perjantai 23. kesäkuuta 2017

Jotunheim

Mukavaa keskikesän juhlaa ♥







Tämä Ilmatieteen laitoksen tietojen mukaan kovin vettä lätisevä juhannus tulee vietettyä jälleen Nummirockissa, jonne lähdin pienellä porukalla telttoineni keskiviikkona, joten täysi tohina on parhaillaan päällä - mm. Korpiklaania odotellessa! Ovelasti ajastin tämän postauksen teille.

Kuvat ovat Stadin metsistä viime viikolta. Kesän agendani on kävellä paljain jaloin siellä, missä suinkin voin^^

Avojaloin kävelemisen hyötyjä






Juhannusmusiikkinani on toiminut vanhempi Moonsorrow harmonikkoineen ♥ Tästä ei tunnelma enää parane.


↑ Bändin paras levy meikämandoliinin mielestä ♥

Voiko toista niin ylvästä näkyä olla
kuin hiljaisten liekkien kurotus tähtiä kohti!
Kokko -12

https://www.youtube.com/watch?v=reiqoXC2ynA
Ja oiva teos Jotunheim toiselta levyltä. Nimestään huolimatta huokuu kesää!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Melankolia ja myötätunto


Niin paljon kuin tovereiden seurasta pidänkin, olen huomannut viime aikoina puheenaiheiden olleen paikoin melkoisen synkkiä; kuolema, vanheneminen, juonteet ja rypyt, sota, dokumentit ja uutiset maailmalla tapahtuvista kauheuksista, väymys, rahapula, tulevaisuus... jne jne.
Maailmanahdistus!!
Puhumattakaan siitä, että vaikka kesäduuni on todella mielenkiintoista (potilasasiakirjat), olen siellä lähinnä sairauksien ja kuoleman äärellä :') Buahah.


En syytä ketään eikä minulla olisi siihen varaakaan - huoliin ja pelkoihin taipuvainen kun olen itsekin, varsinkin turhiin sellaisiin!
Toki ongelmista on hyvä puhua ja avautua sekä yksilötasolla että universaalimmin, kun märehtiä niitä yksinään. Niistä tunnutaan jostain syystä saatavan myös helpompia ja syvällisempiä keskustelunaiheita, kuin ohikiitävistä iloista. Melkein uskallan väittää, että tässä ilmiössä on jotain kovin kotimaista.

Olen kuitenkin huomannut, miten raskaaksi olo käy moisten keskusteluiden ja tapaamisten jälkeen. No, nyt minusta tulee ehkä sellainen kuva, että haluan vain elää pumpulissa, oksentaa sateenkaaria ja small talkata menemään, mutta en tarkoita sitä. Herkempi mieli vain reagoi eri tavalla tällaisiin keskustelunaiheisiin, ja niistä kestää yllättävän kauan palautua. 

Tätä on tapahtunut minulle pienestä pitäen. Muistan äidin tokaisseen minulle lapsena, kun panikoin taas jotakin utopistista, että ei sinun elämästäs mitään tule, jos et opi kohtaamaan ja sietämään vaikeuksia ympärilläsi.
En ole sitä vieläkään oikein oppinut :p Tarvitsisin sellaisen pehmustetun tyhjiöpallon ajan ja tilan ulkopuolella. jonne käpertyä silloin tällöin nollautumaan.


Ikeasta saa puupohjaisia lasikupuja! Täytän näillä koko huushollin

Olen melko hyvä eläytymään ihmisten tunteisiin pääni sisällä, mikä valitettavasti aiheuttaa usein ylimääräistä ahdistusta. Tämä näkyy minusta harvoin päälle päin, enkä aina osaa ilmaista esimerkiksi myötätuntoa toiselle siinä määrin kun ehkä pitäisi, kun pään sisällä myllää niin paljon kaikenmoista juuri tulleen tiedon mukaista antipatiaa. Saattaa jopa näyttää siltä, ettei minua kiinnosta lainkaan, vaikka tosiasiassa aihe on saattanut kolahtaa syvällekin.

