tiistai 28. maaliskuuta 2023

Vyötärökorsetti




Keskiaika -ja viikkariosastollani on niin paljon kaikkea käsin ommeltavaa tiedossa (käsinompelu osaa olla hidasta ja tylsää), että olen halunnut pyhittää alkuvuoden ihan "normaaleille" ompeluille, jotka ovat muhineet idealaarissa iät ja ajat. Ei muuta kun ompelukone rytisemään!

Alkukuusta valmistui vyörärökorsetti, johon tilasin tarvikkeet jo yli vuosi sitten. Viimeksi tein pari korsettia koulussa noin vuonna 2013, ja kyseiset korsetit eivät olleet kuitenkaan ihan niin... hyviä ja yleiskäyttöisiä (varsinkaan värinsä ja yhdisteltävyytensä puolesta), että olisin niitä tähän päivään säästänyt :D



Tavoitteenani oli maltillisesti kiristävä mutta silti aika tiheästi luitettu, väriltään musta korsetti, jota olisi mukava pitää vaikka koko päivän (tai illan) arjessa tai juhlassa. Mulla on tapana istua hoksaamattani "vähän" huonoissa asennoissa etäpäivien (tai käsinompelupäivien) aikana, joten otaksuin, että korsetti saattaa auttaa myös tässä.

Korsetin tekoon kokeilin netistä löytämääni tulostettavaa pdf- kaavapohjaa, jonka kuosittelin omien mittojen pohjalta. Olen kauhean laiska tekemään oman peruskaavan pohjalta mitään, milloinkahan olen sellaisen edes viimeksi piirtänyt... Sain tämän "valmis"kaavan kuitenkin toimimaan ihan riittävän hyvin.


Sisäpuoli

Päällikangas, jota on mahdoton kuvata siististi


Käytin korsetin materiaaleiksi kaapistani löytyneitä kankaita ja pitsejä, sekä vanhan korsetin plansetin, eli ainoastaan metalliluut oli tilattava uutena. Tämä tekele ei siis keventänyt kukkaroani juurikaan, vaikka työtunteja tässä oli kyllä senkin edestä, että ihan heti en kyllä tee toista... katsellaan taas kymmenen vuoden päästä. 

Edelleen olisi myös uuden ompelukoneen aika, tätä jykevämpirakenteista tekelettä oli melko mielenkiintoista ommella halvalla, jurakautisella Brotherillani, josta en siis ole vieläkään päässyt eroon, se on vanhempi kun tämä blogi x)) Kyllähän jotkut ompelukoneet kestävät melkein eliniän, mutta tämä ei todellakaan. Nyt kyllä oikeasti törsään tulevat kesälomarahat siihen uuteen siunatun masiinaan.





Onko teillä jo kevättä rinnoissa? Syyhyävätkö sormet puutarhaan, tai onko jotain muuta erityistä kevätproggista tiedossa?

tiistai 14. helmikuuta 2023

Ystävyys

Ihmissuhteita mahtuu elämään kaikenlaisia. Perhettään ja sukuaan ei voi varsinaisesti valita, mutta parisuhteen ja ystävät sentään voi! Ei ole liioiteltua sanoa, että ystävät ovat perhe - joskus jopa se parempi, terveempi ja turvallisempi perhemuoto!



 Minkälainen on hyvä ystävä tai ystävyyssuhde parhaimmillaan? Riippuu varmaankin vähän henkilöistä, iästä, asemasta, elämäntavoista jne. Jotkut kaipaavat enemmän toimintaa ja hauskanpitoa, jotkut sitten taas rauhallisempaa hengailua ja avointa keskustelua. Tai sitten tätä kaikkea, tai jotain aivan muuta.
Kuitenkin suurin osa varmaankin haluaa kanssaan ihmissuhteeseen luotettavan ihmisen, jonka kanssa synkkaa molemmin puolin ilman, että vaivaa täytyy nähdä aivan kohtuuttomasti. Löyhästi tiivistettynä; se antaa enemmän kuin ottaa.


Itse olen ihmisenä hyvin, hyvin herkkä. Usein mun on tosin vaikea nähdä sitä millään tasolla hyvänä ominaisuutena, varsinkin tässä maailmassa, ja oikeastaan ärsyttää edes sanoa koko sanaa ääneen. Voisivatko muut herkkikset vähän tsempata mua tässä asiassa ja luetella hyviä puolia? :')

Ystävistäni monet ovat herkkiä persoonia itsekin, jolloin ymmärrämme toisiamme. Mielestäni ystävien ei tarvitse olla samanlaisia keskenään, mutta jossain määrin samankaltaisista temperamenteista ja herkkyystasoista on ehdottomasti enemmän hyötyä, kun haittaa!

