torstai 15. syyskuuta 2022

Viikingit ovat täällä





No niin. Sain kuin sainkin kaikkien näiden vuosien jälkeen ensimmäiset osat viikkareista valmiiksi!! "Ensi vuonna sitten" sai nyt lentää romukoppaan, ja vedin pitkiä ompeluiltoja saadakseni kostyymin ensimmäiset osat valmiiksi, eli pellavainen alusmekko ja villainen päällimekko. Käätykorun olin askarrellut ennakkoon jo pari vuotta sitten.




Tilasin jo viime vuonna läjän budjettivillaa Puolasta, ja vaikka tämä nyt ei ihan ensiluokkaista villaa olekaan parin käyttökerran perusteella, toivon ja uskon näiden tekeleiden silti kestävän vuosikausia. Ihan joka vuosi näitä asuja ei mielellään ompele, varsinkaan kun tekee käsin alusta loppuun.
Kuvassa sneakpeek muistakin väreistä, jotka tulen historiaprojekteihini käyttämään :p



Jämäpaloista sai juuri ja juuri aikaiseksi myös hupun. Tämä malli oli todennäköisesti alunperin miesten huppu, mutta halusin silti tehdä itselleni tällaisen. Tämä malli ja koostumus on jotenkin niin veikeä.


Murretun oranssi, jytky villaviitta taas valmistui jo alkukeväästä keskiaikailuja ajatellen, mutta voi tätä myös viikkaritouhujen viileissä illoissa käytellä ♥ Tämä on aivan mahtava ja toivottu tekele kaikin puolin, enää ei tarvitse palella leirissä koko iltaa ja yötä ja tämä väri on mun ihan ehdoton lemppari tällä hetkellä mm. kaikessa!

Viitan edessä oleva sauma syntyi siitä, kun suorakulmion muotoinen kangas pyrittiin käyttämään kokonaan pyöreäreunaiseen viittaan - tällä tempulla saatiin maksimipituus hyödynnettyä, kun mulla ei ollut tätä kangasta kuin metrin verran.

Mugshot


Päähine on myös keskiaika-asuun alunperin tekemäni ns. birgittamyssy, mutta laitoin nyt näihin kuviin referensiksi, kun en ole keksinyt sopivampaakaan päähinettä. Viikkariajan naisten päähineistä en ole ehtinyt keräämään hirveästi dataa, eikä sellaista taida ihan hirveästi ollakaan. Jokin huivi olisi ehkä lähempänä totuutta ja sellainen onkin suunnitteilla.


Ja ihan koko asussa ihminen näyttää siis tällaiselta hobittimammalta xD

Tein niin paljon taustatukimusta kun vain ehdin. Historiallisissa asuissahan lähteet perustuvat kirjoitusten (mikäli sellaisia on) lisäksi mm. hautalöydöksiin ja ajan kuvataiteeseen. Suuri osa lähteistä on monelta osin puutteellisia ja myös aika tulkinnanvaraisia, joten mitään täysin autenttista lopputulosta on elävöityshommissa aika vaikeaa saada aikaiseksi. Tulkitseminen on kuitenkin mahdottoman kivaa, ja tässä kehittyy vuosien varrella samalla kun löytöjä tehdään lisää.

Ensikäyntinsä asukokonaisuus sai Viipurintien markkinoilla, toisen kerran ulkoilutin tätä Hämeenlinnan keskiaikatapahtumassa. Kummassakin eventissä oli helvetin kuuma.

Vakiorykmenttimme ei tänä vuonna lähtenyt leireilemään Hämeenlinnan keskiaikafestivaaleille enkä keskenäni viitsinyt maksaa leiriytymisestä (varsinkaan, kun ei ole sitä telttaa tullut tehtyä vieläkään - ENSI VUONNA SITTEN!), mutta puin nämä viikkarit nyt päälle ja pyörin alueella päiväseltään. Tuttuihin törmäämisen ja linnassa pyöriskelyn lisäksi parasta oli Corvus Coraxin keikka! ♥ Ei kertakaikkiaan voi poistua alueelta pahalla päällä, tuon kokoonpanon koettuaan.


Raskauttavaa materiaalia xD



Tähän asuun on valmisteilla vielä villainen, pitkähihainen "perus"mekko, essu, samanlainen mutta pellavainen päällimekko, päähuivi, sukat sekä jokin muu ratkaisu vyöksi, kun Nooran tekemät, yhteen solmimani sukkanauhat.

