torstai 28. helmikuuta 2019

Luovuusmuuri


Kun on puolisen vuotta elänyt säästöliekillä ja tehnyt käytännössä vain kaiken pakollisen (koulu + työ), kevään tulo ja oman ajan yhtäkkinen lisääntyminen aiheuttaa päänvaivaa. Mikään ei oikein tuppaa sujumaankaan niin nohevasti, kuin ennen - vaikka sitä on aina kuvitellut, että luominen syntyy tuskitta vaikka missä olosuhteissa. Nyt pienenkin asian aloittaminen tuntuu kohtuuttomalta rämpimiseltä.

Ok, palaudun edelleen syksyn loppuun palamisesta ja yritän ymmärtää itseäni tämän osalta (unohtelen edelleen normaaleja sanoja kesken lauseen, kirjoittaminen takkuaa, teen töissä lukuisia virheitä etc), mutta on tämä olo silti aika orpo ja kädetön. Yritin leikata eräänä päivänä sydämen muotoista palaa pahvista, ja tähän kului varmaan puoli tuntia kun pääni sisällä höyrysi ääni, että en pysty siihenkään.



Luova toiminta on ollut minulle henkireikä siitä lähtien kun mikään askarteluhyödyke on ylipäänsä pysynyt hyppysissäni. En muista hetkeä, että olisin ollut puuhastelematta jotain, oli se sitten käsityö, piirros, kirjoitus, valokuva, blogipostaus tai muu taiteilu. En osaa kuvitella itseäni istumassa illat pitkät jotain ohjelmia katsellen saati seiniä tuijotellen. vaan haluan tehdä alati jotain luovaa. Se on monesti kuluttavaa, kyllä, kun en osaa olla paikallani ja pysähtymistäkin olisi tarpeen opetella. Mutta se on itselleni tyypillistä - minä en ole minä ilman luomista.

Luulen että tähän auttaa ainoastaan aika sekä se, että tekee asioita pikkuhiljaa siitä ahdingosta huolimatta. Luovuttaminen ei onneksi ole koskaan kuulunut luonteenpiirteisiini, vaikka välillä uiskennellaankin niin syvissä vesissä että ihmettelen, miten sieltä aina joka kerta kuitenkin noustaan.

Aivoni ilmoittivat esim. että villasukkien neulominen on nyt aivan liikaa, mutta kaulaliina käy. Ok.

Keskeneräisten ompeluhommien vuori kasvaa kasvamistaan


Toinen ääripää tälle luomisen tuskalle (lol) on se, että en osaa karsia lukuisista kiinnostuksen kohteistani sitä mihin keskittyä kunnolla, joten puuhastelen kaikkea vähän puoliteholla ja lopputulemana on putoaminen syvemmälle kaninkoloon... 
Ongelma tässä on lähinnä se, että tällä tekniikalla ei voi tulla oikeasti hyväksi missään ja se tunne elämästäni tällä hetkellä puuttuu. Osaan jonkin verran jotain, mutta en kunnolla mitään. Onnistumisen tunteethan kun syntyvät juurikin niistä loppuun saatetuista jutuista.



Harhautin aivojani eräänä iltana ja onnistuin muokkaamaan tätä mekkoa. Leikkasin tuosta kamalan röyhelön poies ja lisäsin nauhakujia yläosaan. Täytyis vielä viimeistellä repsottavat osiot mutta en jaksa. 
Pitäisin tätä kyllä suihkussakin päälläni jos siinä olisi mitään järkeä  ♥______♥


Luovuuden lisäksi olen miettinyt, että haluan tehdä elämässäni jotain merkityksellisiä, pieniä asioita - mieluiten yhdistäen nämä asiat. Suunnitelmissa on tehdä käsitöitä ja leipomuksia myytäväksi eläinsuojeluyhdistykselle aina kun vaan kerkiän - tai vaikka en kerkiäisikään. Mielestäni maailma voi niin pahoin sekä pienemmässä että isommassa mittakaavassa juurikin itsekkyyden takia, vaikka se tahatonta olisikin, joten kannustan kaikkia yrittämään ulos kuorestaan ja auttamaan pienillä jutuilla ♥


Nukkekotikin tulee pian etenemään, tilasin muutamat tarvikkeet. Eihän tämä ole kun 4 vuotta tässä raakileena seissyt, nyt iski inspis. 

