Spookshow Baby

Kekrien ja halloweenien juhlinta meni vähän reisille, koska oli niin kiire kaiken muun mahdollisen kanssa. Olin mm. varsinaiseksi juhlapäiväksi lupautunut eräälle yölliselle varastotyökeikalle, jossa saatiin rahaa eläinyhdistykselle, joten kaikki sen illan juhlat skippaantuivat osaltani. Sentään kyseisen varaston työntekijät olivat pukeutuneet ja osittain koristelleetkin varaston halloween-teemaisesti, ja kyseinen työ-yö kului Batteryn ja surkean huumorin siivittämänä.

Isoin fail taisi olla, etten ehtinyt edes lempitapahtumaani valokarnevaaleille! Jatkossa täytyy järkätä ohjelma vähän fiksummin ja ennakoida.

Saimme myös erään helvetin pitkän ja helvetin raskaan prosessin vihdoin päätökseensä, ja nyt vasta alkaa kunnon toipuminen vuosien piinasta. Energiatasot ovat olleet kovin matalat, kun olen ollut viimeisen kuukauden niin kertakaikkisen paskana kaikesta aiheeseen liittyvästä painolastista. Mutta juuri nyt olen toki hyvin kiitollinen siitä, että monikin asia kääntyi tänä vuonna lopulta parhain päin omassa elämässä ♥

Vaikka ei juhlimaan tai naamiaisiin päässyt, niin matalamman profiilin tunnelmointi sentään onnistui. Tässä muutamia omia tunnelmakuvia ja koristeluja lokakuulta. 

Otin noita lyhtykuvia alunperin tekoälypostauksen "kaveriksi", mutta en sitten jaksanut erikseen postata niitä rinnakkain. Kuvat ovat kyllä mieleeni!

Nämä kurpitsapohjat taisin ostaa jo toissa vuonna, mutta nyt vasta sain inspistä tehdä niille jotakin. Päädyin maalaamisen jälkeen vetämään niille överiglitterit niskaan! 

Leipaisin parille kaverille myös hatusta halloweenkakun, jossa päämakuina olivat appelsiini ja suklaa.

Kerkisin onneksi tänä(kin) vuonna osallistumaan Secret Pumpkin -lahjarinkiprojektiin. Kaikki osallistujat taisivat tänä vuonna saada paketin niiltä henkilöiltä, joille viime vuonna oli lähettänyt paketin? :D Oma pakettini oli lähtöisin Rovaniemeltä asti (kiitos TiiaVee!!♥), ja se sisälsi karamelleja, kynttilän, löylyveteen laitettavan yrttipussin, teetä, saippuan ja makusiirappia:) Kaikki nämä tulivat erittäin tarpeeseen ja lämmittivät mieltä.

Oman pakettini lähetin Marulle, tuosta hänen postauksestaan selviää, mitä siellä oli!

Lähimmäksi varsinaista juhlintaa päästiin loppukuusta, kun kauan odotettu Heilung saapui stadiin. Kokemus oli mieletön, ei sitä oikein voi kuvailla. Ehdottomasti vaikuttavimpia live-elämyksiä, missä olen ollut todistamassa ♥ 

Onko teillä mitään kivuuksia vielä loppuvuodelle tiedossa?

Halloween-tunnelmaa tekoälytaiteella

 Hei ja oivallista lokakuuta!

Tekoäly ja tekoälytaide eivät juurikaan ole aiheuttaneet allekirjoittaneessa sen kummempaa mielenliikehdintää, ja jälkimmäisestä tuli ensi kuulemalta ja näkemältä jopa hiukan ”tämä koko konsepti kuulostaa turhuuden huipulta” -vibat. Varsinkin, kun ensivaikutelmani aiheen tiimoilta olivat nämä kauhistuttavat tekoäly-kuvatulkinnat rock-muusikoista.

