Kadonneen juhlan metsästys

Joulu tuntuu joka vuosi aina vähän vähemmän merkitykselliseltä.

Joulupimputukset raikaavat jo marraskuussa (oma Whamageddonhan meni reisille jo heti 2.12.) Perinteet muuttavat muotoaan. Joulujuhlat poistuvat kirkoista ja vanhemmat riitelevät foorumeilla aiheesta suuntaan ja toiseen - kenelle joulu kuuluu vai kuuluuko kenellekään.

Nykyihmisellähän on käytännössä joka päivä juhla, sanoisi varmasti ihminen sadan saati sitä useamman vuoden takaa. Ei toki kaikilla, mutta suurin osa saa päivittäin ravitsevaa ruokaa, lämmintä päälle ja välillä jotain ylimääräistäkin, mikä oikeastaan jo itsessään tekee pyhät lähes tarpeettomiksi. Vähäosaisemmille juhlapyhä voi olla tänä päivänä kirous vähäisempien resurssien takia, kun taas historiassa juhlistettiin (kärjistetysti) sitä, että ylipäänsä ollaan hengissä.

Eräs aiheen kommentoija argumentoi, että ilman jonkinnäköisiä uskomuksia joulua ei oikeastaan ole - jää vain tarkoitukseton materia. Olen osin samaa mieltä. 

Vaikka pakanaksi itseni edelleen luokittelenkin, Yulen toivottelu tuntuu jo yhtä tyhjänpäiväiseltä, kun kristusmessunkin.

Olen muistaakseni toivotellut ympärilleni jotakin hyvää keskitalven juhlaa. Se termi on kaikista lähimpänä sitä luonnollista ja orgaanista, pysähtynyttä fiilistä, mitä itse tavoittelen tähän vuodenaikaan luontoa mukaillen - ja joka kuitenkin tuppaa musertumaan ympärillä pörräävän tyhjäpäisyyden ja kulutushysterian alle.

Ehkä nykyinen, edelleen minimalisoituva elämäntyylini aiheuttaa tämänkin ahdistuksen.

Jotain juhlan tuntua ilmassa aina on, mutta en oikein saa siitä kiinni. Se jokin ilmenee aina silloin tällöin pieninä välähdyksinä ja ohikiitävinä tuntemuksina. 

Miksei sitä toisaalta voisi vain valaista kotiaan pimeänä vuodenaikana, ilman että sillä on minkään näköistä uskonnollista merkitystä? Juhlistaa sitä, että pian päivät pitenevät. Pitää lomaa, nauttia lumesta jos sitä on, ja vaihtaa kivoja lahjoja tärkeiden ihmisten kanssa tai jättää vaihtamatta, jos se ahdistaa? (itse rakastan lahjojen keksimistä ja tekemistä, enkä tarvitse mitään tilalle). Myönnettäköön, että pidän myös useimmista jouluruuista.
Vaikka yhdessäolo tuo tunnelmaa, voi oman joulunsa mielestäni räätälöidä ihan millaiseksi haluaa.

Itselleni on tänä vuonna sitä ohikiitävää keskitalven juhlamieltä tuonut:

♥ Rojuvapaa, siisti koti

♥ Neulominen

♥ Kauppakeskuksista pois pysyminen

♥ Omat (myös mustan huumorin sävytteiset) joulusoittolistat

♥ Valokuvaus

♥ Kävelylenkit metsässä

♥ Luonnolliset elementit ja koristeet

♥ Ihmisten ja eläinten jeesiminen pienillä teoilla

♥ Tontut - fiilistelen tosin tonttuja melkeinpä ympäri vuoden

Mukavaa keskitalven juhlaa siis sinulle - perinteillä tai ilman :)

Diy Samhain Witch Hat

Hey,

Ihastuin taannoin ikihyviksi erään käsityöläisen noitahattuihin, ja halusin ehdottomasti samantapaisen syyshatun, kun mitä hän tekee - ei sellaista perus kartiomallista, vaan laskeutuvamman ja tyylikkäämmän "velho"mallin.

Päätin askarrella itselleni köyhän naisen version ihan valmishuovasta.