Olen aiemmin melko huoletta päästänyt elämääni lähestulkoon tyypin kuin tyypin, ja joskus se on kostautunut myöhemmin, kun ihminen ei osaa kunnioittaa tätä herkkyyspiirrettä tai innostuu käyttämään sitä jopa hyväkseen. Itse taas tulen lopulta toimeen (ja haluankin tulla) melko monenlaisten luonteiden kanssa, eikä se oma suodatin aina alkuinnostuksessa toimi sen suhteen, että onko tämä kuitenkaan juuri itselle se toimivin kaverimatch :p Toisaalta eihän sitä saman tien voi ketään kunnolla tunteakaan. 

Olen myös yliherkkä konflikteille ja tämä aiheuttaa mm. sen, että vaikka ihminen olisi 95% ihana, mutta 5% ilkeä, niin tuo 5% valitettavasti ratkaisee mun osaltani kaiken, vaikka se sinänsä harmillista onkin. Tiedän että monet eivät ole ihan näin... ehdottomia, mutta mun on monestakin syystä pakko olla.
Mun on monesti hankala sekä hahmottaa että vetää omia rajojani ja hoksaan vasta jälkikäteen, että niiden yli on kävelty joko tahallaan tai tahtomatta. Luulen, että tämä on aika yleistäkin mun kaltaisillani ihmisillä. 

Joillakin ihmisillä yksinäisyys voi olla se syy, että valitsee helpommin vääränlaisia ihmisiä vierelleen tai roikkuu huonoissa ihmissuhteissa. Se on surullista, mutta toisaalta inhimillistä. Vaikka "olen mieluummin yksin kun huonossa ihmissuhteessa" on toki sinällään hyvä fraasi, niin se voi olla helpommin sanottu kuin tehty ja riippuu aika paljon henkilöstä, kumpi vaihtoehto aiheuttaa lopulta enemmän kärsimystä.



Joskus sitä yllättyy, miten mahtavasti jokin ystävyyssuhde toimii ja se onkin hienoimpia hetkiä elämässä, kun on jonkun kanssa heti (ällökliseisesti sanottuna) samalla aaltopituudella!

Mutta kaikille on varmasti käynyt myös niin, että puolin tai toisin ihmissuhde ei olekaan sellainen, kuin mitä alun perin luuli tai mitä olisi toivonut. Meillä tuppaa olemaan odotuksia ja haaveita (usein alitajuisia) siitä, minkälainen tämä ihminen on tai minkälainen hänen pitäisi olla. Tämä on melko huono pohja mille tahansa ihmissuhteelle.
Ystävyyssuhde voi myös olla toispuoleinen eli jompaa kumpaa kiinnostaa enemmän nähdä vaivaa suhteen eteen kun toista, tai toinen ei tunne kiintymystä ihan samalla volyymilla.

Toki ystävyyssuhde voi myös muuttua pitkänkin ajan jälkeen, joko yhtäkkiä tai pikkuhiljaa, monenlaisten tekijöiden johdosta. Kaikki ei aina pysy aina samanlaisena, koska ihmisetkään eivät pysy samanlaisina. Tulee kaikenlaista kriisiä ja muuttuvaa elämäntilannetta. Joidenkin voi olla vaikea hyväksyä muutoksia etenkin, jos takana on pitkä yhteinen historia. 

Parhaassa tapauksessa taas kasvetaan ja muututaan yhdessä!

Eläinystävien(kään) merkitystäkään ei voi liiaksi korostaa!


Tässä suurimpia elämän faktoja: Kaikkia ihmissuhteita ei yksinkertaisesti ole tarkoitettu toimivaksi. Tämä ei tarkoita sitä, että se toinen osapuoli olisi jotenkin paha ihminen tai suuri väärintekijä, kuten monella on tapana uskoa, vaan kaikkia ihmisiä nyt vain ei ole tarkoitettu toisilleen ystäviksi tai kumppaneiksi. Kun tämän tosiasian hyväksyy ja lakkaa syyllistämästä toista ihmistä ja/tai itseään asiasta, on oma elämä jatkossakin huomattavasti helpompaa.

Jotkut ystävät ja kaverit ovat tulleet jäädäkseen, ja osa käy vain vierailulla. On kyllä äärimmäisen harvinaista, jos jollakulla on esim. täysin sama kaveripiiri, kun sanotaan 20 vuotta sitten. Mielestäni asiaan vain jollain tapaa kuuluu se, että näissä asioissa yritetään ja erehdytään. Silloin oppii, minkälaista seuraa itselleen haluaa ja minkälaista seuraa itse haluaa olla!


