sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Over the edges


Mitäs mieltä olette tästä värityskirjavillityksestä - onko se ihan lasten ja hölmöjen touhua, vai kaikille soveltuvaa?



Ensin en juuri perustanut tästä konseptista, mutta löytäessäni tämän "Eläinten Maailman" jostakin lehtihyllystä, se oli vain pakko saada! Kuvat ovat niin kauniisti toteutettuja ja suorastaan vaativat täyttämään itsensä väreillä.

Kerrottuani silloisille työkavereilleni löydöstäni se tyrmättiin välittömästi, ja joku jopa väitti aikuisten värittämisen olevan ihan perverssiä :D Kommentti hiukan huvitti. Minulta myös tiedusteltiin, meinaanko tyylilleni uskollisesti värittää kaiken mustaksi.

Eräs kaverini taas kertoi, että on iloinen kun värittäminen tuli nyt "muotiin", sillä hän ei ole sitä koskaan varsinaisesti lopettanut!



Kun ostin tämän kirjan, olin suoraan sanottuna aivan varma että korkeintaan yksi kuva tulee väritettyä, mutta olen kajonnut tähän yllättävän usein tarvitessani aivot narikkaan -hetkeä. 
No, tässä on aika haastavaa piiperrystä välillä, eli kyllä tässä pitääkin hieman keskittyä, koska olen perfektionisti ja haluan pysyä viivojen sisällä :'p 
Mutta siinä se idea piileekin - keskityt meditatiivisesti hetkeksi johonkin ja unohdat kaiken muun. Se ei muutoin meikäläiseltä kovin helposti onnistu. Saati saada mieleni valjastettua tekemään jotain tällaista ns. ei-tuotteliasta.

Musiikki soimaan ja värikynä käteen, niin mieli lepää ^^



Mieli alkaa myös hetken keskityttyään kehitellä kaikenmaailman uusia ideoita. Moni postausideakin on tullut kesken värittämisen! Kuten myös jopa seuraava tatuointi-ideani ;)

Käytän myös ovelasti tilaisuutta hyväkseni, ja väritän välillä vasemmalla kädellä kehitääkseni molempia herneitäni aivopuoliskojani!

En tiedä, miten helvetissä tuollaisenkin värittäminen onnistuu... Jollain Stabiloilla ehkä :D


Note to self and others: kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota värittämisasentoon sekä olla värittämättä useita tunteja putkeen, koska sain itse tuon ekan jäniskuvani jälkeen melko kivuliaan olkapään tulehduksen... *facepalm*



♣♣♣

What do You think about this coloring book trend? Is it just for children and fools, or for everyone?

When I saw this "Animal World" in the shell of my local market, I just had to have it because those beautiful pictures were just screaming my name, and demanded to be filled with colour ^^ 

I think this is perfect way to relax and develop your creativity. (Unless you color too many hours nonstop, and get a painful eruption in your arm like I did.. oops).
My mind doesn't easily let me to do something this.. "unproductive". This is why it's been good to me :p It resets my brain somehow, and I've even got so many ideas during coloring - even one tattoo idea!

torstai 14. tammikuuta 2016

Photoshoot Workshop

Heissun ♥

Marraskuinen luonnos pärähtää nyt eetteriin, kun kuvia tuli vihdoinkin tarpeeksi...

Hinkuni kameran eteen on ollut viime aikoina kova, kun kuvauskaveritkin ovat muutelleet aivan liian kauas, ja itselaukaisimella itsensä kuvaaminen alkaa jo olla vuoden suurin vitsi.

Siksipä ilahduin ikihyviksi, kun eräs valokuvaaja otti minuun yhteyttä fb-ryhmän kautta, että tarvitsee pikaisesti mallin peruuntuneen tilalle, koko viikonlopun kestävään kuvaustyöpajaansa, ja alternative-meininkini sopisi hyvin jonon jatkoksi. 

Ensin hirvitti, koska olenhan aivan keltanokka, mutta päätin sitten tarttua härkää sarvista, koska tällaista tilaisuutta harvoin tulee näin tarjottimella nenän eteen.
Työpajoista on aika paljon mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta ajattelin että mitäpä menetetävää minulla on!

Koko vaatekaappi -ja pakkeliarsenaali siis Ikea-kassiin, ja matkaan suurinpiirtein saman tien :D Muilla malleilla ollut kuukausitolkulla aikaa valmistautua, ja meikäläisellä muutama tunti... Käy se näinkin.

