Syystunnelmointi-jämät

Erinäisten tapahtumien johdosta vapaa-aikaa on ollut paljon, ja olen käyttänyt tilaisuuden hyödyksi ja valokuvaillut sydämeni kyllyydestä ♥ Eipä tässä nyt mitään tapahtumiakaan ole, ja loputkin keikat peruttiin tai siirrettiin, joten tällaiseen harrastustoimintaan jää ainakin rutkasti aikaa. Luovuus on ollut aika kortilla nyt viimeiset öö, ainakin kolme vuotta enemmän ja vähemmän, joten tämä käytettävissä oleva aika on kyllä luksusta.

Keikkoja on kyllä niin perkeleellinen ikävä, että varmaan alan huutonauruitkemään onnesta, kun saan seuraavan kerran vihdoin parkkeerattua itseni jonkun lavan eteen...

Mutta juu, tämä postaus sisältää siis lähinnä omia syksyn lempparikuvia, jotka eivät ehtineet edellisiin postauksiin. 

Tämän vuoden "Jaska". Olen aika tyytyväinen kaiverrustyöhöni, vaikka Jaska ei ilmankosteustekijöistä johtuen säilynyt paria päivää kauempaa. 

Olen myös alkanut ostamaan kukkia entistä useammin kotiin, tuleepahan tuettua paikallista kukkakauppiasta.

Käytiin rannassa leikkimässä tulella ♥ Tulen kanssa työskentely on todella terapeuttista, turvallisuustekijät toki huomioon ottaen.

Ulkoilutin itse tehtyä viittaa sekä öljylamppuani ♥ Olen ihan rakastunut tuohon lamppuun, sillä saa mystistä tunnelmaa kuviin ja kotiin. Mikäli ei onnistu levittämään öljyä joka paikkaan, kuten tuon kuvausreissun aikana ehkä saattoi käydä...

Usvaisia aamuja ja iltoja on nyt ollut normaalia enemmän, ja on mahtavaa että kerrankin on ollut aikaa lähteä kameran kanssa seikkailemaan sumuun ♥

Kummituisia!

Tupa

Hellurei, 

koska en ole jaksanut kääntää postauksia enää vuosikausiin, vaihdoin blogin "Craftsmaiden's cabinet" -nimihirviön kotimaisempaan! Jos tässä nyt pysyttelisi sitten, itse ainakin pidän nimestä kovasti. Uudistumisen tarve jotenkin iskee aina syksyisin, ulottuen vaihtelevasti elämän eri osa-alueisiin. 

Syyskuvaus ovat aina kivaa ja inspiroivaa. Sain tuollasen ihanan lasipallon (lensball), jota olen ulkoiluttanut ja kuvaillut polvet ruvella :p

Tein pitkään muhineen Korpinkynsi -neuleen tuunauksen pois päiväjärjestyksestä. Täytyisi tehdä vielä sininen (villa)hame kokonaisuuden kaveriksi. Kuvia päällä koko asusta tuleepi sitten, kun sopiva hame löytyy tai on varaa ostaa kangasta.

Ajanmukainen kuva :D 

Näitä kuonokoppia on myös tullut ommeltua kotiväen tarpeisiin, tuleepahan käytettyä jämäpuuvillat ja pellavat kaapista. Näissä on niin iso homma, että en kyllä jaksaisi alkaa näitä eteenpäin myymään, tosin vanhemmille ajattelin ehkä ommella parit.

Kanteleensoiton lisäksi olen elvytellyt toistakin lapsuuden ajan harrastusta; ristipistoa :'D Sen ajan tekeleet olivat aika... persoonallisia ja jakelin niitä tuolloin vanhemmille ja isovanhemmille lahjoiksi. Sinänsä vähän hankala harrastus jatkettavaksi, kun nämä eivät ole käyttöesineitä neulosten tapaan. Tuskin ripustan näitä seinälle enkä usko, että pukinkonttiinkaan näitä kannattaa survoa. Saati laatikon pohjalle. 

