaukselle, joita oli paljon. Luin niitä enkä ollut uskoa silmiäni. Oikeasti?

      Hyviä ajatuksia. Aivan totta mitä sanoit - se toisen kohtaaminen on pelottavaa, tietyllä tasolla ymmärrän sen. Täällä ei jotenkin ole kasvettu yhteisöllisyyteen, vaan juuri siihen, että tämä on minun tilani, minun kotini, minun sitä ja tätä. Muille ei anneta sijaa. Tunnistan näitä ajatuksia itsessänikin, mikä on todella etovaa. Mutta on hyvä kun ne tunnistaa. Ne pitää vain tietoisesti muuttaa. Se ei ole minun elintilastani pois, että huomioin toiset, vaan se täyttää sitä tilaa uudella ja positiivisella ^^

      Kiitos itsellesi ajatusten jakamisesta ja mahtavaa syksyä:)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitän :) Kiva kun jotkut jaksoi lukeakin!

      Poista
  8. Oletpas upeana! Vau!

    Tunnistin itseäni tuosta marttyyriksi heittäytymisestä. Nykyään pyrin kyllä välttämään tuollaista, mutta niitä hairahduksia käy silti yhä välillä. Itseäänkin on niin helppo huijata, että toisinaan kerkeää mennä aika pitkälle tajuamatta että olisi peiliin katsomisen paikka. Mutta no, keltään ei voi odottaa täydellisyyttä. Parhaaseen on hyvä pyrkiä, muttei syytellä itseään liikaa virheistään.

    Minunkin FBni on täyttynyt viime aikoina paskasta hyvin monella tapaa. Tuo ihmisten julmuuskin pompannut ikävästi esille. Tulee tunne, että haluaa vetäytyä kuoreen, vaikka nimenomaan niin ei pitäisi tehdä. Yksin nyhjätessä sitä tule pyöritelleeksi asioita vähän liikaakin mielessä ja sosiaaliset tilanteet alkavat ahdistaa entisestään. Pitäisi vain jotenkin pyrkiä säilyttämään usko ihmisiin ja keskittyä siihen miten voisi itse parantaa asioita.

    Poets Of The Fallin uusi levy... Olen nyt kerran kuunnellut sen läpi ja ihan mukiinmenevää tavaraahan tuossa oli. Harmi vaan, ettei minun makuuni löytynyt mitään ykkösbiisiä. Jokaisella aiemmalla levyllä on ollut vähintään yksi tosi läheiseltä ja tärkeältä tuntuva biisi. Mutta voihan tuolta vielä jotain löytyä, kun kuuntelee pari kertaa uudestaan. Multakin jäi valitettavasti liput saamatta tuonne keikalle, olin liian myöhään liikkeellä. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :)

      "Pitäisi vain jotenkin pyrkiä säilyttämään usko ihmisiin ja keskittyä siihen miten voisi itse parantaa asioita. "
      Tiivistit tuossa juuri sen, mitä yritin sanoa mutta en osannut ♥ Siitä huolimatta että maailmassa on sietämätöntä pahuutta, täytyy taistella kaikin voimin sen hyvyyden puolesta.

      Mä tykkäsin jostain syystä tästä Jealous Gods'ista enemmän kun kolmesta edellisestä levystä. Revolution Roulette on jäänyt vähän hyllyn perälle, Twilight Theatre ei puhutellut lainkaan, Temple of Thoughts sitten jälleen kolahti, ja tämä uusi kolahti taas vähän enemmän ♥ Musta tämä on kokonaisuutena onnistunut, ja vaikka en ensin tykännyt Daze -sinkusta, nyt se on jo suosikki. Sain just tilattua levyn EMP:lta :)

      Poista
  9. Näytät todella todella upealta! Ihana mekko ja lierihattu on mahtavuutta!

    Kiva että olet palannut blogaamaan, ehdin jo kaipaillakin! Tosi asiallista pohdintaa! Ihmisistä on tullut tosi kylmiä ja julmia että ihan puistattaa :/ Oma napa on ainoa jostavälitetään ja kaikki on vain minun minun ja mulle! Kateus kukkii ja se on rumaa :( Pitäisi osata olla onnellinen myös muiden saavutuksista eikä kadehtia kaveria, se vie hirveästi voimaa ja ruokkii vain oma huonoa fiilistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wii, kiitoksia ^^ harmi etten tajunnut tai ehtinyt kesällä koreilemaan vaatteilla yhtään, lierihatun kanssa olisi saanut miljardi kokonaisuutta xD ens kesänä sitten!

      Joo, se on pelottavaa miten paljon meitä on ja yhtä paljon pahaa saadaan aikaan. Mutta toivottavasti hyvääkin. Konkreettiset teot merkitsevät, ei se että netissä huudellaan ja klikkaillaan jotain hiirtä. Haluan sitten sillä kuuluisalla kuolinvuoteella itse ajatella, että ainakin olen osaltani yrittänyt. Siinä onkin sitten tavotetta kerrakseen ^^ Hyviä ajatuksia nuo sinun!

      Poista
  10. Ihania asukuvia <3 Ja toi kotelomekko sopii sulle ihan täydellisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kiitti :) Tuli todistettua (lähinnä itselle), et kotelomekko ei olekaan vaan tylsien jakkupukueukkojen juttu ;D

      Poista
  11. Tunniatan itseni niiin tuosta tekstistä. Olen aina ajatellut että en halua kellekkään mitään pahaa, varsinkaan läheisilleni ja ystävilleni. Taakse päin kun tosiaan katsoo niin odotanko, että kaikki tulee minulle valmiina? Vain ystäväni kysyvät ehdinkö nähdä tms. Miksi minä en enää kysy? Ja sitten mietitään kun erkaantuu joistain ystävistä täysin! Ihminen vaan hullaantuu omaan elämäänsä että unohtaa kokonaan että minunkin täytyy tehdä jotain. Hullua kun oikeesti alkaa miettimään. :D itsekkin tehnyt virheitä (kukapa ei) ja silti tuntuu että olen päässyt kuin koira veräjästä ja jatkanut eteenpäin. Hitto mulla on hyviä ystäviä kun ne on pysyny siinä vierellä! Huhhuh, hyvä teksti ja pisti miettimään vaikka en olekkaan kovin kauhea ihminen. Se vaan pitäisi osata näyttää paremmin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, niinpä ;) Ihmisyyden miinuspuolia. Harva sitä kuitenkaan oikeasti on mitenkään kauhea ihminen! Sitä ei vaan itse tiedosta ja kerkiä pysähtymään, kun koko ajan on niin kiire ja vain omat asiat mielessä. Saattaa mennä pitkäänkin että havahtuu omaan käytökseensä, että mäkin voin olla aktiivinen osapuoli.
      Siitä ne tosiystävät tunnistaakin, että ne on edelleen vierellä ♥
      Mukavaa että herätti ajatuksia :)

      Poista