You cannot lose something you are

Leppoisan illan ja parin suuntaa antavan punaviinilasin jälkeisenä aamuna otimme pitkästä aikaa Jennin kanssa kameran kouraan, ja painelimme meren jäälle vilttien ja termospullon kera. Aurinko paistoi, kosteus loi merelle aavemaisen sumuverhon ja tarjosi täydelliset puitteet visioillemme ♥

Huomasin todella kaivanneeni tällaisia kuvailutuokioita kaverin kanssa - valloitetaan jokin uusi mesta, tarkastellaan sen uhat ja mahdollisuudet ja ruvetaan hommiin. Molemminpuolinen ymmärrys, hauskanpito ja oma muokkausvalta kuviin on muodostunut aika oleelliseksi mukavuustekijäksi tässä harrasteessa :) On kiva kuvata ihmisen kanssa, jolta ei tarvitse pelätä arvostelua ulkomuodostasi ja juonteistasi.

TFCD-ryhmään liittyminen oli melko iso henkilökohtainen vikatikki ja poistuinkin sieltä jo - paska reissu mutta tulipa tehtyä x) Ja saihan sitä kautta sentään erinäisiä hienoja kuvia ja vielä hienompia muistoja, ja eräistä kuvaajista jonkin asteisia kavereitakin ♥

Olen lopulta liian nirso kenenkään toisen visioille ja lopputuloksille. Jokin tavallinen puskassa pönötys saa riitää mikäli kyse ei ole ompeluksen tms. asun kuvaamisesta. En lopulta kaipaa lainkaan mitään "perinteisiä" kuvia itsestäni, eikä ulkomuotoni sellaiseen sovellukaan, vaan haluan vangita jonkinlaista teemaa, draamaa ja erityisesti tunnelmaa. 

On aika ikävä aistia varsinkin lähipiiristä, mikäli asenteet tällaista kuvailuharrastetta kohtaan ovat nihkeitä ja sitä pidetään jonkinlaisena pröystäilynä, koska sekä kuvaaminen että kameran edessä oleminen on voimaannuttanut ainakin itseäni kaikenmoisista ikävistä, itsetuntoa rapisuttavista kokemuksista. Se on antanut rohkeutta ilmaista ja toteuttaa itseään, käyttää luovuuttaan ja opetella kasapäin uusia juttuja ♥

Kyllä, on kiva myös saada positiivista palautetta tästä, kuten mistä tahansa muustakin toiminnasta, johon laittaa itsensä täysillä likoon ;)

Lisäksi tähän kuluu melko tuhottomasti aikaa sekä myös opeteltua taitoa - esimerkiksi editointi ei ole aina ihan sieltä helpoimmasta päästä (vaikka en mikään mestari olekaan), ja kaiken siihen liittyvän opettelu on ollut yllättävän terapeuttista ja antaa lopulta onnistumisen kokemuksia ^^ Puhumattakaan kameran käytöstä ja säädöistä kun sekunnin välein pilvistyy ja paistaa, on liian pimeää tai liian valoisaa,  täytyy kyykkiä ties missä vaarallisissa romahduspisteissä olevissa murjuissa oman tai toverin kuvan eteen... etc etc. 

Ulkoilu ja erilaisiin paikkoihin tutustuminen avartavat tietysti myös ja niistä saa mieleenpainuvia kokemuksia; olemme Jennin ja parin muun kuvaajan kanssa päässeet mitä upeimpiin maisemiin ja rakennuksiin, joista osaa ei pian (tai enää) ole edes olemassa ♥

RIP veturi ja autiotalo 

Nälkä kasvaa myös syödessä ja tässä haluaa jatkuvasti kehittyä - en ole vielä saanut aikaiseksi kuvaa, johon olisin 100% tyytyväinen! Tähän vaikuttaa tietysti moni asia ideasta, olosuhteista ja kameran säädöistä muokkaukseen saakka, joten veikkaan että sellaista ei ehkä koskaan tulekaan. Mutta onhan se haave nyt jahtaamisen arvoinen :p 

En siis keksi, miksi tämä olisi sen turhamaisempaa toimintaa kun mikä tahansa muu itseilmaisun muoto.