Mahtavaa et oot mun ystävä, vaikka oon tämmönen v...n pelle!

Yksi ihmissuhteiden suurimmista "hard pills to swallow" -asioista tuntuu monelle olevan se, että ihminen on täysin vapaa päättämään, kenen kanssa haluaa viettää aikaa, myös ja etenkin ystävyyssuhteissa. Ajat ja ihmisten tarpeet muuttuvat, tai joskus ei vain enää synkkaa ilman mitään sen suurempaa dramatiikkaa, tai joskus ei synkkaa alun alkaenkaan. Minulle ainakin on itsestään selvää, että mun kanssani ei tarvitse olla, jos ei koe saavansa sellaista seuraa kun tahtoo. Vihoviimeinen asia mitä haluan olisi jäädä pyörimään ei-toivottuna kenenkään elämään, se vasta olisi kamalaa!

Yhtä lailla taas minulla on oikeus päättää, minkälaisia ihmisiä haluan omaan elämääni.
Vähemmän toimivista ihmissuhteista luopumalla saa rutkasti energiaa hoitaa niitä suhteita, johon kannattaa satsata :)

En tietenkään tarkoita tällä sitä, että ihmisiä ja kavereita pitäisi ottaa ja jättää huvin ja kokeilun vuoksi, mutta näissä asioissa voi kyllä mielestäni olla myös jonkin verran itsekäs, kunhan muistaa kunnioittaa toisia. Kunnioitus ei mielestäni tarkoita sitä, että pitää elää muiden toiveiden mukaan vaan sitä, että on rehellinen (mutta mahdollisimman ystävällisesti) itselleen ja muille, kaikissa tilanteissa.


Böönat mukilla

Olen huomannut että monissa "epäonnistuneissa" ihmissuhteissani toistuu jokin tai jotkin seuraavista:

 • Ystävä yrittää omistaa minut (näitä tapauksia on mulla ollut yllättävän paljon, että on mustasukkaisuutta, rajoittamista jne.)
• Ystävä yrittää manipuloida (liittyen arvoihin, mielipiteisiin jne.)
• Ilkeä tai draamanhakuinen persoona
• Sydäntä suurempi ego
• Minun odotetaan olevan joku muu kuin mitä olen, tai muuttuvan sellaiseksi (tai sitten minä itse odotan toiselta sitä)
• Ihmissuhdetta ja toista osapuolta pidetään itsestään selvyytenä (tähänkin on valitettavasti tullut syyllistyttyä joskus)
• Valtapelin pelaaminen
• Suuret arvoristiriidat

 jne.


Ihan muina saatanoina ♥

Älkää ymmärtäkö minua väärin: Kyllä ystävyyssuhteisiin täytyy panostaa ja mahdolliset vaikeudet pyrkiä aina selvittämään :) Mutta joskus on syytä myös ymmärtää, missä vaiheessa täytyy luovuttaa.

Surullisimpia tapauksia ovat ne, joissa kuvittelit, että olette ystäviä hautaan saakka, mutta sitten joko aika ajaa erilleen tai tulee jokin muu asia, jota suhde ei kestäkään. Esim. aikanaan hyvin pitkäaikainen, paras ystäväni kääntyi minua vastaan syystä X. Vaikka asiat oli selvitetty moneen kertaan, alkoi hän kostamaan ja vaivihkaa ignooraamaan + nöyryyttämään minua eri yhteyksissä, samalla esittäen viatonta (ns. gaslighting, jota valitettavasti olen kokenut myöhemminkin). Tajusin lopulta itse nostaa kytkintä. 
Kuten sanottua ihmiset ja suhteet muuttuvat, joskus myös ne, johon on luottanut koko sydämestään. Silloin täytyy vain jatkaa eteenpäin!

En missään nimessä kadu yhtäkään ihmissuhdetta, en nykyistä enkä mennyttä, koska tällaiset ovat erittäin hyviä oppiläksyjä, jotka petaavat paremman tulevaisuuden, jos niistä ottaa oppia! Asiat olisivat lähes aina voineet olla paljon huonomminkin.


