lauantai 14. heinäkuuta 2018

Toistuvat unet

Astu saliin kadotuksen
Tänne varjotkaan eivät sinua kutsu
Kuuletko, tunnetko mitään?
Joku hengittää kiivaasti hamuten ilmaa
Kuiskaukset kaikuvat loputtomasti
Tiedät ettei täällä ole ketään

-Moonsorrow : Pimeä-



Unien mystinen maailma on kiehtonut minua vaahtosammuttimesta saakka. Sain lahjaksi unikirjoja, lainailin niitä kirjastosta ja tutuilta ja pidin silloin tällöin unipäiväkirjaa.
Tulkintoihin opin tosin nopeasti suhtautumaan maalaisjärjellä, kun en löytänyt mieleisiäni selityksiä valmiiksi pureskeltuina. Vaikka unikirjoista voikin löytää jotain orastavaa suuntaviivaa, tulkinnat pitää mielestäni tehdä henkilökohtaisesti, koska jokainen mieli on erilainen. 

Unet ovat tuoneet elämääni sekä lohtua, että kauhua. Jotkut unet jäävät loppuelämäksi mieleen, mutta useimmat unohtuvat saman tien. Olen harkinnut josko taas pitäisi jonkinmoista unipäiväkirjaa, mutta harrastan mieluummin pikatulkintoja sen hetkisen elämäntilanteeni pohjalta.

Värikkäät ja vivahteikkaat uneni ovat melko yksitoikkoisen elämän myötä (koulu+työ) vaihtuneet itsekin melko yksitoikkoisiksi ja harmahtaviksi. Luotan tilanteen korjaantuvan myöhemmin, koska pidän kovasti noista symbolirikkaista monitulkinnallisista unistani, joita ennen näin.
On tylsää, jos unet ovat liian ilmeisiä - tykkään, että alitahuntani haastaa minua ;D Joskus nekin tosin ovat ihan hauskoja, esim.viime yönä näin unta, että työpaikkani säilyttämisen eteen jouduin pitämään koko osastolle stand-up-esityksen...

Toistuvat unet ovat aina hiukan oma lukunsa. Ne voivat kuulemma kieliä stressistä, ahdistuksesta ja käsittelemättömistä tunteista. Mene ja tiedä. Itselläni ovat toistuneet nyt muutaman vuoden ajan samat unet tietyin väliajoin:


Kartta
Pixabay

Vaellan usein maailmassa, joka on ikään kuin vaeltelisi kartan sisässä; tekstuuri on samanlaista, mutta missään ei oikeastaan ole mitään. Tunnelma näissä unissa vaihtelee toiveikkaasta lohduttomaan, yleensä kyseessä jälkimmäinen.


Pahuus kartanon ullakolla
Pixabay

Tässä unessa on aina sellainen upea kartano, jonka kaikki muut huoneet ovat valoisia, mutta yläkertaan nousevien portaiden päässä olevassa, pimeässä huoneessa tiedän olevan itse pahuuden. Olen kerran käynyt siellä, ja heräsin järkyttävään paniikkikohtaukseen... Kaipa minun olisi unessa vain mentävä sinne uudelleen ja uudelleen, ja kohdattava se peto. Tunnelma on tässä unessa äärimmäisen ahdistava. 
Tulkinta nyt on aika ilmeinen, päässäni viiraa, vintti pimeänä, joojoo, käsittele traumasi ja kohtaa pelkosi, blaablaa.


Parkkihalli
Pixabay

Tämä uni on melkeinpä ärsyttävin toistuvista unistani. Menen likaiseen ja haisevaan parkkihalliin, josta en kuitenkaan löydä enää pois,vaan ajelen päättömästi ympäriinsä. Kenties elämäni ei lopulta ole ihan semmoista, jollaista haluaisin sen olevan?


Hissi
Pixabay

Veikkaan jostain syystä, että tämä on aika yleinen kun puhutaan toistuvista unista. Vaikka tosielämässä kärsin hissikammosta, niin unessa tämä hississä junnaaminen on tuon parkkihallin tapaan vain ja ainoastaan rasittavaa :D En koskaan osaa päättää, missä kerroksessa jäädä pois tai sitten en vain pääse pois. Tämäkin uni kielii toki siitä vaatimattomasta tosiseikasta, että en osaa päättää mitä elämälläni tekisin.


Metsä
Metsä on aina sekä kiehtova, että pelottava - kuten valve-elämässäkin. Joskus nimenomaan metsässä kuljeskellessani vanha, edesmennyt koirani tulee minulle oppaaksi. Joskus taas seikkailen itse eläinhahmossa. Näiden unien tunnelma on aika primitiivinen.


Lennolta myöhästyminen
Pixabay

Tämä on useimmiten toistuva uneni. Teen ja teen matkaa lentokoneeseen laukkuni kanssa, mutta en koskaan pääse perille. 


Ihmiset

Jep, loppukevennyksenä.... Unissani seikkailevat jostain syystä vuorotellen nämä kolme tiettyä julkisuuden henkilöä :D Ei kuitenkaan sillä lailla kun ehkä kuvittelette!! He eivät ole unissa ikinä kovin suuressa roolissa, mutta heillä kaikilla on hyvin rauhoittava vaikutus minuun unessa, ja monesti tunne jatkuu myös hereillä ollessani. Näiden hahmojen epäilen jotenkin liittyvän hyväksytyksi tulemisen tarpeeseeni - miten toivoisin muiden suhtautuvan minuun. Tai jotain.
Älkää kysykö, miksi juuri he ovat juurtuneet alitajuntaani tällaisina hyvän tahdon lähettiläinä, varsinkin tuo random Antonio Banderas... Sentään kuuntelen kyllä Poetsia ja Wintersunia, joten jonkinmoinen logiikka Markossa ja Jarissa on.

Läheiseni seikkailevat itse asiassa yllättävän harvoin unissani, työkaverit silloin tällöin. 


Näetkö sinä toistuvia unia?