lauantai 14. heinäkuuta 2018

Toistuvat unet

Astu saliin kadotuksen
Tänne varjotkaan eivät sinua kutsu
Kuuletko, tunnetko mitään?
Joku hengittää kiivaasti hamuten ilmaa
Kuiskaukset kaikuvat loputtomasti
Tiedät ettei täällä ole ketään

-Moonsorrow : Pimeä-



Unien mystinen maailma on kiehtonut minua vaahtosammuttimesta saakka. Sain lahjaksi unikirjoja, lainailin niitä kirjastosta ja tutuilta ja pidin silloin tällöin unipäiväkirjaa.
Tulkintoihin opin tosin nopeasti suhtautumaan maalaisjärjellä, kun en löytänyt mieleisiäni selityksiä valmiiksi pureskeltuina. Vaikka unikirjoista voikin löytää jotain orastavaa suuntaviivaa, tulkinnat pitää mielestäni tehdä henkilökohtaisesti, koska jokainen mieli on erilainen. 

Unet ovat tuoneet elämääni sekä lohtua, että kauhua. Jotkut unet jäävät loppuelämäksi mieleen, mutta useimmat unohtuvat saman tien. Olen harkinnut josko taas pitäisi jonkinmoista unipäiväkirjaa, mutta harrastan mieluummin pikatulkintoja sen hetkisen elämäntilanteeni pohjalta.

Värikkäät ja vivahteikkaat uneni ovat melko yksitoikkoisen elämän myötä (koulu+työ) vaihtuneet itsekin melko yksitoikkoisiksi ja harmahtaviksi. Luotan tilanteen korjaantuvan myöhemmin, koska pidän kovasti noista symbolirikkaista monitulkinnallisista unistani, joita ennen näin.
On tylsää, jos unet ovat liian ilmeisiä - tykkään, että alitahuntani haastaa minua ;D Joskus nekin tosin ovat ihan hauskoja, esim.viime yönä näin unta, että työpaikkani säilyttämisen eteen jouduin pitämään koko osastolle stand-up-esityksen...

Toistuvat unet ovat aina hiukan oma lukunsa. Ne voivat kuulemma kieliä stressistä, ahdistuksesta ja käsittelemättömistä tunteista. Mene ja tiedä. Itselläni ovat toistuneet nyt muutaman vuoden ajan samat unet tietyin väliajoin:


Kartta
Vaellan usein maailmassa, joka on ikään kuin vaeltelisi kartan sisässä; tekstuuri on samanlaista, mutta missään ei oikeastaan ole mitään. Tunnelma näissä unissa vaihtelee toiveikkaasta lohduttomaan, yleensä kyseessä jälkimmäinen.


Pahuus kartanon ullakolla
Tässä unessa on aina sellainen upea kartano, jonka kaikki muut huoneet ovat valoisia, mutta yläkertaan nousevien portaiden päässä olevassa, pimeässä huoneessa tiedän olevan itse pahuuden. Olen kerran käynyt siellä, ja heräsin järkyttävään paniikkikohtaukseen... Kaipa minun olisi unessa vain mentävä sinne uudelleen ja uudelleen, ja kohdattava se peto. Tunnelma on tässä unessa äärimmäisen ahdistava. 
Tulkinta nyt on aika ilmeinen, päässäni viiraa, vintti pimeänä, joojoo, käsittele traumasi ja kohtaa pelkosi, blaablaa.


Parkkihalli
Tämä uni on melkeinpä ärsyttävin toistuvista unistani. Menen likaiseen ja haisevaan parkkihalliin, josta en kuitenkaan löydä enää pois,vaan ajelen päättömästi ympäriinsä. Kenties elämäni ei lopulta ole ihan semmoista, jollaista haluaisin sen olevan?


Hissi
Veikkaan jostain syystä, että tämä on aika yleinen kun puhutaan toistuvista unista. Vaikka tosielämässä kärsin hissikammosta, niin unessa tämä hississä junnaaminen on tuon parkkihallin tapaan vain ja ainoastaan rasittavaa :D En koskaan osaa päättää, missä kerroksessa jäädä pois tai sitten en vain pääse pois. Tämäkin uni kielii toki siitä vaatimattomasta tosiseikasta, että en osaa päättää mitä elämälläni tekisin.


