Kesäradalla...

Elämä on kovin erilaista kuin ennen. Mutta paikoin niin hyvää ja seesteistä, että sitä voisi melkein unohtaa maailman pahuuden ♥ Koskaanhan ei tiedä, mitä tapahtuu ja koska koko planeetta lasahtaa elinkelvottomaksi tms, mutta sitäkin suuremmalla syyllä tämä kesä on vietetty enemmän ja vähemmän itsekkäässä cottagecore-kuplassa, rakkaissa seuroissa, vailla huomisen huolia. 

Otetaas sitten vielä vähän takapakkia kesään. Muistin juuri, että en ihan koko aikaa majaillutkaan kotona, tänä jumalten kesänä 2022 kun sai vihdoin tehdäkin jotain.

Nummirock jäi kesän ainoaksi festariksi, mutta ei tosiaan haittaa, sillä kyseinen festari oli tänä vuonna parasta hetkeen ;___; Aloituspäivänä eli keskiviikkona matkasin jo alueelle festaribussilla (mikä oli...kokemus) ennen myöhemmin saapuvaa avokkia, jonotin tunnin porteista sisään ja sitten vaan vetistelin joka keikalla, kun olin niin saakelin iloinen, että vihdoinkin Nummi ♥ ♥ koko pitkä nelipäiväinen karkeloitiin, nesteytettiin, uitiin ja hikoiltiin 30+ helteessä hiekkapölyn täyttäessä sieraimet, ja sunnuntaina paluuautossa vähemmän yllättäen huomasimmekin jo koronan ensioireet, mutta kaikki oli todellakin sen arvoista, hymy on vieläkin pyllerössä :D

Suosikkejani keikoista olivat.. oh, niitä oli paljon. Metsatöll, And Oceans, Ensiferum, Hammerfall, Mgla, Rotting Christ, Korpiklaani ja Carach Angren vetivät ihan törkiän kovat setit.

Oli siellä Mikko Alatalokin :D Tulipahan tämäkin elämässään nähtyä.

Vaellukset rajoittuivat tänä vuonna Nuuksioon ja Repovedelle. Kumpikin reissu oli oikein onnistunut ja saimme ystävämme mahtavan Navi-islanninlammaskoiran toivottavasti vakituiseksi reissuseuraksemme ♥

Puolison kanssa käytiin koronakurimuksesta toivuttuamme Oolannin fillarireissulla (lähes 300km matka tempaistiin viikossa), enkä saanut tällä kertaa pyöräillessä kun yhden meltdownin! Oli jopa oikein kivaa, kun muisti syödä joka välissä kun se vain oli mahdollista :D Ohjelmaan kuului safkan mättämisen ja polkemisen lisäksi luonnonluolilla käynti, keskiaikaiset kirkot, paattireissu, linnakierros ja merimuseo.

Sitten saikin kaivaa naftaliinista liput keikalle, jota oltiin noin kolmisen vuotta odotettu...

...eli Wardruna Savonlinnan oopperajuhlilla ♥ ♥ Itselleni kyseessä oli jo järjestyksessään kolmas Wardrunan keikka. Vaikka mikään ei voita ensimmäisen keikan kokemuksen taianomaisuutta omassa päässäni (ja olin vähän kateellinen niille, joille tämä linnailta oli se ensimmäinen Wardrunakokemus), niin miljöö oli kyllä ilman muuta eeppisin tähän mennessä.

Nyt ei muuta kun joka iikka hämäriä iltoja fiilistelemään. Laittakaa ny itsellenne jotkut kausivalot, vaikka pattereilla toimivat.

Ensi viikolla meikämandoliini lupaa teikätamburiineille viikinkipostauksen!!