tiistai 2. marraskuuta 2021

Spooktober

Lokakuu ei varsinaisesti kuulunut lempikuukausiini tänä vuonna. Tuntui että useammallakin läheisellä se oli yhtä surkeiden sattumusten sarjaa, ja niin myös itselläni; sairastelua, sosiaalista (yli)kuormitusta ja kaiken maailman väärinkäsityksiä yksi toisensa perään :D Toivottavasti loppuvuosi olisi vähän rennompi.

Keräsin tähän postaukseen kuitenkin ne muutamat mieltä ylentävät helmet lokakuulta!











Lintsi on ehdottomasti omia lempipaikkojani. Mulla ei ole yhtäkään huonoa muistoa sieltä. Varsinkin iltahämärässä valojen, varjojen, äänien ja tuoksujen keskellä tunnen olevani kotona ♥ 

Avokki innostui lähtemään kanssani Valokarnevaaleille. Oli varmaan parhaat Valokarnevaalit sitten mun ensimmäisen kertani 2012! Käytiin siellä torstai-iltana, jotenka siellä mahtui kerrankin kulkemaan varsinkin, kun lippuja oli joka päivälle myynnissä vaan rajoitettu määrä. 
Esiintyjiinkin oli jälleen panostettu, ja nurkissa hyppelehti ties mitä harlekiineja, kulkueita ja valoötököitä ♥

Sekä kierreranskikset että hattara ovat allekirjoittaneen must have-Lintsimätöt, ja ne käytiin toki nauttimassa. Ostettiin myös yhdet laiteliput, jotka käytettiin Vuoristorataan :D ♥ Mikään laite ei koskaan tule menemään Vuoristoradan yli. Mies olisi halunnut käyttää ne siihen uuteen Taigaan, mutta totesin että a) olen edelleen nössö ja b) tihkusade naamaan 106km tuntivauhdilla ei liene järin miellyttävä kokemus. 



Kaiken kaaoksen keskellä kerkisin kaivertaa myös kurpitsan. Lähdin melko yllätyksettömälle ja perinteiselle linjalle, ehkä joskus jaksan kaivertaa jotain hiukan tasokkaampaa.

Leivoin sisuksista myös mausteisen kurpitsapiirakan, ja siitä tuli oikein hyvää.


Kuukauden kohokohtiin kuului myös "Secret Pumpkin" -Halloweenlahjarinki, johon osallistuin :) Ideana siis Secret Santa -tyylinen rinki, jossa hatusta vedetään lahjan saajan nimi ja vastaanottaja ei etukäteen tiedä, keneltä saa ja mitä. Tämä toteutettiin meidän bloggaaja-chattiryhmän kesken ja siihen osallistuivat lisäkseni TiiaVee, Dekadentti Irvikissa, Eni ja Maru. Lahjan keksiminen oli yllättävän kivaa!

Sain itse ylemmässä kuvassa olevat lahjat, kiitos niistä Marulle :) Mukista on juotu monet iltateet ja suklaat menivätkin jo parempiin kitoihin.

♥ Mukavaa Marraskuuta ♥

lauantai 23. lokakuuta 2021

Halloween tag

Sehän on kohta lokakuun viimeinen viikko!


Joko teillä on Halloween-valmistelut täydessä vauhdissa, vai tapahtuuko tänä vuonna mitään? 
Itse kaivertelin juuri kurpitsan ja tarkoitus on leipoa kurpitsapiirakka, kun näen huomenna kavereita ♥

Huomasin tällaisen kauhuteemaisen kysymyspumaskan Tiian blogissa, ja mielivaltaiseti poimin sieltä itselleni inspiroivimmat kysymykset.


Mihin/kehen et haluaisi törmätä pimeässä metsässä tai autiotalossa?
Varmaan ihan mikä tahansa aiheuttaisi halvauksen, oli se sitten orava, paras ystävä tai örvelö :D

Karmivin asia, joka sinulle on tapahtunut ollessasi yksin?
No joskus vuosia sitten yksin asuessani olin yöllä hereillä, ja yks kaks olin ihan varma, että vieressäni yskäisi joku vanha nainen. Meinasin juosta ulos ovesta ja lähteä ajamaan vanhemmille, mutta tyydyin sitten kuitenkin vain valvomaan koko loppuyön valot päällä...

 Mulle tulee myös välillä unihalvauksia, ja karmivin niistä oli se, kun olin näkevinäni joukon pussipäisiä lapsia veitsien kanssa sänkyni ympärillä voimatta liikauttaa evääkään.

Lemppari kauhuteemainen kappale?
Hmm... Rob Zombien Dragula tai Alice Cooperin Feed my Frankenstein. Kuuntelen loppujen lopuksi niin paljon vaihtelevan kauhuteemaista raskaampaa musiikkia tai industrialia jne, että tästä tulee romaani jos tarkemmin alan pohtimaan.