Iloa iltoihin tuo myös Disney+, ah mikä palvelu tällaiselle nostalgikolle ♥♥ Minua eivät niinkään tähän houkuttaneet nämä uudet Mandalorianit tms (vaikka varmasti sitäkin sarjaa vilkaisen), vaan nimenomaan nämä vanhat klassikot. Toivottavasti vanhemmat näyttävät näitä hienouksia myös lapsilleen tänä päivänä :)

Miten sinä piristät itseäsi tänä kohtalon vuoden syksynä?

Linnoittautumisia

Vuosi menee taas koko ajan jännempään suuntaan sekä maailmalla että elämässä, mutta onneksi on linnoja. 

Raaseporin linnalla vierailtiin miekkosen kanssa alkukesästä (ennen kuin siitä tuli coolia x) Suosittelen lämpimästi linnalla käymistä - alue on todella viihtyisä ja linnake hyväkuntoinen.

On siellä kuulemma jokunen musiikkivideokin kuvattu.

Mun lemppariasia linnan historiassa on, että se hylättiin 1500-luvulla kun olutkellari romahti. Kaikki on pilalla!!

Löysin keinun ja lampoi ♥

♦♦♦

Hämeen keskiaikamarkkinat oli yksi niitä harvoja tapahtumia, jotka tänä kesänä pidettiin ja olen siitä kovin onnellinen! Mietin kyllä pitkään lähdenkö elävöittämään, mutta koska leirissämme oli melko pieni määrä ihmisiä, lotrattiin desiä joka välissä ja pääsy ulkopuolisilta vierailta telttaamme ja katokseemme oli jotakuinkin suljettu, uskalsin lähteä. 

Viime vuonna olin siis ensimmäistä kertaa leireilemässä tuolla, ja kokemus oli haaveitteni täyttymys ♥ Tänä vuonnakaan ei tarvinnut pettyä :) Tunnelma varsinkin iltaisin ja öisin leireissä on ihan sanoinkuvaamaton - musiikki soi, valot ja tulet loimottavat pimeässä, leirit kokoontuvat yhteen ja tarinat vaihtavat kuulijaa.

Perjantain mentyä "hieman" pitkäksi meni lauantai-ilta tosin omalta osaltani vähän harakoille, mutta mitäpä pienistä. Jaksettiin olosuhteisiin nähden peeloilla ja edustaa ihan hyvin kokonaiset 3 päivää.

Ei auta kun toivoa, että ensi kesänä pystytään elämään normaalioloissa tapahtumien suhteen. 

Väriä

Kaikelta keskiaikarytkyjen käsin ompelemiselta tuli yhtäkkiä hinku surrutella kasaan jotain nopeampaa arkivaatetta. Plus tajusin ettei kaapissani ole kuin yksi musta käyttömekko, ja halusin myöskin väriä elämään, koska väreistä on yhtäkkiä tullut minulle jotenkin supertärkeitä. Älkää ymmärtäkö väärin, musta on aina suuri rakkauteni ja tulee hyvin pitkälti hallitsemaan vaatekaappiani jatkossakin, mutta myös väriläiskille on välillä akuuttia tarvetta.

Käytin hiukan enemmän aikaa leveämpihelmaisen neulemekon kaavan tekemiseen, ja sainkin sen toimimaan oikein hyvin. Kuosittelin vielä aivot helteestä höyryten sekä lyhyen että pitkän hihan kaavan tähän.

Täydellistä vihreää väriä ei löytynyt mistään, joten se oli tehtävä itse. Tämä puuvillatrikoo oli alunperin sellainen vaalea oliivi, mutta värjäsin kankaan pesukonevärillä ja lopputulos on juuri sellainen sammalenvihreä kuin halusinkin. En tiedä miksi tein tähän 3/4 hihat, mutta ne vain tuntuivat sopivan tähän parhaiten.

Kuvissa on paska valaistus, koska vakio-kuvauspisteeni on keittiörempan peitossa. Teen varmaan kodin rempasta oman postauksen, jos vaikka jotakuta sattuupi kiinnostamaan.

