torstai 25. elokuuta 2016

Welcome to my Nightmares

Wanhuus ei tule yksin :D Minulle se on tuonut kummallisia huolen aiheita ja pakkomielteitä, jotka toki ovat olleet olemassa jo aikojen alussa, mutta jotka ovat lievenemisen sijasta vain voimistuneet.

Astukaahan peremmälle pelkoihini!



☠ Menettäminen. No ihan itsestään selvä pelko on, että läheisille käy jotain, mutta varsinkin seurustellessani kyseinen pelko saa vähän kohtuuttomat mittasuhteet ja ihan päivittäin mietin, tuleeko toinen enää ovesta sisään kun aamulla lähtee. Mulla on kummallisia mantroja ja loitsuja, joita "lähetän" mieheni perään hänen mennessään mihin vain, ja yölläkin pitää välillä tarkistaa hengittääkö se :DDD On täytynyt myös kehittää erilaisia yksityiskohtaisia toimintasuunnitelmia sille, miten toimin jos pahin tapahtuu o_O Tuntuu että omalla kohdallani lapsenkin kuolemasta vois olla helpompi selvitä, kun puolison, vaikka puhunkin toki tästä vastoin parempaa tietoani. 
Oma kuolema pelottaa ainoastaan siksi, että se aiheuttaisi muille kärsimystä, muutoin en sitä pelkää.

Paukkuvat asiat. Ilmapallot, skumppapullot, tyhjät triptölkit... Juhlat ovat yhtä helvettiä. Ilmapallojen natina on myös todella oksettavaa :D

Nuket. Yögh. Sellaiset vanhat ja raihnaiset lähinnä, ei mitkään perusbarbit sentään.


Ajaminen ja autolla matkustelu. Tykkäsin ajamisesta vielä kun kortin sain, mutta nyt pelkään koko matkan ajan että auto rysähtää johonkin joko omasta tai muiden toimesta. Matkustan mieluummin junalla tai bussilla ^^ En tiedä, mikseivät ne pelota.

Sokeutuminen. Värillisten piilareiden käyttökin on vähentynyt, kun pelkään että silmään menee joku perkeleen alkueläin, joka erinäisten tuskallisten välivaiheiden jälkeen sokeuttaa minut.

Kuoleminen nukkuessa x) No en tiedä mistä tämä on tullut, pelkään vaan aina nukkumaan mennessä, että tukehdun yön aikana johonkin tyynyyn. Pelkään ylipäänsä, että kuolen jollain aivan naurettavalla tai hölmöllä tavalla. Sitten ei läheiset tietäis, pitäiskö itkeä vai nauraa.

Terroristit. Semmoisetkin ennen iloa tuottaneet asiat kuten lentäminen ja keikoille tms massatapahtumiin meneminen aiheuttavat nykyisin pienen pirulaisen huutelemaan takaraivoon, että todennäköisyydet ovat tässä maailmassa ihan hyvät!!

Raskaus. Testejä kuluu. Olen edelleen sitä mieltä että elämäni olisi lopullisesti pilalla lisääntymisen myötä :'p



Loppukevennyksenä asioita, joita olen lakannut pelkäämästä:

Hämähäkit mitä suuremmassa määrin. Kykenen nykyään siirtämään kyseiset paskiaiset omatoimisesti ovesta ulos, paitsi lukkeihin en kyllä vieläkään kajoa. Brr.

Tuli  ja tulipalot, nykyään rakastan tulta :D Ennen jostain syystä pelkäsin tulipaloja aivan neuroottisesti.

Deekut. Pitää melkein itse varoa, ettei työnnä niitä johonkin raitiovaunun alle, mutta elän ja annan elää :'p

Ampiaiset. Juoskaa vain paniikissa ympäriinsä, minä en jaksa liikkua moisten pörriäisten takia, ne kuolee kohta kuitenkin! Symppaan niitä.

Pimeä. Siitä on tullut ystävä! Mielikuvitus-örkitkin ovat menettäneet tehonsa. Ainut mitä siinä enää on syytä pelätä on, että kohlaa ja kaatuu...

Jättäminen. Tiedän ja olen kokenut, että pärjäisin itsekseni ihan yhtä hyvin kun suhteessakin!  