Oletko koskaan pelannut Ouija-laudalla?
En ole, oon vähän kukkahattutäti tässä asiassa; en osallistuisi sen käyttämiseen edes viihdemielessä enkä suosita ketään muutakaan osallistumaan. Välttämättähän mitään erikoista ei tapahdu ja pelkkä lauta ei itsessään tietenkään aiheuta mitään, mutta... no, yritän selittää oman näkemykseni lyhyesti; on olemassa "korkeamman tason" energioita ja sitten niitä matalamman tason vastaavia. Ouija-laudalla saat "parhaimmassa" tapauksessa yhteyden jälkimmäisiin, ja useammallakin tuttavallani on kokemusta niin sanotusta tarrahengestä, jonka Ouija-laudalla peeloilun seurauksena voi saada riesakseen ja monet alkavat näkemään ja kokemaan ihan ihme juttuja, kun mieli on sitten virittynyt tietylle taajuudelle. Olivat ne sitten mielikuvituksen tuotetta tai eivät, niin mielestäni not worth trying.

Itse lauta on kyllä hieno, mulla on esim. Ouija-hiirimatto :D


Lemppari kauhuhirviö tai -pahis?
Sweeney Todd on kauhean herttainen laulava pahis!
Jack Skellington on myös aina yhtä ihana ♥

Jos saisit haasteen yöpyä kummittelevassa talossa, tekisitkö niin?
Riippuu, saisinko sen seurauksena jonkin palkinnon! Ihan vain huvin tai kokemuksen vuoksi en altistaisi seitinohutta mielenterveyttäni.

Oletko taikauskoinen?
Jossain määrin kyllä. Tulee mm. suvussa, mut on aivopesty! Tosin rakastan esimerkiksi mustia kissoja ja lukua 13.

Mikä urbaanilegenda on mielestäsi pelottavin?
Lasketaanko urbaanilegendaksi... mutta seurasin pari vuotta sitten tuon yhden twiittaajan "Dear David" -lapsiriivaajahenki-kokemuksia ja se oli kyllä karmivaa seurattavaa :D Tuosta linkistä voi ne kaikki katsoa koosteena omalla vastuulla, en tiedä miksi itse katsoin ne taas...

Uskotko rinnakkaistodellisuuksiin tai -maailmoihin?
Vaikea kysymys, että uskonko vai enkö. On kiehtova ajatus, että kaikki on yhteydessä kaikkeen ja tämä ns. nykytodellisuus ei ole ainoa mahdollinen.


Oletko koskaan tehnyt taikajuomia?
En, voisin kyllä perustaa vaikka taikajuomabaarin! Jokaiselle jotakin.

Pelästytkö helposti?
Kyllä, mua ei saa säikytellä tai suutun ihan tosissani :D Esim. avomies on tämän kantapään kautta oppinut.

Uskotko demoneihin tai paholaiseen?
"Hell is empty and all the devils are here". Uskon ainoastaan ihmislähtöiseen pahuuteen.

Jos voisit pukeutua vain yhteen Halloween-asuun lopun elämäsi ajan, mihin pukeutuisit?
Jokin klovni/harkeliinihahmo se olisi ehdottomasti, ne ovat lähellä sydäntä.


Menisitkö mielummin Halloween-bileisiin vai trick or treat-kierrokselle?
Bileisiin! Vieraiden ihmisten ovilla kiertely ei olisi ihan oma juttu.

Suosikki-kauhukirjasi?
No tuo vanha kunnon Noidan käsikirja tulee luettua joka syksy, siinä on kattavasti karmivia kansantarinoita ja legendoja eri puolilta maailmaa :) Kaunokirjallisuuden puolelta nämä perinteisemmät Edgar Allan Poen novellit ja H.P Lovecraft ovat mukavan synkkää ja romanttista kauhua.



 Jos joutuisit johonkin kauhuelokuvaan, mikä elokuva se olisi?
Voisin päätyä johonkin Sleepy Hollow -tyylisiin maisemiin tutkimaan karmaisevia, yliluonnollisia rikoksia! Mun tuurilla olisin silti varmaan joku ekana kuoleva blondi Screamissa...

Minkä ikäisenä näit ensimmäisen kauhuelokuvasi?
Näin Kaunan muistaakseni 15-vuotiaana, meni yöunet!

Katsoessasi kauhuelokuvaa, oletko sinä se henkilö, joka huutaa elokuvan hahmoille, se henkilö joka peittää silmänsä koko ajan vai se henkilö joka nukahtaa kesken kaiken?
Peitän silmäni, tehkööt omat ratkaisunsa ilman mun neuvojani :D

Mikä oli ensimmäinen Halloween-asusi?
Ensimmäinen dokumentoitu Halloween-asuni on jonkin asteinen vampyyri. Tässä olen ehkä 12v (minä vasemmalla).


Mikä aiot olla Halloweenina tänä vuonna?
Kaverilla on sopivasti synkkä taikametsä -tuparit, niin aion olla sellainen synkkä Radagast -tyylinen metsän asukki! Hattu on tekeillä ja näytän sen myöhemmin :)

keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Dark Academia




Törmäsin otsikon termiin tässä Ylen jutussa. (On muuten visuaalisesti tosi hienosti toteutettu julkaisu!)
Kyseessä on ilmeisesti jonkin asteinen valloillaan oleva trendi-ilmiö, joka enemmän tai vähemmän löyhästi yhdistää kotona opiskelun ja tummempisävyisen estetiikan. 

