"Kuu paistaa heleästi, kuollut ajaa keveästi,
etkös pelkää, ihmisparka?"
Tunti jos toinenkin on tullut hiljattain vietettyä wanhojen aavetarinoiden merkeissä. Miten mikään voi olla näin koukuttavaa! Kirjaston varauslistallanikin on kaikenlaista kotimaan myyttikirjallisuutta niin, että tuskin ehdin kaikkea varausajan puitteissa edes lukemaan.
Olen kuunnellut netin kautta mm. kuunnelmia omituisista tapahtumista, sekä toki selaillut foorumeita ja artikkeleita pilvin pimein, mutta ei mikään silti vedä vertoja vanhalle kunnon kirjalle ^^
Tämän Suuren suomalaisen kummituskirjan ostin ihan omaksi. Bongasin tämän paristakin blogista, ja sisällysluettelo aiheutti liikettä ruhooni.
Kaikki postaukseni lainaukset ovat kirjasta.
Olen kuunnellut netin kautta mm. kuunnelmia omituisista tapahtumista, sekä toki selaillut foorumeita ja artikkeleita pilvin pimein, mutta ei mikään silti vedä vertoja vanhalle kunnon kirjalle ^^
Tämän Suuren suomalaisen kummituskirjan ostin ihan omaksi. Bongasin tämän paristakin blogista, ja sisällysluettelo aiheutti liikettä ruhooni.
Kaikki postaukseni lainaukset ovat kirjasta.
Nämä tarinat ovat kiehtovia, jotkut karmivia, ja paikoin sydäntäraastavan surullisia! On tässä useampikin kyynel tirahtanut, vaikka minua lämmittääkin se, että kuolema nähdään tällaisissa kertomuksissa luonnollisena osana elämää, kuten esimerkiksi etiäiset ja kuolleiden vierailutkin. Rakkaus jatkuu tämän todellisuuden tuolla puolen.
"Erään sotilaan äiti kuuli pyykkiä pestessään äänen: "Älä sure, äiti, ei pidä surra. Minun on hyvä olla, minua ei enää ole". Tuo ääni tuli pojan kaatumishetkellä."
"Vanha isäntä joi kahvia ja kysyi tyttäreltään, että ketä tuo valkoinen porotokka ulkona odottaa? Tytär ei nähnyt mitään, mutta hetken päästä isänsä siirtyi rajan toiselle puolen."
"Oltiin evakkona, kun isä joutui sairaalaan leikattavaksi. Kymmenen maissa illalla tuli isä valkeissa vaatteissa sanomaan, että älkää pelätkö, mutta minä en palaa enää. Eikä hän palannut."
Tiedän kyllä, että näitä on edelleen - jopa omassa lähipiirissäni. Ehkä tällaisten tapahtumien julkisempi raportointi on vähentynyt, kun leimataan hulluksi ja henkisyys ylipäänsä tuntuu vähentyneen.
En näe mitään syytä olla uskomatta näihin tarinoihin. Noissa sota-ajan kertomuksissakin on kymmeniä, satoja, ehkä tuhansia samankaltaisia tarinoita eri puolilta Suomea siitä, miten läheisen kuolema tai haavoittuminen on aavistettu, nähty tai koettu.
(No, sota-ajat toki olivat oma lukunsa jo siinä mielessä, että kuolema oli koko ajan läsnä jollain tavalla, ja mielialat virittyneitä.)
"Jotkut talon väestä olivat valveilla, kun ikkunaan koputettiin. Talon isäntä ajatteli irvileukanaapurin taas kerran pelleilevän. Tai sitten hirret vain paukkuivat.
Mutta myöhemmin yöllä kuului uusi ja edellistä voimakkaampi, tällä kertaa myös toistuva koputus. Nyt käytiin katsomassa ulkonakin, näkyykö jälkiä, mutta mitään ei näkynyt. Joku jo arvaili, että kyse olisi jonkun kaatumisesta - talosta oli nimittäin sodassa peräti viisi poikaa ja lisäksi kolme vävyä.
Yöllä kahden jälkeen tuli taas uusi koputussarja niin voimakkaana, että ikkunalasit tuntuivat tulevan sisään. Tunnelma oli pelokas, mutta kun jatkoa ei seurannut, mielialat tasaantuivat.
Parin päivän päästä tuli viesti, että kaksi talon pojista oli kaatunut. Myöhemmin kuultiin, että kaatumiset olivat tapahtuneet täsmälleen samaan kellonaikaan, kun koputukset."
