keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Unelmia ja toimistohommia

Karmea otsikko, mutta tuo biisi tuli mieleen tämän hetkisestä elämästä.


Alkuun hiukan kuvasaldoa alkusyksyltä. Pääsin yhden hutivuoden jälkeen osallistumaan taas Hämeen Keskiaikamarkkinoille. Tai nykyisinhän se on keskiaikafestivaali useastakin eri syystä, jotka jakavat mielipiteitä..:p Kuvia on runsaasti nähtävillä viime vuosien postauksissa, joten laitan nyt vain muutaman :) Mukavaa oli ja kavereita sekä ihasteltavaa riitti, kuten aina ♥

Myyjiä oli ylipäänsä huomattavasti vähemmän paikalla kuin viime vuosina, kuulemma hinnat nousseet liikaa. Soo soo. Toivottavasti tilanne paranee tulevina vuosina, jotta saadaan jengiä paikalle ja tapahtuma pidettyä pystyssä.

Perjantaina esiintynyt Metsatöll oli livenä varsin miellyttävä kokemus!






Ylisheriffi

Noora kaikessa maalauksellisuudessaan


Autenttisella kaavalla tehty, käsin ommeltu villamekkoni ei ole vielä täysin valmis asusteista puhumattakaan, joten en ole vielä luonnollisestikaan kuvauttanut sitä erikseen. Puin raakileen silti päälleni, koska saumat ovat kasassa. Rakastan tuota vihreää väriä ja mekko oli mukava päällä koko päivän :)


Miun ei pitänyt ostaa enempää soittimia, kun nykyisiinkään ei meinaa aika riittää (sähköpiano + kantele), mutta minä vahingossa huilun ja munniharpun. En ole toistaiseksi saanut kummastakaan yhtäkään järkevää saati mieltä ylentävää ääntä pihalle, ja kissakin alkoi kokeillessani näyttämään siltä, että nyt on parempi pistää pilli(t) pussiin :') 

Mutta on vaan soitteleminen niin kivaa ♥ Täytyy oikeasti hommata kunnon huilu, kun tuo nyt on lähinnä koristekamaa.

Supi tuli mukaan ♥

Muut shoppailut koostuivat erinäisistä mömmöistä ja kestovanulapuista 

Olen tuoksuhörhö ja nämä veivät tietysti sydämeni ♥

Ensi vuonna on tarkoitus mennä leiriytymään joko ihan autenttiselle tai semiautenttiselle puolelle. Katsotaan teenkö teltan itse vai tilaanko valmiina. Ensimmäisessä on melko lailla vaivaa ja jälkimmäinen maksaa hunajaa... Aika näyttää!


Täytekuva

Onnistuin hiljattain vakinaistumaan nykyiseen duunipaikkaani, joten tulevaisuuteni on kerrankin ainakin joksikin aikaa taloudellisesti turvattu. Tämä toki tarkoittaa täysiä työpäiviä, joten loput koulusta tulen suorittamaan melko lailla juosten kusten loppuun... Älkäätten siis ihmetelkö kun syksyllä blogimateriaalia esiintyy hiukan nihkeästi, kun teen tässä sosiaalista kuolemaa. Käsitöitä on tulossa ja ideoita riittää.


Päätin alkaa toteuttaa haaveitani sen sijaan että vain puhuisin niistä, joten vaikka mulla ei todellakaan tule olemaan aikaa yllämainittujen tekijöiden vuoksi mihinkään harrastuksiin, niin ilmottauduin ja osallistuin silti jousiammuntakurssille, jonka myötä voin myöhemmin liittyä seuran jäseneksi ja käyttää ratoja ♥ ♥ Tuleehan sitä nyt ihminen hulluksi jos ei tee mitään mielekästä, kuten ammuskele terävää hiilikuitua ympäriinsä.