Olen toki pyrkinyt viisastumaan sekä ihmisenä että ystävänä, ja sehän on loputon matka. En missään nimessä ole ollut paras mahdollinen ystävä.
Edelleen oma helmasyntini on, että en osaa tukea muita ihmisiä kaikissa tilanteissa sillä tavalla kun pitäisi. Yritän usein liian rationaalisesti ja lyhytnäköisesti ratkaista kaikkien ongelmat ja patistaa toimenpiteisiin (vaikka usein ihan vain sympatia ja läsnäolo riittäisivät), ja joissain tapauksissa omat traumat ja triggerit ovat niin vahvoja, että en meinaa kyetä mihinkään tukitoimiin. Tässäkin olen pyrkinyt petraamaan, ja katsomaan oman napani yli. Lukuisia muitakin kehittämiskohteita toki löytyy.

Tietynlainen suoruus ja rehellisyys kuuluvat ystävyyteen, ja arvostan kyllä ihmisessä ominaisuutta, että sanoo suoraan. MUTTA, asiat voi ilmaista monella tapaa. Jotkut ihmiset töksäyttelevät mitä sattuu ja oikeuttavat ilkeilyn "suorapuheisuuden" varjolla, mikä on ihan silkkaa pissipäisyyttä :D Hyvä ystävä osaa tarvittaessa jämäkästi mutta lempeästi antaa toiselle rakentavaa palautetta. 


Ja siis tämä! Ystävyyssuhteesta kertoo hyvin paljon se, minkälaisia puolia ystävät saavat sinussa itsessäsi esiin ♥

Täytyy myös pitää huolta itsestään ja olla itsensä ystävä, jotta voisi olla hyvä ystävä muille. Niiden omien rajojen vetäminen kuuluu myös hyvään ystävyyssuhteeseen; toisen ei pitäisi joutua arvailemaan, missä mahdollisesti menee metsään, ellei se sitten ole täysin itsestään selvää.
Oma aika ja etäisyys silloin tällöin ovat myös mielestäni täysin sallittuja asioita ihmissuhteessa ja ainakin itselle tarpeellisia. Kovin intensiiviset ihmissuhteet eivät oikein ole minua varten.


Mukavampana lopputiivistelmänä sellaisia asioita, jotka nykyisissä, hienoissa ystävyyssuhteissani toimivat ja joita ystäviltä ylipäätään itse toivon:

• Avoin ja ystävällinen kommunikointi (myös vaikeissa tilanteissa)
• Toisen mielipiteitä ja arvoja kunnioitetaan
• Toisen omaa aikaa ja tilaa kunnioitetaan
• Kukaan ei yritä omistaa toista
• Ei turhaa draamaa
• Toisia tuetaan kaikissa tilanteissa, myös niissä hyvissä
• Ihminen on kiinnostunut itsensä kehittämisestä ja henkisempi pohdiskelu kiinnostaa
• Huumori, myös musta ja typerä sellainen.



Herättikö aihe ajatuksia? Mitä itse toivot ystävyyssuhteelta?

lauantai 21. tammikuuta 2023

Jäniksen vuosi


Kävimme taannoin tutussa kiinalaisessa ravintolassa, jossa tarjoilija kertoi juhlavasti, että nyt alkaa heidän kalenterissaan Jäniksen vuosi. Kuulemma tämä kyseinen vuosi ennustaa hyvän toivon vuotta, ja sitä tämä maailma totta vie tarvitsee.
Itse satun olemaan kiinalaiselta horoskoopilta juuri Jänis, eli katsotaan sitten onko tämä myös minun vuoteni ja millä tavalla :D

(Kyseinen tarjoilijatar huomautti vielä, että uuden vuoden kunniaksi saa aina esittää toiveen, mutta hänpä saa esittää kaksi, koska juhlii sekä Kiinan että Suomen edestä + ilkikurinen nauru päälle :') ♥)



Sen kummempaa koostetta tekemättä; 2022 oli hyvin haastava henkisesti ja fyysisesti, mutta toi erittäin toivottuja elämänmuutoksia. Pöytä on puhdas ja tästä on oikein hyvä jatkaa ♥


Uuden vuoden juhlinnan tuoksinnassa teimme mm. Tarot-tulkintoja gin tonicien voimalla. 

Kuluvasta vuodesta tavoittelen ensinnäkin hyvin käsityöpainotteista, nyt on taas aikaa ja energiaa luovaan toimintaan!