Vaikka en kyseistä elämäntyyliä koekaan sellaisenaan tunnustavani, niin innostuin pääni sisällä tuosta jutusta ja maailmasta. Itsensä kehittäminen ja sivistäminen synkähköissä tunnelmissa - mikäs sen inspiroivampaa! :D

(Postaukseni kursivoidut, purppurat lainaukset ovat kyseisestä Ylen jutusta.)


"Dark Academialla on kaksi puolta, joista toinen liityy tieteeseen, totuuteen ja intohimoiseen opiskeluun. Nimen loppuosa, academia, liittyy nimenomaan tähän.
Toinen puoli on puhtaasti tyylisuuntaus, joka voi näkyä harrastajan pukeutumisessa tai sisustuksessa. Värimaailma on usein tumma, mistä nimen alkuosa, dark, tulee."

Varsinaiseen kouluttautumiseen itselläni ei enää riitä mielenkiinto (siitäkin syystä, että näitä paperitutkintoja on "hiukan" kertynyt ja nyt saa kyllä jo riittää), mutta yritän silti olla jäämättä kokonaan lepäämään laakereilleni leipätyön ohella. Vaikka kiinnostuksen kohteita löytyisi paljon, niin on pakko yrittää keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan ja miettiä, minkälaiset asiat tuovat juuri omaan elämään sitä laadukkainta ja merkityksellisintä sisältöä.

Tänä loppuunpalamisten kulta-aikana näiden "haluan kehittää itseäni loputtomiin" -juttujen kanssa on toki oltava hiukan varovainen, kun tämänkaltaisten ajatusten kanssa kahlaa helposti sinne haitallisen perfektionismin puolelle. Kaikkea ei voi eikä tarvitse jaksaa, eikä ehtiä.

"Dark Academiasta on voinut tulla myös romanttisuutta ja vanhaa aikaa nostalgioiva ideaali nyky-yhteiskunnan nopeatahtisuudessa ja kiireessä. Harvalla on enää aikaa vain istua ja lukea, kävellä ja ihastella taloja tai taidetta. Ehkä tämä on myös vastareaktio kiireiselle, pinnalliselle maailmalle, jossa ei ole aikaa pysähtyä, Roslund pohtii."

Tällä hetkellä haluaisin ylipäänsä kehittää kielitaitoa, erityisesti saksan kielen taito tarvitsisi palauttaa perustasolle. Olen ottanut esim. saksankielisiä blogeja lukuun, ja harkinnassa on jonkinlainen sovellus myös.
Piirustusinnon henkiin herättely on myös ollut nyt tapetilla. Joskus jaksoin piirtää jopa päivittäin, nyt ehkä pari kertaa vuodessa. Laitoin itseni kirjaston lainausjonoon pariin piirustuskirjaan, jos vaikka heräisi jonkinmoinen kipinä.

"Dark Academia on koronavuoden ilmiö. Somen käyttö lisääntyi huomattavasti, kun ihmiset sulkeutuivat omiin koteihinsa. Juttelin monien kanssa somessa sinä aikana, ja kauniiden kuvien katseleminen ja unelmointi on auttanut monia motivoitumaan opiskelujen pariin, Roslund kertoo. Opikelijat alkoivat haaveilla opiskelusta visuaalisin keinoin, kun tavallinen kouluympäristö katosi ympäriltä."

Ihan oikeiden kirjojen lukeminen on myös tullut taas hyväksi tavaksi tänä vuonna, ja siitä olen todella iloinen. Toivon, että ihmiset ja varsinkin lapset ja nuoret lukisivat vielä kirjoja, eivätkä kaikki istuisi ruudun äärellä 24/7.
Kokeilin tuossa erästä äänikirjapalvelua joidenkin viikkojen ajan, mutta en tykännyt siitä sitten yhtään. Tiedän kyllä, että monet saavat noista paljonkin irti, mutta ei ollut minun juttuni.

Työpöydästäni on tarkoitus sisustaa pikkuhiljaa sellainen observatorion/laboratorion/synkän maagikon tyylinen kokonaisuus ♥ En ehkä osannut selittää kovin hyvin, mutta ymmärtänette mitä teemaa haen.

Muistakaa aina, että harrastaakseen tai opiskellakseen mielekkäitä asioita ei tarvitse olla mikään yli-ihminen - itse en todellakaan ole esim. mikään välkky :p Riittää, että nauttii siitä mitä tekee ♥

JOS teillä olisi aivan rajattomasti aikaa ja resursseja, niin mitä kaikkea tekisitte?

Itse ottaisin kaikkia outoja kursseja ja harrastaisin varmaan aivan kaikkea mahdollista keramiikasta matonkudontaan :'D

maanantai 6. syyskuuta 2021

Kesää

Heii,

Jos sitä tälläkin kanavalla välillä kävisi osoittamassa elonmerkkejä.

