sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Deadly Shadows

Niin epäkristillistä kun elämäni muutoin onkin, on oivallista viihdettä äityä pohtimaan wanhoja kunnon kuolemansyntejä.

En tiedä ketään, jota ainakin osa näistä ei koskisi - silloinhan sitä olisi lähestulkoon täydellinen.
Nämä seitsemän kuolemansynti-käsitettähän ovat olleet olemassa jo hyvin pitkään hieman vaihtelevilla termeillä, joten näiden täytyy sisältyä ihmisluonteeseen jollain lailla melko perustavanlaatuisesti.

Minulle tämä tarkoittaa enemmänkin ns. varjotyöskentelyä, koska en luonnollisestikaan pakanana tunnusta käsitettä synti, vaikka käytänkin kyseistä termiä tässä postauksessa.
Olen aina jollain tasolla pitänyt tästä kuolemansynti-kehikosta, koska tässä on perää ja omat pointtinsa, joita kannattaa pohtia. 
 Nämä ovat myös hyvin sidoksisa toisiinsa - yksi synti saattaa ruokkia seuraavaa, ja niin kierre on valmis.

"Kuolemansynnit tappavat hivuttamalla. Ne näivettävät elämäniloa, lisäävät pelkoa ja kuihduttavat rakkautta."

Ylpeys

Jostain syystä miellän tähän ensin positiivisen viban. (Mitä se sitten kertoo minusta?) Ehkä se liittyy siihen, että me osaamme olla aivan liian vaatimatonta ja nöyrää kansaa, "pidä kynttilääsi vakan alla" jne. Esimerkiksi omista saavutuksistaan saa ja täytyy olla ylpeä, olivat ne sitten miten pieniä tai suuria tahansa.
Varsinainen ylpistyminen ei onneksi ole kuulunut tapoihini, vaikka tunnistan menneisyydestäni hieman tätäkin. Olen opetellut nielemään ylpeyteni ja nostanut kissan pöydälle aina, kun siltä tuntuu, ja se on aina poikinut hyviä tuloksia. Omakehu ei haise liikaa, mutta en myöskään näe syytä liiaksi peitellä ilon hetkiä ja onnistumisia.
Ylpistyneet ihmiset ovat minusta kovin koomisia ja läpinäkyviä. Turha retostelu ja kehuskelu eivät johda mihinkään muuhun, kun kanssaihmisten kyllästymiseen. Se kertoo lopulta melkoisista ongelmista.


Kateus

Voi, vanha kaverini kateus! Onks mun kaloja näkynyt? Tämän kanssa olen saanut taistella koko elämäni, ja taistelua ei ole lähimainkaan voitettu. Kateus sokaisee ja hävittää tehokkaasti kaiken hyvän ympäriltään. Ehdottomasti oma perussyntini.
Tämä kertoo jonkinasteisesta tyytymättömyydestä omaan tilanteeseen ja itseensä, koski se sitten taloutta, materiaa, ulkonäköä tai muita avuja, jota itselleen haluaisi tai kokee, että muut ovat saaneet enempi.
Täytyy tehdä töitä, ettei ala vihaamaan ympäristöään, koska mieleni on vuosien saatossa kehittynyt oikein tehokkaaksi etsiessään merkkejä siitä, että olen rumempi, tylsempi ja kaikin tavoin huonompi kuin ympärilläni olevat ihmiset. Onneksi saan terapiaa nykyisin, ja valoakin on alkanut näkymään tunnelin päässä.
Itselläni tämä tunne liittyy pahimmillaan hyvin pinnallisiin asioihin, enkä vieläkään ole saanut kiinni sen lankavyyhdin päästä, että mistähän tämä mahtaa olla lähtöisin ja mistä tämä primitiivinen raivo asiaa kohtaan kumpuaa. En ole koskaan kadehtinut esim. toisten omaisuutta tai varallisuutta.
Pahinta kateudessa on se, että se estää olemasta iloinen toisten puolesta.

Kateudesta itsestään on harvoin hyötyä, mutta sen voi myös kääntää voitoksi pohtimalla, mitä minä todella haluan ja miten voin itse päästä siihen?
On myös hyvä keskittyä siihen, mitä itsellä jo on, ja saavuttaa näin enemmän tyytyväisyyttä jo olemassa olevaan, yleensä kuitenkin ihan kelvolliseen tai ainakin kehityskelpoiseen tilanteeseen. Itselläni ei lopulta ole mitään syytä kadehtia toisia.
Kannattaa myös muistaa, että kolikoissa on kaksi puolta, etkä voi tietää, miten paljon toinen on kärsinyt saavutustensa eteen. Mikään tulee harvoin tarjottimella, mikään ei ole täydellistä ja mikään on harvoin pysyvää.