Minua kiinnostavat lähinnä perinnejouset, ja long bown aionkin hommata itselleni ♥ Modernimmat olympia -ja taljajouset eivät ole minun juttuni (opettaja sai väkisin maanitella minut kokeilemaan jälkimmäistä tuolla kurssilla, kun pelkäsin sitä vehjettä niin saamaristi :D)

Jouskaroinnissa minua ei niinkään inspaa se show-off ja "larppaus"puoli, vaan laji teknisenä ja henkisesti sekä fyysisesti kehittävänä harrastuksena. Vaikka onhan toki jousi yksi vanhimpia ja mielestäni kauneimpia esineitä, joita ihminen on valmistanut. Tarkoitus olisi osallistua jossain vaiheessa ihan kisoihinkin jos ja kun semmoisia järjestetään :) Jos nyt ikinä osun mihinkään (no kerran jo osuin, kuten kuvasta näkyy). Eläviä olioita en aio metsästää.

lauantai 1. syyskuuta 2018

No shit, Sherlock

Katsottiin tuossa ukkelin kanssa Sherlockia ja mietin ääneen, mitenkähän sitä tulisi edes osittain yhtä fiksuksi :D Tulinpa samalta istumalta kirjoittaneeksi kilometrikaupalla erittäin sekavaa pohdintaa älystä!
Älkää siis ymmärtäkö tätä niin, että minulla olisi sitä jotenkin mielinmäärin. Lähinnä päinvastoin :'D


Suurimmalla osallahan meistä on pääosin oikein hyvät lähtökohdat kehittää älyämme; on katot pään päällä, ravintoa aivoille, koulutusmahdollisuuksia, tietoa saatavilla ja koko maailma käytänössä melkeinpä kuin avoin kirja.

Vaan minkälainen ihminen lopulta on oikeasti älykäs? Fiksu?

Kysymykselle ei ole mitään yleismaailmallista vastausta. Älykkyyttä voidaan mitata jos jonkinmoisilla testeillä, mutta vaikka se voikin olla jonkinlaista suuntaa antava, se näyttää vain jäävuoren huipun.
Monelle ehkä tulee mieleen koulussa tai työelämässä menestyminen, jonkin erityistaidon puitteissa esillä oleminen tai vaikka johtajuus ylipäänsä. Sellaista kirjaviisasta, akateemista ihmistä pidetään (kai?) yleisesti ottaen fiksuna.

Ihminen tuppaa myös monesti pitämään älykkäänä sellaista tyyppiä, jolla on samanlaisia arvoja, kiinnostuksen kohteita ja mielipiteitä, kuin itsellä, ja joka ehkä tuo niitä esiin enemmän tai vähemmän näkyvästi. Tämä on täysin luonnollista, mutta myös aika vaarallista, kun katsoo sekä historiaa että tätä päivää.

On eri osa-alueita, joilla älykkyyttä voidaan tarkastella, mutta mielestäni kokonaisuus ratkaisee. Ei liene olemassa mitään kiinteää älykkyyttä, vaan se elää, kasvaa ja muuttuu ihmisen mukana.

Millainen tyyppi täyttää minun älykkyysbarometrini? Tässä muutamia koottuja ajatuksia.

Käytöstavat
No tämä nyt ihan ehdottomasti ensimmäisenä. Pitäisi olla itsestään selvyys, muttei valitettavasti ole varsinkaan tässä maassa. Ei ole mitään pahempaa, kun ihminen vailla käytöstapoja. Toisten huomioimisen ja esimerkiksi kiittämisen täytyisi olla jokaisen prioriteettilistan ykkösenä. Junttius mädättää älykkyyden.

Yleissivistys
En nyt oleta, että jokainen osaa suorilta vastata että milloin oli mikäkin sota ja rauha tai kuka on Gambian presidentti, mutta huolestuttaa varsinkin nuorten kohdalla se, että ei olla lainkaan kiinnostuneita ympärillä tapahtuvista asioista, syy-seuraussuhteista, kulttuureista tai siitä, minkälaisten asioiden ja tapahtumien johdosta ylipäänsä olemme tässä.