Pääkallopaikalla Kanneljärven opistotalolla oli kymmenkunta kuvaajaa ja seitsemän mallia, ja jokainen kuvausryhmiin jaettu porukka kuvasi aina yhtä mallia kerrallaan 1,5 tunnin ajan. Ideat ja rekvisiitat olivat vapaita, ja sehän vain meikäläiselle passasi!




Suurimpana haasteena kuvaustyöpajassa oli käyttää studiona opistotaloa, joka nyt on puitteiltaan tylsin ikinä - oksennuksenvihreitä seiniä ja lattioita, pulpetteja ja kolkkoja käytäviä :p Oli hauskaa vaellella ympäriinsä ja etsiä sekä löytää mielenkiintoisia kohtia ja satunnaista, omituista rekvisiittaa kuten rikkinäisiä rumpuja, jumppapalloja ja portaikkojen kaltereita!

 



Ulkona satoi ja tuuli, mutta sinnekin saatoimme muutaman kerran joutua asetetuksi, koska "siellä nyt on vain paras luonnonvalo"...

Behind the scenes. Kylmä ei oo...

Paja oli fyysisesti melko rankka, koska kuvaukset toteutettiin aika lailla putkessa lyhyillä tauoilla, jotka toki piti kaikki käyttää seuraavan lookin luomiseen - en halunnut käyttää kahta asua samaa kertaa.

Älyttömän hauskaa kuitenkin oli! Porukka oli sopivalla mustalla huumorilla varustettua ja rentoa. Kaikennäköistä tuli opittua todella paljon, ja saatua hyviä vinkkejä.

Itselläni oli myös väsymyksestä huolimatta juuri oikea, kokeilunhaluinen mielentila päällä koko 2 päivää. Alku oli tietysti melkoista haparointia, mutta siitä lähti melko hyvä flow päälle.

 Tässä kännylaatu-esimerkki, millaiseen muutokseen oli kyettävä 15 minuutissa :D Eihän tässä toki ollut periaatteessa muuta, kuin peruukin ja hatun laitto.


 Sain kuvaajilta kehuja, että olen helppo ohjattava ja hyvin muuntautumiskykyinen.

Toki ilmeissäni ja asennoissani on rutkasti korjattavaa ja kehitettävää, sekä näytän mielestäni useammassakin seuraavassa kuvassa lähinnä vihaiselta bulldogilta, mutta en suoriutunut niin surkeasti kun odotin x'D

♣♣♣

Tässäpä nyt joitakin viikonlopun parhaita paloja!

(c) Henna Rajala




Näistä ylimmistä tykkäsin itse eniten! Varmaan siksi, että tykkään aika ronskista muokkailusta.

(c) Tomi Niemi

Useampikin kuvaaja suorastaan vaati minua laittamaan steampunkia omaan settiinsä, vaikka alunperin piti jotain muuta :D

(c) Olli Rinne


(c) Jari Alanen

(c) Esa Kärkkäinen


Lisääkin kuvia on EHKÄ tulossa jos nyt koskaan saan niitä :p

Olen itse käsitellyt ja silotellut kuviani aikaisemmin aika rankalla kädellä, ja pääni sisällä on edelleen kauhea työstäminen ja kamppailu siinä asiassa, että kuva VOI näyttää hyvältä ihan ihon normaalilla tekstuurilla ja vähemmällä käsittelyllä. Olisin näistäkin halunnut vain hehkutustoiminnolla käsitellä joka ikisen kuvan piloille, mutta onneksi en voi, kun ovat muiden kuvaamia xD Onneksi mulla nyt siis on suhteellisen hyvä iho nykyisin, mutta ei sille faktalle mitään voi että kaikenlaista kremppaa pukkaa kun ikää tulee. Sen kanssa pitää oppia elämään.


♣♣♣

Ps. 

♥ R.I.P Alan ♥



Kaksi edellistä hiljattain mennyttä suurnimeä ei menneet tunteisiin, tämä meni ♥ Olen tirauttanut kyyneleet tätä ennen ainoastaan Tommy Tabermannin sekä Christopher Leen kohdalla :'p


♣♣♣

Few weeks ago I got the message from one photographer, that they're arranging photoshoot workshop and they need a model very quickly, since one model from seven cancelled. I was very excited because I've only made photoshoots with my friends, not with "real" photographers :D But I decided to give a shot. 