 Keskeneräiset projut tällä hetkellä:

• Lyhythihainen villainen päällimekko keskiaikailuihin
• Villainen viikkarimekko tilpehööreineen
• Vyötärökorsetti. Olen tarvikkeet hommannut jo yli vuosi sitten, mutta nyt vasta on aikaa pureutua tähän
• Pellavahaalari kesäksi, pihalla pyöriskelyyn
• Uusi islantilaisvillapusero, jota aloitinkin jo
• Villasukkia pukinkonttiin, näistä onkin jo about puolet valmiina
• Arkivaatteita, suunnitteilla mm. merinovillainen mekko ja puseroita



Muilta osin tavoitteenani jatkoa varten on seuraava: yritän parantaa pahan tapani nipistää ravinnosta ja sen laadusta. Ruoka on aina ollut se ensimmäinen asia, josta säästän ja menen siitä, mistä aita on matalin ja mistä kukkaro kevenee vähiten. Tämä luonnollisestikin vaikuttaa hyvinvointiin. Vaikka ruoka onkin tällä hetkellä helvetin kallista, niin haluan panostaa laatuun ja siihen, mitä keho oikeasti tarvitsee. Voin karsia sitten jostain muista menoista mieluummin.

Haluan myös opetella uusia asioita, osallistua kaikkiin kiinnostaviin tapahtumiin ja ylipäänsä pitää herneaivot töissä :p Tämä tarkoittanee kaikenmoista aktiivisuutta ja epämukavuusalueelle menemistä, mutta se on kokemukseni mukaan mielekkään elämän edellytys. 

"Heillä oli luutavasti ollut liian hyvät oltavat. Kummallista, äiti ajatteli huolissaan. Kummallista, että saattaa masentua ja tulla vihaiseksi siitä, että on liian hyvät oltavat. Mutta minkäs sille mahtaa, jos niin on. Silloin on paras aloittaa uudelleen toisesta päästä."
-Muumipappa ja meri

Siispä hyvää Jäniksen vuotta :) 



perjantai 11. marraskuuta 2022

Spookshow Baby


Kekrien ja halloweenien juhlinta meni vähän reisille, koska oli niin kiire kaiken muun mahdollisen kanssa. Olin mm. varsinaiseksi juhlapäiväksi lupautunut eräälle yölliselle varastotyökeikalle, jossa saatiin rahaa eläinyhdistykselle, joten kaikki sen illan juhlat skippaantuivat osaltani. Sentään kyseisen varaston työntekijät olivat pukeutuneet ja osittain koristelleetkin varaston halloween-teemaisesti, ja kyseinen työ-yö kului Batteryn ja surkean huumorin siivittämänä.

Isoin fail taisi olla, etten ehtinyt edes lempitapahtumaani valokarnevaaleille! Jatkossa täytyy järkätä ohjelma vähän fiksummin ja ennakoida.


Saimme myös erään helvetin pitkän ja helvetin raskaan prosessin vihdoin päätökseensä, ja nyt vasta alkaa kunnon toipuminen vuosien piinasta. Energiatasot ovat olleet kovin matalat, kun olen ollut viimeisen kuukauden niin kertakaikkisen paskana kaikesta aiheeseen liittyvästä painolastista. Mutta juuri nyt olen toki hyvin kiitollinen siitä, että monikin asia kääntyi tänä vuonna lopulta parhain päin omassa elämässä ♥

Vaikka ei juhlimaan tai naamiaisiin päässyt, niin matalamman profiilin tunnelmointi sentään onnistui. Tässä muutamia omia tunnelmakuvia ja koristeluja lokakuulta. 


Otin noita lyhtykuvia alunperin tekoälypostauksen "kaveriksi", mutta en sitten jaksanut erikseen postata niitä rinnakkain. Kuvat ovat kyllä mieleeni!



Nämä kurpitsapohjat taisin ostaa jo toissa vuonna, mutta nyt vasta sain inspistä tehdä niille jotakin. Päädyin maalaamisen jälkeen vetämään niille överiglitterit niskaan! 

Leipaisin parille kaverille myös hatusta halloweenkakun, jossa päämakuina olivat appelsiini ja suklaa.


Kerkisin onneksi tänä(kin) vuonna osallistumaan Secret Pumpkin -lahjarinkiprojektiin. Kaikki osallistujat taisivat tänä vuonna saada paketin niiltä henkilöiltä, joille viime vuonna oli lähettänyt paketin? :D Oma pakettini oli lähtöisin Rovaniemeltä asti (kiitos TiiaVee!!♥), ja se sisälsi karamelleja, kynttilän, löylyveteen laitettavan yrttipussin, teetä, saippuan ja makusiirappia:) Kaikki nämä tulivat erittäin tarpeeseen ja lämmittivät mieltä.

Oman pakettini lähetin Marulle, tuosta hänen postauksestaan selviää, mitä siellä oli!