Haasteenani onkin opetella näyttämään selkeämmin myötätuntoa sen sijaan, että patoan kaiken sisälleni sellaiseksi maailmanvihamyttyräksi, joka vain kasvaa.
Olen myös huomannut, että kaverin ollessa kriisissä alan helposti saman tien pommittamaan rationaalisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja tiskiin kuin mitkäkin nopean toiminnan joukot, kun pelkkä kuunteleminen ja myötätuntokin usein riittäisi. Sitten hävettää ja stressaa, jos en keksi mitään "järkevää" sanottavaa. En tiedä, mistä tämä tapa on lähtöisin. Kai se on vain yksinkertaisesti tapani toimia ja yrittää auttaa - tai sitten jokin defenssi, jotta myötätuntoahdistus ei ehtisi päästä systeemiini.


Se hopeareunus tässäkin pilvessä on, että mielensäpahoittamisen vastineeksi osaan myös nauttia pienistä asioista, sanoista ja teoista hyvinkin isosti.
Eskapismi sopii minun pääkopalleni, koska pystyn hetkessä siirtymään hyvin kokonaisvaltaisesti muihin maailmoihin, oli kyseessä sitten musiikki, kirjat tai hyvä sarja. Usein oma pääkoppa itsessäänkin riittää vaikka kokonaisten tarinoiden rakentamiseen tylsän työpäivän aikana (pitäisi varmaan alkaa kirjoittaa niitä ylös.)

Ja onneksi ystäväpiirissä osataan tietysti myös ilakoida, vaikkakin paikoin vähän hillitymmin^^
Pään apuna on myös positiivinen parisuhteenpuolikkaani, joka saa piristettyä ankeaa mieltä samoin tein ♥ Perusluonteeltaan melankolisen ihmisen kanssa oleminen ei passaa minulle, sen olen aiempina vuosina huomannut.

Miss Ruki Ver kirjoitti osuvasti huumorista selviytymiskeinona. Myönnän verhoutuvani siihenkin ehkä jopa turhan usein, mutta sitten taas huumori on kuin onkin melkoisen oiva tapa käsitellä monia asioita, sen lisäksi että se keventää ja helpottaa kommunikointia. Sekin kuuluisa musta huumori meidän porukoissa onkin kyllä paikoin... Mustaa.
Erään kaveriporukkamme mesekeskustelulle on annettu nimeksi "Doomilaakson narinoita", mikä on kyllä jutuillemme osuvin kuvaus ikinä.



Olenkin nyt kokenut erityisen suurta kaipuuta yksin vietettyyn aikaan, pieniin iloihin ja myös materialistiseen kauneuteen. Olen käynyt metsässä keräilemässä kuusenkerkkiä (siirappia tuli tänä vuonna ennätysmäärä), käpyjä, lehtiä, ja ihan vain olemassa. Pysähdyn ulkona ihastelemaan kaikkea kuin mikäkin kävelevä klisee. Sisustelen kivoilla luontojutuilla, hamstraan värejä ja yksityiskohtia ympärilleni sekä selaan Pinterestiä. Yritän olla ajattelematta, että koskahan joku jossain painaa isoa nappia, ja keskittyä vain olemaan. 
Melankoliankin voi kääntää kauneudeksi ja itsensä tutkiskeluksi ^^

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Yggradzil




Hoi ♥

Koulusta on kirmattu kesälaitumelle, vaan ei auta lepäillä laakereillaan, mikäli meinaa saada leipänsä päälle muutakin kuin ylähuulen.
 Päivävuorot imevät tehokkaasti mehut paatuneimmastakin karpaasista. Väännän hommia erään sairaanhoitopiirin arkistossa, mikä sinänsä on kukkaroa ajatellen todella jees, ja työpaikkakin vaihteeksi mukava. 8-16 on vain rytmillisesti melkoista syöpää. Voisin käytännössä vetää hirsiä loput 16 tuntia vuorokaudesta -_-

Mutta täytyy yrittää pysyä leivän lisäksi elämän syrjässä kiinni, ja tehdä kaikkea hauskaa.
Suunnitelmia kesäviikonlopuille onneksi riittää; mökkeilyä, parit festivaalit ja markkinat, jokunen pakanatapahtuma, ompelua ja kuvailuja.



Nuuksion luonnonpuisto on itselleni kovin tärkeä paikka, jossa olen käynyt viime vuosina useammin ja useammin, vaikka matkaa saakin taittaa lähemmäs tunnin.
Sieltä riittää hyviä muistoja; vanhan loppuja, uuden alkuja, vaeltelua, istuskelua, kuvailua, päiväunia, upeita maisemia. Karuja kivikkoja, kuusimetsiä, männikköjä, juurakkoja sammalmättäitä, puroja ja lampia.