Kuitenkin myöhemmin nähdessäni Instagramissa ihmisten (tai no… ihmisten ja ihmisten) erilaisia fantasia-aiheisia AI-tuotoksia homma alkoi oikeastikin kiinnostamaan, ja otin eräänä sateisena iltapäivänä Dall-E 2 -sovelluksen kokeiluun. Jäin saman tien tähän siis aivan koukkuun, olen jo käyttänyt kaikki ilmaiskreditit kaikilla sähköpostiosoitteillani ja istunut tuntikaupalla koneella niska kyttyrällä, kun koko ajan puskisi uusia ideoita :D

Ajattelin ilahduttaa teitä näin alkavan lokakuun kunniaksi muutamilla tekoälytaideohjelmalla luomillani Halloween-teemakuvilla! Kaikki tämän postauksen kuvat ovat siis ihmisavusteisen keinoälyn tuotosta.

OpenAI:n Dall-E 2-sovelluksen ja AI-artin ideahan on siis yksinkertaisuudessaan se, että sanelet tekstimuodossa jonkinlaiset speksit haluamallesi kuvalle, jonka jälkeen se generoi niistä yksilöllisen, ennalta-arvaamattoman näköisen kuvatuotoksen (Dall-E-ohjelma tekee samasta aiheesta neljä eri tulkintaa kerralla, ja ilmaiseksi saa generoida muistaakseni 50 kertaa). Kahta samanlaista kuvaa ei käsittääkseni voi luoda, vaan jokainen keinoälykuva on omanlaisensa, vaikka eri käyttäjät antaisivat kuvalle täysin samat kriteerit. Osa generoiduista kuvista saattaa jäljitellä enemmän valokuvia, osa digitaalista taidetta ja osa maalaustaidetta jne, näihinkin voi yrittää antaa tarkempia kriteereitä.

Haaste, johon itsekin törmäsin heti kättelyssä, onkin mahdollisimman selkeiden ja tarkkojen speksien antaminen. Mitä enemmän ehtoja annat kuvalle, sitä enemmän yksityiskohtia siihen saat – jos siis osaat määritellä melko tarkkaan, mitä haluat :’) 

Esimerkiksi näissä valkoisissa kurpitsakuvissa antamani ehto oli ”White vintage pumpkin in magic garden, decorative lanterns with candles, vintage halloween decorations, gothic mansion in background in moody surroundings”. Pidensin koko ajan lauseitani homman edetessä, ja appi tuntui oikein hyvin pysyvän mukana ajatuksenjuoksussani. 

Näin ensikäyttäjän näkökulmasta jokainen valmis kuva oli yllätys, ja olin suurimpaan osaan jopa oikein tyytyväinen ja positiivisesti yllättynyt. Mietin, onko tätä soveliasta edes sanoa ääneen, mutta olen vallan ihastunut tuohon ohjelman hiukan suttuiseen ja paikoin häiriintyneeseen jälkeen, joka sopii mielestäni tällaisiin fantasiakuviin paremmin kuin hyvin. Nämä teokset sisältävät sellaisia rakenteita ja yksityikohtia, joita ihmismieli ei välttämättä edes keksisi suunnitella tai toteuttaa ainakaan ilman jotain psykedeelejä tms :D Omaan silmääni AI-artin heikkous voikin olla sen vahvuus erityisesti tämänkaltaisessa synkemmässä taiteessa; vaikka montaakin kuvaa voisi äkkiseltään katsomalla luulla valokuvaksi, niin yleensä jotain kyseisessä kuvassa on pielessä, ja joudut tuijottamaan sitä hetkisen selvittääksesi aivoillesi, mikä. Musta oli mahtavaa, että nämä eivät ole ns. täydellisiä ja sitä myöten tylsiä.

Katsokaa nyt tätäkin, en edes muista mitä kriteereitä yritin antaa tälle kuvalle, mutta lopputulos on omaan silmääni ihan mahtava, vaikka tässä ei ole mitään tolkkua :D

Tämän epätäydellisyyden myötä tosin jotkut kuvat ovat aika ns. käyttökelvottomia, ja itse huomasin, etten oikein saa millään kriteereillä ohjeistettua elävää olentoa järkevän näköiseksi tuotokseksi. Esim. kissat näyttävät ihan derpiltä. Tämäkin oli kyllä hauska kokeilu ja lolleroitiin näille miehen kanssa. 