Lähimmäksi varsinaista juhlintaa päästiin loppukuusta, kun kauan odotettu Heilung saapui stadiin. Kokemus oli mieletön, ei sitä oikein voi kuvailla. Ehdottomasti vaikuttavimpia live-elämyksiä, missä olen ollut todistamassa ♥ 

Onko teillä mitään kivuuksia vielä loppuvuodelle tiedossa?

tiistai 4. lokakuuta 2022

Halloween-tunnelmaa tekoälytaiteella

 Hei ja oivallista lokakuuta!

Tekoäly ja tekoälytaide eivät juurikaan ole aiheuttaneet allekirjoittaneessa sen kummempaa mielenliikehdintää, ja jälkimmäisestä tuli ensi kuulemalta ja näkemältä jopa hiukan ”tämä koko konsepti kuulostaa turhuuden huipulta” -vibat. Varsinkin, kun ensivaikutelmani aiheen tiimoilta olivat nämä kauhistuttavat tekoäly-kuvatulkinnat rock-muusikoista.

Kuitenkin myöhemmin nähdessäni Instagramissa ihmisten (tai no… ihmisten ja ihmisten) erilaisia fantasia-aiheisia AI-tuotoksia homma alkoi oikeastikin kiinnostamaan, ja otin eräänä sateisena iltapäivänä Dall-E 2 -sovelluksen kokeiluun. Jäin saman tien tähän siis aivan koukkuun, olen jo käyttänyt kaikki ilmaiskreditit kaikilla sähköpostiosoitteillani ja istunut tuntikaupalla koneella niska kyttyrällä, kun koko ajan puskisi uusia ideoita :D

Ajattelin ilahduttaa teitä näin alkavan lokakuun kunniaksi muutamilla tekoälytaideohjelmalla luomillani Halloween-teemakuvilla! Kaikki tämän postauksen kuvat ovat siis ihmisavusteisen keinoälyn tuotosta.

OpenAI:n Dall-E 2-sovelluksen ja AI-artin ideahan on siis yksinkertaisuudessaan se, että sanelet tekstimuodossa jonkinlaiset speksit haluamallesi kuvalle, jonka jälkeen se generoi niistä yksilöllisen, ennalta-arvaamattoman näköisen kuvatuotoksen (Dall-E-ohjelma tekee samasta aiheesta neljä eri tulkintaa kerralla, ja ilmaiseksi saa generoida muistaakseni 50 kertaa). Kahta samanlaista kuvaa ei käsittääkseni voi luoda, vaan jokainen keinoälykuva on omanlaisensa, vaikka eri käyttäjät antaisivat kuvalle täysin samat kriteerit. Osa generoiduista kuvista saattaa jäljitellä enemmän valokuvia, osa digitaalista taidetta ja osa maalaustaidetta jne, näihinkin voi yrittää antaa tarkempia kriteereitä.



Haaste, johon itsekin törmäsin heti kättelyssä, onkin mahdollisimman selkeiden ja tarkkojen speksien antaminen. Mitä enemmän ehtoja annat kuvalle, sitä enemmän yksityiskohtia siihen saat – jos siis osaat määritellä melko tarkkaan, mitä haluat :’) 

Esimerkiksi näissä valkoisissa kurpitsakuvissa antamani ehto oli ”White vintage pumpkin in magic garden, decorative lanterns with candles, vintage halloween decorations, gothic mansion in background in moody surroundings”. Pidensin koko ajan lauseitani homman edetessä, ja appi tuntui oikein hyvin pysyvän mukana ajatuksenjuoksussani. 




Näin ensikäyttäjän näkökulmasta jokainen valmis kuva oli yllätys, ja olin suurimpaan osaan jopa oikein tyytyväinen ja positiivisesti yllättynyt. Mietin, onko tätä soveliasta edes sanoa ääneen, mutta olen vallan ihastunut tuohon ohjelman hiukan suttuiseen ja paikoin häiriintyneeseen jälkeen, joka sopii mielestäni tällaisiin fantasiakuviin paremmin kuin hyvin. Nämä teokset sisältävät sellaisia rakenteita ja yksityikohtia, joita ihmismieli ei välttämättä edes keksisi suunnitella tai toteuttaa ainakaan ilman jotain psykedeelejä tms :D Omaan silmääni AI-artin heikkous voikin olla sen vahvuus erityisesti tämänkaltaisessa synkemmässä taiteessa; vaikka montaakin kuvaa voisi äkkiseltään katsomalla luulla valokuvaksi, niin yleensä jotain kyseisessä kuvassa on pielessä, ja joudut tuijottamaan sitä hetkisen selvittääksesi aivoillesi, mikä. Musta oli mahtavaa, että nämä eivät ole ns. täydellisiä ja sitä myöten tylsiä.


