Kolikkohype

Tällaiset kilisevät asusteet ovat viehättäneet silmääni jo jonkin aikaa, ja muutama "kolikko"koru sekä vyö on tullut hankittua omaksikin. Sopivat melkeinpä asuun kuin asuun.

--> Tässä linkissä on kiintoisa Kalmistopiirin kirjoitus kolikoista esimerkiksi hautalöytöjen yhteydessä.

Sekä Suomesta että Ruotsista tunnetaan keskiaikaisia hautauksia, joissa kolikko on joskus asetettu vainajan päälle tai heitetty arkun päälle. Itä-Suomen keskiaikaiset hautaukset, joista rahoja tunnetaan, ovat 1200-1300-luvulta. Lapista saamelaishaudoista tunnetaan kolikoita 1500-1600-luvulta. Mutta miksi kolikoita sitten asetettiin hautoihin? Uskottiinko rahan tuovan onnea? Vai oliko raha uhri?

En oikein osaa sanoa mikä näissä viehättää. Kolikot tuntuvat symboliikkansa puolesta muistuttavan jostakin muinaisesta ja ajantakaisesta, ja olemus tuntuu jotenkin maanlähisemmältä ja ylväämmältä. Jotakin amulettimaistakin tällaisissa vanhanmallisissa kolikoissa on. 

Tai sitten köyhä vain tykkää muuten vain kuunnella kolikoiden kilinää edes jossakin muodossa :''p

Rahasta (tai oikeastaan sen puutteesta) puheen ollen, tässä on viime aikoina noussut mielen päälle se, miten paljon ajatukset pyörivät rahan ympärillä. Koko ajan. Menoja on suunniteltava yksin ja ystävien kanssa erityisesti rahatilanteiden pohjalta, ja välillä tunnutaan suorastaan kilpailevan siitä, kuka on köyhin.

No, meidän piireissä, jossa lähes kaikki opiskelevat, se vähä raha menee vuokran ja ruuan jälkeen lähinnä ulkona käymiseen, kirpputoreille, keikkalippuihin jne, mihin se nyt milloinkin sattuu riittämään. En osaa kuvitella, minkälaista on elämä, kun on vaikkapa vakityö, lapsia ja asuntolainaa.

Raha itseisarvona on jotenkin alkanut tympimään. Oli sitä pätäkkää tai ei, koskaan sitä ei tunnu olevan tarpeeksi. Edes päivätyössä käydessäni ei tuntunut, että toimeentulo on lähelläkään kohtuullista. No, siinä oli oikeasti huono palkka, ja Suomi melkoisen kallis maa, mutta ongelma tuntuu oikeasti piilevän jossakin muualla kansakuntamme syvissä riveissä, ei vain minussa.

Ihminen tarvitsee lopulta aika vähän, mutta haluaa koko ajan lisää.

Meidät kasvatetaan kuluttamaan, heittämään pois ja ostamaan uutta. Meille sanotaan, ettei mitään saa hautaan mukaansa (hehe, pun intended), mutta se ei tunnu menoa hidastavan. 

Kaiken materian ahnaasti tavoitteleminen ei lopulta vie kovin pitkälle, koska se kierre ei katkea koskaan, ja tyydytys on väliaikainen ja tyhjä. Riippuvuudeksihan se useammilla menee; yksi hankinta ja tarve aiheuttaa toisen tarpeen, ja kolmannen... 

Tuo tyhjyys kyllästyttää ja raastaa itseäni. Ja nolottaa. Seuraava lause kertoo erityisesti, miksi.

"On häpeällistä, että koko ihmiskunnan historian aikana ihminen ei ole kyennyt kehittämään järjestelmää, jonka avulla vauraus voitaisiin jakaa tasaisesti ihmiskunnan kesken niin, että kaikki saisivat kylliksi ruokaa syödäkseen, ja vettä juodakseen"
-Yle: Rahan historiaa

Rikkaus ei mielestäni tarkoita parhaimmillaan sitä, että on jokin lottovoittaja. En usko, että miljonääri on automaattisesti onnellisempi, kuin muut, vaikka talous antaakin turvaa.
On toki luonnollista haaveilla hyvästä toimeentulosta, ja varmasti se on hyvä lähtökohta kaikenlaiselle itsensä toteuttamiselle ja tyytyväisyydelle. En kiellä, ettenkö olisi huomattavasti tyytyväisempi, jos ei tarvitsisi laskea jokaista senttiä ja valita, ostaako tällä viikolla mehua vai leipää.