Itselläni on hyvin vähän mitään mainittavia saati mehukkaita yliluonnollisia kokemuksia plakkarissa. Se on enimmäkseen hyvä juttu, koska vaikka kylmiä väreitä selkäpiissä välillä rakastankin ja tiedostan vahvasti muidenkin ulottuvuuksien olemassaolon, niin saan kyllä halvauksen, jos homma käy liian ilmeiseksi!
Asuntoni on aina kylmä, ja joskus yksin ollessani heräsin kummalliseen tunteeseen ja sitä seuraavaan selkeään yskäisyyn. En kauheasti nukkunut sinä yönä.
En puhunut asiasta kenellekään (eksääni lukuunottamatta, joka piti minua seonneena), mutta myöhemmin luonani yöpynyt ystäväni kertoi kuulleensa askeleen tapaisia ääniä - ja ikään kuin yskäisyn korvansa juuresta! Olin ratketa liitoksistani.
En tiedä mistä tuossa on kyse, ja ilmiö ei ole hiljattain toistunut.
En tiedä mistä tuossa on kyse, ja ilmiö ei ole hiljattain toistunut.
Hämeenlinnan vanha vankila on ainut paikka, missä olen yllättäen kokenut painostavan ja ahdistavan tunteen, sekä eräänlaista "pistelyä" päässäni. Samaan aikaan kaverini tuli toisesta huoneesta sanomaan, että täällä on varmasti jotain henkiä, ja poistuimme yhteistuumin paikalta.
Pari "enneunta" on myös plakkarissa, ehkä omituisimpana vuoden 2004 tsunami, joka ei liittynyt varsinaisesti itseeni mitenkään. Edellisyönä näin hyvin yksityiskohtaista unta suuresta aallosta, joka peitti kaiken alleen. Hiukan kummastutti katsella uutisia seuraavana päivänä...
Pari "enneunta" on myös plakkarissa, ehkä omituisimpana vuoden 2004 tsunami, joka ei liittynyt varsinaisesti itseeni mitenkään. Edellisyönä näin hyvin yksityiskohtaista unta suuresta aallosta, joka peitti kaiken alleen. Hiukan kummastutti katsella uutisia seuraavana päivänä...
"Kummitus on suomen kielessä vanha sana. Se on samaa sanaperhettä kun vaikkapa kumma tai kummallinen, ja kummitukset ovat ovat ennen saattaneet tarkoittaa monenlaisia outoja tai kummallisia asioita. Meillä on yhä sana "kummajainen", ja vanhoista murteista löytyy myös kaunis sana "kummituinen".
Löytyipä mahtavia luolia ihan kotinurkilta ♥
Suunnitelmissani on sekä hamstrata lisää aiheeseen ja ylipäänsä historiaan liittyvää kirjallisuutta aihetta sivuten, sekä kaverein kanssa mennä keväämmällä kiertelemään kummituspaikkoja ja hylättyjä alueita. Asiaton oleskelu kunniaan ;)
Kertokaahan minulle kummiusjuttujanne ♥
✞✞✞
Parikkalan piru -kuunnelma
(suosittelen, hyvä iltasatu ;)
Elävän arkiston muita kummituskuunnelmia
Kirkonväki
Kalman väki
Aavetarinoita Suomesta
Takkahuone
Aavedata -ryhmän sivut
Ounastelin että sinun kummituspostauksesta tulee hieno mutta oijoi mitä settiä! Metsä, luola, kuvat, sekä itse kummituinen :) Ensimmäinen lause lienee lempparini ko.kirjasta, en tosin oo päässyt vielä loppuun saakka koska oon sarjalukija ts. useempi luvun alla yhtä aikaa.
VastaaPoistaMukavaa jos onnistuin luomaan tunnelmaa! :D Tähän meni kyllä tunti jos toinenkin. Tuo tarina on jotenkin todella ihana ja liikuttava, missä sulhanen tulee hakemaan morsianta, kuten lupasi ♥ Olkoonkin vähän zombimeininki :p
PoistaMinä luen kanssa useampaa kirjaa samaan aikaan. Tällä hetkellä kesken on 5 kirjaa plus koulukirjat, eh..!