Esiintyminen. Siis minä vihaan sitä edelleen enemmän kun mitään muuta, mutta pystyn esim. menemään luokan eteen. Sen jälkeen kiukuttaa pirusti n. puoli tuntia, ja sitten se on ohi^^

Omat ajatukset! Varjotyöskentely ftw ♥ Ne ovat paikoin synkkiä, mustia, pahantahtoisia, sairaita, mutta ne eivät saa minusta enää yliotetta, koska hyväksyn ne ja näen niiden lävitse. Osaan suhtautua niihin ymmärryksellä ja jopa huumorilla. (Olen nimennyt pimeän puoleni Harleyksi, koska se on niin twisted.)

Olisi kiva kuulla, minkälaisia pelkoja te olette voittaneet (tai kehittäneet :p )


8 kommenttia:

  1. Hyrr. Voitettuja pelkoja on (kotimaiset) hämähäkit. Lukkeja kävelee välillä saunapyyhkeellä tai jalalla tässä asunnossa joita noita öttiäisiä on paljon. En myöskään enää ihan niin paljon karsasta ilmapalloja kuin ennen :D
    Edelleen inhon väristyksiä tuovat käärmeet, madot, klovnit (ei ois pitänyt lapsena lukea Kingin It:iä), ja nykyään myös joulupukit. Olen varma että partojen takana on kieroutuneita pervoja jotka kyttäävät ihmisten koteja, jotta ketkä ois hyvä kolkata ja ryöstää! :D By the Way, upeita kuvia! Hymysi on tuossa viimeisessä kuvassa jotenkin jäätävä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huii,mä pelkäsin pienenä joulupukkia ihan tajuttomasti! Täytys saada koneelle kaikki vhs-nauhat, missä tämä on todisteena xD En ikinä edes itkenyt kun se tuli, lamaannuin vaan kauhusta!
      Kiitän. Panostus kuviin oli niin minimaalinen että hävettää, mutta kelvatkoot :')

      Poista
  2. Olen myös ylpeä voidessani sanoa että olen joissakin määrin päässyt eroon hämiskammosta. Lukkeja en kestä edelleenkään, mutta tarantellat ovat suorastaan sööttejä! :D Metsäreissuilla kyllä edelleen ulvon, jos yhtään kahta milliä isompi hämis eksyy kävelemään vaatteilleni.

    Vastineeksi mulle on ilmaantunut ampiaispelko. Ennen en niitä oikeen pelännyt, ne eivät koskaan pistäneet mua kun en huitonut niitä. Tai niinhän kuvittelin ennen tätä kesää, sain ensimmäisen ampiaisenpistoni kun istuin ihan rauhassa ja sellainen kusiluikero lensi kädelle ja tuikkasi ihan varoittamatta :O Sen jälkeen olen vihannut niitä ihan täysillä, tapan jos tulee liian lähelle.

    Olen myös joissain määrin ruvennut pelkäämään yksinäisyyttä, tai pikemminkin yksin jäämistä. Yksinolohan on ihan parasta, ja en siis ole koskaan seurustellut vaan olen aina asunutkin yksin joten se on normi. Mutta viime vuosina parisuhteutuminen on alkanut kiinnostamaan, ja olen tullut siihen tulokseen että en voi olla 100% onnellinen, jos olisin koko loppuelämäni yksin. Voisin toki elää täyttä elämää tyytyväisenä, aivan kuten nytkin, mutta tuntuu jatkuvasti siltä että jotain puuttuu. Tietenkin tuolla takaraivossa kolkuttelee sellainen ajatus, että mitäs jos en ketään koskaan tapaakaan. Mutta sille voi onneksi tehdä itsekin jotain - nettideittailen ahkerasti ja vaikka vastaan tuleekin paikoitellen aika... värikästä sakkia, niin ihmisiin tutustuminen piristää aina!

    Toi alin kuva on mahtava! Halloweenin lähestyessä ajatukset on kauhujutuissa muutenkin, joten sopii syksyyn erinomaisesti. Alice Cooper on kovassa kuuntelussa tähän aikaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna on kyllä ollut ennätysmäärä ampiaisia o_O ja kuullut kavereilta just tuota, että ne pistää huitomattakin, mikä on ihan sekopäistä. Pitäis kehitellä joku karkotussuihke tollasille häiriköille.