Viha

Viha voi lähteä käsistä ja aiheuttaa paljon tarpeetonta pahaa, mutta se voi myös puhdistaa ja auttaa elämässä eteenpäin, kun sen kanavoi oikeisiin asioihin.
Häpesin pitkään kaikenlaisia vihan tunteita enkä oikeuttanut niitä itselleni, kun ajattelin, että se on ihan epänormaalia ja sairasta. Vihaiset ihmiset ovat aina olleet minulle pelottavia ja vastenmielisiä. Jossain vaiheessa tajusin, että vihaa saa ja täytyykin tuntea, kunhan sitä ei päästä jatkuvaksi, elämää hallitsevaksi mielentilaksi. Joskus tämäkin tosin meinaa omallakin kohdalla lipsahtaa kyynisyydeksi ja katkeruudeksi, kun on tarpeeksi huonoja päiviä, mutta saan itseni onneksi helposti kiinni tästä.

Laiskuus

Laiskuus tuntuu kuuluvan ihmisen perusluonteeseen ja jossain määrin se voi olla ihan fiksua; viisas pääsee vähemmällä. Mutta elämäntapana laiskuus ei vie kovin pitkälle, ja en itse pidä patalaiskoja ihmisiä kovinkaan kunnioitettavina. Laiskottelun ja loppuun palamisen välillä lienee jokin sellainen oiva keskitie.
Puuhastelen itse fyysisesti kaikkea koko ajan, mutta tietynlainen laskuus liittyy vahvasti henkiseen puoleeni, jonka kehittämisen päästän helposti retuperälle ja pakenen sitä nimenomaan kaikenmaailman enemmän ja vähemmän turhaan näpertelyyn ja hössöttämiseen.
Tommy Tabermann puhui joutilaisuudesta, joka on ikään kuin laiskuuden "parempi" versio. Siinä tilassa palautuu ja syntyy luovia ideoita, ja sen kaltaista pysähtymistä ja rauhoittumista minun olisi todella opeteltava.

Ahneus
xD vanha kuva mutta validi

Tämä liittyy omalla kohdallani materialismiin ja tietynlaiseen kyltymättömyyteen - moni tunnistaa tätä varmasti itsessään. En varsinaisesti ole mikään hamsteri, mutta postiluukku on käynyt taas viime aikoina melko tiuhaan, kun Ebayn houkutukset käyvät suuriksi. Ei ole sellaista hetkeä, etteikö ostoslistallani olisi jotain. Tiedostan, että materialla yritän mahdollisesti täyttää jonkinlaista henkistä tyhjiötä. Säästeliäisyys on iso haaste minulle, ja en aina mieti hankintojeni seurauksia, varsinkin kun rahaa niihin ei todellisuudessa olisi tuhlata.

Tämä ei kuitenkaan ole onneksi keneltäkään muulta pois - annan  omastani aina sen verran, mitä liikenee (joskus liikaakin), ja pidän itseäni melko anteliaana ihmisenä. Ahneus on käsitteenä yksi kammottavimmista asioista, mitä tiedän, kun se koskee oman edun tavoittelua ja muiden polkemista. Tavoitteenani on antaa itsestäni, ajastani ja rakkaudestani enemmän, koska se on ehkä jäänyt vähän retuperälle. Tämä on kuitenkin lopulta se synti, josta olen omalla kohdallani vähiten huolissani :p


Kohtuuttomuus
Tai miten tämä nyt kääntyykään, mässäily? On se ruoka hyvää mutta ei siitä koskaan ole ongelmaa tullut :D Käännän tämän kohtuuttomuudeksi. Olen itseäni, ajatuksiani ja olemustani kohtaan erityisen kohtuuton ja ajatteluni osaa olla hyvin mustavalkoista. Suutun suorastaan, jos en pääse tavoitteeseeni saman tien, tai jos saan kehityksessäni minkäänlaisia takapakkeja. Tällöin olen varma, että olen maailman surkein tapaus, mikä toki on täysin kohtuutonta, kuten myös se surullisenkuuluisa täydellisyyden tavoittelukin. Ego ei tyydy koskaan mihinkään.
Tuomitsen myös joskus muita ihmisiä yllättävän kohtuuttomasti, vaikka en ole ajatellut läheskään asian kaikkia puolia tai yrittänyt asettua toisen asemaan. Tätä onneksi opettelen nykyisin aktiivisesti.


Himo

Himo ei käsitteenä hallitse elämääni kovinkaan suuresti, mutta tietynlainen "kaikki mulle heti nyt" -asenne ei ole täysin vieras. Himo on kohdallani ehkä sellainen kohtuuttomuuden ja ahneuden primitiivisempi sisar. Himoitsen erityisesti joitain henkisiä ominaisuuksia, jotka haluaisin toki saada saman tien. Sekä sitä materiaa...
Seksuaalisuuteni kanssa olen opetellut olemaan sinut, ja karistanut suurimman osan niistä negatiivisista tuntemuksista, jotka aiheeseen aiemmin liittyivät. Pakanauskontoihin tutustuminen on auttanut tässäkin asiassa, heh. Kaikenlaiset ylilyönnit jakautuvat ennemminkin kaikille ylempänä mainituille synneille, eivät tälle.