Punainen paitamekko on jo vilahdellut parissa postauksessa, mutta vilahtakoot nyt tässäkin. Kuolasin tätä Toonzshopista jo jonkin aikaa (kuten kaikkea muutakin ko. puljussa), ja päätin sitten törsätä tämän itselleni joululahjaksi. Merkiltään siis Yggradzil. Meinasi Postin töhöilyn takia jäädä saamatikin, mutta sain neuvoteltua sen itselleni palautusrullakon pohjalta :')

Tämä on hyvin muunneltavissa asusteilla, ja tässä on paikoin hiukan itämaiset vibat varsinkin tuon hupun kanssa. Haaveena on kopioida kaava, ja tehdä tällaisia kaappiin eri väreissä.

Rastalisäkkeen adoptoin Millalta! Kuvat meikäläisestä ovat myös pääosin hänen muokkaamiaan.





Korulaarinikin täydentyy vauhdilla. Ylimmät torilöytöjä, luukoru lahja Jenniltä ja Tanjalta ♥ Se on jokseenkin omituinen, mutta pidän siitä, ja olen käytellytkin paljon. 
Pari aiheeseen sopivaa, vanhempaa Kalevalakorua on myös kiikarissa, täytyy odotella palkkoja, jotta niihin voi sijoittaa.
Jos olet myymässä omiasi, täällä on innokas ostaja ;))

torstai 25. toukokuuta 2017

Paastoilua

Tervetuloa lukemaan taannoisesta ihmiskokeesta nimeltä paasto!

Suvi päätti siis suomeksi sanottuna olla 5 päivää ilman ruokaa ; ainoastaan pieni määrä mehuja / smoothieita per päivä, ja paljon vettä.
Kerta oli itselleni ensimmäinen.
( Skippaa, jos et jaksa pitkää ja yksityiskohtaista sepustusta ;)

Kuvalla huomio :p Sain lukulasit...


No miksi kummassa ihminen lähtee tällaiseen hölmöilyyn?

Tarkoituksenani oli siis se, mikä nyt yleisesti ottaen on paaston tarkoitus; elimistön puhdistaminen ja eräänlainen "lepotauko".
Uskomushoidoiksihan nämä periaatteessa luokitellaan, ja mielipiteitä on puolesta ja vastaan. Itsekin olen ollut melkoisen skeptinen paastojen suhteen ja ajatellut, että sellainen ei minulta onnistuisi.
Positiivisia kokemuksia lukeneena ja kuulleena  (ja siitä tiedosta, että kovin kummoista damagea ei lääketieteellisestikään pysty perusterve ihminen itselleen 5 päivän mehupaastolla aiheuttamaan), halusin kuitenkin testata tätä koska kaikkea täytyy kokeilla!

Olisin toki voinut jättää homman kesälomalle, enkä suorittaa tätä keskellä vikoja kouluviikkoja, mutta olen tunnetusti niin malttamaton, että aloitin laskeutumisen jo heti synttäreiden jälkeen - olo kun oli aika raskas ja vetelä, ja olin jo suunnitellut asiaa pitkään.

Valmistautuminen
Laskeutumiseen on syytä jättää aikaa. Viikkoa ennen paastoa siis jätin kahvin ja lihantapaiset (lähinnä kanat, punaista lihaa en juuri syö muutenkaan), lisäsin kasviksia ja kevensin vielä soppa -ja smoothielinjalle paria päivää ennen aloitusta. Tämä on todella tärkeää, koska paasto on elimistölle kuitenkin eräänlainen shokki, ja myös henkisesti tämä laskeutuminen on hyvä tehdä, jotta tottuminen ja suunnitelmissa pysyminen on helpompaa. 
Kiitän itseäni tuosta kahvin jättämisestä ajoissa, koska pahimmat viekkarit tulivat melkeinpä siitä, ja ne sai kärsittyä pois ennen paastoa.

Sitten mentiin! →



Päivä 1
Kaikki sujui oikein mallikkaasti, enkä vielä tuntenut oikeastaan minkäänlaista heikotusta. Mielitekoja löytyi kyllä varsinkin kaupungilla kavereiden kanssa liikkuessa, mutta varoittelin kaikkia etukäteen, että meikäläinen vetelee sitten mehuilla ja vedellä. 
Aivot kävivät hiukan hitaalla, mutta se aiheutti lähinnä hassuja tilanteita ja keskusteluja.