Näyttävyys ja teatraalisuus saa omissa kuvissani olla paikoin hiukan överiäkin. Huomasin meneväni tuossa aiemmin hiukan sekaisin kun huomauteltiin että kannattaa mieluummin tehdä sitä, tätä ja tuota ja hillitymmin.... Eiiiii!

Raakakuvien muokkaus on uusin innostukseni aihe, koska se antaa huomattavasti monipuolisemmat mahikset jälkikäsittelyyn, kuin valmiiksi pakattu tiedosto.

Much to learn I still have to become a Jedi.

Muuta kivaa harrastustoimintaa viime päiviltä:

♦ Opettelin polttokolvin käyttöä. Kivaa! Ajantaju menee mukavasti, kun kärventää puuta ja pääsee samalla kätevästi yhteyteen oman elementtinsä kanssa.


♦ Pimputan pianoa ja kannelta. Jälkimmäisellä en vaan keksi että mitä kokonaisia biisejä sitä soittelisi, joten se on semmoista satunnaista näpyttelyä... Joka tosin on mukavan aivoja nollaavaa toimintaa sekin.
Hankintalistalle pärähti Myrkurin keikan jälkeen myös noitarumpu!
Haluaisin säveltää ja sanoittaa omaa musiikkia, ihan vaikka vain itselleni. Juuri sanoin kavereille etten halua poistua tästä maailmasta, ennenkuin olen tehnyt vähintään yhden kokonaisen kappaleen - soitin sitä sitten jollekin eli en :D

♦ Ulkoilua ja lisää ulkoilua, puuh saan kohta raittiin ilman myrkytyksen. Kävin Aallottaren seurana Kymen syövereissä ja vierailtiin mm. Pakanavuorella, jossa on säilyneenä ehtoja kalliomaalauksia ♥ Paikan tunnelma oli vierailun väärti. Suunnitelmissa on toteuttaa yhdessä lisää vastaavia reissuja.

Jennin kanssa käytiin tänään tarpomassa Sipoonkorven haastavassa maastossa ja aktiivisuusranneke pärisi ranteessani innoissaan siitä, että kerrankin tuo lahnake kävelee enemmän kuin kolme askelta. Kylmää mutta hauskaa oli :)

Pakanavuorelta

♦ Väännän alkuperäistä kaavaa mukailevan keskiaikamekon KÄSIN. Nyt kun aloitti, niin ehkä kesän markkinoilla olen iskussa ja täysissä pukeissa.
Siitä tulee tuollainen Merida-unelma ♥ Kuvassa vasta keskikappaleet.
Tänä vuonna on tarkoitus ommella pari muutakin juttua, mutta kuten ehkä ymmärrätte tämä kokonaisen puvun käsin näprääminen haukkaa aika ison siivun ajastani :')

____________________________________________

After a fun night (and a couple glasses of red wine) we took the camera out first time for ages, and wandered on the icy shore with blankets, props and tea. The sun was shining,, humidity created a ghostly mist curtain on the sea and provided the perfect frame for our visions ♥

I've really missed this kind of photoshoot session with a friend - Capturing some new places, looking at their threats and opportunities and starting to work. Mutual understanding and possibility to edit my own pics has became essential convenience in this hobby :)

This is, at the end, one of the most important ways for me to express myself. 
It's pity that some people see this photoshoot hobby just as some posing and attention whoring... When in reality it develops your creativity and self-esteem, camera and editing skills, gets you in wonderful places (some of them don't even exist anymore)... and so on and so on. I've also met new people and got new friends♥

Lately I've also...
-Played with my soldering iron, it's so cool
-Played piano and Kantele, also dreamed of a shaman drum
-Spent time in nature ♥ 
-Sewing my medieval dress by hand. It's a looong project but oh well.