Se voi kuitenkin olla jotakin paljon parempaa. Voit olla rikas vaikka millä tuloilla, jos koet, että sinulla on kaikkea riittävästi. Kaikilla ei ole.

Lisäksi kolikollahan on aina kaksi puolta; ylimääräinen omaisuus se vasta voikin aiheuttaa stressiä. Asioiden saamiseen liittyy yleensä pelko niiden menettämisestä, ainakin jollain tasolla. Itse olen sellainen kiintiöhuolehtija, että jos joskus saisin vaikkapa kesämökin tai oman asunnon, tulen varmaan hulluksi, että nyt se palaa siellä ja kaikki ryöstetään :D Lähipiirissä toteutuneet tapaukset eivät ainakaan asiaa auta.

Itselleni raha on lähinnä väline, ja pakollinen paha, jota en oikein osaa vaalia.
 Jos minulla olisi rutkasti sitä, käyttäisin sen varmasti saadakseni aikaa, hiljaisuutta ja eristäytyneisyyttä. Tätä on hiukan vaikea selittää, mutta en koe olevani erityisen kotona täällä ruuhkaisen kaupungin kerrostaloasunnossa, jossa asumme taloustilanteen vuoksi, ja jossa hullu naapuri kiristää hermoja. 

Oma, pieni tila lähempänä luontoa, jossa olisi aikaa ja tilaa toteuttaa itseään, olisi haaveiden täyttymys ♥ 

Käyttäisin myös aikaani yksitoikkoisen, "pakollisen" työnteon sijasta hankkiakseni loputtomasti erilaisia taitoja - itsensä kouluttaminen ja erilaiset harrastukset kantavat hedelmää todella pitkälle.

Kissaakin kiinnostaa

Toki, kuten monet muutkin, käyttäisin myös rahaa matkusteluun. En ole oikein koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka haluavat pysytellä vain kotikylässään. Matkailu avartaa puolin sekä toisin, ja on opettanut ainakin minulle tärkeitä taitoja kielistä kaikenmaailman selviytymiseen, antanut perspektiiviä asioihin, sekä lisännyt kiinnostusta muita kulttuureja - ja sitä kautta myös omia juuriani - kohtaan.

Ylimääräisellä rahalla kuuluu myös mielestäni auttaa muita elollisia jollain tavalla - oli se sitten jonkin järjestön kautta lahjoituksena, tai suoraan omalla toiminnallaan ja ajallaan. Itsekkäille rahaihmisille on varmasti oma, likainen ja haiseva paikkansa tuonpuoleisessa :p Auttaisin tietysti erityisesti taloudellisissa vaikeuksissa olevia läheisiä.
Itseltäni menee rahaa pieni summa kuussa kahdelle eri järjestölle, vaikka sitä ei paljoa tällä hetkellä minulle tulekaan. Pienikin summa voi auttaa, ja omistani voin tinkiä tuon verran. 

En näe mitään syytä, miksei ylhäällä olevia haaveitani voisi toteuttaa aivan normaaleillakin tuloilla, kunhan on kärsivällinen ja säästäväinen ^^ 

Minua hiukan surettavat sellaiset ihmiset, jotka vain odottavat koko elämänsä jotakin lottovoittoa tai muuta onnenpotkua, eivätkä ota onnellisuuttaan omiin käsiinsä. Toki mekin kavereiden ja avokkini kanssa tästä aiheesta monesti vitsaillaan, että sitten kun, mutta näillä todennäköisyyksillä elämä kannattaa oikeasti rakentaa jonkin aivan muiden oljenkorsien varaan ;)

Olen päättänyt rikastua ensisijaisesti muulla tavoin, kun rahalla. On paljon asioita, joita voi tehdä pikkurahalla tai ilman. Kirjat rikastuttavat kieltä ja mieltä. Luontoa ja liikuntaa voi harrastaa yhdistettynä tai erikseen, yksin tai yhdessä. Opiskella voi tällä tiedon aikakaudella loputtomiin. Asioita voi tuunata, askarrella ja tehdä itse hyvin edullisesti ja jopa miellyttävämmällä lopputuloksella. Määrän sijasta voi panostaa laatuun, ja edetä pienin askelin. Onnea voi etsiä päänsä sisältä ja aineettomista asioista, sellaisista, joita kukaan ei voi sinulta viedä.


Mitä raha merkitsee sinulle?