Perus-noitahatun tutoriaalejahan on Youtube pullollaan, ja sellainen on itse asiassa hyvin helppo kenen tahansa rakentaa vaikka käsin, vaikka ei juuri muutoin osaisikaan ommella :)

Hattu koostuu kahdesta tällaisesta yhteen ommellusta rinkulasta, ja keskelle mitataan oman pään mentävä kolo, johon kartio-osa kiinnitetään. Huopaa tähän meni vain metrin verran, kun kangas oli leveää.

Halusin siis kartion muodosta todella kaarevan ja poimutetun, joten kaavan kanssa oli hiukan
enemmän taistelemista ja muotoilemista. Täysin tuon tekijän näköistähän hatusta ei saa kun alusta asti huovuttamalla, jota minä en osaa. Tai varmaan osaisin, mutta ei ole välineitä eikä kärsivällisyyttä. 

Hattu on lisäksi täytetty askarteluvanulla, jotta se pysyy paremmin ryhdissään - huovutettu hattuhan pysyy ilman mitään kommervenkkejä siinä muodossa kun sen märkänä muotoilee, mutta ommeltu askarteluhuopa käyttäytyy hiukan erilailla.

Lieriosan pyöreän muodon leikkelin reunoiltaan tuollaiseksi röpelöisemmäksi, kun mielestäni se näytti kivalta.

Olen tyytyväinen tähän lopputulokseen! Lakki pääsee mukaani ainakin yksiin halloweenjuhliin :) Siis sen lisäksi, että hengaan muutenkin kotona tämä päässä, koska miksikäs ei!





Mitäpä muuta... Vapaa-ajan elämässä menee ihan hyvin ja olen nauttinut värikkäästä syksystä täysin siemauksin! Olen kuvaillut, siivoillut sekä asuntoa että mieltäni sekä tehnyt kosolti käsitöitä tuon hatunkin lisäksi ♥ Energiaa on riittänyt myös liikuntaan, avopuolisolle ja ystävien tapaamiseen. Keikoilla on saanut nyt loppuvuonna rampata tukka putkella, viimeisimpinä Insomnium, Finntroll ja Equilibrium ja edessä on vielä kymmenkunta keikkaa tälle vuodelle.

Työelämässä sen sijaan ei mene kovinkaan kummoisesti - draamaa siellä on riittänyt enemmän kuin laki sallii -_- Elämässä minua on muutoin lykästänyt, mutta työelämä tuntuu paikasta riippumatta olevan vuodesta toiseen sellaista katastrofia, että en tiedä itkisikö vai nauraisiko.. :D Onnekkaita olette te, jotka olette onnistuneet löytämään pitkäaikaisen ja toimivan työsuhteen itsellenne. Katsotaan, koittaako se päivä minulle ikänä tässä elämässä.

Yritettiin terapiassakin miettiä mulle unelmatyöpaikkaa, mutta ei minulla oikein ole sellaista - ei ole ikinä ollutkaan, olen lähinnä ajelehtinut työstä toiseen. Yritin listata paperille joitakin toiveita mahd.tulevalta työltäni, mutta aika lillukanvarsiksi ne jäivät ja olen edelleen lähtöruudussa. Siinä onkin sitten työsarkaa ja pohdittavaa ensi vuodelle.

Nostin taannoin loppusyksylle Kuolema -kortin. Katsotaan, minkälaisiin muutoksiin se viittaa.

Ahvenanmaa pyörällä

Ennen kuin keskiaikamarkkinoiden pöly oli ehtinyt millään lailla laskeutumaan, pakkasimme pyörät ja kampsut autoon, joka starttasi maanantaiaamuna kohti Kustavia. Viikko saaristossa edessä äijänturjakkeen kanssa pyörällä edeten, jeeee never stop the madness, lomalla ei levätä!

Mietiskelin tuossa ääneen, että olinpahan ekaa kertaa Ahvenanmaalla, mutta sitten kuulolla ollut äitini kävi hieromassa naamaani kuvia, jossa poseeraan joskus 3-vuotiaana Bomarsundissa jne. No, ei voi muistaa!