Kannustan kaikkia kokeilemaan historiallisten asujen valmistusta, jos vähänkään tällainen touhu inspiroi! Älkääkä missään nimessä välittäkö napisevista puritanisteista, joiden mielestä kaiken täytyisi olla vähintään oman maatilan lampaan villasta kudottua ja itse kasvatetulla kasvilla värjättyä tms - jokainen harrastaa tätä omalla tavallaan ja kehittyy omassa tahdissaan - pääasia että on hauskaa :)

Satuitteko käymään millään muinais/keskiaikamarkkinoilla tänä kesänä?

sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Kesäradalla...



Elämä on kovin erilaista kuin ennen. Mutta paikoin niin hyvää ja seesteistä, että sitä voisi melkein unohtaa maailman pahuuden ♥ Koskaanhan ei tiedä, mitä tapahtuu ja koska koko planeetta lasahtaa elinkelvottomaksi tms, mutta sitäkin suuremmalla syyllä tämä kesä on vietetty enemmän ja vähemmän itsekkäässä cottagecore-kuplassa, rakkaissa seuroissa, vailla huomisen huolia. 




Otetaas sitten vielä vähän takapakkia kesään. Muistin juuri, että en ihan koko aikaa majaillutkaan kotona, tänä jumalten kesänä 2022 kun sai vihdoin tehdäkin jotain.







Nummirock jäi kesän ainoaksi festariksi, mutta ei tosiaan haittaa, sillä kyseinen festari oli tänä vuonna parasta hetkeen ;___; Aloituspäivänä eli keskiviikkona matkasin jo alueelle festaribussilla (mikä oli...kokemus) ennen myöhemmin saapuvaa avokkia, jonotin tunnin porteista sisään ja sitten vaan vetistelin joka keikalla, kun olin niin saakelin iloinen, että vihdoinkin Nummi ♥ ♥ koko pitkä nelipäiväinen karkeloitiin, nesteytettiin, uitiin ja hikoiltiin 30+ helteessä hiekkapölyn täyttäessä sieraimet, ja sunnuntaina paluuautossa vähemmän yllättäen huomasimmekin jo koronan ensioireet, mutta kaikki oli todellakin sen arvoista, hymy on vieläkin pyllerössä :D



Suosikkejani keikoista olivat.. oh, niitä oli paljon. Metsatöll, And Oceans, Ensiferum, Hammerfall, Mgla, Rotting Christ, Korpiklaani ja Carach Angren vetivät ihan törkiän kovat setit.




Oli siellä Mikko Alatalokin :D Tulipahan tämäkin elämässään nähtyä.






Vaellukset rajoittuivat tänä vuonna Nuuksioon ja Repovedelle. Kumpikin reissu oli oikein onnistunut ja saimme ystävämme mahtavan Navi-islanninlammaskoiran toivottavasti vakituiseksi reissuseuraksemme ♥





Puolison kanssa käytiin koronakurimuksesta toivuttuamme Oolannin fillarireissulla (lähes 300km matka tempaistiin viikossa), enkä saanut tällä kertaa pyöräillessä kun yhden meltdownin! Oli jopa oikein kivaa, kun muisti syödä joka välissä kun se vain oli mahdollista :D Ohjelmaan kuului safkan mättämisen ja polkemisen lisäksi luonnonluolilla käynti, keskiaikaiset kirkot, paattireissu, linnakierros ja merimuseo.






Sitten saikin kaivaa naftaliinista liput keikalle, jota oltiin noin kolmisen vuotta odotettu...




...eli Wardruna Savonlinnan oopperajuhlilla ♥ ♥ Itselleni kyseessä oli jo järjestyksessään kolmas Wardrunan keikka. Vaikka mikään ei voita ensimmäisen keikan kokemuksen taianomaisuutta omassa päässäni (ja olin vähän kateellinen niille, joille tämä linnailta oli se ensimmäinen Wardrunakokemus), niin miljöö oli kyllä ilman muuta eeppisin tähän mennessä.

Nyt ei muuta kun joka iikka hämäriä iltoja fiilistelemään. Laittakaa ny itsellenne jotkut kausivalot, vaikka pattereilla toimivat.

Ensi viikolla meikämandoliini lupaa teikätamburiineille viikinkipostauksen!!

tiistai 15. maaliskuuta 2022

Arkiaskartelua

Käsityö on ollut ja tulee aina olemaan minulle terapiaa. Olen onnekas saadessani tätä(kin) harrastusta ja elämäntapaa toteuttaa ♥ Surrutellessa saa muuta ajateltavaa uutisvirran tunkiessa verkkokalvolle joka paikasta. Pientä vapaavalintaista eskapismia voi jokainen sallia itselleen, ja kannattaakin.

Jatkoin siis arjen myötä arkivaate-ompeluprojektiani, jonka taisin täälläkin jokin aika sitten mainita eli tarkoituksena on ommella muutamat käytännölliset luottokappaleet kaappiin. Pari niistä valmistui hiljattain.