Sir are u ok? xD

Toisaalta vahingossa voi myös syntyä jotain hauskaa, mitä ei olisi tullut ajatelleeksi. Tässä seuraavassa kuvassa en muistanut käskeä ukkosta ja sadetta kirjaston ulkopuolelle, mutta onhan tässä tunnelmaa.

Tekoälytaide aiheena jakaa hiukan mielipiteitä. Onhan tämä sinällään aika härskiä, että kun ajattelee, miten paljon aikaa ja vaivaa menisi tällaisen digitaali -tai valokuvateoksen tekemiseen, niin sitten joku ohjelma tekee sulle samantapaisen kuvan parissa minuutissa käytännössä royalty -ja copyright-vapaana. 

Mietin myös, voiko näitä kutsua ”minun” töikseni? Mähän olen antanut vain ne kriteerit, mitä kuvassa pitää olla ja voin yrittää määritellä, minkälaisella tyylillä sen lopputuloksen haluan, mutta that’s it, generaattori tekee sen itse teoksen. Luovutta käytän ainoastaan kriteerejä speksatessa ja kirjoittaessa - vaikka varmasti kriteerit saisi myös arvottua esimerkiksi satunnaisesti tai jollain lailla teemoittain, jolloin ihmisälyä ei tarvittaisi tähän väliin juuri lainkaan.

Olenko aivan kauhea ihminen, jos haluaisin tehdä näistä tuotoksista sisustustauluja sen sijaan, että panostaisin joko omaan tai jonkun toisen taiteilijan tekemään työhön? Viekö tekoälytaide ihmisen duunit ja tappaa luovuuden? Mitä mieltä olet?

Tunsin melkein huonoa omaatuntoa siitä, minkälaiset kicksit näiden kuvien kanssa sain päivääni :D Musta on hauskaa, että nämä kuvat ovat uniikkeja ja kukaan muu ei voi generoida samanlaista - mikä toki pätee myös suuremmissa määrin elävän taiteilijan teoksiin...

Kuitenkaan, tätä kokemusta ei voi verrata esimerkiksi siihen, miten hyvä fiilis tulee onnistuneesta itse otetusta valokuvasta yhdistettynä kaikkeen siihen liittyvään vaivannäköön. Mun mielestäni nämä eivät ole niin suuressa moraalisessa ristiriidassa keskenään - tekoäly ei voi korvata luovan olennon tekemää taidetta, mutta kaikkia taiteen muotoja voidaan oppia hyödyntämään. Voisin itse kuvitella käyttäväni näitä tekoälykuvia blogissani kuvituskuvina silloin, jos sopivaa kuvaa ei löydy omasta kuvapankistani, vaikka en tulekaan käyttämään tätä pääasiallisena kuvituslähteenäni. Tällaisiin maisemiin kun en ihan arkielämässä pääse kameran kanssa ;(

 Summa summarum: musta on hauskaa käyttää mielikuvitusta, kokeilla absurdejakin ideayhdistelmiä ja katsoa, mihin tekoäly kykenee ja mihin ei. Näistä kuvistahan voi parhaimmillaan saada myös inspiraatiota omaan taiteiluun.

Toinen suosittu ohjelma aiheen tiimoilta on Midjourney, jota en ole ainakaan itse vielä kokeillut. En uskaltanut mennä etusivua pidemmälle, kun se vaikutti jotenkin niin hienolta ja vaikealta :P Tiedätkö joitain muita vastaavia ohjelmia?

Lue myös Enin pohdintaa aiheesta (hän ymmärtää näiden asioiden päälle myös hiukan eri tavalla, kun esim. minä :D)

Viikingit ovat täällä

No niin. Sain kuin sainkin kaikkien näiden vuosien jälkeen ensimmäiset osat viikkareista valmiiksi!! "Ensi vuonna sitten" sai nyt lentää romukoppaan, ja vedin pitkiä ompeluiltoja saadakseni kostyymin ensimmäiset osat valmiiksi, eli pellavainen alusmekko ja villainen päällimekko. Käätykorun olin askarrellut ennakkoon jo pari vuotta sitten.