Lukeneisuus
Tämä liittyy esimerkiksi laajaan sanavarastoon ja kielelliseen lahjakkuuteen, kuten myös tuohon yleissivistykseen. En todella tarkoita tässä sitä varsinaista akateemisuutta enkä pätemistä (vaikka tykkäänkin itse kaikenmaailman random faktoista xD )
Kirjojen lukeminen avartaa, ja on ihan tutkittu juttu, että lukeneet lapset pärjäävät paremmin koulussa ja elämässä, ja heidän sanavarastonsa voi olla kymmeniä tuhansia sanoja rikkaampi, kuin vastaavan lukemattoman lapsen. En missään nimessä voi uskoa, että vain nettiä selaamalla ja kahvipöytäkeskusteluilla voi sivistää itseään. Kirjoista saa lisäksi ehtymättömiä keskustelun aiheita. Eikä niiden tarvitse mielestäni aina olla mitään tietokirjoja, kunhan aihe on itseä kiinnostava.



Keskustelutaito
Mielipiteiden esittäminen toisia lyttäämättä, avoimuus, perustelut. Tähän liittyy myös joustavuus eli ihminen osaa myöntää myös olevansa mahdollisesti hakoteillä, eikä itsepäisesti intä omia faktojaan ainoina oikeina vaihtoehtoina.

Medialukutaito
Voi, tämä on niin tärkeä taito, ja niin kovin aliarvostettu. Ihmiset nielevät kaiken, mitä heille syötetään ja vahinko kasvaa kuin lumipallo. Levitellään valeuutisia, irrotetaan lauseita asiayhteydestään eikä juuri eroteta faktaa fiktiosta. Vaikeaa se onkin, koska netti on pullollaan kaikennäköistä artikkelia joiden luotettavuudesta ei aina voi mennä takuuseen, mutta oikeanlaisella, kriittisellä suhtautumisella pelastuu monenlaiselta mielipahalta.

Luovuus
Tämä ei koske vain esim. kuvataiteellista tai kirjallista lahjakkuutta ja luovuutta, vaan kykyä soveltaa kertynyttä tietoa sekä taitoa käsillä olevaan aiheeseen ja elämäänsä.

Avarakatseisuus
No, umpimieliset ihmiset ovat minusta yksinkertaisesti tyhmiä. Tämä voi liittyä vähän mihin tahansa, oli kyse sitten vaikka toisen ihmisen mielipiteistä, ulkonäöstä, alkuperämaasta, uskonnosta, jne jne. Kyseisen kaltaiset ihmiset eivät osaa perustella mielipiteitään muilla argumenteilla, kuin "se nyt vaan on/on aina ollut näin", tai vetoavat siihen surullisenkuuluisaan "sananvapauteen".

Omat ajatukset ja sopiva kriittisyys
Joukossa tyhmyys tiivistyy - tämän on varmasti jokainen saanut huomata niin virtuaalisessa kuin oikeassa elämässä. Massan mukana on niin paljon helpompi mennä, että asioita ei kysenalaisteta, ja omien arvojen ja ajatusten kehittelyyn ei nähdä vaivaa - kaikkihan on jo valmiiksi ajateltu ja tehty.

No, tämän toisena ääripäänä on sitten kaiken mahdollisen vastustaminen ihan periaatteesta, mikä ei kyllä myöskään tee ketään fiksummaksi. Tällaisia tapauksia olen tuntenut jokusen, eikä sellaisia kyllä jaksa kukaan :D Anarkiallakin on aikansa ja paikkansa.

Tunneäly
Mielestäni hyvin, HYVIN tärkeää.
Tähän liittyy esimerkiksi empatia eli kyky asettua toisen asemaan, sekä epäitsekkyys. En yksinkertaisesti voi pitää älykkäänä ihmistä, joka on ihan täysi egoisti. Saati ilkeä. Ilkeys ei ole älykkyyden merkki, vaan silkkaa kapeakatseisuutta ja selkeää pelkoa siitä, ettei oma ego olekaan se paras ja suurin. Fiksun ihmisen ei tarvitse olla ilkeä.