Kuka muu on ihan pähkinöinä syksystä?! ♥ Tunnen jotain aivan erityistä lämpöä sisälläni tähän vuodenaikaan (varsinkin nyt, kun itse asunnossa ei enää ole +28° sisällä), ja sielu löytää loputonta estetiikkaa ja inspiraatiota sienimetsästä, pimeistä illoista, musiikista ja tunnelmakuvista, joita olen selaillut niska rullalla.

Jotenkin ihanaa olla 30+, tuntuu että musta tulee koko ajan tylsempi mutta onnellisempi :''D

Kesä on mennyt melko sekavissa tunnelmissa ja apokalyptinen sirkus pyörii vailla kelvollista tirehtööriä, mutta onneksi sitä on pysynyt jotenkin elämän syrjässä kiinni ja onnistunut taas kerryttämään mielekkäitäkin kokemuksia.



Kesän kohokohtia olivat yksittäisten metsäretkien lisäksi tunnelmallinen saaristokierros puoliskon kanssa, sekä ensimmäinen kunnon vaellukseni Hetta-Pallaksella ystäväin kera ♥ ♥ Jälkimmäisen retken olosuhteet ovat melko äärimmäiset (saman vartin sisällä saattoi saada aurinkoa, raekuuron, puhurin ja kaatosateen) ja matkaa tuli taitettua jalan lähemmäs 50km kuorma selässä, mutta olipahan aivan järjettömän upea kokemus:) Matkan varrella tapasi mielenkiintoisia ihmisiä ja eläimiä, ja karut erämaa -ja tunturimaisemat olivat lievästi sanottuna hengästyttävät!



Yövyttyä tuli sekä teltoissa että kodassa. Autiotupiin pääsi onneksi lämmittelemään.




Lapin luonnossa rämpimisessä (ja oikeastaan nyt missä tahansa luonnossa liikkumisessa) on aina oma eettinen painolastinsa; miten retkeillä kestävästi varsinkin, kun kotimaan matkailun suosio on sattuneista syistä kasvussa. Itsestään selvää on omalle porukalle se, että jälkiä pyritään jättämään mahdollisimman vähän, mutta jotenkin jokaista tällaista kokemusta hiukan varjostaa se tieto, että osaltaan kuitenkin kuluttaa sekä luontoa että luonnonvaroja, vaikka tällaisia reissuja tekeekin harvakseltaan. 

Näin vanhimmiten sitä on vaihtanut materian kokemusten haalimiseen, mikä ehkä on kuitenkin parempi vaihtoehto. Näiden juttujen kanssa saa aina hiukan tasapainoilla ja tietyt asiat on tärkeää tiedostaa.



Sallin itselleni otettujen rokotusten jne. puitteissa myös livemusiikkia ja kävin päiväseltään Dark River -festivaaleilla ♥ Oli hiukan epätodellinen olo ekaa kertaa kahteen vuoteen lavan edessä pönttäessä, kun suosikkibändit vihdoin mylvivät sulosointujaan ämyreistä! En ihan kyyneleittä selvinnyt, mutta se nyt oli odotettavissa.

Ikisuosikki Waltariakin kävin Tavastialla vilkaisemassa ennen uusia rajoituksia, siellä ainakin oli kovat turvajärjestelyt kun jokaisella oli oma karsina parin metrin välein x) Onneksi nyt rajoituksiin tulee lievennyksiä, niin ehkä kulttuuriala pääsisi tästä pikkuhiljaa elpymään. Fingers crossed.


Duuniprojektit ovat edenneet sen verran verkkaisesti, että niiden ohessa on ollut rutkasti aikaa käden töille. Niistä tosin taidan pian tehdä oman postauksensa!

Kirpsakoita syyspäiviä kaikille 

keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Ikäkriisi?

Hei,

Sain kirjoituspuuskan omien taannoisten syntymäpäivieni sekä lukuisten (ikä)toverieni juttujen innoittamana. En oikeastaan erota mahdollista omaa ikäkriisiäni kaikista muista kriiseistäni, mutta yritän lähestyä aihetta universaalimmasta näkökulmasta :p

Käsitän ikäkriisin ilmiöksi, jossa ihminen ylipäänsä kyseenalaistaa elämäntilannettaan sen hetkiseen ikäänsä peilaten. Ikäkriisi ei tunnu olevan vain jokin keski-ikäisten juttu, vaan muistan, että siitä pauhattiin jo parikymppisinä. 

Ikäkriisi voi liittyä esimerkiksi perhetilanteeseen, lapsiin tai lapsettomuuteen, terveyteen, parisuhteeseen, ulkonäköön, statukseen, taloudelliseen tilanteeseen, tulevaisuuden näkymiin jne. 


Sallin itseni tilata pari synttärilahjaa. Tämä Korpinkynsi-kylpytakki oli yksi niistä ♥ Se oli saatava, varsinkin, kun en omista mitään muita Ravenclaw-juttuja.

Kriisin aiheena voivat olla myös menneisyys, ja elämässä tehdyt sekä tekemättä jääneet asiat. Nämä voivat alkaa kaihertamaan mieltä, kun aikaa kuluu ja ikää kertyy. Saavuttamatta jääneet asiat ja unelmat voivat aiheuttaa surua tai katkeruutta.