Tilasin jo viime vuonna läjän budjettivillaa Puolasta, ja vaikka tämä nyt ei ihan ensiluokkaista villaa olekaan parin käyttökerran perusteella, toivon ja uskon näiden tekeleiden silti kestävän vuosikausia. Ihan joka vuosi näitä asuja ei mielellään ompele, varsinkaan kun tekee käsin alusta loppuun.
Kuvassa sneakpeek muistakin väreistä, jotka tulen historiaprojekteihini käyttämään :p

Jämäpaloista sai juuri ja juuri aikaiseksi myös hupun. Tämä malli oli todennäköisesti alunperin miesten huppu, mutta halusin silti tehdä itselleni tällaisen. Tämä malli ja koostumus on jotenkin niin veikeä.

Murretun oranssi, jytky villaviitta taas valmistui jo alkukeväästä keskiaikailuja ajatellen, mutta voi tätä myös viikkaritouhujen viileissä illoissa käytellä ♥ Tämä on aivan mahtava ja toivottu tekele kaikin puolin, enää ei tarvitse palella leirissä koko iltaa ja yötä ja tämä väri on mun ihan ehdoton lemppari tällä hetkellä mm. kaikessa!

Viitan edessä oleva sauma syntyi siitä, kun suorakulmion muotoinen kangas pyrittiin käyttämään kokonaan pyöreäreunaiseen viittaan - tällä tempulla saatiin maksimipituus hyödynnettyä, kun mulla ei ollut tätä kangasta kuin metrin verran.

Mugshot

Päähine on myös keskiaika-asuun alunperin tekemäni ns. birgittamyssy, mutta laitoin nyt näihin kuviin referensiksi, kun en ole keksinyt sopivampaakaan päähinettä. Viikkariajan naisten päähineistä en ole ehtinyt keräämään hirveästi dataa, eikä sellaista taida ihan hirveästi ollakaan. Jokin huivi olisi ehkä lähempänä totuutta ja sellainen onkin suunnitteilla.

Ja ihan koko asussa ihminen näyttää siis tällaiselta hobittimammalta xD

Tein niin paljon taustatukimusta kun vain ehdin. Historiallisissa asuissahan lähteet perustuvat kirjoitusten (mikäli sellaisia on) lisäksi mm. hautalöydöksiin ja ajan kuva / veistostaiteeseen. Suuri osa lähteistä on monelta osin puutteellisia ja myös aika tulkinnanvaraisia, joten mitään täysin autenttista lopputulosta on elävöityshommissa aika vaikeaa saada aikaiseksi. Tulkitseminen on kuitenkin mahdottoman kivaa, ja tässä kehittyy vuosien varrella samalla kun löytöjä tehdään lisää.

Ensikäyntinsä asukokonaisuus sai Viipurintien markkinoilla, toisen kerran ulkoilutin tätä Hämeenlinnan keskiaikatapahtumassa. Kummassakin eventissä oli helvetin kuuma.

Vakiorykmenttimme ei tänä vuonna lähtenyt leireilemään Hämeenlinnan keskiaikafestivaaleille enkä keskenäni viitsinyt maksaa leiriytymisestä (varsinkaan, kun ei ole sitä telttaa tullut tehtyä vieläkään - ENSI VUONNA SITTEN!), mutta puin nämä viikkarit nyt päälle ja pyörin alueella päiväseltään. Tuttuihin törmäämisen ja linnassa pyöriskelyn lisäksi parasta oli Corvus Coraxin keikka! ♥ Ei kertakaikkiaan voi poistua alueelta pahalla päällä, tuon kokoonpanon koettuaan.

Raskauttavaa materiaalia xD

Tähän asuun on valmisteilla vielä villainen, pitkähihainen "perus"mekko, essu, samanlainen mutta pellavainen päällimekko, päähuivi, sukat sekä jokin muu ratkaisu vyöksi, kun Nooran tekemät, yhteen solmimani sukkanauhat.