♣♣♣

Mandalatuvassa -blogikirjoitus rahasta. Ajatuksen voima on ihmeellinen ;)

Alpenglow pt 2. Salzburg

Torstaiaamuna jätettiin Innsbruck taakse ja suunnattiin klyyvarit kohti Salzburgia ämyrit pauhuten. Näpyteltiin naviin sellainen reitti, joka kiertää ne pirun tietullit :p Matkaa tuli noin tunti enemmän, mutta se ei haitannut, sillä maisemat oli komeampia ja matkan varrella oli mm. LINNOJA!

Perillä käytiin heittämässä rojut hotlalle, ja paineltiin auton kera messukeskuksen pihalle. Aurinko paistoi ja olutkin sihahti auki kädessäni x) Pestiin ja pyntättiin Volvoke ja muut paikalle saapuneet rotiskot valmiiksi, ajettiin sisään näyttelypaikalle ja lähdettiin nukkumaan.

Hotellimme oli sellainen, jossa kuulemma itse Mozart sisarineen oli viettämässä aikaansa. No, se selittää ne Mozartin kuulat ja kallot joka nurkassa. Salzburghan oli siis kyseisen artistin syntymä -ja asuinkaupunki.

Perjantaiaamuna äijien painellessa kisahallille minä otin kartan kouraan, ja rupesin ympyröimään kohteita jossa piipahtaa. En ihan viitsinyt itse seistä koko viikonloppua Messukeskuksessa, joten turisteilin keskenäni :p

Nautin tästä yksin vaeltelusta suuresti. Ei tarvinnut kulkea kenenkään perässä jonkun muun valitsemissa kohteissa (vaikka harvoin niissäkään mitään vikaa on), vaan joutui kerrankin suunnistamaan itse omassa tahdissaan, sai vain pysähtyä tuijottamaan omituisia yksityiskohtia ja antaa kameran laulaa!

Aluksi täytyi tietysti tsekata wanhoja hautuumaita, St. Sebastian ensimmäisenä. Sain melkein yksin kiertää sen lävitse lintujen sirkuttaessa, kunnes eräs innokas mummeli liittyi seuraan ja alkoi saksaksi selostaa, kuka on kukakin ja missä on lisää hautuumaita x) Ymmärsin jopa ainakin puolet! Eniten reissulla harmitti, kun missasi hyviä keskusteluja alkeellisen kielitaidon vuoksi. Onneksi koulussa pääsee kohta opiskelemaan saksaa kunnolla.

 

Täältä suuntasin vanhaan kaupunkiin, jossa oli tunnelmallinen ja melko perinteinen meininki. Rakennukset olivat mukavan goottilaisia ja barokkityylisiä.

Bussit olivat hassuja; ne kulkivat sähköllä eli siellä oli sellaiset "ratikka"piuhat, mutta kuitenkin bussissa oli pyörät. Hämmennyin.





 
Katedraali ja ankeuttaja!

 

Kapeat kadut näyteikkunoineen ja kyltteineen veivät syrämmeni ♥ Jopa Mäkkäri oli ilmaistu hiukan tavallista komeammin x)

Aukio. Huomatkaa toki sielläkin massiivinen Mozartin kuugeli :p

Illalla eräs audio-tiimi, johon mieheni kuului, päätti kutsua meidät mukaan illalliselle. Tarjosivat siis juomat ja ruuat o_O Kovin ystävällistä! Itse nyt olin kelvoton seuraeläin enkä osannut autohifistä mitään jutella ulkomaankielellä, kun en osaa edes suomeksi, mutta ilmainen ruoka kelpaa aina :')

Lauantai meni minulla villisti; kävin pesemässä pyykkiä itsepalvelupesulassa ja nukuin! Oli kerättävä voimia, kun illalla lähdin messukeskukselle hifiosaston bileisiin, jossa oli nyyttärihenkinen meininki, ruokia ja juomia ja musiikkia eri puolilta maailmaa. Meidän Suomi-pöydässä oli mm. poroa, Sisu-pastilleja, lonkeroa ja salmaria. Kaikki tekivät kauppansa, ja tuli käytyä hupaisia keskusteluja (sen verran, mitä siltä bassonjytkeeltä kykeni) ja jopa tanssittua livebändin kanssa. Pariin yhteiskuvaankin päädyin, en vieläkään tiedä miksi...

Sunnuntaina jaksoin jälleen turisteilla, ja vierailin St. Peterin hautausmaalla ja katakombeissa, kun sinne pääsi opiskelija-alennuksella :')

Asioita, jotka haluan tulevaisuuden kotiini part.3578

 



Katakombeissa oli vähän sellainen tylsän kristillinen meno x) Siellä ei juuri näitä paria hautaa enempää ollut nähtävää.
Plussaa siitä, että sain käyskennellä siellä täysin yksinäni siihen aikaan arkipäivästä.