Ihminen voi tuntea itsensä riittämättömäksi, kun vastuuta kaikesta mahdollisesta onkin yhtäkkiä enemmän, kuin mitä ehtisi tai jaksaisi kantaa.

Sitten ne elämän suuret saavutukset. Kuka määrittelee, oletko saavuttanut elämässäsi tarpeeksi? Onko se ympäristö, vai sinä itse? Pitääkö elämässä olla jokin The Ultimate Saavutus, joka kuuluu olla plakkarissa tiettyyn ikään mennessä? Joillekin saavutus merkitsee perheen perustamista, yhdelle korkeaa asemaa uralla, toiselle taitojen tai harrastusten tuomaa menestystä tai tunnustusta ja jollekin sitä, että ylipäänsä suoriutuu arjesta jotenkuten.

Jos nyt asettaisin itseni sille kuuluisalle kuolinvuoteelle miettimään, mitä olen elämässä saavuttanut, niin enpäs tiedä, mistä kulmasta asiaa lähestyisin. Olen tyytyväinen sekä talous -että parisuhdetilanteeseeni, mutta en näe niitä saavutuksina, vaan lähinnä onnekkaina sattumina. Vaivalla hankitun työpaikan näen vain lyhyen aikavälin saavutuksena. 

Ovatko hyvät ystävyyssuhteet saavutus? Tavallaan kyllä, kun sehän kertoo siitä, että en ole aivan täysi persläpi. Terapian ja siitä seuranneet elämänhallintataidot ja kehittyminen ihmisenä voidaan laskea kyllä saavutukseksi, josta olen ylpeä. Panokseni löytöeläintoimintaan on ollut myös ehdottomasti saavutus, vaikka en surukseni voikaan pelastaa kaikkia maailman ötököitä. Jokainen tilanne, jossa pakotan itseni ja pääni mukavuusalueeni ulkopuolelle, on saavutus - ja niitä riittää.

Entä epäonnistumiseni? Ihan yhtä hankala määritellä. Erinäiset ihmissuhteet ovat epäonnistuneet surkeasti, mutta en tiedä ketään, jolle niin ei olisi käynyt joten lasken sen vain normaaliin ihmisyyteen kuuluvaksi.
Lapsia ei ole, mutta se on ainakin toistaiseksi tietoinen valinta, enkä koe menettäneeni mitään. Ehkä olen yhteiskunnan silmissä näin ollen epäonnistunut, mutta se on ok.  

Monet mieltävät jopa nuoruutensa jollain tasolla hukatuksi. Myönnän, että kuulun itse tähän menneisyydessä säännöllisesti rypevien kategoriaan, vaikka se on täysin järjetöntä ottaen huomioon, että olen (joko kaikkien tapahtumien ansiosta tai niistä huolimatta) tässä ja nyt, ja kaikki on hyvin. Jos olisinkin välttänyt yhdenlaiset virheet, olisi tilalle tullut jotain muuta, mahdollisesti vielä pahempaa. Häpeä tai katuminen ovat asioita, jotka eivät vie elämässä eteenpäin, ja niistä on syytä pyrkiä pois ja antaa itsellensä virheet anteeksi ♥

Ikäkriisin ei tarvitse tarkoittaa avioeroa ja moottoripyörää (heh) vaan se voi tuoda tullessaan myös hyvinkin positiivisia, pään sisäisiä muutoksia, ja sysäyksen kehittää itseään. Mielestäni ihmisen on hyvä tietyin väliajoin pysähtyä kuuntelemaan itseään ja tunnustelemaan valintojaan ja rohkaistua rikkomaan kaavaa, mikäli sen näkee ja ennen kaikkea tuntee tarpeelliseksi. 

Yhteenvetona sanoisin, että mikäli kokee elävänsä omien arvojensa mukaista elämää, ei ikä- tai muillekaan kriiseille liene pohjaa :)

Mielestäni kaikkien maailman ihmisten olisi täysin mahdotonta jättää maailmaan jotain elämää suurempaa jälkeä itsestään tai muodostua legendaksi. Henkilökohtaisesti saan nykyisin enemmän kicksejä sellaisesta low-key -meiningistä ja pienistä, itselleni merkityksellisistä ja taianomaisista jutuista, joita muiden ei tarvitsekaan ymmärtää.

Onnittelut, jos sait tuosta rönsyilevästä sepustuksesta jotakin tolkkua.

Onko ikäkriisi sinulle tuttu ilmiö vai täyttä huuhaata? :D

sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Asu toisen kaapista

 Hoyy,

Tämä idea on alunperin TiiaVeen blogista, ja tylsyyksissäni teki mieli kokeilla pukeutua päiväksi toisen vaatteisiin. Nyt poikkeusaikaan en lähtenyt penkomaan erikseen kenenkään taloutemme ulkopuolella elelevän kaappeja, vaan turvauduin mieheni rytkyihin!

Valitsin farkut (jotka olivat itselleni juuri sopivan kokoiset, wtf) ja mustan puseron + huivin. Kengät ovat omat, kun meillä on eri jalan koko. 