Metsä
Metsä on aina sekä kiehtova, että pelottava - kuten valve-elämässäkin. Joskus nimenomaan metsässä kuljeskellessani vanha, edesmennyt koirani tulee minulle oppaaksi. Joskus taas seikkailen itse eläinhahmossa. Näiden unien tunnelma on aika primitiivinen.


Lennolta myöhästyminen
Tämä on useimmiten toistuva uneni. Teen ja teen matkaa lentokoneeseen laukkuni kanssa, mutta en koskaan pääse perille. 


Ihmiset

Jep, loppukevennyksenä.... Unissani seikkailevat jostain syystä vuorotellen nämä kolme tiettyä julkisuuden henkilöä :D Ei kuitenkaan sillä lailla kun ehkä kuvittelette!! He eivät ole unissa ikinä kovin suuressa roolissa, mutta heillä kaikilla on hyvin rauhoittava vaikutus minuun unessa, ja monesti tunne jatkuu myös hereillä ollessani. Näiden hahmojen epäilen jotenkin liittyvän hyväksytyksi tulemisen tarpeeseeni - miten toivoisin muiden suhtautuvan minuun. Tai jotain.
Älkää kysykö, miksi juuri he ovat juurtuneet alitajuntaani tällaisina hyvän tahdon lähettiläinä, varsinkin tuo random Antonio Banderas... Sentään kuuntelen kyllä Poetsia ja Wintersunia, joten jonkinmoinen logiikka Markossa ja Jarissa on.

Läheiseni seikkailevat itse asiassa yllättävän harvoin unissani, työkaverit silloin tällöin. 


Näetkö sinä toistuvia unia?

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Gothenburg + Wardruna

Syntymäpäiväni vietin tänä vuonna melkoisissa merkeissä ja seurassa, Kattegatin kupeessa Göteborgissa, melodisen death-metalin synnyinkaupungissa, jne jne :p

Reissu oli varattu jo hyvissä ajoin, päätarkoituksenamme todistaa Wardruna livenä.

 Matka oli kokonaisuutena yksi koko elämäni onnellisimmista kokemuksista, vaikka kestikin vain muutaman päivän ♥


Matkaseuranani upeat ystäväni Noora sekä Aallotar

Kerrankin lento, joka lähti ihmisten aikoihin (klo 11) lauantaina. Lentopelko on jostain syystä hiipinyt kolmekymppiseen elämääni. Otin koneen lähtiessä Boomerang-videoita ikkunasta, etten olisi kuollut kauhusta :'D
Bussiin ja hotellille pääsimme Ruotsin puolella ongelmitta.




Näkymä huoneestamme oli oikein passeli varsinkin illalla, kun oli koko seinän kokoiset ikkunat ♥

Aterioituamme lähdimme kiertelemään kaunista kaupunkia, johon rakastuin välittömästi. Historian siipien havina oli jotenkin käsin kosketeltavissa, ja kauniita yksityiskohtia vilisi silmissä.
Olen iloinen että valitsimme Göteborgin Köpiksen sijasta (jossa Wardruna olisi myös esiintynyt), on aina parempi tutustua maailmaan ja uusiin kaupunkeihin!





Patsaissakin oli riimuja!


Kustaa näyttää sun paikkas


 


Mukaan kaupungilta tarttui mm. läjä Nyxia, teetä, sarvet ja uusi matkapäiväkirja



Sunnuntai oli tehopäivä sekä itse keikkapäivä, joten ajoissa aamupalan kautta ylös ja ulos.
Halusimme käydä sekä Göteborgin kaupunginmuseossa (mm. Viikinkinäyttely uijui!) että viktoriaanisessa kasvihuoneessa/puutarhassa ennen illan keikkaa.

Museon antimet viihdyttivät meitä tuntikaupalla. Hienosti toteutetun viikinkinäyttelyn lisäksi museossa oli artikkeleita lähes kaikilta eri aikakaudelta kivikaudesta lähtien tähän päivään saakka.