Itsensä hyväksyminen lienee avain kaikkiin yllä mainittuihin synteihin, enemmän kuin varsinainen asioista pidättäytyminen ja täydellisessä kurinalaisuudessa eläminen - vaikka kannatankin ainakin omalla kohdallani kaikenmaailman henkisiä ja fyysisiä paastoja ja pysähtymisiä, jotta elämään saa taas hiukan perspektiiviä.

Mikä on oma lempisyntisi?

Loppukevennyksenä rapusipsejä

♦♦♦


As non-Christian as my life tends to be as a pagan, I've always kind of loved this frame of 7 deadly sins ;) They all have their points that everyone should think about, since they seem to belong in human nature somehow quite fundamentally.

Pride. I somehow see this as a positive thing at first, even though this means a bit different thing. Finns tend to be soooo over-modest and shy, and there's even this Finnish phase "hold your candle under the bushel" aka don't show your success. How ridicilous - you have to be proud of your achievements, no matter how big or small they are! 
However, boastful and arrogant people seem very comic and sad to me, and it tells about serious problems they have. 

Envy - ah, my own favourite original sin. I seriously have to be careful not to hate everything around me that moves or breathes, since they seem to do it so f*cking much better than me. I've even had to go and get some therapy since my envy problem is so bad. Luckily there's finally some light at the end of the tunnel. 

Wrath. Hatred can cause bad things in many ways and turn into pure evilness, but it may also be transferred into something purifying. Get rid of old shit, you know. It can be also releasing experience, until it doesn't control you but you control it instead. 

Sloth. It's somehow natural and even smart trying to find the easiest possible solution. But as a lifestyle it's quite sad and to be honest I don't appreciate lazy people very high. Trying is important whatever you do, and mental laziness can lead into even bigger misery than physical one. Always develope and challenge yourself! 

Greed. One of the most terrible things of a humankind I know. I luckily can't blame myself from greediness, even though I as a human being am not innocent even regarding this sin. In my case this is, surprisingly, of materia. Ebay and my mail box are singing a bit too much and nothing seems to be enough... But after all I see myself as quite generous person and I always give away of my own - sometimes even too much. 

Gluttony. Nah. food is good but I like to keep my waistline. I see this sin more as an exorbitance or something like that - the primitive sister of lust and greed. I want it all and i want it now -attitude is not very strange to me either, but I conciously avoid getting too much of anything.

Lust. I'm not worried about myself concerning to this sin either. I'm fine with my sexuality etc etc :D It's good to control your mind and think about what you really want and what serves the greater purpose of life. Lust can be a good tool for that. 

I think accepting yourself totally is the key for all these "sins".  I don't call for total demanding from anything, even though I like to stop every now and then, meditating and even fasting, to get some perspective back in my life. 

What's your favourite sin?

6 kommenttia:

  1. Mahtava postaus! Vaikka käsitteenä "synti" ei kuulu omaan maailmankuvaani, niin näitä on kyl hyvä itse kunkin miettiä. Ite saatan tunnistaa itsessäni lähes kaikki nuo synnit. 😂 Siitä tietää, et työtä on vielä ittensä kans tehtävä - paljon.

    Mahtavia kuvia tässä(kin) postauksessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Se on hyvä tunnistaa ja tunnustaa näitä puolia itsessään - olisin aika surullinen jos joku väittäisi tosissaan, että nämä ominaisuudet eivät koske häntä :'p kuten mainittua nämä osaavat olla aika yleisiä ja iänikuisia ihmisluonteen vitsauksia. Tuskin se työ ainakaan itseltäni ihan kokonaan ehtii loppumaan tässä elämässä, mutta suunta on ylöspäin!

      Poista
  2. Löydän itseni noista kaikista, mutta löydän myös kaikista hyviä puolia. Pieni kateus voi olla hyvä motivaattori, pieni ahneus pitää ihmisen noin yleensä elossa jos tarvitsee vaikka tapella ruoasta, pieni ylpeys omista saavutuksistaan olisi jokaiselle hyväksi ym. Mulle ehkä lähin oikeasti negatiivinen on kohtuuttomuus, sillä osaan olla pikkujutuista tosi äksy ilman mitään syytä jos satun olemaan nälkäinen tai väsynyt tai molempia :D Ja syön liikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, jokin periaatteessa inhimillinen syyhän noille kaikille on :p
      Nälkä/väsykiukku-struggle is real monesti myös täällä xDD

      Poista
  3. Hieno postaus ja hienot kuvat myös! :)
    Itselle osuvimmat kuolemansynnit on kateus, laiskuus ja himo, jossain määrin myös kohtuuttomuus, joka liittyy noihin kolmeen muuhun myös tiiviisti. Kateus ehdottomasti se, joka kalvaa eniten, kuten jo olikin juttua jokin aika sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Kateus kalvaa kyllä syvältä. Toivottavasti siitäkin voi opetella pois :) On esimerkiksi minulta outoa peräänkuuluttaa sitä, että on ylpeä itsestään ja saavutuksistaan ja sitten toisaalta olla kaikille niistä kateellinen haha xDD

      Poista