Uuuh kummitusjutut ovat lemppareitani, olleet aina ysäriltä saakka! Oon jo lapsena kiinnostunut kaikenlaisesta paranormaalista, ja etenkin Mystiikan maailma-kirjasarja tuli tosi tutuksi. Mä oon kokenut aika paljon kummittelukokemuksia. Tai sanottakoon, että mä kuulun siihen tylsään ja kyseenalaistavaan sakkiin, joka ei oikeastaan usko kummituksiin - jos tiede ei keksi jollekin selitystä, niin mä voin kyllä sanoa ilmiöitä kummitukseksi (koska kuulostaahan se hauskalta), mutta en usko että kyseessä olisivat henkiolennot tai ihmisestä maan päälle jääneet energiat tai jotkin sellaiset, koska en yksinkertaisesti usko niihin. Kyseessä on vaan jotakin, jolle kukaan ei ole keksinyt hyvää selitystä. Sanottakoon sitä siis kummitukseksi. Pidän kyllä etenkin useammalla todistajalla varustettuja tapauksia luotettavana, sillä vaikka kaikki periaatteessa on väärennettävissä, niin maailma tuntee monen monta tapausta joita ei ole mitenkään pystytty todistamaan feikeiksi. Tuo kirja vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta :)
VastaaPoistaMun lapsuudenkodissa tapahtuu kummia ja on tapahtunut kauan. Ovia paiskotaan, peittoja revitään päältä (tai mä olen ainoa joka tätä on kokenut, mutta anyways), tavarat lentelee lattialle ja yläkerrasta kuuluu askelia. Ne olisivat tosi helposti kuitattavissa mun entisten mielenterveysongelmien piikkiin, mutta vitsipä on siinä että mä en ole suinkaan ainoa joka niitä on kokenut. Nää jutut on sellaisia, jotka pitäisi kertoa yleisölle kynttilänvalossa tai siis ylipäätään naamatusten, koska näitä on tosi hauska kertoa :D Ei sillä ole väliä, miten moni pitäisi näitä uskottavana, koska itse juttuina nää on jänniä! Lapsena mun ja leikkitoverien suosikkipuuhaa oli murtautua autiotaloihin ja kertoa niissä pimeissä, mätänevissä loukoissa toisillemme kammottavia juttuja. Olisi hauskaa joskus jatkaa traditiota.
Tosi makeita kuvia! Toi eka viitan ja lyhdyn kanssa on mun suosikki, ja itse asiassa oon itsekin haaveillut joskus kuvauttavani itseni ton tyylisenä.
Jee, hauskaa miten erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä ihmisillä on näistä kummitteluista tai "kummittelista" :p Mä olen jotenkin aina uskonut nimenomaan näihin henkiolentoihin ja ihmisistä maan päälle jääneisiin energioihin. Tosin tunnustan sen johtuvan paljolti siitä, että olen jotenkin todella romantiikankaipuinen, olen viettänyt aikaani tietynlaisessa seurassa, ja näitä asioita ja tarinoita on kerrottu niin pitkään "totena" juuri tästä näkökulmasta, että olen ehkä aivopeseytynyt uskomaan näihin. Ja juurikin se, että nämä tapaukset tuntuvat tällaisten kirjoitusten perusteilla olleen tai olevan monelle suorastaan arkipäivää. Sehän näissä onkin parasta, kun ei voida suoraan todistaa mitään suuntaan eikä toiseen ;)
PoistaJotenkin en edes osaa yhdistää tiedettä näihin seikkoihin, vaikka sana "yliluonnollinen" onkin tavallaan turha itselleni, koska kaikkihan, mitä tapahtuu, on luonnollista, koska se tapahtuu :D Kyseenalaistaminen on aina hyve! Näidenkin juttujen kanssa voidaan kyllä mennä niin liioittelun puolelle, ja mielikuvituksen ja todellisuuden raja on joskus hyvin häilyvä.
Viihteen puolellehan tämä kiinnostus pakostikin menee omassakin kategoriassa, tapahtuipa itselleni tämän puitteissa sitten mitä tahansa eli ei :p Tässä tosin oppii samalla Suomen historiasta, paikkakunnista, perinteistä ja tavoista vaikka mitä hassua ja jännää, kun lukee ja kuuntelee näitä ♥
Nuo jenkkiohjelmat paranormaaleista jutuista on niin sensaatiohakuisia, että ne eivät itseäni juuri kiinnosta enkä pidä niitä kovin uskottavina.
Kuulostaa kyllä hurjalta, että tuommosia poltergeisteja tapahtuu teidän lapsuudenkodissa :FFF Itse olisin ihan paskahalvauksessa moisessa asunnossa, varsinkin kun pää on vähän pehmeä tällaisille jutuille, oli noiden syy mikä vain :'DD
Tulisin kyllä mielelläni kuuntelemaan kummitusjuttuja kynttilänvalossa, kun niitä joku kertoilisi!
Kuvauta ihmeessä itsesikin pyörimässä metsässä hämärän näköisenä :D Aion tehdä paljon tällaisia fotoja itse lisää! Vähän eri teemalla toki^^
Mielenkiintoinen postaus ja kivoja kuvia!