 

Kuviin tuli tuollaiset omituiset siniset heijastukset. Ghost? Aliens?!
Ja oikealla pakana pyhällä maalla.

Portaillakin on haamu! :p

Ja iltapäivällä huipentuivat autohifeilyt palkintojenjakotilaisuuteen, jonne raahauduin kalmistokierrokseltani poikien seuraksi jännittämään. Miun kulta sai EM-hopeeta, eli ei ollut mikään hukkareissu ♥ Kakkonen on ykkönen!

Viimeinen päivä eli maanantai oli turistipäivä, kun mieskin oli jo pääsyt kisoistaan, joten suunnattiin itsemme aamukahvin kautta vihdoinkin sinne itse linnaan käyskentelemään ja kuvailemaan ♥
Paikalle hilattiin itsemme sellaisella köysiradalla, josta en ehtinyt saada edes kuvaa, kun se lähti kun kuppa töölöstä ja olikin muutamassa sekunnissa perillä.


Mikko kuvasi! Kuten myös muutkin meikäläisestä otetut kuvat.

Vuonna 1077 arkkipiispa Gebhardin rakennuttama Hohensalzburgin linna on toiminut linnoituksena, yksityisenä asuntona, vankilana ja sotilaskasarmina. Nykyisin kaupunkinäkymät ja hyvin säilyneet huoneet tekevät tästä huolellisesti hoidetusta linnasta yhden Salzburgin suosituimmista nähtävyyksistä.

Vähän joka monumentilla piti käydä poseeraamassa

Mikon ottama kuva 


Komea juhlasali on myös konserttikäytössä tänäkin päivänä


Silmät lepäsivät yksityiskohdissa!

Lisäksi siellä oli Marionettimuseo, jossa pystyi myös pelailemaan sellaista hauskaa kummituksenväistely-tietokonepeliä :D Olisin voinut jäädä sinne koko päiväksi.

Ja lopuksi takaisin aurinkoon ja terdelle Radler kourassa. Oli lämmin! 

Tultiin takaisin Mirabellin kartanonpuiston kautta, jossa paikalliset viettivät sunnuntai-iltapäiväänsä. Ja aasialaiset turistilaumat selfie-kepit tanassa.





Löysin ratsunkin itsellein!

Siinäpä tämä kuvaspämmi tällä kertaa! Tiistaiaamuna ajettiin Saksan läpi takaisin lautalle. Matkaan sisältyi tankkausepisodi, kun mies yritti huoltsikan kassalle maksaa täyttämäänsä tankkia, ja kortti ei enää toiminutkaan. Jäin kyseiselle huoltsikalle pantiksi miehen passin kanssa, kun hän läksi hakemaan käteistä. 

Travemundessa treffattiin loput hifistelijät, ja käytiin sataman tax free -myymälässä sekoamassa, kun kaikki oli niin halpaa. Hamstrasin viiniä ja tuliaisia.

Lautta lähti takaisin Suomeen kolmelta yöllä, ja oli torstaiaamuna perillä. Sieltä suoraan koulunpenkille -_- Miksi ei vaan vois elättää itseään matkustelemalla! Se on niin kivaa!

Yhteenvetona:
♠ Salzburg oli ihan viihtyisä pieni kaupunki, vaikka vanhan kaupungin ja linnakkeen lisäksi siellä ei loppujen lopuksi ihan kauheasti ollut nähtävää, ja sekin kaikki oli nopeasti nähty :p Vierailemisen arvoinen siltikin!

♠ Kahvi oli joka puolella ihan törkeän pahaa ja laihaa :'D Yleensä sitä sai vain automaatista. Kofeiinipäänsärky oli tosiasia. Kunnon sumppia sain seuraavan kerran vasta takaisin mennessä Finnlinesin lautalla.

♠ Porukka oli loistava (minä ja hifiäijät), ja se oli melkeinpä parasta koko matkalla, oman ajan ja Alppien näkemisen lisäksi. Käytiin syömässä, olusilla ja shoppailemassa sekä risteiltiin takaisin yhtä matkaa. Nauroin naamani ja lihakseni tärviölle.

♠ Minulle tuli tästä itsenäisestä käyskentelystä hinku lähteä reissaamaan yksinäni. Aion tämän varmasti joku päivä toteuttaakin!