Kannustan kaikkia kokeilemaan historiallisten asujen valmistusta, jos vähänkään tällainen touhu inspiroi! Älkääkä missään nimessä välittäkö napisevista puritanisteista, joiden mielestä kaiken täytyisi olla vähintään oman maatilan lampaan villasta kudottua ja itse kasvatetulla kasvilla värjättyä tms - jokainen harrastaa tätä omalla tavallaan ja kehittyy omassa tahdissaan - pääasia että on hauskaa :)

Satuitteko käymään millään muinais/keskiaikamarkkinoilla tänä kesänä?

Kesäradalla...

Elämä on kovin erilaista kuin ennen. Mutta paikoin niin hyvää ja seesteistä, että sitä voisi melkein unohtaa maailman pahuuden ♥ Koskaanhan ei tiedä, mitä tapahtuu ja koska koko planeetta lasahtaa elinkelvottomaksi tms, mutta sitäkin suuremmalla syyllä tämä kesä on vietetty enemmän ja vähemmän itsekkäässä cottagecore-kuplassa, rakkaissa seuroissa, vailla huomisen huolia. 

Otetaas sitten vielä vähän takapakkia kesään. Muistin juuri, että en ihan koko aikaa majaillutkaan kotona, tänä jumalten kesänä 2022 kun sai vihdoin tehdäkin jotain.

Nummirock jäi kesän ainoaksi festariksi, mutta ei tosiaan haittaa, sillä kyseinen festari oli tänä vuonna parasta hetkeen ;___; Aloituspäivänä eli keskiviikkona matkasin jo alueelle festaribussilla (mikä oli...kokemus) ennen myöhemmin saapuvaa avokkia, jonotin tunnin porteista sisään ja sitten vaan vetistelin joka keikalla, kun olin niin saakelin iloinen, että vihdoinkin Nummi ♥ ♥ koko pitkä nelipäiväinen karkeloitiin, nesteytettiin, uitiin ja hikoiltiin 30+ helteessä hiekkapölyn täyttäessä sieraimet, ja sunnuntaina paluuautossa vähemmän yllättäen huomasimmekin jo koronan ensioireet, mutta kaikki oli todellakin sen arvoista, hymy on vieläkin pyllerössä :D

Suosikkejani keikoista olivat.. oh, niitä oli paljon. Metsatöll, And Oceans, Ensiferum, Hammerfall, Mgla, Rotting Christ, Korpiklaani ja Carach Angren vetivät ihan törkiän kovat setit.

Oli siellä Mikko Alatalokin :D Tulipahan tämäkin elämässään nähtyä.

Vaellukset rajoittuivat tänä vuonna Nuuksioon ja Repovedelle. Kumpikin reissu oli oikein onnistunut ja saimme ystävämme mahtavan Navi-islanninlammaskoiran toivottavasti vakituiseksi reissuseuraksemme ♥

Puolison kanssa käytiin koronakurimuksesta toivuttuamme Oolannin fillarireissulla (lähes 300km matka tempaistiin viikossa), enkä saanut tällä kertaa pyöräillessä kun yhden meltdownin! Oli jopa oikein kivaa, kun muisti syödä joka välissä kun se vain oli mahdollista :D Ohjelmaan kuului safkan mättämisen ja polkemisen lisäksi luonnonluolilla käynti, keskiaikaiset kirkot, paattireissu, linnakierros ja merimuseo.

Sitten saikin kaivaa naftaliinista liput keikalle, jota oltiin noin kolmisen vuotta odotettu...

...eli Wardruna Savonlinnan oopperajuhlilla ♥ ♥ Itselleni kyseessä oli jo järjestyksessään kolmas Wardrunan keikka. Vaikka mikään ei voita ensimmäisen keikan kokemuksen taianomaisuutta omassa päässäni (ja olin vähän kateellinen niille, joille tämä linnailta oli se ensimmäinen Wardrunakokemus), niin miljöö oli kyllä ilman muuta eeppisin tähän mennessä.

Nyt ei muuta kun joka iikka hämäriä iltoja fiilistelemään. Laittakaa ny itsellenne jotkut kausivalot, vaikka pattereilla toimivat.

Ensi viikolla meikämandoliini lupaa teikätamburiineille viikinkipostauksen!!