Nälän tunne tuli välillä, mutta se ei häiritse minua juurikaan, sillä olen aikanaan valitettavasti totuttanut itseäni nälkään. Tässä asiassa tosin koin sen olevan hyödyksi (niin karskilta kun se kuulostaakin), kuten myös päättäväisyyden. Kunnon syömishäiriötaustaisille paasto ei sovi, mutta en kokenut että voisin itse lipsahtaa mihinkään väärille poluille, koska rakastan ruokaa ja tavoitteenani on nyt hyvinvointi, ei varsinainen laihdutus.


5 päivän mehuainekset ostin valmiiksi, niin vältin kauppaan menon ja kiusaukset. En siis todellakaan halunnut ostaa kaupasta sitä ylihintaista paastopakettia, vaan tein mehut itse.
Tein ensin mm. selleri-kurkkumehua, joka oli niin kaameaa, että heitin sen heti pois, kun selleri on jotain kamalinta ikinä :'D Muutoin mehuni koostuivat esim. yhdistelmistä 
appelsiini+ananas+sitruuna, 
tomaatti+basilka+pinaatti+tabasco, 
porkkana + lehtikaali + kurkku
luumu + mustikka
...ja muutamat luontaistuotekaupan juuresmehut. Oikeastaan ainoa, mitä pystyi juomaan ilman inhoreaktioita olivat nuo hedelmä -ja marjamehut :D
Ideana siis on, että päivittäinen kilokalorimäärä jää alle 400:n.

Paastoillessa tulee kylmä, ja vaikka oli lämmin kevätpäivä, tarvitsin ulkona paksumman takin. Tämäkin on luonnollista kehon käydessä säästöliekillä.


Päivä 2
Maailmanlopun meininki. Aamulla oli aivan kaamea olo (yleensä 2. tai 3. päivä on kuulemma pahin, minulla selvästi tämä). Vetelin varovasti aamumehut ja otin inkivääriteetä. Olo helpottui n.puolessa tunnissa. Lähdin Tanjan kanssa kiertelemään kirppiksiä, ja toimintakyky oli koko loppupäivän ihan ok, vaikka välillä piti istua alas miettimään :'p Onneksi ei tullut enää pahoinvointia.
Illalla sain kaverilta saunakutsun, ja istuin euforisena alalauteella ♥

Sapuska oli toki mielessä, ja kiinnitin huomiota joka ikiseen ruokamainokseen ja tuoksuun, mutta ruokahalu oli jo nyt melko tehokkaasti tiessään, mikä kyllä helpotti asioita, vaikka tiesinkin, ettei mitään sortumisen vaaraa ole. Eniten mieleni teki koko ajan jostain syystä Subwayn patonkia (mikä on outoa, koska en juuri koskaan edes syö Subissa)...

Pohdiskelin koko päivän, minkälainen itsestään selvyys ruoka on meille tänä päivänä, ja minkälaista huonolaatuista moskaa tuleekin syötyä vain nopeasti kaiken muun toiminnan ohessa.


Päivä 3
Heräsin 7.30 ilman kelloa, ja olo oli ihan uudestisyntynyt! Tämä nyt kai oli se paljon puhuttu paastoeuforia. Meinasin jopa unohtaa aamumehun, mutta toki sen join teen kanssa. Touhuilin, kuvailin ja siivoilin koko päivän.
Iltapäivällä en muistanut edes koko paastoa, kunnes jonkinmoinen ruuanhimo (ei siis nälkä, vaan ruuanhimo) iski yllättäen. Rapusta kantautui ärsyttävää ruuan tuoksua sisään, mutta laitoin tymäkät suitsukkeet palamaan :p Onneksi lähdettiin Millan kanssa Nuuksioon kuvailemaan, jolloin ajatukset sai pidettyä poissa siitä siunatun Subwaysta.

Voimat loppuivat käsistä sekä kavioista jossain vaiheessa, ja kotiin ajo oli melko haastavaa, vaikka etenimmekin Nuuksiossa melko hissukseen. Voi olla, että energiaa kului silti liikaa.

Nuuksio sneek peak. Vähän näkyy olo naamastakin :'p


Päivä 4
Yö tuli nukuttua huonommin, koska heräilin koko ajan ja sydän hakkasi. Selvittelin asiaa --> syynä ilmeisesti matala verensokeri ja siitä aiheutuva adrenaliinin tuotanto. Nousin taas ilman kelloa 7.30, kuitenkin ilman kummoisempaa väsymystä (onkohan tuo joku meikäläisen luontainen rytmi sitten?), ja mehu helpotti jonkun verran. Mehupaasto ei ehkä ollutkaan paras mahdollinen vaihtoehto itselleni, sillä verensokeri heittelee ilmeisesti melko lailla.
Totesin oireiden perusteilla (mm. sellainen kuoleman maku suussa), että ketoositila on saavutettu.