Veikkaan itse asiassa, että aika monen naisen vastaavat cross-kokeilut näyttävät jotakuinkin tältä. Tuli hinku hommata itsellekin siniset farkut, ellen sitten pölli näitä itselleni.. :') Tykkäsin tästä asusta oikeastaan aika paljon! 


...toisin kuin tästä seuraavasta bonus-asusta, jonka mieheni valitsi ja pakotti minut laittamaan päälleni :DD Aivan järkyttävä, kyllähän tämä mieheni päällä näyttää erittäinkin hyvältä, mutta ei todellakaan itse pukeutuisi tähän tyyliin päinkään, varsinkaan kun en voi sietää camo-kuviota. Sopisin kyllä hyvin itä-Helsingin kaduille tämän kanssa rähisemään. Sabaton-henki on vahvana.


tiistai 30. maaliskuuta 2021

Blogi 10 vuotta!

Laskeskelin tuossa päissäni, että tänään on tasan kymmenen vuotta tullut räpellettyä tätä blogia! Aika laukkaa kuin hirvi. 

Laitanpa pienen koosteen Satiinitaivas / Craftsmaiden / Hiidentupa-blogin vuosien varrelta!
No tästä tuli oikeasti aika hitoikseen pitkä, hakekaa kuppi kahvia tms ;)


2011

Bloggaamiseen minua innostivat alunperin eräs työharjoitteluohjaajani käsityöblogeineen, sekä alt-blogiaan kirjoittava Leena. Blogin nimeksi valikoitui Satiinitaivas, jonka osoite on edelleen käytössä tässä blogissa.

Ensimmäisessä postauksessani esittelin opinnäytetyökseni tekemäni kimonon ♥ Kuvauspaikkana ystävän silloinen asunto.


Vielä hiukan hillitympää tyyliä ensimmäisistä postauksistani 2011. Olinpa nuori ja viaton parikymppinen! Tukka oli kyllä melkoista haperoa, kun tuosta punaisesta pakkovaalensin sen. 


Tässä blogin ensimmäisiä bannereita:





2012

Muistan, että tämä alkoi olemaan varsinaista blogien riemujuhlaa. Uusia alt-blogeja, luettavaa ja postauksia tuli paljon, kuten myös lukijoita ♥ 
Tyylillisesti myös oikein kiva vuosi, jaksoin tälläytyä ja kokeilla kaikkea aika laidasta laitaan. Tämä oli myös naamiaisjuhlien kulta-aikaa kaveripiirissä, oi niitä aikoja!


Cyberteema oli tuolloin lähellä sydäntä

Olin ihka ensimmäistä kertaa Tuskassa!

...kuten myös Hämeen Keskiaikamarkkinoilla

...ja ValokarnevaaleillaNäitä postauksia lukee jotenkin erityisellä lämmöllä, ensimmäisissä vierailukerroissa on aina taikaa!


Itse ommeltu liivi "gentlewoman" -teemalla


So goth x) Pyörittiin Jennin kanssa paljon pihoilla ja hautausmailla kuvien merkeissä. Jennin kanssa kuvaussymbioosissa eleleminen on muutenkin ollut merkittävä osa tämän blogin sisältöä ♥


Steampunk oli erittäin kova juttu itselle noihin aikoihin! Se näkyi myös monessa blogipostauksessa. Tässä itse vanhasta uudeksi tuunailtu takki. 


2013

Tänä vuonna jaksoin blogata melkein viikottain - ideoita, inspiraatiota ja kuvattavaa riitti, ja bloggaus oli mukavan interaktiivista noihin aikoihin ja ehdottomasti aikaavievin harrastukseni.


Tästä takista olin tosi ylpeä, ompelin sen itse. Tässä postauksessa taisi rikkoutua kommenttiennätyskin.


Tukka ♥

Cupcake party Jaksettiin järjestää pieniä teemajuhlia monta kertaa vuodessa


Esittelin pari koulussa tehtyä korsettia. Aleksanterin teatterilla kuvailu oli ikimuistoista!


Onnistunein naamiaisasuni ikinä, vapulta -13


Peruukkeja käytin lähes koko ajan, ja niitä löytyi joka värissä. Fantasiateemat miellyttivät ja niiden puitteissa tuli paljon kuvia.

 

Ompelutöitä ja tyylikokeiluja


Ihastuin täysillä kokovalkoiseen goottipukeutumisessa, ja sitä näkyi postauksissa aika paljon


2014

Hyvä blogivuosi tämäkin. Kävin puuseppäkoulua, olin teatterilla lavastamossa harjoittelussa, sinkkuilin, leikkasin hiukset lyhkäsiksi, ompelin ja hurvittelin menemään. Blogin puolella näkyi sekä tyyliä, ompeluksia että elämäntilannepäivityksiä. 

