torstai 15. syyskuuta 2022

Viikingit ovat täällä





No niin. Sain kuin sainkin kaikkien näiden vuosien jälkeen ensimmäiset osat viikkareista valmiiksi!! "Ensi vuonna sitten" sai nyt lentää romukoppaan, ja vedin pitkiä ompeluiltoja saadakseni kostyymin ensimmäiset osat valmiiksi, eli pellavainen alusmekko ja villainen päällimekko. Käätykorun olin askarrellut ennakkoon jo pari vuotta sitten.




Tilasin jo viime vuonna läjän budjettivillaa Puolasta, ja vaikka tämä nyt ei ihan ensiluokkaista villaa olekaan parin käyttökerran perusteella, toivon ja uskon näiden tekeleiden silti kestävän vuosikausia. Ihan joka vuosi näitä asuja ei mielellään ompele, varsinkaan kun tekee käsin alusta loppuun.
Kuvassa sneakpeek muistakin väreistä, jotka tulen historiaprojekteihini käyttämään :p



Jämäpaloista sai juuri ja juuri aikaiseksi myös hupun. Tämä malli oli todennäköisesti alunperin miesten huppu, mutta halusin silti tehdä itselleni tällaisen. Tämä malli ja koostumus on jotenkin niin veikeä.


Murretun oranssi, jytky villaviitta taas valmistui jo alkukeväästä keskiaikailuja ajatellen, mutta voi tätä myös viikkaritouhujen viileissä illoissa käytellä ♥ Tämä on aivan mahtava ja toivottu tekele kaikin puolin, enää ei tarvitse palella leirissä koko iltaa ja yötä ja tämä väri on mun ihan ehdoton lemppari tällä hetkellä mm. kaikessa!

Viitan edessä oleva sauma syntyi siitä, kun suorakulmion muotoinen kangas pyrittiin käyttämään kokonaan pyöreäreunaiseen viittaan - tällä tempulla saatiin maksimipituus hyödynnettyä, kun mulla ei ollut tätä kangasta kuin metrin verran.

Mugshot


Päähine on myös keskiaika-asuun alunperin tekemäni ns. birgittamyssy, mutta laitoin nyt näihin kuviin referensiksi, kun en ole keksinyt sopivampaakaan päähinettä. Viikkariajan naisten päähineistä en ole ehtinyt keräämään hirveästi dataa, eikä sellaista taida ihan hirveästi ollakaan. Jokin huivi olisi ehkä lähempänä totuutta ja sellainen onkin suunnitteilla.


Ja ihan koko asussa ihminen näyttää siis tällaiselta hobittimammalta xD

Tein niin paljon taustatukimusta kun vain ehdin. Historiallisissa asuissahan lähteet perustuvat kirjoitusten (mikäli sellaisia on) lisäksi mm. hautalöydöksiin ja ajan kuvataiteeseen. Suuri osa lähteistä on monelta osin puutteellisia ja myös aika tulkinnanvaraisia, joten mitään täysin autenttista lopputulosta on elävöityshommissa aika vaikeaa saada aikaiseksi. Tulkitseminen on kuitenkin mahdottoman kivaa, ja tässä kehittyy vuosien varrella samalla kun löytöjä tehdään lisää.

Ensikäyntinsä asukokonaisuus sai Viipurintien markkinoilla, toisen kerran ulkoilutin tätä Hämeenlinnan keskiaikatapahtumassa. Kummassakin eventissä oli helvetin kuuma.

Vakiorykmenttimme ei tänä vuonna lähtenyt leireilemään Hämeenlinnan keskiaikafestivaaleille enkä keskenäni viitsinyt maksaa leiriytymisestä (varsinkaan, kun ei ole sitä telttaa tullut tehtyä vieläkään - ENSI VUONNA SITTEN!), mutta puin nämä viikkarit nyt päälle ja pyörin alueella päiväseltään. Tuttuihin törmäämisen ja linnassa pyöriskelyn lisäksi parasta oli Corvus Coraxin keikka! ♥ Ei kertakaikkiaan voi poistua alueelta pahalla päällä, tuon kokoonpanon koettuaan.


Raskauttavaa materiaalia xD



Tähän asuun on valmisteilla vielä villainen, pitkähihainen "perus"mekko, essu, samanlainen mutta pellavainen päällimekko, päähuivi, sukat sekä jokin muu ratkaisu vyöksi, kun Nooran tekemät, yhteen solmimani sukkanauhat.