Ensimmäisenä perusmusta, viskoositrikoinen kellohame, joka on kyllä niin meikäläistä! Tämän voi yhdistää hyvin monenlaiseen yläosaan eli monikäyttöisyys ja mukavuus toteutuu. Tällaisia on yllättävän hankala löytää sopivan pituisena, materiaalisena ja ei-kiinalaatuisena, joten tein itse. Tässä erityisenä plussana on trikoo, joka on sysimustaa ja varmasti pysyykin mustana.

Jostain syystä mulle tuli loppuvuodesta hinku saada pidempi denim-pusero. En löytänyt sellaista(kaan) sopivana kierrätyksestä tai muualtakaan, joten hain tummempaa deminiä Eurokankaasta ja kokeilin ommella itse. 

Vaikka tästä tuli ihan siisti ja vision mukainenkin, en ole tästä ihan yhtä innoissani, kun tuosta mustasta hameesta. En tiedä onko se tottumiskysymys, kun tämä on kuitenkin aika kaukana aiemmasta normityylistäni. 



Mutta joo, katsotaan miten tulemme jatkossa tämän rievun kanssa toimeen. Vaihtelua tähän saa erilaisilla vöillä, ja toki tätä voi pitää myös ilman vyötä taiteilijatakkimaisena.
Olen pitänyt tätä kyllä päälläni töissä (pakollisia toimistopäiviä on nyt ollut muutamia, koska firmamme päätti koronan olevan ohi ja että nyt täytyy riemulla ryhmäytyä, mä olen siis aivan loppu, vaikka ihmiset ovatkin kivoja :p Onneksi ei joka päivä tarvitse käydä, vaan edelleen voi olla etänä suurimman osan ajasta). 



 Olen karsinut aikamoisen määrän koruja, ja käytän niitä nykyisiäkin aika harvoin, mutta muutamille rakkaimmille kaula,- korva,- pää,- rinta- ja rannekoruille halusin puisen rasian, johon saisi eri asiat eroteltua, koska koruistani tulee helposti käärmeenpesä... Sain jonkun prinsessakohtauksen siinä samalla, ja otin hyllystä ruusukultaisen glittermaalin :'D Why not. Voisin täyttää koko elämäni ruusukullalla!

Säästän historialliset ompeluhommat seuraaviin postauksiin - niidenkin parissa on tovi jos toinen vietetty.

Onko sinulla luovia puuhasteluja työn alla?

Tämän hetkistä lempimusaani Eye of MelianiaOlen iloinen, että Johanna (Kurkela) on saanut jalansijaa myös maailmalla, hän on yksi ehdottomista lempilaulajistani keijukaismaisella äänellään.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2022

Dopamiini-detox

Innostuin kirjoittamaan aiheesta, johon tutustuin jokin aika sitten. Kääntyisikö tämä nyt sitten dopamiinipaastoksi. Pseudotiedeostastolta päivää :p

Maailma on täynnä kaikenlaisia ärsykkeitä, joista voi nopeallakin tahdilla valita kaiken mieleisensä. Ongelma on, että pikkuhiljaa tyytyväisyyden tunne vähenee, mistään ei oikein tunnu saavan mitään irti, keskittymiskyky vähenee ja jossakin vaiheessa voi huomata lipsahtaneensa riippuvuuden puolelle erinäisten virikkeiden kanssa.

Esimerkiksi jos minä olen päättänyt elää päivän ilman läppäriä ja ehkä myös puhelinta, se oikeasti harvoin onnistuu. Mieli on todella ovela keksiessään tekosyitä surffailulle ja kehittelee kaikenlaisia "tarpeita" välttääkseen ja torjuakseen kammottavan tylsyyden ja pitkäjänteisyyttä vaativat toimenpiteet. Varsinkin tähän maailman aikaan, kun feedi on pullollaan mitä karmivimpia uutisia ja "uutisia", tekee mieli hakeutua pois netin ääreltä. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Samaa voisi soveltaa lukuisiin muihinkin riippuvuuksiin kuten sokerin tarpeeseen, alkoholiin, pelaamiseen...

Mistä tämä pikapalkintojen aktiivinen tai passiivinen hamuaminen nyt sitten johtuu? Asiasta löytyy runsaasti dataa ja tutkimustietoa, ja dopamiini tulee lähes kaikessa esille.


Kuva: Pixabay

Dopamiini on lyhyesti sanottuna keskushermoston välittäjäaineena toimiva mielihyvähormoni. Dopamiini aiheuttaa riippuvuutta, koska sen jatkuva erittyminen lisää mielihyvän tunnetta. 