Yksi omia suosikkilookkejani

Hanami-juhlasta ja Roihikan kirsikankukkapuistosta on lähes joka vuosi tullut postaus tai pari


Alt-bloggaajamiitti -14, niin upeita ihmisiä 


Cersei-cossi. Jaksoin muutaman vuoden juosta Ropeconissa, jonne pääsin myös bloggaajan/toimittajan roolissa parina vuonna "tiskin alta"


Halloween-asut ja juhlat edustivat blogissa


2015

Tämä vuosi ei ollut blogin puolesta niin kummoinen. Kasvatin tukkaa, hiuspostauksia tuli aika paljon :D Pyörin aika lailla eri piireissä kun nykyisin, ja postauksista paistaa jälkeenpäin itselleni läpi tietty epävarmuus, miellyttämisenhalu ja epävakaa elämäntilanne. Hyviäkin hetkiä toki piisasi!

Jaksoin myös tähän vuoteen saakka kääntää postaukseni myös englanniksi, mutta sitten jätin homman pelkän käännötyökalun varaan.


Itse tehty takki


Olin Saksassa vaihdossa puuseppäopintojen tiimoilta, se oli vuoden kohokohtia, ja raportoin reissusta postauksissakin


Tuska-look 2015. Tästä seuraavana päivänä tapasin muuten mieheni, sekin lukeutuu tämän caccavuoden hyviin asioihin ♥


Keskiaikamarkkinat


Halloween


Keikat olivat vahvasti läsnä elämässä ja blogissa


2016

2016 jatkoi tiettyä identiteetin haeskelua ja epävarmuusteemaa :D

Kokeilin TFCD-juttuja tänä vuonna ja blogiinkin näitä kuvia ilmestyi. Se oli aikansa kivaa, mutta kyllästyin aika nopsaan siihen säätämisen määrään, vaikka onnistuneita kuvia syntyikin useita. 

Kannatti se silti kokeilla, oli hauskoja kuvausreissuja ja hyviä, lahjakkaita tyyppejä kameran takana ja olen osaan heistä edelleen yhteyksissä ♥


(c) Arto Soini



(c) Juha Jantunen


(c) Matias Mäki




Kivointa on siis edelleen kuvailla kavereiden kanssa :D 


Ensimmäinen Nummi oli ikimuistoinenBlogissa hehkutin etenkin silloista uutta lempibändiäni Equilibriumia :'D


Pohdiskelin mm. kuolemaa Samhain-postauksessa


(c) Johanna Sandborg


GoT-villitys oli vahvana myös blogin puolella


2017

Blogin nimi vaihtui väliaikaisesti Craftsmaiden's Cabinetiksi tänä vuonna.

Blogimaailma alkoi olla verrattain kuollutta, mutta sentään jotkut jaksoivat porskuttaa, allekirjoittanut mukaan lukien.


Innostuin "oikean elämän" kummitustarinoista, ja esittelin kirjoja ja kuunnelmia blogissa. Tarinat inspiroivat myös ottamaan pari kuvaa


Olin ekaa kertaa Itävallassa ja rakastuin tähän maahan ja vuoristomaisemiin ♥


Keikka-asut olivat blogissa hyvin edustettuina


Viikinkiteema alkoi olla kunnolla "muodissa", ja vaikutti myös omiin kokeiluihin


Ompelin mm. historia-inspiroituneen pellava-asun 


Täytin pyöreitä, kokosin asun ja pidin isohkot juhlat. Se oli kyllä kamalaa, en enää ikinä pidä isoja juhlia :'D Tämä asu oli kyllä kohdillaan, postauksia tuli muutamakin tästä aiheesta.


Tykkäsin tästä Halloween-asusta kovasti!


Tyyli oli tänä vuonna tällainen etnis-boho-hipahtava rastoineen, koruineen ja huppukaapuineen.


Kuva inferno.fi
Tuskailtiin ystävien kanssa ♥


Myös Susannan ja Maijan Potter-bileet olivat aivan parhaat, tämä postaus on kyllä lempparini tältä vuodelta kuvineen ja tunnelmoineen ♥


Jaksoin tehdä 2017 myös joulukalenterin blogiin, eli postauksia ilmestyi joulukuussa päivittäin 24pv ajan! Haaveena on tehdä tämä joskus toistekin, se oli kivaa.


2018

Vuonna 2018 postauksia tuli aika vähän, koska paloin loppuun ympärivuorokautisessa koulu+työ -ruljanssissa, eikä mikään luova toiminta sujunut. Sisällöllisesti hyviä postauksia kyllä tuli parikin kappaletta. Tuskasta syntyy taidetta :'p


Sain ekan autenttisen villamekkoni valmiiksi 

Göteborgin reissu ja Wardrunan keikka oli vuoden paras juttu, postaukseen riitti tuuletettavaa ♥


Tapahtumia oli muutenkin tänä vuonna kyllä tosi paljon, Nummesta keskiaikamarkkinoiden kautta keikkoihin. Raportteja näistä piisasi blogissa.


2019

Tämä niin ikään hiljaisempi vuosi meni burniksesta toipuessa ja koulusta valmistuessa. Muutama postaus sentään ilmestyi liittyen askarteluihin, vaatetuunailuihin ja juhliin, sekä itselleni hyvin tärkeiksi muodostuneisiin eettisempiin elämäntapoihin.

