sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Welcome, winter bittersweet


Minä ja talvi emme varsinaisesti koskaan ole olleet ylimpiä ystäviä. Mittari näyttää miinus aivan-liikaa astetta selssiusta, päivänvalo käy ikkunan takana vain näyttämässä keskisormea ja elintoiminnot suorastaan lamautuvat kilpaa :p

Onneksi minulle on kertynyt on paljon pehmoisia ja pörröisiä aseita sitä vastaan! ♥

Kilometrin pituinen kaulaliina löytyi joskus random alerekistä. Ehdoton henkiinjäämis-asuste johon voi kääriä puoli ruhoa!

Oikeastaan en juuri perusta neulomisesta, mutta teen sitä välillä, jos tulee jokin ylimääräinen inspiraatio.
Koulussa tulee neulottua paljonkin, koska tarvitsen teoriatunneille ja luennoille aina jotakin tekemistä käsille, kun en kykene vain istumaan paikallani ahdistumatta.


En myöskään saa koskaan mitään kovin isoa aikaiseksi, koska kärsivällisyys loppuu ennenkuin alkaakaan - plus osaan neuloa vain oikeaa ja nurjaa. Aivosolu etsii toista, kun yritän saada käsityölehtien ohjeista tolkkua.
Olishan se saavutus tehdä itselle joku törkeä villapaitamekko, ja olen kateellinen kaikille jotka saavat aikaan jotain kokonaisia vaatteita. Mutta ei voi kauhalla vaatia, ja niin eespäin...

Tässä kuitenkin joitakin omia (ja osa kavereiden) tuotoksia vuosien varrelta, jotka tänään teille kuvailin!^^


♦ Gorillakäsineet! Nämä ovat kätevät lämmikkeet, jos haluaa pitää talvellakin joitain ohuempia paitoja ♥ Itse tehdyt.

Näytänpäs kuikelolta tästä kuvakulmasta xD

♦ Vihreä huppukaulaliina onkin isoin homma, mitä olen neulonut. Tosin tässäkin käytin sellaista jättilankaa ja lenkkimakkaran paksuisia sukkapuikkoja, niin ei tässä kauaa mennyt :p Kukat on kirppikseltä.



♦ Kynsikkäät on kaikenmoisissa sisätilahommissa käteviä tällaiselle ääreisverenkiertovammaiselle.
Militarykynsikkäistä tykkään tosi paljon! Maksoin noista napeista itseni tärviölle, mutta ne oli kertakaikkiaan saatava kun sopivat niin hyvin.

Cameekoristeisiin käsineisiin yritin saada steampunk-henkeä, mutta käytin vissiisti lian paksuja puikkoja joten vähän ovat kömpelön näköiset -_- Käyttökelpoiset silti. 



♦ Pitkät villasukat on aivan ihania! Nuo pari talvea sitten tehdyt siniset onnistuivat kohtalaisen hyvin, raidalliset on kaverini Hannan tekemät ja myöskin ihan parhaat, koska raita.
Teen normaaleja villasukkia lahjaksi aina välillä, kuten nyt, jos vaikka ensi jouluna kaikki sukulaiset saisivat pehmeät paketit.


♦ Peruslapaiset. Näitä häviää 1-2 vuodessa. Yleensä se yksi kappale. Nämä on nyt kestäneet jo vuoden elikkäs ovat selkeää selviytyjäainesta muiden hukkapätkien joukossa.



♦Rakastan säärystimiä! Sopivat niin moneen lookkiin. Kaikki nuo tein itse. Näitä on tosi helppo tehdä, koristelussa on vain taivas rajana ja lankaa ei kulu paljoa.


♦ Tupsupipa, joka on Nooran minulle tekemä ♥ Pipoja omistan juuri nyt 6 kappaletta, koska tykkään erilaisista pipoista ja kuljen niissä pitkälle kevääseen.
En osaa itse neuloa pipoja, muita kun sellaisia kortsun mallisia -_-


...Ja onhan se hyvä pitää itsensä lämpimänä myös sisältäpäin! Satunnainen läskeily näillä leveysasteilla on ihan sallittua, jopa suotavaa ;) (Tämä kuva on viime kuun puolelta, tiedoksi vaan herkuton tammikuu -raadille joka siellä kyttää.)

Pitäkää tekin itsenne lämpiminä ja terveinä!


Nostalgisin talvikappale ikinä


✻ ✻ ✻

Translation

Hi there,

Weapons against this cold winter of Finland have to be soft, warm and furry ;) 

I added few pics of knittings I've made during past years, some of them are gifts from my friends.

I usually don't knit because I actually hate it xD Sometimes I just get enthusiasted to make something small and absolutely quick, since my patience doesn't stretch into any larger works than these. (That one green hood-scaff is biggest work of mine). 
Most of these works has been made in theory lessons, they tend to be so boring that I need something to do with my hands, something else than biting my nails you know.

I wish that your winter is a bit less freezing!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Black Widow






Hey ♥

Miten on teidän 2014 lähtenyt liikkeelle?

Tätä vuotta on kulunut vain muutama päivä, ja minä olen nyt jo henkisesti aivan rikki.
Kun on jo kääntänyt toisenkin posken jo useasti, tulee hetki, kun niitä ei riitä enää käännettäväksi.

Uudenvuodentinakin lupasi koettelemuksia, näköjään tulevat heti kättelyssä :(
Kasvot peilissä näyttävät sata vuotta vanhentuneilta, ja siltä tuntuu mielikin.



Vaikka tärkeää ihmistä haluaakin auttaa, on hyväksyttävä että kaikkeen ei pysty - en voi antaa omankin mielenterveyteni tuhoutua samalla. Niin on parhaillaan käymässä, joten peli on vihellettävä toistaiseksi poikki.
Olen myös koulun kohta alkaessa, päättänyt hakea apua. Se olkoon tärkein uudenvuodenlupaukseni; saada itseni heti takaisin kuntoon, koska kaikki lopulta ovat vastuussa vain itsestään. Eivät kenenkään toisen elämästä ja päätöksistä.

Ainakin tästä on suunta vain ylöspäin. Pakko olla!



Cloak: DIY


Facebookiton tammikuu tuli aika hyvään väliin, mutta taas toisaalta huomaan että se antoi sellaista valheellista seuran tunnetta yksinäisiin iltoihin. Kaikenlaisiin keinoihin sitä onkin turvautunut...

Ihmiset tuntuvat myös olevan vihaisia, kun en ole nyt Facebookissa. Kuinka vaikeaa onkaan saada minuun nyt yhteyttä! Miten voit olla poissa vapaaehtoisesti?
Haloo nyt. Se on 4 vaivaista viikkoa. Minulla on myös puhelin ja sähköposti esim :p Haluan kestää sen ajan vain siksi, että voin. Haluan tietää, ettei elämäni ole kiinni yhdestä riivatun nettisivusta, kuten kaikkien muiden elämä näyttää olevan.



Ilman fb:ta olen myös saanut hoidettua vaikka mitä asioita, ompeluja (kuten tämä viitta) ja ikuisuusprojekteja. Tänäänkin kuvailtiin Jennin kanssa nuo kuvat. Onneksi on paljon tekemistä, jotta mieli ei pääse murskautumaan petollisen hiljaisuuden alle.

Ja onneksi vuodenvaihde meni loistavasti ystävien kanssa ♥



♥ Parempaa viikonloppua teille ♥