En tosin pidä ilkeytenä epäkohtiin puuttumista tai ihmisten herättelemistä joskus räikeilläkin sanankäänteillä. Sanat ovat parhaita aseita vääryyksiä vastaan, mutta se on eri asia, kun toisen mielen itsetarkoituksellinen pahoittaminen omaa egoa pönkittääkseen.
Monelta unohtuu, että asiat voi sanoa monellakin tapaa, ja aina se kärkkäin tapa ei ehkä ole se oikea. Tilannetajukin on todellista fiksuutta.


Sellaiset asiat kuin ihmisen sosiaalisuus tai vetäytyvyys, puheliaisuus tai hiljaisuus, tausta, sosiaalinen asema tai varallisuus eivät mielestäni kerro oikeasta älykkyydestä juuri mitään. Älykkyys on hyvyyttä, uteliaisuutta, kyseenalaistamista, sopeutuvaisuutta. Se on asenne ja elämäntapa.

Tuosta hyvyydestäkin toki voidaan kiistellä; Kavereiden kanssa yksi päivä juttelimme siitä, onko esim Putin älykäs, ja meille kaikille on tullut sellainen kuva, että on - vaikka hänestä tuntuukin hyvyys olevan kaukana. Sen sijaan yllättäen Trump ei kenenkään mielestä ole mikään välkky, vaikka onkin vastaavan tyyppinen hirmuhallitsija :p

Olenko itse mielestäni fiksu? No jaa. Tiedän, mihin suuntaan haluan viedä itseäni tässä asiassa, mutta petrattavaa löytyy rutkasti :p

Osaan luritella Pikku Kakkosen Posti -laulun ulkoa etu -ja takaperin, mutta tarvitsen yksinkertaisenkin matematiikan laskemiseen sormiani. Jne jne jne. Koulumenestykseni on keskitasoa korkeintaan hiukan parempi. Muistini on kehnoimpia maailmassa.
Täytyy sanoa, että kinnostuksen kohteilla on kyllä erityisen suuri vaikutus omien aivojeni tiedonsuodatukseen, oppimiseen, muistini toimintaan ja käyttäytymiseeni, oli kyse sitten koulusta tai elämästä ylipäänsä... Tuskin tosin olen tässä asiassa mikään poikkeus - selvähän se, että ihminen oppii parhaiten ne itseään kiinnostavat asiat.

Mutta kehitettävää pitääkin olla! Ihminenhän ei ole koskaan varsinaisesti valmis.

En myöskään luonnollisestikaan valitse kavereitani minkään älykkyysosamäärän perusteilla, vaan sen, että luotan heihin ja meillä on hauskaa yhdessä. Olisi kamalaa, jos ei saisi välillä jauhaa ihan älyvapaita juttuja ja surkeaa läppää. Tai nauraa feissarimokien tyypeille (olen edelleen siinä uskossa ja toivossa, etteivät ne voi olla todellisia ihmisiä!) Tai lähetellä kaverin kanssa mahdollisimman mustaa ja surkeaa huumoria sisältäviä meemejä.
Itselleen täytyy osata nauraa ja asiat ottaa myös huumorilla.

Ja vaikka olisit miten fiksu, joku pitää sinua aivan taatusti täytenä imbesillinä. Älykkyyttä kannattaakin pitää tavoittelemisen arvoisena lähinnä itsensä takia - ei muiden.

Ja tietenkään ei ole mahdollista hankkia kaikkea maailman tietoa ja taitoa. Mitä järkeä siinä edes olisi? Jos tiedonhaku on pakonomaista, niin silloin sitä ei tee itsensä takia, vaan muita miellyttäkseen. Omat kiinnostuksen kohteensa ja voimavaransa on hyvä tiedostaa.

Lisäisitkö listaan jotakin mitä mahdollisesti unohdin? Heräsikö muita ajatuksia?