Postasin Ahvenanmaan upeasta pyöräreissustamme ♥


Tein oman noitahatun, nämä ovat omia lempparikuviani 2019!

Kesä 2019 oli hieno ja tapahtumarikas, ja keikoilla juoksin enemmän kuin koskaan aiemmin - ja onneksi juoksinkin, koska se oli sitten viimeinen mahdollisuus piiiiitkään aikaan.


2020

Tapahtumista ei kauheasti riittänyt enää blogattavaa, koska kaikki meni sulki! Herättelin kuitenkin kuukahtanutta bloggausintoani jälleen, ja homma alkoi jälleen innostaa, kun voimat alkoivat palautua ja koulu oli taputeltu pois tieltä. Työttömyyskin iski loppuvuodesta ja aikaa+energiaa vapautui näin ollen melko paljon. Blogin nimi vaihtui nykyiseen Hiidentupaan.


Vuoden ainut reissu (Lappi) ja keikka (Moonsorrow) mahtuivatkin yhteen ja samaan postaukseen :D

Sen jälkeen postauksissa vilisi karanteeniajan askarteluja. Bullet journal -kalenteri nyt oli ehkä turhinta, mitä vuodelle 2020 pystyi ihminen valmistamaan, mutta tulipahan tehtyä. Myös nukkekotiprojekti eteni.


Kotimaan ulkoilureissuista riitti raportoitavaa


Ompelupostauksiakin sain jopa aikaiseksi


2021


Väsynyt bloggaaja hämärässä.


 10 vuotta siis paketissa tätä lajia!

Tämä vuosi on aika hitaasti lähtenyt käyntiin. Tuskin tänäkään vuonna hirveästi tapahtumia piisaa, mutta pyrin pitämään jonkinlaista kelvollista postaustahtia yllä muiden aiheiden parissa :) Jos nyt omaa lärvääkin saisi edes välillä esille, koska tykkään katsoa muidenkin blogeissa kuvia itse kirjoittajista.

--

Tänä päivänä bloggaajayhteisö on pienempi, mutta sitäkin tiiviimpi ♥

Nykyiset seuraamani aktiiviset (ja edes silloin tällöin päivittävät) blogit:


Arsenikkia aamutuimaan
Black Widow Sanctuary
Keep changing colours
Kriss Poison
Kuurankukkia tuulessa
Luurankoja kaapissa
Moon shaped little box
Mustetahroja
Not So Damn Mainstream
Shards of Chaos
Sweet pandemonium
Tea and Vanity
Will of the Forsaken


13 blogia siis. Parempi kun ei mitään, mutta ero entiseen on melkoinen, kun lukulistallani oli tuolloin (2012-2013) jopa pari sataa aktiivista blogia, ja saatoin käyttää tunnin päivässä uusien postausten lukemiseen :D Siinä oli kyllä jo kieltämättä vähän ylitarjontaa.

Nykyisin käyn välillä lukemassa myös entisiä suosikkiblogejani, jotka eivät enää päivitä, mutta joiden blogit ovat vielä esillä. En tiedä, olenko vähän outo.

--

Bloggaaminen on ollut kyllä erittäin rakas harrastus, ja on sitä edelleen. Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin kymmenen vuoden aikana, osasta on tullut kavereita ja jopa ystäviä ♥

 Vaikka on ollut kaikenmaailman Instaa ja Tiktokkia kokeilussa, eikä blogimaailma tosiaan ole yhtä aktiivinen kuin ennen muinoin, en missään vaiheessa ole halunnut tiputtaa blogia pois. Rakastan kirjoittamista ja valokuvausta, ja tässä saa yhdistettyä molemmat ihan eri tavalla, kun muissa sovelluksissa.

Varsinaiset kuvaushetket meinaavat nykyisin olla vähän työn ja tuskan takana, kuvausinnosta puhumattakaan. Käden töitä onneksi tykkään edelleen tehdä ja varmasti teen jatkossakin - ehkä niistä saisi lisäpuhtia myös kuvaamiseen :) Valokuvauskin kun on edelleen rakas harrastus, ja oiva keino toteuttaa ja ilmaista itseään. Plus en halua kuitenkaan muuttua pelkäksi tuulipuku-aikuiseksi! Synkät, juhlavat ja gootahtavat teemat sykähdyttävät edelleen.

Miten te muut bloggaajat ylläpidätte motivaatiota?

Joitakin vanhoja postauksia on pitänyt poistella, ja pidän nykyään tietoisesti aiheet suht kevyinä. Blogin ehdoton varjopuoli on sen julkisena esillä olo, ja valitettavasti tätäkin käy tiettävästi kurkkimassa väki, jolle en halua jakaa elämäni sisältöä.
Ja toisaalta, tuskin teitä lukijoita edes kiinnostavat mitkään sen suuremmat öyhötykset, eiköhän tänne muuta kiinnostavaa sisältöä saada jatkossakin :)

Kiitos teille kaikille, jotka ovat pysyneet mukana pidempään tai vasta hypänneet kyytiin - olette paras A-ryhmä! ♥