Katsokaa nyt tätäkin, en edes muista mitä kriteereitä yritin antaa tälle kuvalle, mutta lopputulos on omaan silmääni ihan mahtava, vaikka tässä ei ole mitään tolkkua :D

Tämän epätäydellisyyden myötä tosin jotkut kuvat ovat aika ns. käyttökelvottomia, ja itse huomasin, etten oikein saa millään kriteereillä ohjeistettua elävää olentoa järkevän näköiseksi tuotokseksi. Esim. kissat näyttävät ihan derpiltä. Tämäkin oli kyllä hauska kokeilu ja lolleroitiin näille miehen kanssa. 


Sir are u ok? xD

Toisaalta vahingossa voi myös syntyä jotain hauskaa, mitä ei olisi tullut ajatelleeksi. Tässä seuraavassa kuvassa en muistanut käskeä ukkosta ja sadetta kirjaston ulkopuolelle, mutta onhan tässä tunnelmaa.



Tekoälytaide aiheena jakaa hiukan mielipiteitä. Onhan tämä sinällään aika härskiä, että kun ajattelee, miten paljon aikaa ja vaivaa menisi tällaisen digitaali -tai valokuvateoksen tekemiseen, niin sitten joku ohjelma tekee sulle samantapaisen kuvan parissa minuutissa käytännössä royalty -ja copyright-vapaana. 

Mietin myös, voiko näitä kutsua ”minun” töikseni? Mähän olen antanut vain ne kriteerit, mitä kuvassa pitää olla ja voin yrittää määritellä, minkälaisella tyylillä sen lopputuloksen haluan, mutta that’s it, generaattori tekee sen itse teoksen. Luovutta käytän ainoastaan kriteerejä speksatessa ja kirjoittaessa - vaikka varmasti kriteerit saisi myös arvottua esimerkiksi satunnaisesti tai jollain lailla teemoittain, jolloin ihmisälyä ei tarvittaisi tähän väliin juuri lainkaan.

Olenko aivan kauhea ihminen, jos haluaisin tehdä näistä tuotoksista sisustustauluja sen sijaan, että panostaisin joko omaan tai jonkun toisen taiteilijan tekemään työhön? Viekö tekoälytaide ihmisen duunit ja tappaa luovuuden? Mitä mieltä olet?



Tunsin melkein huonoa omaatuntoa siitä, minkälaiset kicksit näiden kuvien kanssa sain päivääni :D Musta on hauskaa, että nämä kuvat ovat uniikkeja ja kukaan muu ei voi generoida samanlaista - mikä toki pätee myös suuremmissa määrin elävän taiteilijan teoksiin...

Kuitenkaan, tätä kokemusta ei voi verrata esimerkiksi siihen, miten hyvä fiilis tulee onnistuneesta itse otetusta valokuvasta yhdistettynä kaikkeen siihen liittyvään vaivannäköön. Mun mielestäni nämä eivät ole niin suuressa moraalisessa ristiriidassa keskenään - tekoäly ei voi korvata luovan olennon tekemää taidetta, mutta kaikkia taiteen muotoja voidaan oppia hyödyntämään. Voisin itse kuvitella käyttäväni näitä tekoälykuvia blogissani kuvituskuvina silloin, jos sopivaa kuvaa ei löydy omasta kuvapankistani, vaikka en tulekaan käyttämään tätä pääasiallisena kuvituslähteenäni. Tällaisiin maisemiin kun en ihan arkielämässä pääse kameran kanssa ;(



 Summa summarum: musta on hauskaa käyttää mielikuvitusta, kokeilla absurdejakin ideayhdistelmiä ja katsoa, mihin tekoäly kykenee ja mihin ei. Näistä kuvistahan voi parhaimmillaan saada myös inspiraatiota omaan taiteiluun.


Toinen suosittu ohjelma aiheen tiimoilta on Midjourney, jota en ole ainakaan itse vielä kokeillut. En uskaltanut mennä etusivua pidemmälle, kun se vaikutti jotenkin niin hienolta ja vaikealta :P Tiedätkö joitain muita vastaavia ohjelmia?

Lue myös Enin pohdintaa aiheesta (hän ymmärtää näiden asioiden päälle myös hiukan eri tavalla, kun esim. minä :D)

torstai 15. syyskuuta 2022

Viikingit ovat täällä





No niin. Sain kuin sainkin kaikkien näiden vuosien jälkeen ensimmäiset osat viikkareista valmiiksi!! "Ensi vuonna sitten" sai nyt lentää romukoppaan, ja vedin pitkiä ompeluiltoja saadakseni kostyymin ensimmäiset osat valmiiksi, eli pellavainen alusmekko ja villainen päällimekko. Käätykorun olin askarrellut ennakkoon jo pari vuotta sitten.




