Nukkisprojektia + muita kuulumisia

Menojen puutteessa tämä miniatyyrilinna on ottanut hieman tuulta alleen, ja ajattelin ottaa muutaman päivityskuvan :)

Katto on viimeistelyä vaille valmis, nuo nurkat tarvitsevat vielä täytepaloja.

                    

Tapetointi meinasi ensin räjäyttää aivonystyrät, kun en saanut niitä liimattua kauniisti, mutta onneksi törmäsin vinkkiin, jossa kehotettiin tapetoimaan sprayliimalla. Vaikka se sotkee melko lailla ja koko tekele piti viedä ulos sprayliimauksen ajaksi, lopputulos on täydellisen tasainen.

Tuo tulevan juhlasalin ruutulattia on ihan paras! Narrit ja pukutyypit suorastaan tanssivat silmämunieni edessä jo nyt  ♥__♥

Tein tästä linnasta epähuomiossa niin hankalan kokoisen, etteivät mitkään huonekalut oikein tahdo sopia huoneisiin, mutta tämä "lasten sänky" sopi makkariin ihan kivasti, kuten myös sohvakalusto kirjastoon.

En uskalla edes laskea, paljonko tähän on uponnut rahaa kun nuo kattotiiletkin maksoivat ihan perkeleesti per pussi, mutta (monet) harrastuksethan toisaalta maksavat :D

Mieliala on laahannut aika lattiatasossa viime aikoina. No ok, tässä on ollut työnhakua, asuntokauppahässäkkää, ylimääräisten tavaroiden myymistä ja kämpän tulevan remontin loputonta miettimistä duunin lisäksi, että sinänsä koitan ymmärtää itseäni, että hiukan stressaa.

Silti möröt meinaavat taas nostaa päätään.

Voi olla, että tämä maailmantilanne on laittanut monet muutkin pohtimaan asioita ja itseään vähän liiankin kanssa. Uskon kuitenkin, että tämä prosessi lopulta puhdistaa aivokoppaa, kun pääsee kunnolla hyväksymään myös mustat/epätäydelliset puolensa, ja yritänkin ottaa nämä ajatukset varjotyökentelyn kannalta. 

Mietin myös, miksi kivoista asioista nipistää aina ensimmäisenä. Hommasin nuo tulipoitkin unelmieni toteuttamiseen, mutta se on aina se viimeinen asia mielessä, ja jousikin makaa toimettomana eteisessä. Aivot tarvitsisivat sitä tunnetta, että kokisin kehittyväni edes jossain, mutta tuntuu taas ettei ole energiaa tai osaamista mihinkään. Paitsi tuohon nukketalon näpräämiseen, se vie ajatukset hetkeksi muualle.

Tiedän kyllä myös, että mulla on myös vähän liikaa näitä harrastuksia eikä kenenkään energia voi mitenkään riittää niiden kaikkien toteuttamiseen... Tästä aasinsiltana näitä vaatimuksia itseään kohtaan pitäisi muutenkin vähän höllentää ja olla tyytyväinen siihen, että ympärillä on vakaita ja tasapainoisia ihmissuhteita ja että olemme kaikki terveitä ♥