Koulupäivä meni jotenkuten. Himoitsin luokkatovereiden uuniperunoita ja kuuntelin valitusta kouluruuasta. Itse olisin antanut mitä tahansa kyseisestä potusta, mutta itsekuri toki piti, ja join kiltisti tomaattimehuni. Mieleen tuli, miten monella ihmisellä jopa täällä kotimassa ei ole ruokaa ja he joutuvat kamppailemaan tämän olon kanssa jatkuvasti, kun minulle ja monelle muulle tämä on tällainen "hauska kokeilu". Päätin, etten enää ikinä valita ruuasta.

Onneksi illan työvuoro peruuntui, kun koulusta autolla kotiinkin ajo osoittautui yllättävän raskaaksi. Vähän olin 3.päivän perusteilla pettynyt tähän oloon, kun odotin sen euforian jatkuvan. Päikkäreillä näin unta, jossa söin kasapäin munkkeja (?!)

Vaikka aivot kävivät edelleen hiukan hitaalla, tein läksyt ihan hyvällä menestyksellä, kirjoitin blogiluonnoksia ja siivoilin.


Päivä 5
Almost there!! Otin edellisiltana melatoniinin ja nukuin kuin tukki, mutta silti oli tällä kertaa heräämisvaikeuksia. Ei tehnyt mieli yhtään mitään, mehukin oli hankala saada alas, ja yrttiteetä en edes yrittänyt, vaan tein valkoista teetä. Mietin, että toivottavasti ruokahalu ylipäänsä tulee ikinä takaisin, kun se oli niin kertakaikkisen tiessään. Vatsa tuntui jotenkin inhottavalta. Nyt ei tehnyt edes sitä Subia mieli :'p
Päikkärit tuli taas otettua koulussa sekoilun jälkeen, ja ne auttoivat.

"Olet jo ehkä saanut kuulla ilahduttavia kommentteja hehkeästä ihostasi ja raikkaasta olemuksestasi".

"Oho, sähän näytät väsyneeltä!"
"Onko siulla darra?"
Jne.. :')

Illalla aloittelin hieman palautumista, ja söin pienen määrän lastenruokaa (xD) ja toivoin ettei se tule samantien ylös. Oh, sekin mauton mössö oli suorastaan taivaallista ja olo alkoi kohentua samantien. Ei onneksi tullut mitään oireita, kun söi pari teelusikallista kerrallaan.

I did it!!!




Palautumispäivät
Palautuminen on paastossa melkeinpä tärkeintä (ja vaikeinta), koska tämä ratkaisee, onko paasto ollut turha. Mikäli riennät pää kolmantena jalkana Mäkkäriin, voi käydä todella huonosti :'p Elimistö kun ei ole ns.normaalitilassaan, eikä ruuansulatus ala toimimaan saman tien. 
Ekat päivät söin vain hyvin sulavaa ruokaa (keitot, mannapuuro, lastenruoka, smoothiet jne) ja sitten hyvin pikkuhiljaa salaatteja ja muita kiinteämpiä artikkeleita. Ei onneksi tehnyt mielikään mitään isoja annoksia.
Olo oli näiden päivien aikana todella hyvä, kun sai syödäkseen, vaikkakin vähän.

 

Vaikutukset mielialaan
Pääosin hyvät. Olo oli jotenkin positiivinen ilman mitään syytä, jopa huonot olotkin tuli otettua huumorilla. Sellainen kiukku ja kiire olivat tiessään, ja en jaksanut stressata oikein mistään, mikä teki todella hyvää. Päättäväisyydestä ja tavoitteen saavuttamisesta tuli todella hyvä itsetuntoboosti, koska kaikki eivät tosiaan tähän kykene (enkä kyllä ihmettele lainkaan :D)


Vaikutukset ulkonäköön
 Vatsa pieneni jonkin verran, katsotaan saanko pidettyä tilanteen tällaisena elintapamuutoksilla. Menetetyt kilot tulevat tietysti usein takaisin ainakin osittain, ruokavalion normalisoiduttua. Olen nyt lähes ihannepainossani, mikä kannustaa pitämään saavutetut linjat.
 Iho ei voi mitenkään kovin eri lailla, mutta eipä se missään sysipaskassa kunnossa onneksi ollut alunperinkään. Kaikki näpyt kyllä katosivat selästä ja kaulalta, eikä niitä ole näkynyt.


