Nämähän ovat kaikki viikkariasun tapaan käsin ommeltuja - en ole laskenut työtunteja, mutta mennään varmasti useissa sadoissa. Villaa kaikkeen on mennyt vähintään kymmenkunta metriä.
Alimmainen "täti vihreä"-puku oli ensimmäinen keskiaikaompelukseni, ja valmistui jo joskus 2018-2019. Jossain vaiheessa se ei kunnolla mahtunut päälleni ja nyt mahtuu taas joten kuten :D Mekko on villaa, ja yrittää olla noin 1300-luvun puolenvälin hieman "paremman" naisväen mekko, jossa hihoja koristavat myös pyöreät kangasnapit, jotka ovat näyttäviä, mutta pirun työläät tehdä.
Päällimmäisenä oleva punainen lyhythihainen, edestä nyöritetty mekko on viimeisin tekeleeni. Haarukkanyörin teossa meni muuten ikä ja terveys... Kerkisin saamaan sen valmiiksi juuri passelisti viime alkukesän leirille.
Oranssin, paksun viitan esittelinkin jo viikkaripostauksessa. Voin sanoa, että näin talvipakkasillakaan tässä kostyymissa ei ole kylmä, kun on kerroksittain villaa yllä! Parasta ♥
Näiden kaikkien mekkojen alla on vielä pellavainen alusmekko, mutta se on niin tylsä että jätän kuvaamatta.
Edestä rypytetty huntu kehystää mielestäni kasvoja todella hienosti. Monet naiset eivät (ymmärrettävästi) halua tänä päivänä itseään hunnuttaa, mutta itse olen jo tottunut näihin keskiaikaillessa - ajanmukaisia kun ovat. Sitä paitsi varsinkin auringonpaisteessa tämä on ollut päässä parempi, kun ei mitään.
Hunnun alla pidetään joko ns. birgittamyssyä tai sellaista kangasluiskaa.
Suosikkipäähineeni on kuitenkin tämä villainen siimahäntähuppu. Tällainen toinenkin on tekeillä vähän vielä lämpöisempänä ja hienommilla napeilla.
S(k)andaalinkäryiset tonttusukat kuuluvat myös asuun! Nekin täyttä villaa.
Toivottavasti pääsen ulkoiluttamaan näitä tekeleitä kesällä (tai miksei talvellakin) mahdollisimman paljon, viikkarikokonaisuuden lisäksi! Toivon myös, että nämä kestäisivät lähestulkoot elinikäni eikä vaatekokoni kauheasti muuttuisi missään vaiheessa... :p Ei näitä ihan joka vuosi (tai edes joka toinen) mielellään ompelisi uudelleen.