Tämä kaveri oli säilynyt lähes 5000 (!) vuotta ostereiden liman ansiosta. Luonto on ihmeellinen.

 
Viikingit käyttivät aikaa myös kaunistautumiseen monin tavoin - miehet sekä naiset. Helyillä mm. korostettiin asemaa yhteisössä.


Aidot broochit ♥____♥ Käyttäisin


:p


Riimusauva 


Göta -joen varrelta löytynyt Äskekärr-viikinkilaiva palveli 900-luvun tienoilla.

Sisäpiha oli kaunis

Hail Odinnnn

Huoneissa oli myös livetehosteita, mm. ääniä - sota-ajan tehosteet olivat jokseenkin pelottavia.



Museon jälkeen vuorossa oli upea 1800-luvun puutarha kasvihuoneineen. Viileästä ulkoilmasta oli kiva päästä tropiikin lämpöön. Kasvihuoneen yksityiskohdat tarjosivat loputonta silmänruokaa.







 










Puutarhan kupeessa kahviteltuamme alettiin valumaan jo hotellille pynttäytymään, koska h-hetki alkoi olla käsillä. Oli ensin tarkoitus syödä jotain, mutta kenelläkään ei siltä keikkakuumotukselta ollut minkäännäköistä ruokahalua, joten paineltiin hyvissä ajoin suoraan pääkallopaikalle Göteborgs Konserthusiin.




Merchandiset heti tiskiltä mukaan. Kuvan otti Aallotar



Piru vie kun en ole ikinä jännittänyt yhtä paljon mitään keikkaa! Maalailin jo kaiken sortin kauhukuvia, että olen kuitenkin ostanut jotkut karvalakki-liput emmekä pääse edes sisään :'D
Vaan kyllä se oli uskottava, kun perse oli penkissä ja sali alkoi täyttymään kotoisan näköisistä mörökölleistä. Muun muassa Amon Amarthin Johan Hegg istui meitä muutamaa riviä edempänä :p

Konsertti alkoi valojen sammumisella, syvällä hiljaisuudella ja pimeydestä esiin nousevilla, valtavilla muinaistorvilla.


Tällaisia kokemuksia on aina mahdotonta pukea sanoiksi, joten en edes yritä - tunnelmaltaan menee ehdottomasti suosikki-elämyksekseni livemusiikin puolelta. Tuntui todella, että pääsimme Wardrunan kyydillä johonkin muinaiseen aikaan ja tilaan, ja maan päälle oli erityisen vaikea palata tämän puolitoistatuntisen jälkeen. Muinaisten soittimien ja laulun tumma yhdistelmä täytti sielun jokaisen sopukan. Kerrassaan mykistävä kokemus jonka muistan lopun ikääni ♥♥♥

Onneksi pääsimme sanomaan tämän keikan jälkeen myös Einarille ja kumppaneille.

TyrWunjoBjarkanHeimta ThursThursRunaljodRaidoIsaJaraAlgir - Stien klarnarDagrRotlaust tre fellFehuNaudiROdal HelvegenEncore:Völuspá




Toivoin kuulevani erityisesti Odalin, ja sen sain ;__; Wunjo sekä Raido ovat myös lähellä sydäntä, ja huikeaa kuultavaa livenä.

Ennen Helvegeniä Einar piti vielä niin kauniin puheen elämästä, kuolemasta ja irti päästämisestä, että en varmaan enää ikinä voi kuunnella kyseistä teosta naama kuivana... ♥

Lisäksi hän mainitsi, että Wardruna ei yritä lokeroida itseään mihinkään viikinki -tai kivikausikategoriaan, vaan tuoda rakastamiaan muinaisia elementtejä nykypäivään musiikkinsa kautta.

Samaistun ajatusmaailmaan elämäntapana! \m/




Muutama pieni pätkä jälleen. Rotlaust Tre Fell / Raido / Völuspá

Haluaisin tehdä enemmänkin tämmöisiä historiantutkailun ja livemusiikin yhdistäviä matkoja, ja tulen varmasti tekemäänkin :)