Kannustan kaikkia kokeilemaan historiallisten asujen valmistusta, jos vähänkään tällainen touhu inspiroi! Älkääkä missään nimessä välittäkö napisevista puritanisteista, joiden mielestä kaiken täytyisi olla vähintään oman maatilan lampaan villasta kudottua ja itse kasvatetulla kasvilla värjättyä tms - jokainen harrastaa tätä omalla tavallaan ja kehittyy omassa tahdissaan - pääasia että on hauskaa :)

Satuitteko käymään millään muinais/keskiaikamarkkinoilla tänä kesänä?

sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Kesäradalla...



Elämä on kovin erilaista kuin ennen. Mutta paikoin niin hyvää ja seesteistä, että sitä voisi melkein unohtaa maailman pahuuden ♥ Koskaanhan ei tiedä, mitä tapahtuu ja koska koko planeetta lasahtaa elinkelvottomaksi tms, mutta sitäkin suuremmalla syyllä tämä kesä on vietetty enemmän ja vähemmän itsekkäässä cottagecore-kuplassa, rakkaissa seuroissa, vailla huomisen huolia. 




Otetaas sitten vielä vähän takapakkia kesään. Muistin juuri, että en ihan koko aikaa majaillutkaan kotona, tänä jumalten kesänä 2022 kun sai vihdoin tehdäkin jotain.







Nummirock jäi kesän ainoaksi festariksi, mutta ei tosiaan haittaa, sillä kyseinen festari oli tänä vuonna parasta hetkeen ;___; Aloituspäivänä eli keskiviikkona matkasin jo alueelle festaribussilla (mikä oli...kokemus) ennen myöhemmin saapuvaa avokkia, jonotin tunnin porteista sisään ja sitten vaan vetistelin joka keikalla, kun olin niin saakelin iloinen, että vihdoinkin Nummi ♥ ♥ koko pitkä nelipäiväinen karkeloitiin, nesteytettiin, uitiin ja hikoiltiin 30+ helteessä hiekkapölyn täyttäessä sieraimet, ja sunnuntaina paluuautossa vähemmän yllättäen huomasimmekin jo koronan ensioireet, mutta kaikki oli todellakin sen arvoista, hymy on vieläkin pyllerössä :D



Suosikkejani keikoista olivat.. oh, niitä oli paljon. Metsatöll, And Oceans, Ensiferum, Hammerfall, Mgla, Rotting Christ, Korpiklaani ja Carach Angren vetivät ihan törkiän kovat setit.




Oli siellä Mikko Alatalokin :D Tulipahan tämäkin elämässään nähtyä.






Vaellukset rajoittuivat tänä vuonna Nuuksioon ja Repovedelle. Kumpikin reissu oli oikein onnistunut ja saimme ystävämme mahtavan Navi-islanninlammaskoiran toivottavasti vakituiseksi reissuseuraksemme ♥





Puolison kanssa käytiin koronakurimuksesta toivuttuamme Oolannin fillarireissulla (lähes 300km matka tempaistiin viikossa), enkä saanut tällä kertaa pyöräillessä kun yhden meltdownin! Oli jopa oikein kivaa, kun muisti syödä joka välissä kun se vain oli mahdollista :D Ohjelmaan kuului safkan mättämisen ja polkemisen lisäksi luonnonluolilla käynti, keskiaikaiset kirkot, paattireissu, linnakierros ja merimuseo.






Sitten saikin kaivaa naftaliinista liput keikalle, jota oltiin noin kolmisen vuotta odotettu...




...eli Wardruna Savonlinnan oopperajuhlilla ♥ ♥ Itselleni kyseessä oli jo järjestyksessään kolmas Wardrunan keikka. Vaikka mikään ei voita ensimmäisen keikan kokemuksen taianomaisuutta omassa päässäni (ja olin vähän kateellinen niille, joille tämä linnailta oli se ensimmäinen Wardrunakokemus), niin miljöö oli kyllä ilman muuta eeppisin tähän mennessä.

Nyt ei muuta kun joka iikka hämäriä iltoja fiilistelemään. Laittakaa ny itsellenne jotkut kausivalot, vaikka pattereilla toimivat.

Ensi viikolla meikämandoliini lupaa teikätamburiineille viikinkipostauksen!!