Maanantai

Jätettiin auto Meriasemalle valvonnan alaisuuteen viikoksi, kasattiin fillarit, pakattiin pyörälaukut ja lähdettiin sotkemaan kohti Vartsalaa, josta menimme lossilla Vuosnaisiin ensimmäiseksi yöksi. Tänään tuli pyöräiltyä vain 10km. Se virhe tehtiin heti alussa, että unohdettiin pakata evästä mukaan ja saaren ainoat kioskit olivat jo kiinni, joten ilta meni hiukan nälässä. Kävin sentään keräämässä lehtiä metsästä, ja haudutimme niistä teetä :D Tutustuimme myös virolaiseen pyöräilijä-pariskuntaan, johon törmäsimme viikon aikana milloin missäkin.

Oltiin varattu joka etapille sisämajoitus, kun ei säästä tiedetty ja teltta olisi myös tuonut pyörille turhaa lisäpainoa. Olen toki myös vanha ja nukun teltassa huonosti, niin kaikille parempi näin.

Tiistai

Käytiin kahviossa syömässä kunnon aamupala, ja lähdettiin lautalla kohti Åvaa. Siitä jatkettiin Brändön kautta Torsholmaan. Matkalla oli tosi sympaattisia saaristokyliä joita ihailin minkä pyörän selästä kerkisin, ja pysähdyttiin kahvittelemaankin johonkin pieneen puutalokahvilaan.

Torsholmasta lähti lautta eteenpäin, lauttamatka kesti 2,5 tuntia. Ehdin saamaan jonkinmoisen pahoinvointitilan päälleni - liekö edellisillan aliravitsemus, auringonpaahde, merenkäynti vai mikä, mutta meni se onneksi ohi melko pian rantauduttuamme.

Poljettiin seuraavaan tukikohtaamme Bomarsundiin. Leirintäalue oli aika askeettinen, ja lämmin vesikin maksoi suihkukopissa euron / 4min :') Lisäksi kaupat olivat menneet täälläkin kiinni ennen lautan saapumista, joten pärjäiltiin urheilujuomilla ja energiapatukoilla mökkerössämme.

Lähdettiin vielä seikkailemaan pariksi tunniksi pitkille linnoitusraunioille ja Paholaisenvuorelle, josta oli pirun komeat näkymät ♥ Varmaan parasta koko reissun aikana oli muutenkin se, ettei juuri missään ollut ketään! Kaikki vastaantulijat (joita oli parin päivän aikana ehkä 3kpl) tervehtivät iloisesti, mikä oli outoa mutta kivaa.

Keskiviikko 

Löydettiin lähistöltä kahvila josta sai aamupalaa, jonka jälkeen poljettiin 8km kohti Kastelholmaa. 

Kastelholma oli ehdottomasti suosikkipaikkani koko reissulta - linnankin takia juu, mutta sinne oli myös rakennettu talonpoikaiskylä autenttisista rakennuksista, jotka oli kerätty eri puolilta Ahvenanmaata ja kunnosteltu. Se oli kovin sympaattinen, ja juoksentelin pitkin kylää tukka putkella hengittäen vanhaa patinaa ♥

Vanha sauna

Kastelholman linna oli pieni mutta viihtyisä, ja siellä oli myös elävöittäjiä. Saimme myös pari ilmaista tietoiskupläjäystä linnasta, kun koululaisten opastettu ryhmä kulki linnassa samaan aikaan. Kaikki meinasi vaan olla niin pirun korkealla, että en uskaltanut kiivetä mihinkään kuten esim. linnan muurille...
Päästiin samalla lipulla myös vankilamuseoon, joka oli semitylsä.

Syötiin kuriositeettina Ahvenanmaalaiset pannukakut. Maistui aika lailla joululle - johtunee riisistä, luumusta ja kanelista. Hyvää se silti oli! Ostin myös postikortin mummolle, ja virkailija pakotti minut lähettämään kortin heti, koska täällä siihen tulisi Kastelholman oma upea postileima, jota ei saa mistään muualta!!1 Selvä, lähetin kortin. Ostin myös lasihelmiä tulevaan viikinkikoruuni.

