maanantai 21. elokuuta 2017

Welcome to the Cabinet


Ennen kuin peljästytte, että mikä niljakas käärme blogilistallenne on luikerrellut, niin ilmoitan että Satiinitaivas on kuopattu ja Craftsmaiden's Cabinet on astunut tiluksille :)
Uudistus oli itselleni välttämätön prosessi, joka otti nyt paikkansa. Pientä ulkomuodon hinkkausta tulee tapahtumaan edelleen^^

Blogin osoite pysyy kuitenkin samana, ja aiheet liikkuvat edelleen esimerkiksi käsitöissä, valokuvailuissa sekä muissa sirkushuveissa.

Pidän kovasti uudesta nimestä (jota tosin ei vain oikein voi lausua kuulostamatta siltä, että yrittää tiukassa laitamyötäisessä tilata taksin kotiin...x)

Kämpän sisustus alkaa saavuttaa haluamiani elementtejä

Sneak peek tuoreimmasta projektistani, josta postaus lähiaikoina! 



Hi ♥
Don't be frightened - I just changed the title and look of my blog. Satiinitaivas os history and Cabinet took it's place! Themes of the texts will stay all the same, though^^
I also promise to try my everything with these translations in future - been lazy ass bitch lately, I know :p
There's some sneak peek from my latest sewing. You'll hear about it soon!

torstai 3. elokuuta 2017

Porkkala


Kuten viime postauksessa mainihin, kävin ystävien kera telttailemassa Kirkkonummen kupeessa. Montakohan vuotta tästä retkeilystä on puhuttu, ainakin kolme, ja vihdoin saatiin itsemme sanoista tekoihin.
Lähtijöitä piti alunperin olla kuusi, mutta määrä supistui kolmeen. Pärjäsimme näin ollen kahdella teltalla ja vähemmällä muonituksella ^^

Otaksuttiin Porkkalanniemen olevan hiukan rauhallisempi, kuin Nuuksion, joten se valikoitui telttailukohteeksi. Valinta osoittautui oivalliseksi; maasto, maisemat ja säät suosivat molempina päivinä, eikä ihmisiä tullut vastaan kuin kourallinen.


Paineltiin perjantai-iltana paikalle saavuttuamme teltan kanssa vähän syrjempään jotta saimme olla keskenämme, ja löysimmekin hyvän rantakallio-pusikon, jossa ei ollut ristin sielua. 
Minun ja Jennin eräjormailujen seurauksena teltta oli hiukan epämukavalla alustalla, mutta mitäpä sitä ei tekisi romantiikan, idyllin ja hienojen maisemien eteen... Tarvitsen kyllä rutkasti lisää retkeilykokemusta :')

Vettä oli haettava kaivosta. Ainoa käytössä oleva kaivo oli melko etäällä ja vesi maistui hassulta, mutta ei sentään aiheuttanut kummempia vaivoja, joten mikäs tuossa :D
Vastaan tuli vedenhakumatkalla valkohäntäpeuroja ♥ Harmi etten ehtinyt saada niistä kuvaa.


Illan hämärtyessä saimme tuijotella auringonlaskua aitiopaikoilta samalla, kun yritimme käristää iltapalaa hieman kärsineen kertakäyttögrillin ainoassa syttyneessä nurkassa, ennen kuin painuimme yöpuulle ♥

Aamulla puolestaan saimme herätä laineiden liplatukseen, upeisiin merimaisemiin ja siihen, kun jotain omituisesti huutavia lintuja lenteli ylitse. Yritimme tunnistaa lähistöllä hengailevia tipuja tuloksetta. Paikka on ihan aiheesta lintubongarien suosiossa, kuten myös esimerkiksi sukeltajien ja veneilijöiden.


Uijui, aamukahvit kalliolla!

Lähdettiin sitten tavarat autoon vietyämme koko päiväksi vaeltamaan ympäri niemeä. Alue on lopulta melko pieni, joten sen kävelee helposti päiväreissullakin läpi.




Iso järkäle herätti kunnioitusta

Vanhaan keloon on muodostunut ajan saatossa komeita kuvioita


Reissun pää-nähtävyytenä meillä oli pronssikautiset muinaishauta-kiviröykkiöt (hiidenkiukaat), jotka löysimme hetken yritysten ja erehdysten jälkeen. 
Haudat ovat kuulemma ajalta 1500-500 eaa. Ne olivat kookkaampia kuin oletin, ja niitä taisi olla 5 tai 6 kappaletta linjassa keskenään.


Perinteiset valoilmiöt taas -_-

Haudoilla vieraillessamme huomasimme, että meitä tuijotti kaksi valkohäntäpeuraa hiukan etäämmältä. Arvelimme niiden olevan vainajien henkiä ;)

 
Löydettiin loppusijoituspaikkamme laavulta, ja levitimme mukana kulkeneet eväämme tekeytymään. Laavuja ja nuotiopaikkoja löytyy ympäri Porkkalanniemeä. Vaahtokarkit tekivät kauppansa ja niitä syötiin alku -ja välipalaksi sekä jälkkäriksi, mutta emme siltikään saaneet sitä jättisäkkiä tuhottua kokonaan.

Loppupäivän vietimme rantakallioilla, jossa seuranamme oli mm. rantakäärme. Siinä se twistaili samalla, kun käppäilimme ympäriinsä. Hassua, että pelkään hämiksiä, mutta en juurikaan käärmeitä.

Komia kaveri


Katselimme haltioituneina, kun mustat myrskypilvet kerääntyivät taivaanrantaan ja lähdimme kotia kohti vasta, kun ne olivat ihan kohdalla ja taivas repesi ♥ Täydellistä!



Tutkimusmatkailun osalta on tiedossa vielä ainakin tämän oman lähimetsikön kierteleminen, kun kuulin että siellä lojuu kaikenmaailman raunioita ja lisää luolia, sekä Nuuksioon paremmin tutustuminen ^^