One Cold Winter's Night

Helmikuukin on pian tahkottu, ja olen vaihteeksi melkein tykännyt talvesta ♥

Otettiin tuossa männäviikolla sulhoni kanssa hatkat, ja pidettiin 5 päivän miniloma Ylläksellä. Varsin onnistunut matka ihan jo senkin historiallisesti merkittävän seikan takia, että vietin 3 päivää rinteessä enkä pannuttanut kertaakaan! Laskeminen alkaa olla jo suorastaan mieluisaa, ja kuolemanpelko on vaihtumassa vauhdin hurmaan.

Lisäksi Lapin maisemat ovat niin sanoinkuvaamattomia, että jo sen takia autossa kannattaa istua sen +10h. Revontuliakin ihailtiin, vaikka en ehtinyt niitä fotoihin saamaan. Hittoako sitä kaikkea dokumentoimaankaan, saahan sitä pelkästään omilla silmilläänkin asioista nauttia ja suosittelen sitä joka iikalle ;)

Laskemisen, aterioinnin ja karvaisten saksalaisturistien kanssa kylpylän poreammeessa lillumisen lisäksi tajusimme, että Kittilän Snow Village on vain parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä, joten sinne oli toki mentävä.  Kannatti kyllä :) 

Teemana jääluolissa oli Game of Thrones, vaikka monissa huoneissa oli eri teemaisiakin teoksia. 

Veistokset veivät luonnollisestikin sydämeni, ja lohikäärmebaari - kuin siistiä. Paikalla oli myös esim. jääliukumäki!

Hotellinakin tuo paikka toimii (en kyllä tajua kuka siellä kylmyydessä nukkuu edes makuupussissa), ja jääkappeli jossa ihmisiä vihitään. 

Tolkuton kuvaspämmi kehiin! Osa kuvista on mieheni ottamia. 

 

Oli hiukan arse jäässä tuon liukumäen jälkeen... Lisäksi en omista talvikenkiä, joten varpaat olivat lohjeta irti.

Hyvää yötä ;D

♦♦♦

Haaveeni nähdä Myrkur toteutui myös reissusta palatessa ♥ Konsertti oli vielä tuhat kertaa maagisempi, kun osasin odottaa. Joko nahkani oli koko ajan goosepumpseilla tai silmässä oli roska poikineen.

Keikalla kuultiin sekä pohjoismaisia perinteisiä folk-lauluja, sekä artistin omaa tuotantoa akustisena.

Myrkurissa kiehtovaa on se, että sävellykset ovat rakenteeltaan hyvin yksinkertaisia ja koruttomiakin, mutta lumoavia ja paikoin kammottavia - lyriikat, tarinat sekä naisen mykistävä lauluääni ovat koko paketin kantava voima. Musikaalisesti hyvin monipuolinen tapaus; Totesi hän itsekin kesken keikan että sori, näitä eri instrumentteja tulee soitettua vähän liikaa. Piano, kitara, noitarumpu, nyckelharpa (avainviulu), viulu, mandoliini ja jouhikko ainakin pyörivät lavalla, ja kaikki kuulostivat upeilta.

Lämppäri Päivi Hirvonen oli myös varsin piristävä uusi tuttavuus ja melkoinen lahjakkuus. Esiintyi myös yhdessä Myrkurin kanssa jouhikkoineen ja viuluineen. Myrkur on käsittääkseni tämän kiertueen jokaisella keikalla tarjonnut lavatilaa valitsemalleen paikalliselle artistille, mikä on mahtavaa.

Tässä pieni pimeä videopätkäkooste, jossa tosin äänet kuuluvat mainiosti. Alussa Päivi ja loput Myrkuria ♥

♣♣♣

We had a little 5-days-off with my fiance in Lapland ♥ Such a perfect winter weather, landscapes, skiing, eating and so on. I needed this so much. This is why I love Finland. I even managed to spend my days in slope without crashing any tree/person, which I can call a total success.

After this trip another dream came true, when we whitnessed Myrkur alive, acoustically ♥ ♥ It was even more magical show than I expected.  

It's fascinating how Myrkur's compositions are simple and even bald, and yet it reaches the whole new world with the beautiful creepiness of her voice and lyrics. 

There was also many, many instruments on stage :D 

Warm-up artist Päivi was also a blast. It's great that Myrkur has given stage for local artists in her tour. 

You can (or you should) watch the video clips :)