VastaaPoistaMulla on ollut aina vähän kaksijakoinen suhtautuminen yliluonnolliseen. Itsekin on tullut koettua vähän vaikka minkälaista hämärää, mutta toisaalta olen taipuvainen etsimään noille jutuille rationaalista selitystä. Noita kokemuksia on ihmisillä paljon, mutta nykyään tunnetaan hyvin paljon myös luonnollisia ilmiöitä, jotka voivat selittää kummittelua. Jostain kertoo myös se, että skeptikko James Randi on tarjonnut miljoona dollaria sille, joka todistaa valvotuissa olosuhteissa yliluonnollisen ilmiön ja silti kukaan ei ole siihen pystynyt.
Yliluonnollisten ilmiöiden vähentymistä voisi selittää järkiperäisesti esimerkiksi sillä, että meidän todellisuutemme on muuttunut. Aikaisemmin oli luonnollista selittää outoja tapahtumia yliluonnollisilla tekijöillä. Siten esi-isämme ovat olleet taipuvaisempia ajattelemaan, että oudot jutut ovat jollain tapaa yliluonnollisia. Ihmiselle on tyypillistä pyrkiä muuttamaan saamansa informaation sellaiseen muotoon, että se sopii yhteen hänen aikaisemman tietonsa kanssa. Osa tarinoista on varmasti keksitty myös ihan puhtaasti opetusmielessä. Lapset pysyvät pois vedestä, kun kun pelotellaan kammottavalla Näkillä. (Myös traumat taattu, vieläkin kuumottaa mennä uimaan!)
Mä kieltämättä haluaisin ajatella, että maailmassa olisi myös jotain selittämätöntä ja yliluonnollista. Joskus musta myös hyvin vahvasti tuntuu siltä. Toisaalta on typerää ja vähän vaarallistakin luottaa liikaa tunnekokemuksiinsa, olivat ne sitten miten vahvoja tahansa. Mulle yliluonnollinen siis on yhä jonkinlainen mysteeri ja saa sellaiseksi jäädä.
Yliluonnollisesta kertovat kansantarinat ovat kyllä kiinnostavia, ja joku todenperä niissä toki on: niiden kautta on mahdollista sukeltaa entisajan ihmisten ajatuksiin ja tunteisiin. Maailma on muuttunut paljon, mutta toisaalta esimerkiksi kokemus tärkeän ihmisen menetyksestä on monin tavoin samanlainen nykyäänkin. Tarinoista voi parhaimmillaan saada lohtua ja tärkeitä opetuksia elämään.
DoDii! Koitan olla toistelematta edellisen kommentin vastaustani, vaikka suurin osa oleellisesta meni jo aika lailla siihen :D
PoistaMutta niin, se on totta, että entisaikojen uskonnot, uskomukset ja niiden asema yhteisön elämässä varmasti aiheuttivat sitä, että kaikki "selittämätön" nähtiin automaattisesti esimerkiksi jumaluuksien/paholaisen/henkien tai kuolleiden läheisten sielujen tekosena. Nykyisin ehkä ajatellaan rationaalisemmin ja selityksiä löydetään enemmän.
Omat uskomukseni vaikuttavat toki ajatteluuni, ja vähän tahtomattankin vien joskus asioita pääni sisällä turhan eteeriseen ja (kauhu)romanttiseen suuntaan, enkä aina ole kovinkaan kiinnostunut ns.luonnollisista selityksistä :D
No, itse en usko lainkaan mihinkään paholaiseen enkä pahoihin henkiin (vaikkakin kyllä siihen, että energia voi olla tietyllä lailla sävyttynyttä), enkä ole sen kummemmin näkyjäkään nähnyt. Mietin aina, minkälaista olisi nähdä ihan asiakseen etiäisiä tai muita näkyjä, jotka sitten kävisivät toteen!
Tällaisia juttuja tosin ajattelen myös tieteen tai sellaisen ns.kollektiivisen tajunnan kautta, kun minään paranormaalina tapahtumana. Uskon, että meihin on tietyllä tapaa sisäänrakennettuna sellaisia vaistoja ja kykyjä, jotka joillakuilla ovat voimakkaampia kun toisilla, riippuen vähän esimerkiksi niitä aktivoivista elintavoista ja ympäristöstä. Musta on myös suorastaan ihanaa, ettei kaikkea voi selittää tieteellä tai "järjellä", ja osittain toivon ettei koskaan voikaan ^^ Vaikkakin ymmärrän ihmisten tarpeen siihen.