      Mä olin aikanaan aika pitkään yksin ennenkun aloin ekaa kertaa seurustelemaan, ja kyllä siinä sai päänsä hajotettua aika pitkälti just tuohon yksinäisyyden pelkoon :/ Ja tässä yhteydessä ärsyttää kuulla, että "kyllä se siitä ja kyllä sä vielä löydät jonkun!" Mutta niin.. kyllä se sieltä tulee etkä sä ole yksin! :)
      Olen ehdoton nettideittailun kannattaja, ihmisten satunnaisista omituisuuksista huolimatta, joten jee! Go for it!;)

      Poista
  3. Kahteen näistä voin samaistua hyvinkin!

    Menettämisen pelko on suuri. Aina kun olen nähnyt poikaystävää, vanhempia tai isoveliä niin hyvästien koittaessa miettii aina sanansa tarkasti. Että jos sitten jollekin heistä kävisi jotain, niin olisi ainakin edellinen tapaaminen mennyt kivasti.

    Toinen mitä pelkään on se raskaus. Testejä ei sentään kulu, mutta kyttään siis todella neuroottisesti että onhan pillerit syöty :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä sinänsä oikein hyvä elämäntapa, että elää jokaisen päivän niinkuin se olisi viimeinen, sinulla tai jollakulla toisella ^^ Toivoisin itse kuitenkin pääseväni tästä neuroottisuudesta, koska elämää ei voi sillä lailla hallita, ja mitä tahansa saattaa käydä ilman että sille voi mitään. Ainut mitä voi tehdä on elää niin, että mitään ei sitten kadu, jos itse lähtee tai joku läheinen!

      Itse siirryn ehkäisykapseliin juurikin tällä viikolla, koska en muista syödä näitä napuja x))

      Poista
  4. Tässä noin 8 vuoden sisään oon päässyt eroon puhelinpelostani, tai lähinnä siitä soittamiskammotuksesta. En mä vieläkään tykkää soittaa tai puhua pälpättää puhelimessa, vaan mieluummin pistän jotain viestiä, mutta soittaminen johonkin ei vaadi enää tuntien tsemppaamista :D Ja autolla ajamisen pelosta oon päässyt myös, kun päätin vaan ruveta ajamaan lyhyetkin matkat ex tempore, jottei aina niin jännittäisi astua auton rattiin. Mutta en mä kyllä edelleenkään isoihin kaupunkeihin halua ajamaan.

    Se, minkä oon kehitellyt tässä vuosien varrella, on pelko siitä että joku kissoista putoaa ikkunasta tai parvekkeelta. Monta kertaa päivässä tarkistan että kai ne parvekkeen lasit on varmasti kiinni, ja jos avaan ikkunan, niin tarkistan että se lukittuu siihen mihin pitääkin, mutta en silti tykkää jos kissa menee sinne ikkunoiden väliin kattelemaan ulos...
    Oon alkanut pelkäämään myös vanhempien vakavaa sairastumista.
    Kuulostaa ehkä vähän tyhmältä, mutta pelkään myös teinijengejä. Mä EN oo pelännyt niitä ainoastaan sillon kun ite olin teini :P Ne kattoo pahasti ja voi sanoa mitä vaan x)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi, unohdin ton puhelinpelon listastani :D Soittaminen on ihan hanurista, mutta harjottelemalla sekin on onneksi lieventynyt.
      Mä pystyn ajamaan lyhyet matkat ongelmitta, mutta jos motarille pitää lähteä niin koko ajan on melkonen kuolemanpelko perseessä. Pelottaa että jos ei itse töhöile, niin joku muu tai autosta lähtee tyyliin pohja irti, vaikka ei sellasta varmaan ikinä oo kellekään tapahtunut :'DD

      Näen myös painajaisia siitä että hoitokissat tippuu ikkunasta ja sitten saan potkut yhdistyksestä jne jne jne.

      Hyi mä inhoan teinejä xD Sellaisia huonokäytöksisiä siis. Mä oon kyllä monesti se joka alentuu niiden tasolle ja huutelee törkeyksiä takasin, pitäis vähän hillitä itseään :'D

      Poista