Erinäiset asiat vapauttavat suuren määrän dopamiinia, ja jotkut asiat vähemmän tai hitaammalla tahdilla; vähemmän vaivaa ja aikaa vaativat toiminnot vapauttavat suuren määrän dopamiinia kerralla, enemmän aikaa ja vaivaa vaativat toiminnot sen sijaan vähemmän dopamiinia kerrallaan ja pidemmällä aikavälillä. Tästä syntyy monille tuttu kärsimättömyyden kierre, kun olemme tottuneet ahnehtimaan, tavoittelemaan ja saamaan sitä välitöntä mielihyvää, jonka eteen ei tarvitse nähdä kummoistakaan vaivaa.

Dopamiinilla on myös tekemistä sellaisten asioiden kanssa kun uni, keskittyminen, mieliala ja oppimiskyky. Onko siis ihme, että on enää vaikea keskittyä kunnolla juuri mihinkään tänä päivänä?

Esimerkkejä korkean ja nopean dopamiinin toiminnoista:

Some ja feedin jatkuva scrollailu
Netflix ja muut suoratoistopalvelut
(Lohtu)syöminen, roskaruoka, sokeri
Pelaaminen ja uhkapelaaminen
Shoppailu
Seksiriippuvuudet
Nautintoaineet ja huumeet

jne.


Vastaiskuna tähän on keksitty termi dopamiini-detox. Aivoja ikään kuin koulutetaan pikkuhiljaa uudelleen pois nopeista palkinnoista, ja sen sijaan keskittymään asioihin, joista saatava mielihyvä EI ole aivan välitön. Nimi on harhaanjohtava siinä mielessä, että itse dopamiinista ei suinkaan pyritä millään tavalla eroon, vaan sitä pyritään saamaan hiukan tasaisemmin "terveellisemmistä" asioista.

Nämä asiat tunnistaa omalla kohdallaan siitä, että niitä haluaisi tehdä enemmän, mutta niiden aloittaminen tai tekeminen vaatii (ainakin aivojen mielestä) hyvin suurta vaivaa ja ponnistelua, ainakin huomattavasti suurempaa, kun yllä mainitut toiminnot.

Esimerkkejä matalamman dopamiinin aktiviteeteista:

Lukeminen 
Opiskelu tai työnteko
Liikunta
Maalaaminen tai piirtäminen
Meditointi
Musiikki
Ruuanlaitto
jne. keskittymistä ja aikaa vaativat asiat ja harrasteet.

Monet aloittavat tekemällä konkreettisen listan asioista, jotka tunnistaa välittömän dopamiinin lähteiksi ja sen jälkeen asioista, joille haluavat antaa enemmän aikaa. Realistisen aikataulun tekeminen voi myös auttaa näiden tavoitteiden jäsentelyssä; esimerkiksi työ -tai koulupäivänä en selaa puhelinta ja somea kun tiettyinä kellonaikoina, töiden jälkeen soitan pianoa 15 minuuttia, pidät kokonaan tietokone -ja puhelinvapaita päiviä jne. Tylsyydelle ja sen aiheuttamalle ahdistukselle rohkeasti altistuminen on tässä hyvin tärkeää.

Armollisuus ja kohtuullisuus ovat avainasemassa "dopamiinikoukusta" pois siirtymisessä - muutos ei välttämättä tapahdu hetkessä koska koukku ei ole hetkessä syntynytkään, ja aivojen sopeutumisessa uudenlaiseen tilanteeseen menee oma aikansa. Lisäksi tietysti jos on esimerkiksi huumeriippuvuus tai alkoholiongelma, asiaan tarvitaan todennäköisesti ammattilaisen apua.

Detoxissa korkean dopamiinin toiminnot jätetään sen sijaan ikään kuin "palkinnoksi" onnistuneesta, matalamman dopamiinin suoritteesta sen sijaan, että ne olisivat prioriteetti. Esimerkiksi jos on tavoiteaikataulunsa mukaisesti onnistunut opiskelemaan tai harrastamaan, voi suoda itsellensä Netflix-hetken. Näistäkin palkintohetkistä kannattaa ehkä tehdä aikataulu.

Summa summarum; itseltään ei tarvitse kieltää kaikkea instant-kivaa ja aivot eivät suinkaan joudu olemaan loppuelämäämme vähemmällä mielihyvällä, vaan niitä voi kouluttaa saamaan sitä (myös) kohtuullisimmissa annoksissa sellaisista asioista, joista on meille pidemmän aikavälin hyötyä ja jotka oikeasti kehittävät.


Lopuksi muutama kiintoisa lisäinfopläjäys:
(Ja ensi postauksen lupaan olevan käsityöaihe :D)



Yle: Yksi ainoa aivokemikaali saa meidät kohtalokkaalla tavalla haluamaan jatkuvasti lisää 

Aleksi Kolunsarka: Dopamiini - elätkö todella omaa elämääsi? 

What to know about dopamine detox