Workshop was quite intensive and there was not much time to rest or change clothing (which of course I wanted to do - I didn't want to use the same outfit twice :D), but it was so much fun to search  decent places to shoot and carry out weird ideas! 

I didn't expect so much since I'm an amateur and of course I can do much better faces and poses, but after all I'm quite happy! I got so much great tips from photographers and other models ^^

Ps. RIP Alan Rickman, one of the bests is gone :'( ♥

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Into the Woods

Pääsin vihdoin hyppelemään metsään itse tehdyn Punahilkka-viittani kanssa ^^ Ajattelin jakaa muutaman tuotoksen kanssanne.

Lookista tuli hieman tuollainen shamaanimainen, vaikka tarkoituksena oli ensin gootahtava. Toisaalta se sopii kokonaisuuteen.

Marraskuinen synkkä, mutta vielä lumeton maisema oli omiaan näille kuville.

Kaikki kuvat on ottanut Arto Soini.


Mikähän siinä on, että näin tammikuussa kaikki tuntuu menevän aina ihan pieleen! Minulle tammikuu on kuukausista pahin, ja vaikka koitan aina olla manaamatta tätä perinnettä esille, niin se tuntuu toistuvan melkeinpä automaattisesti. Mieliala on maassa, mikään ei oikein tunnu miltään ja kaikilla muilla tuntuu menevän hyvin, vaikka oikeastaan itsellä menee paremmin kuin koskaan.
 Pitäisi olla suuret suunnitelmat tulevalle vuodelle ja elämälle, mutta tiedostat vain koko ajan paremmin sen, miten vähän aikaa sinulla on tehdä kaikkea mitä haluaisit. Saati tulla oikeasti hyväksi missään.

Mobilisoituminen ja sosiaalinen media tuntuvat laskevan mielialaa entisestään, ja luovan kuvitteellisia paineita. Miksei sitä voi vain unohtaa kaikkea ja tarttua kirjaan. Istahtaa meditoimaan. Lähteä ulos luontoon (no siksi ei, koska on jäätävän kylmä). Ylipäänsä tehdä jotain, millä nollata aivot ja mistä nauttii.

Tuntuu myös, että joka päivästä loppuu tunnit kesken ja sekös kiukuttaa meikäläistä yli kaiken, kun ei kerkiä tekemään mitään oikeasti kivaa. Töitä, kotitöitä, töitä. Oravanpyörä. Olen vähän kateellinen jopa kaikille työttömille kavereilleni juuri nyt, vaikka tiedostankin että työttömyys on pääasiassa kaikkea muuta kuin kivaa, enkä sitä missään nimessä tavoittele. 
Haluaisin vain vuorokauteen lisää tunteja.


Jännä miettiä, onko kyseessä "vain" asennevamma vai elämä, jota et ole oikeasti rakentanut omanlaiseksesi. En tosin tiedä, onko jälkimmäinen tässä yhteiskunnassa edes mahdollista -_-
 Juuri nyt tekisi oikeasti mieli vaihtaa maisemaa ja kaupunkia kokonaan, mutta välttämättä sekään ei ole ratkaisu, jos ongelma on pääni sisällä enkä koskaan opi olemaan tyytyväinen siihen, mitä minulla on.

Much to learn I still have.





Aasinsilta edellistä lausetta pitkin :p
Itseään voi onneksi piristää monin tavoin, kuten leffassa käymällä! Mentiin katsomaan The Force Awakens, joka ylitti ainakin omat odotukseni. Jos olet nähnyt kaikki muut Star Warsit, tämä on ainakin ihan ehdoton must see!
Ja suosittelen katsomaan 2D:nä nenää ja silmiä säästääksenne, koska 3D-versio ei tuonut loppujen lopuksi tähän elokuvaan juuri mitään lisää.


✼✼✼

I finally got my self made red cape in pictures^^ These are from November, when the weather was still quite warm (and watery).

I'm struggling with some weird identifical crisis... January is always the hardest month for me, I can't explain why o_O  You should decide what to do with your life, etc etc. And it doesn't help that there's -25c outside so I can just hang inside!  

Luckily there's many ways to cheer up, like movies^^ We watched the latest Star Wars, and my expectations became filled. If you have seen previous Star Wars films, then this is an absolute must see -film!