tiistai 9. kesäkuuta 2020

Nukkisprojektia + muita kuulumisia

Menojen puutteessa tämä miniatyyrilinna on ottanut hieman tuulta alleen, ja ajattelin ottaa muutaman päivityskuvan :)



Katto on viimeistelyä vaille valmis, nuo nurkat tarvitsevat vielä täytepaloja.

                    


Tapetointi meinasi ensin räjäyttää aivonystyrät, kun en saanut niitä liimattua kauniisti, mutta onneksi törmäsin vinkkiin, jossa kehotettiin tapetoimaan sprayliimalla. Vaikka se sotkee melko lailla ja koko tekele piti viedä ulos sprayliimauksen ajaksi, lopputulos on täydellisen tasainen.

Tuo tulevan juhlasalin ruutulattia on ihan paras! Narrit ja pukutyypit suorastaan tanssivat silmämunieni edessä jo nyt  ♥__♥

Tein tästä linnasta epähuomiossa niin hankalan kokoisen, etteivät mitkään huonekalut oikein tahdo sopia huoneisiin, mutta tämä "lasten sänky" sopi makkariin ihan kivasti, kuten myös sohvakalusto kirjastoon.

En uskalla edes laskea, paljonko tähän on uponnut rahaa kun nuo kattotiiletkin maksoivat ihan perkeleesti per pussi, mutta (monet) harrastuksethan toisaalta maksavat :D


Mieliala on laahannut aika lattiatasossa viime aikoina. No ok, tässä on ollut työnhakua, asuntokauppahässäkkää, ylimääräisten tavaroiden myymistä ja kämpän tulevan remontin loputonta miettimistä duunin lisäksi, että sinänsä koitan ymmärtää itseäni, että hiukan stressaa.
Silti möröt meinaavat taas nostaa päätään.
Voi olla, että tämä maailmantilanne on laittanut monet muutkin pohtimaan asioita ja itseään vähän liiankin kanssa. Uskon kuitenkin, että tämä prosessi lopulta puhdistaa aivokoppaa, kun pääsee kunnolla hyväksymään myös mustat/epätäydelliset puolensa, ja yritänkin ottaa nämä ajatukset varjotyökentelyn kannalta. 


Mietin myös, miksi kivoista asioista nipistää aina ensimmäisenä. Hommasin nuo tulipoitkin unelmieni toteuttamiseen, mutta se on aina se viimeinen asia mielessä, ja jousikin makaa toimettomana eteisessä. Aivot tarvitsisivat sitä tunnetta, että kokisin kehittyväni edes jossain, mutta tuntuu taas ettei ole energiaa tai osaamista mihinkään. Paitsi tuohon nukketalon näpräämiseen, se vie ajatukset hetkeksi muualle.

Tiedän kyllä myös, että mulla on myös vähän liikaa näitä harrastuksia eikä kenenkään energia voi mitenkään riittää niiden kaikkien toteuttamiseen... Tästä aasinsiltana näitä vaatimuksia itseään kohtaan pitäisi muutenkin vähän höllentää ja olla tyytyväinen siihen, että ympärillä on vakaita ja tasapainoisia ihmissuhteita ja että olemme kaikki terveitä ♥

10 kommenttia:

  1. Suuret elämänmuutokset tuo yleensä stressin, vaikka ne olisi hyviä muutoksia, se on luonnollista. Hyvin olet oivaltanut sen hölläämisen ajatuksen. Tuossa talven ajalta on tämmöiset fiilikset itselläkin vielä hyvin tuoreessa muistissa. Mä annoin itselleni vaan luvan olla. Kaikki mikä ei vaan huvittanut sai odottaa,ja pikkuhiljaa sieltä taas noustiin 🤗 Poit ja jousi odottaa siellä sun inspiraatiota kyllä. 🧡 Sun tulipoivideot ovat olleet maagista katsottavaa.🌿

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Tuo lepääminen ja oleminen on kyllä akilleen kantapää itsellenikin, vaikka tutkitustikin aivot tarvitsevat nimenomaan sitä joutenoloa säännöllisesti. Ei ihmistä ole luotu käymään jatkuvasti täysillä. Ehkä täältäkin pikkuhiljaa noustaan :)

      Poista
  2. Näyttää ihanalta nukkekodilta! <3 Siitä tulee varmasti upea. Ja tosiaan, päivä kerrallaan. Sulla on paljon haasteita elämässä tällä hetkellä, joten armollisuus itselleen on hyvin tärkeää. :) Hurjasti tsemiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Haasteita kyllä on riittänyt, mutta onneksi tunnelin päässä on vihdoin valoa kun sain vihdoinkin uuden työn :D Kiitos tsempeistä!

      Poista
  3. Tuosta nukketalosta tulee niin mieletön, etenkin kirjasto sohvakalustoineen puhuttelee sieluani ♥_♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, tästä tulee kyllä kivempi kun edes itse odotin tai visioin :D ♥

      Poista
  4. Pysähtymisen jalo taito on haastava omalla kohdalla, vaikka siitä tuleekin puhuttua paljon. Mutta tekee välillä hyvää pysähtyä ja vain olla - miullekin tuli tuossa mökillä käydessä sellainen ahaa- hetki, kun siellä ei toiminut netti eikä puhelimessa ollut kenttiäkään. Uitiin, saunottiin, pelattiin lautapelejä, tehtiin ruokaa ja tutkittiin ympäristöä. Aika meni ihan älyttömän nopeasti ja tuntui illalla lähtiessä, että kuin olisi akut latautuneet ihan eri tavalla. Siis miksipä ei, pitää jatkossakin hyödyntää mökkeilyä silloin kun tuntee olonsa kuormittuneeksi ja kun tuntuu hankalalta irrottautua somesta sekä töistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se pysähtyminen on kyllä vaikeutunut entisestään, kun on kaikenmaailman viihdykettä ja mobiililaitetta joka sormelle, ja keskusteluja käynnissä joka suuntaan. Pitäisi tehdä joka päivä erikseen se päätös, että nyt olen hetken aikaa ilman älylaitetta, tai vaikka yksi päivä viikossa. Sen huomaa itsekin, miten paljon se vaikuttaa. Kuulostaa ihanalta tuo nettilakko ♥ Se tuntuu olevan helpompaa juuri silloin, kun on jotenkin arjesta irti tai jos se tapahtuu olosuhteiden pakosta :D

      Poista