Ja tässä toinen ompelus. Pitäähän sitä keski-ikäistyvällä akalla kukkamekko olla? :'p Tämän viskoositrikoon printti ja värimaailma viehättivät silmääni, ja tämä materiaali tuntuu todella ihanalta päällä.

Uutta leimaakin kerkisin ottamaan ♥

Btw, sain vihdoin uuden työn, joka nyt itsessään ei ole juuri edellistä kummempi, mutta mulla on vain 1,5km työmatka :'D Plus toki se, että se on päivätyö ja olen saanut huippuja kavereita tästä uudesta paikasta, mikä on mahtavaa, varsinkin kun yleensä en kaverustu kovin helposti. Ei silti kannata onnitella - levottomuuteni korostuu äärimmilleen nimenomaan työelämässä, joten kyllä tuokin on vain välietappi miettiessä, mitä oikeasti haluan elämässä tehdä.

Voisin piakkoin tehdä myös oman postauksen kesäkuun ja miniloman edesottamuksista.

Nukkisprojektia + muita kuulumisia

Menojen puutteessa tämä miniatyyrilinna on ottanut hieman tuulta alleen, ja ajattelin ottaa muutaman päivityskuvan :)

Katto on viimeistelyä vaille valmis, nuo nurkat tarvitsevat vielä täytepaloja.

                    

Tapetointi meinasi ensin räjäyttää aivonystyrät, kun en saanut niitä liimattua kauniisti, mutta onneksi törmäsin vinkkiin, jossa kehotettiin tapetoimaan sprayliimalla. Vaikka se sotkee melko lailla ja koko tekele piti viedä ulos sprayliimauksen ajaksi, lopputulos on täydellisen tasainen.

Tuo tulevan juhlasalin ruutulattia on ihan paras! Narrit ja pukutyypit suorastaan tanssivat silmämunieni edessä jo nyt  ♥__♥

Tein tästä linnasta epähuomiossa niin hankalan kokoisen, etteivät mitkään huonekalut oikein tahdo sopia huoneisiin, mutta tämä "lasten sänky" sopi makkariin ihan kivasti, kuten myös sohvakalusto kirjastoon.

En uskalla edes laskea, paljonko tähän on uponnut rahaa kun nuo kattotiiletkin maksoivat ihan perkeleesti per pussi, mutta (monet) harrastuksethan toisaalta maksavat :D

Mieliala on laahannut aika lattiatasossa viime aikoina. No ok, tässä on ollut työnhakua, asuntokauppahässäkkää, ylimääräisten tavaroiden myymistä ja kämpän tulevan remontin loputonta miettimistä duunin lisäksi, että sinänsä koitan ymmärtää itseäni, että hiukan stressaa.

Silti möröt meinaavat taas nostaa päätään.

Voi olla, että tämä maailmantilanne on laittanut monet muutkin pohtimaan asioita ja itseään vähän liiankin kanssa. Uskon kuitenkin, että tämä prosessi lopulta puhdistaa aivokoppaa, kun pääsee kunnolla hyväksymään myös mustat/epätäydelliset puolensa, ja yritänkin ottaa nämä ajatukset varjotyökentelyn kannalta. 

Mietin myös, miksi kivoista asioista nipistää aina ensimmäisenä. Hommasin nuo tulipoitkin unelmieni toteuttamiseen, mutta se on aina se viimeinen asia mielessä, ja jousikin makaa toimettomana eteisessä. Aivot tarvitsisivat sitä tunnetta, että kokisin kehittyväni edes jossain, mutta tuntuu taas ettei ole energiaa tai osaamista mihinkään. Paitsi tuohon nukketalon näpräämiseen, se vie ajatukset hetkeksi muualle.

Tiedän kyllä myös, että mulla on myös vähän liikaa näitä harrastuksia eikä kenenkään energia voi mitenkään riittää niiden kaikkien toteuttamiseen... Tästä aasinsiltana näitä vaatimuksia itseään kohtaan pitäisi muutenkin vähän höllentää ja olla tyytyväinen siihen, että ympärillä on vakaita ja tasapainoisia ihmissuhteita ja että olemme kaikki terveitä ♥