Kastelholmasta poljettiin turisteilemaan Stallhagenin panimolle, jossa käytiin juomassa oluset viihtyisällä puuterassilla ja ostettiin myymälästä pari juomaakin mukaan. Sieltä jatkettiin kohti Maarianhaminaa. Tässä vaiheessa voimat olivat jo melko vähissä johtuen jo ihan vastatuulesta, joten kaksi seuraavaa yötä pienessä hotellissa tulivat enemmän kuin tarpeeseen.

Ehdittiin perille juuri ennen sadetta.

Torstai

Päivä Maarianhaminassa. Otettiin ensimmäiseksi kohteeksi Merimuseo, ja sen vieressä poseeraava Pommern -alus. Koululaisryhmä pyöri täälläkin :D Käveltiin kaupungilla ympäriinsä ja juotiin kahvit Svarta Katten -nimisessä kartanokahvilassa, joka oli todella viihtyisä ja ruuat mahtavia. En ollut ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissani, mikä näkyi päivän mittaan väsähtämisinä, mutta jaksoin verrattain hyvin kaikki "pakolliset" turistikohteet ja tykkäsin etenkin merimuseosta. Mainittakoot, että vajaampi jaksamiseni ei niinkään johtunut paskasta kunnosta, vaan muista tekijöistä.

Maarianhamina oli lopulta vähiten mieleeni kaikista reissun paikoista. Helposti nähty päivässä ^^

Pakko vielä mainita, että palvelua sai kyllä koko Ahvenanmaalla useammassa paikassa suomeksi ihan asiakaspalvelijoiden toimesta, kun suomalaisuutemme kävi ilmi. Yritimme tästä huolimatta aina asioida ruotsiksi, kun se oli mahdollista. Suomalaisten ei siis ainakaan meidän näkökulmastamme tarvitse tänä päivänä pelätä kummoistakaan syrjintää Ahvenanmaalle mennessään :p

Perjantai

Jätettiin Maarianhamina, poljettiin 29km ja mentiin täksi päiväksi pyörimään Kökarin saareen. Siellä saatiin myrsky seuraksemme, mutta se sopi kuin nakutettu pienen saaren tunnelmaan varsinkin, kun missään ei taaskaan ollut ristin sielua - saari oli söpösti karmiva. Vierailtiin hautuumaalla, keskiaikaisilla luostarin jäänteillä ja vaellettiin myös pronssikautiselle asutuspaikalle metsiä ja kallioita pitkin. 

Pronssikautinen kylä ♥

Tällaisia kivirakennelmia oli joka paikassa

Syötiin paikallisessa random hotellissa hyvät sapuskat ja asioitiin taas huonolla ruotsilla, mutta tarjoilija olikin suomalainen, höhö. 

Kökarista lähti illaksi lautta Korppooseen, jossa odotti matkan viimeinen yösija. Kokeiltiin paikallista maatalomajoitusta ja nukuttiin aitassa, joka oli tosi kiva. Käytiin vielä grillaamassa katoksessa ja mentiin ajoissa nukkumaan.

Aittamajoitus. Näitä kesä-maatilamajoituksia on vähän joka paikassa ja tulee hyvinkin edulliseksi :)

Lauantai

Paluupäivä! Armotonta polkemista! 43km ja 6 lauttaa/lossia! Viimeisillä etapeilla oli nyt muitakin pyöräilijöitä polkemassa Rengastietä samaan suuntaan. Lauttahyppely oli yllättävän hauskaa ja sää suosi myös tänään - koko viikon matka Kökaria lukuun ottamatta oli pelkkää aurinkoa, mikä oli melkoinen mäihä. Kuultiín myöhemmin, että Helsingissä tulvii. o_o

Viimeinen spurtti lautalta autolle oli melkoista ylä -ja alamäkeä, mutta selätettiin ne kunnialla ja päästiin autolle. 

Mittari näytti koko matkalle 195km pituutta.

Kaiken kaikkiaan onnistunut matka ♥ Oli melkoinen aktiiviloma, mutta sellaisesta minä tykkään. En jaksa kärventää ruhoani missään rannalla, vaan haluan nähdä mahdollisimman paljon paikkoja :) Onneksi tuo avopuoliso on samanlainen, joten eiköhän tällaisia intiaanireissuja tule jatkossakin tehtyä.