Termit saattavat tässä mun sepustuksessa olla vähän mitä sattuu, elä tapa x))
Ihana postaus ja vau miten ihania kuvia <3 ja tuo kirja..täytyy laittaa muistiin, josko sen joskus ehtisi lukasemaan! ^_^
VastaaPoistaTäällä ollaan hyvin vahvasti siinä uskossa että henkiolentoja on olemassa. Esimerkiksi vanhassa työpaikassa tuli monesti sellaisia "näkyjä"..ihan niinkuin jokin olisi mennyt nopeasti emännänkopin lasin ohitte ja kun menet katsomaan niin et näe ketään.. Samaa kehui työkaveri, että oli kokenus samaa. Entinen työmaani onkin ollut ennenmuinoin vanha mielisairaala..että että..
Edesmenneestä mummustani tuli pian kuolemansa jälkeen sellanen jännä juttu, kun makoilin huoneeni sängyllä ja yhtäkkiä tuli oikean puolen korvaan kylmä tuulahdus ja ihan kuin joku olisi kuiskannut jotain korvaani mistä en saanut selvää..Oli vain voimakas tunne siitä että kuiskaaja oli mummu. Tämmösiä kylmiä pyyhällyksiä tunnen aina joskus ja uskon että se on jonkun hengen aiheuttamaa. (kutsukaa vaan ne valkotakit xD)
Etiäisiä omalla kohdalla on paljon ja oikeastaan kyky nähdä/aavistella asioita on todella vahvana meidän suvussa vaarini puolelta. Olen ihan ala-aste ikäisestä nähnyt enneunia ja myöhemmin enne unet on vaihtunut ihan valveilla tuleviin aavistuksiin. esimerkkinä eräskin vuosi veljeni töihinlähtöä seuranneena muistan ajatelleeni, ettei jätkän päivä pääty hyvin ja tunne siitä voimistu mitä pidemmälle päivä etteni. Lopulta tuli mulle soitto et hän oli ajanut kevarillansa kolarin. Sama oli kun itse lähettiin turkuun: aamusta oli jo fiilis ettei kannattaisi lähteä, mutta oli niin helkatin tyhmä, ettei kuunnellut omaa fiilistä niin niinhän me siellä kolari ajettiin!!
Serkustani näin jotenkin heti kun se odotti lasta ja se ihan järkyttyneenä sitä mulle sano et miten mä pystyin sen näkeen kun hän on ihan just vasta tehnyt testin. Saman näki vaarini minusta, oli mummulle sanonu kun heillä olin käynyt et ny on plikka pieniin päin ja olin tuolloinkin ihan raskauden alkuvaiheissa! :D Ja mummu on kertonut paljon et vaari ja vaarin äiti on molemmat ollu aina semmosia noitia että! :D
että semmosia muutamia kokemuksia täällä on. Moni varmaan olis valmis vimppaamaan mut laitokseen, mutta näin mä uskon.. Ja itseasiassa isäni naisystävältä on todella voimakas kokemus eräältä "henkien kuiskaajalta" miksikä niitä sanotaan.. mutta oli saanut yhteyden moniin tämän naisen kuolleisiin tuttuihin ja selittänyt heidän kertoneen sellaisia asioita mitä ei kukaan muu tiennyt kun tämä naisystävä ja kuollut itse. Se "kuiskaaja" oli sanonut myös tulevia asioita jotka oikeasti tapahtui parin viikon päästä! Se oli todella hurjan kuuloinen tapahtuma, en liian yksityiskohtaisesti voi asiaa selittää. Olen itse ajatellut joskus käyvän tällä samalla tyypillä kokeilemassa, et millainen on ja josko ittekkin saisi jotain vastausta muutamiin asioihin mitkä on jäänyt vaivaamaan :)
Huh..tulipa pitkä sepustus :D
Melkoisia kokemuksia kyllä! :D Nuo on kanssa niin jännittäviä ilmiöitä, että aavistellaan jotain tapahtuvaksi. Olen kuullut paljon tällaisia, että tulevat nimenomaan suvussa. Vähän käy kateeksi, että itselläni ei ole vahvana mitään tuon tapaisia kykyjä, mutta en toki tiedä varmasti, miten mukavaa se lopulta olisi.
PoistaWau! Itsekin voisin vierailla tuollaisella meediolla kyllä tilaisuuden tullen. Tosin tulevaisuudesta haluaisin tietää ainoastaan jos välttäisin sillä esim.jonkin oman tai läheisteni onnettomuuden - muu jääkööt puolestani arvoitukseksi ;)