Tilasin jo viime vuonna läjän budjettivillaa Puolasta, ja vaikka tämä nyt ei ihan ensiluokkaista villaa olekaan parin käyttökerran perusteella, toivon ja uskon näiden tekeleiden silti kestävän vuosikausia. Ihan joka vuosi näitä asuja ei mielellään ompele, varsinkaan kun tekee käsin alusta loppuun.
Kuvassa sneakpeek muistakin väreistä, jotka tulen historiaprojekteihini käyttämään :p



Jämäpaloista sai juuri ja juuri aikaiseksi myös hupun. Tämä malli oli todennäköisesti alunperin miesten huppu, mutta halusin silti tehdä itselleni tällaisen. Tämä malli ja koostumus on jotenkin niin veikeä.


Murretun oranssi, jytky villaviitta taas valmistui jo alkukeväästä keskiaikailuja ajatellen, mutta voi tätä myös viikkaritouhujen viileissä illoissa käytellä ♥ Tämä on aivan mahtava ja toivottu tekele kaikin puolin, enää ei tarvitse palella leirissä koko iltaa ja yötä ja tämä väri on mun ihan ehdoton lemppari tällä hetkellä mm. kaikessa!

Viitan edessä oleva sauma syntyi siitä, kun suorakulmion muotoinen kangas pyrittiin käyttämään kokonaan pyöreäreunaiseen viittaan - tällä tempulla saatiin maksimipituus hyödynnettyä, kun mulla ei ollut tätä kangasta kuin metrin verran.

Mugshot


Päähine on myös keskiaika-asuun alunperin tekemäni ns. birgittamyssy, mutta laitoin nyt näihin kuviin referensiksi, kun en ole keksinyt sopivampaakaan päähinettä. Viikkariajan naisten päähineistä en ole ehtinyt keräämään hirveästi dataa, eikä sellaista taida ihan hirveästi ollakaan. Jokin huivi olisi ehkä lähempänä totuutta ja sellainen onkin suunnitteilla.


Ja ihan koko asussa ihminen näyttää siis tällaiselta hobittimammalta xD

Tein niin paljon taustatukimusta kun vain ehdin. Historiallisissa asuissahan lähteet perustuvat kirjoitusten (mikäli sellaisia on) lisäksi mm. hautalöydöksiin ja ajan kuva / veistostaiteeseen. Suuri osa lähteistä on monelta osin puutteellisia ja myös aika tulkinnanvaraisia, joten mitään täysin autenttista lopputulosta on elävöityshommissa aika vaikeaa saada aikaiseksi. Tulkitseminen on kuitenkin mahdottoman kivaa, ja tässä kehittyy vuosien varrella samalla kun löytöjä tehdään lisää.

Ensikäyntinsä asukokonaisuus sai Viipurintien markkinoilla, toisen kerran ulkoilutin tätä Hämeenlinnan keskiaikatapahtumassa. Kummassakin eventissä oli helvetin kuuma.

Vakiorykmenttimme ei tänä vuonna lähtenyt leireilemään Hämeenlinnan keskiaikafestivaaleille enkä keskenäni viitsinyt maksaa leiriytymisestä (varsinkaan, kun ei ole sitä telttaa tullut tehtyä vieläkään - ENSI VUONNA SITTEN!), mutta puin nämä viikkarit nyt päälle ja pyörin alueella päiväseltään. Tuttuihin törmäämisen ja linnassa pyöriskelyn lisäksi parasta oli Corvus Coraxin keikka! ♥ Ei kertakaikkiaan voi poistua alueelta pahalla päällä, tuon kokoonpanon koettuaan.


Raskauttavaa materiaalia xD



Tähän asuun on valmisteilla vielä villainen, pitkähihainen "perus"mekko, essu, samanlainen mutta pellavainen päällimekko, päähuivi, sukat sekä jokin muu ratkaisu vyöksi, kun Nooran tekemät, yhteen solmimani sukkanauhat.

Kannustan kaikkia kokeilemaan historiallisten asujen valmistusta, jos vähänkään tällainen touhu inspiroi! Älkääkä missään nimessä välittäkö napisevista puritanisteista, joiden mielestä kaiken täytyisi olla vähintään oman maatilan lampaan villasta kudottua ja itse kasvatetulla kasvilla värjättyä tms - jokainen harrastaa tätä omalla tavallaan ja kehittyy omassa tahdissaan - pääasia että on hauskaa :)

Satuitteko käymään millään muinais/keskiaikamarkkinoilla tänä kesänä?