Alkukevät vs. nyt

Helpointa oli...
-Yllättäen ruuasta kieltäytyminen. Vaikka olisin voinut vähän haukkailla jotain ja sortua johonkin, ei omatunto sallinut.
-Se, etten kertaakaan tuntenut päänsärkyä. Pelkäsin sitä etukäteen, koska kaiken muun kestän, mutta sitä ei tullutkaan.
-Yleinen toimintakyvyn säilyminen niinkin hyvänä, kuin mitä se oli. Oletin, että paastossa ei kykene kun makaamaan :p

Vaikeinta oli...
-Selvittää, mitä nyt oikeastaan sai vetää ja miten paljon, kun netistä löytyi ihan erilaisia ohjeita ja ristiriitaista kamaa. Join 4-5 lasia mehua päivässä muutaman kikka kolmosen kera, ja luotin siihen, että se oli ok.
-Rauhoittuminen ja lepääminen. Paasto vaatii nimittäin juuri sitä - tosin se tuli toisen päivän aikana vähän niinkuin itsestään, kun ei koko ajan jaksanutkaan touhuta.
-Verensokerin heilahtelu varsinkin aamuisin

Nyt 3 viikkoa myöhemmin...
-Olen jatkanut melko kevyellä linjalla ja lisännyt liikuntaa. Painoa ei ole tullut kovinkaan paljoa takaisin.
-Olen edelleen herännyt klo 7.30-8, ilman kelloa ja ilman väsymystä.
-Ei ole kummoisemmin tehnyt mieli alkoholia sun muita myrkkyjä. Olen kieltäytynyt baari-illoista, ja kavereiden illanvietoissa juonut korkeintaan vähän (mikä on kummastuttanut monia).
-Palasin kuitenkin kahvinjuontiin, koska rakastan kahvia. Pidän määrän kuitenkin 1 kupissa / pv.
-En ole hakenut Subia! x)) Se oli vissiisti jokin hetken mieliteko.

Jatkossa...
-Yritän juoda napostelun sijasta paljon vettä, ja vaikka noita smoothieita, enkä suurenna enää hyvin kutistunutta vatsalaukkua tahallani. Keittiössä on nyt ollut 1,5 litran vesikannu, joka on saatava päivän aikana tyhjäksi - toimii!
-Voisin kokeilla jotain vähän ruokaisampaa paastoa/detoxia, vaikka tämäkin versio ehkä sujuisi jatkossa helpommin. Joka tapauksessa otan jonkinlaisen puhdistuskuurin kyllä vuosiohjelmaani.
-Lainaan jonkin kirjan, jonka ohjeita seurata, koska tämä internetin sillisalaattitarjonta ei ollut se paras vaihtoehto

Yhteenveto
Rankkaa oli, mutta olen äärimmäisen iloinen, että onnistuin, enkä miltään osin kadu kokeilua ^^ Tämä toimi itselleni eräänlaisena "nollauksena" ja kaiken aloittamisena puhtaalta pöydältä, mikä on kaiketi ihannetilanne, kun ajatellaan paaston hyötyjä.


Välillä täytyy toki pitää kunnon lettukestit, kuten nyt viikonloppuna! ♥ Koitan nyt noudattaa sitä kuuluisaa "Syö 80% terveellisesti ja 20% mitä haluat" -linjaa.


Vinkkejä:
-Jos paastoat ensimmäistä kertaa, ajoita se lomalle tms rennolle ajanjaksolle. Katso, ettei palautumisaikanakaan ole mitään juhlia tms. suursyöminkejä tiedossa, ja että saat levättyä niin paljon kuin tarvitsee.
-Osta ainekset valmiiksi ja tee tarkka päiväsuunnitelma
-Katso, mikä on sinulle sopivin vaihtoehto. Detoxeja ja paastoja on monenlaisia, eikä tämä mehupaasto välttämättä ole lainkaan se paras.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

30 and Fabulous

Vanhenemista ei voi estää, mutta onneksi sen voi tehdä tyylillä!