8 kommenttia:

  1. Ihana tuli tuosta mekosta muokkaamisen jälkeen, niin kaunis! <3 :) Luovassa työssä on puolensa, mutta joskus tulee sellaisia kausia, kun luova ajattelu ja suunnittelu ei sujukaan niin hyvin. Tuolloin yleensä haen inspiraatiota jostain tai puuhastelen jotain muuta. Toki aikatauluissa on pakko pysyä ja saada valmiiksi kaikkea sovitusti, mutta joskus apu löytyy nopeasti liikunnasta, muista jutuista, rentoutumisesta tai ihan vaikka vain keskustelusta ystävän kanssa. :) Tämä kommentti meni kyllä vähän aiheen vierestäkin, mutta tsemppejä sinne projektien loppuun saattamiseen - se kyllä palkitsee ja antaa puhtia jatkaa! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - luovuus tarvitsee ehdottomasti myös sitä pysähtymistä ja inspiraation keräämistä rauhassa :) Huomaa tosiaan että kun liikunta on ajanpuutteessa jäänyt vähemmälle, aivotkin ovat jotenkin sumuisemmat. Keho ja mieli kun toimivat yhdessä ^^

      Kiitos tsempeistä ♥ Tän opinnäytetyön kun saa pois, niin on kyllä voittajafiilis!

      Poista
  2. Upea mekko <3
    Tieks mietin yks päivä, et onkohan sun nukkekoti-linna kuinka edistynyt!?
    Kurja kuulla tuosta loppuun palamisesta :( toivottavasti nyt saat itsesi rauhassa parannettua <3 ettet pala uudelleen!!

    itseä on paljon myös mietityttänyt tuo auttamishomma ja monesti haluaisinkin jollain tavoin jotain tehdä kuten lahjoittaa ilmaiseksi vanhoja lastenvaatteita, omia tms. Harmittaa vain kun tätäkin on huono esim missään faceryhmissä tehdä kun osingoille helposti tulee sellaisia ihmisiä kelle avuntarve ei oikeasti olekkaan mikään suuri vaan lähinnä haalitaan itselle ilmaiset tavarat ja myydään lopulta eteenpäin rahan kiilto silmissä :( kun on niin paljon niitä epärehellisiä ihmisiä, niin tahtovat ne oikeasti avun tarpeessa olevat jäädä pimentoon :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai mietit?! :D Mikä sattuma! Mulla yhtäkkiä lamppu syttyi, että ei mun tarvitse lähteä mihinkään miniatyyriliikkeisiin juoksemaan pää kolmantena jalkana, kun netistä saa tilattua nukkekotitarvikkeita, ja esim. Ebaysta todella sopuhintaan :) virtuaali-ostoskorissakin voi vertailla että mitkä sopii yhteen, mallailla mittanauhan kanssa mahtuuko just tohon nukkekotiin ja tilata tarvittavat.

      Kiitos ♥ Minä yritän saada itteni kuntoon, onneksi tuo terapia toistaiseksi auttaa pitämään ylikierrostilat kurissa.

      Oon kanssa miettinyt tuota, että kun on noita lahjoitustilaisuuksia jne, niin kuinka moni siellä oikeasti tarvitsee sitä apua. Onneksi on myös noita pienempiäkin järjestöjä, niiden kautta oon itse lahjoitellut tavaraa pois :) Ja toki näitä juttuja täytyy tehdä jaksamisen ja tilanteen mukaan! Mulla nyt ei ole lapsia eikä lemmikkejäkään, niin kerkiän ramppaamaan keräyspisteillä.

      Poista
  3. Kivan näköinen mekko! Ja juu, kovin tutun kuuloista... mulla on sellainen Ikea-kassillinen kaikkea sekalaista kesken jätettyä tai korjausta vaativaa :D Pöyhin sitä kyllä välillä ja ongin sieltä jonkin kankaanpalasen hyötykäyttöön. Mullakin tuntuu olevan viime vuoden jäljiltä vielä energiat vähissä, mutta olen kyllä saanut edes jotakin aikaan. Uuden saumurin hankinta joudutti asioita tuntuvasti!

    Mukavaa kuulla, että elämä alkaa voittaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, uusi saumuri <3 Mulla on uuden ompelukoneen hankinta edessä, kun tuo 10v vanha kakeli ei tee enää kunnollista tikkiä, vaikka kuinka pitää huolta ja öljyää. Se vaan että seuraavaan pitää törsätä aika huikean summan koska haluan kunnollisen koneen :p

      Toivottavasti kevät tuo paljon uutta energiaa meille molemmille <3

      Poista