Nauran taas 15-vuotiaan itseni päiväkirjamerkinnälle, jossa kauhistellaan sitä, että tulen joskus olemaan "jotain 30!!"
No, eihän tämä nyt ole yhtään kamalaa :p En missään nimessä vaihtaisi paikkoja 15-kesäisen itseni kanssa, hell no!

 
Juhlista ei kertynyt loputtomasti kuvia, kun oli kiire emännöidä, mutta tässä postauksessa kaikki mitä löysin!

Kaikki on oikeastaan nyt paremmin, kuin koskaan. Vaikka satunnaisia takapakkeja löytyy, olen nyt tasapainoisempi kun vuosiin. Tämä ei ole ollut kevyt asiantila saavuttaa, joten arvostan tätä mielentilaa todella.
Olen hyvässä parisuhteessa ja ympärilläni on vankka ystävä -ja tukipiiri. En oikeastaan voisi toivoa enempää - tästä seuraava olisi sitten varmaan se lottovoitto, mutta kuten aikaisemmin postasin, pärjään ilmankin :D 
Suurimmat haasteet piilevät edelleen itseni kokonaisvaltaisessa hyväksymisessä ja yleisessä tyytyväisyydessä.

Juhlissa tarjoilin mm. Unicorn Cheesecakea. Sitä oli hauska tehdä :p Se jäi tällä kertaa vähän ohueksi (kun koitin soveltaa jenkkiohjetta suomeksi), eikä sisus päässyt oikeuksiinsa, mutta teen tätä varmasti uudestaankin.





Ystävämme Arto antoi lahjaksi photobooth-henkisen kuvausnurkkauksen, jotta sain kunnon kuvat kaikkien vieraiden kanssa ♥  Tässä osa niistä :) Kaikki mustavaloiset kuvat siis (c) Arto Leppänen


My love ♥ Ei osattu päättää, onko hän tuossa kaavussaan munkki vai Jedi... 




Meillä oli mm. "aasinhäntä"-leikki. Kentauri-yksisarvismies-kuvitus on Jennin tekemä :D ♥


Miten meni niinkun omasta mielestä...

Entä mitä olen sitten tähän astisen elämäni aikana oppinut? Muutama ehkä kliseinen seikka nousee mielen päälle.

♦ Tee asiat, niinkuin ne itsellesi sopivat, äläkä välitä negaatioista asian suhteen. Oravanpyörässä ja pelkästään yhteiskunnan odotusten mukaan eläminen voi katkeroittaa, kuten ehkä olemme ympäriltämme huomanneet. Asioita voi tehdä monella tapaa, liittyivät ne sitten koulutukseen tai työllistymiseen, elämäntapoihin, parisuhteisiin tai mihin vain.

♦ Vaali ihmissuhteitasi, jotka ovat sinulle tärkeitä, ja näe niihin erikseen vaivaa. Itse olen menettänyt silkkaa laiskuuttani ja ylpeyttäni liian monta ihmistä. Pidä kiinni erityisesti sellaisista, jotka haastavat sinua myös kehittymään.
Kuluttavista ja paikallaan junnaavista ihmissuhteista taas pyri kaikin tavoin eroon. Tiedät kyllä itse, mitä ne ovat.

♦ Älä kiinny ihmisiin liiaksi. Se johtaa turhaan kärsimykseen.

♦ Älä määrittele itseäsi muiden kautta. Mieti rauhassa, mistä asioista pidät itse. Vaikutteita voi ottaa, mutta älä menetä itseäsi.

♦ Opettele sanomaan EI. Hitto että on tärkeä taito, jonka olisin halunnut oppia aikaisemmin :D Manipuloivat ihmiset tekevät tämän vaikeaksi varsinkin jos olet kiltti, mutta se on todella sen arvoista.

♦ Pienikään ystävällinen ele, ikinä koskaan missään, ei ole pahitteeksi!

♦ Älä missään nimessä kasva aikuiseksi!!


Miulla oli maailman hienoin unicorn-pinjata!


Tuhoaja asemissaan

Ja tässä tuhoamisvideo! Neitimäistä huitomista :''p Yksisarvinen vs.Minä 6-0

Hän koki lopulta kohtalonsa

Suurin osa vieraistani ^^ Panostukset asuihin lämmittävät sydäntä



★★★

Juonipaljastus; Pinjata paikattiin synttäreiden jälkeen, ja se pääsi vielä meidän vappumaskotiksemme. Otin hänestä inspiraatiota vappulookkiini :p