torstai 31. lokakuuta 2024

Megakurpitsat 2024

Onnistuin tänäKIN vuonna kasvattamaan kokonaista kaksi kurpitsaa! Tosin nämä ovat paljon suurempia ja näyttävämpiä, kun viime vuotiset Winter squashit. Piti kärrätä kottikärryillä ovesta sisään.
Harmi etten omista vaakaa, koska painavat kuin synti.

Tulin näistä kyllä ihan suunnattoman onnelliseksi! :D Vaikka emme ehdi tänä vuonna sen kummemmin halloweenjuhlia pitämään kun mihinkään juhliin osallistumaankaan, niin onhan näissä molluskoissa jo juhlan tuntua kerrakseen.

Toisen (oikealla) lajikkeena luki siemenpussissa vain "Halloween-kurpitsa", ja siitä tulikin kivan pyöreä ja perinteisen näköinen pumppa.

Tuo toinen (vasemman puoleinen) sen sijaan oli lajikkeeltaan Atlantic Giant, ja suomen lyhyen kasvukauden huomioon ottaen tulihan tästä aika suuri, vaikkei yhtä iso, kun jossain ameriikoissa välillä näkee :p Tämä ei muotonsa puolesta myöskään pysy itsekseen pystyssä, vaan makaa kyljellään.

Kurpitsat saivat tekeytyä sisällä muutaman viikon (sen lisäksi, että ne olivat vieraille hyvä kuriositeetti). Tämän jälkeen ne saikin kaivertaa.

Näistä tuli yhteensä kolme isoa kattilallista kurpitsasosetta. Osan laitoin pakkaseen ja osasta tein keittoa sekä kurpitsapiirakkaa, kun pari kaveria kävi kylässä ♥ 



Pyöreästä kurpitsasta kaiversin perus-Jack-naaman, ja tuohon kyljellään olevaan kurpitsaan tein vain hetken mielijohteesta reiän kylkeen ja laitoin sisään asetelman, jonka mieheni nimesi Halloween-seimeksi x)




Hyvää lokakuun viimeistä päivää!

keskiviikko 30. lokakuuta 2024

Lintubuffet kurpitsasta

 

En nyt muista mistä bongasin tämän idean, mutta kurpitsasta saa kaiverruksen jälkeen tehtyä myös esimerkiksi hauskan lintujen ruokinta-amppelin. Tämä on toki tehtävä aika pian kaiverruksen jälkeen, jotta kurpitsa ei pääse mätänemään. Varmistin myös etukäteen, että kurpitsaa voi syöttää linnuille ♥ 



Tein kurpitsan sivuihin reiät ja pujotin villalankaa pidikkeeksi, kun juuttinaru oli loppunut. 




Sitten vain siemenet sisään ja menoksi! Kurpitsan kannen jätin tästä pois, mutta kaipa senkin saisi tässä toimimaan vaikka kaivertamalla siihen koloja. 





Tämä tuntui kelpaavan mainiosti pihan tirpoille ♥
Kuvat ovat viime vuodelta, tänä vuonna etelässä ei vielä sentään ole lunta ;)

Tällaisenhan voisi tehdä myös vaikkapa appelsiinista.





Jälkiviisaana myös hyvä muistuttaa, jos tekee tällaisen: Kannattaa leikata tuo yläosa pienemmäksi, kun tuossa mun kurpitsassa tai laittaa just se rei'itetty kansi paikoilleen, jotta linnut pääsevät siemeniin vähän rajatummalta alueelta eivätkä pääse esim. ulostamaan ruuan sekaan :D 

Alla on hyvä koostekaappaus SEYn fb-sivuilta lintujen ruokinnasta ♥


maanantai 28. lokakuuta 2024

Secret Pumpkin 2024

En tänä vuonna ehtinyt itse juuri mitään halloweenshoppailuja tekemään, joten oli erittäin kiva saada vuotuinen Secret Pumpkin -paketti, joka on pienen bloggaajakaveripiirimme vuotuinen perinne! ♥




Vastaanottamani ihana lahjus sisälsi suklaata, makusiirappia, puisen kummitusmobilen, puisen kurpitsa-koristelautasen sekä sieniaiheisen keittiöpyyhkeen. Mielestäni paketti oli mahtavan cottagecore-henkinen ja juuri minun näköiseni! Näistä kaikki jäävät ehdottomasti meillä ympärivuotiseen käyttöön :)

Suurkiitos tästä paketin lähettäjälle eli Marulle



Lähettämästäni lahjasta en muistanut ottaa kuvia, mutta lähetin sen tänä vuonna Enille (Keep Changing Colours), ja siinä oli mm. makeisia, teetä, kummitussaippua, pari synkeää toimisto- ja keittiöhyödykettä sekä kuoriaisaiheinen koru. Ehkä saamme siitäkin kuvan hänen blogiinsa jossain kohtaa :) 
Lisäksi rinkiin osallistuivat jälleen TiiaVee (Sweet Pandemonium) sekä Dekadentti Irvikissa (Arsenikkia aamutuimaan).

Ensi vuoden vastaavaa jälleen odotellessa - tämä on todella hauska perinne ja on mahtavaa keksiä myös muille lahjoja ♥

sunnuntai 27. lokakuuta 2024

Candy Corn testissä

Jostain syystä, jota en itsekään ihan ymmärrä, olen aina halunnut kokeilla legendaarisia Candy Corneja.


Kyseessä on siis tämä Ameriikoista tuttu kolmion muotoinen, valko-oranssi-keltainen halloweenkaramelli, jonka kuvio ja muoto esiintyy ympäri maailmaa myös kaiken maailman syyskrääsässä ja koristeissa. Sen valmistus aloitettiin jo 1800-luvulla.

Ette usko, miten monen vuoden työmaa oli saada tämä saamarin perinteinen Candy Corn-pussi käsiinsä! Suomesta näitä ei tietääkseni ole saanut ollenkaan, ennen tätä päivää. Yritin tilata näitä ensin Ruotsista jostain amerikkakaupasta, mutta sitten he peruivat ostotapahtuman, koska eivät kuulemma toimitakaan Suomeen. Ruotsissa käydessäni taas niitä ei ollut tietenkään varastossa.
Näitähän saisi myös suoraan jenkeistä tilattuna eräiltä välitysfirmoilta, mutta tällöin pussin hinnaksi olisi tullut kuluineen ja tulleineen noin 40 euroa, enkä ihan viitsinyt tuommoista summaa lykätä yhteen karkkipussiin.

Minut pelasti lopulta Suomessa toimiva Hello America -liike, jonne näitä oli tänä vuonna ilmestynyt tarjolle. Pistin heti tilauksen vetämään!
Tämä n. 300g:n pussi kustansi minulle vähän yli 8 euroa, plus normit kotimaan postikulut.
Näitä ilmeisesti saa muistakin nettikaupoista tänä vuonna.

Brach's on nykyisin suurin Candy Cornien valmistaja.



Kovin harvoja makeisia voi terveelliseksi kutsua, ja niin ikään Candy Cornin ainesosaluettelo on aika teollinen :D Esim. vegaaneille tämä ei sopisi, koska gelatiini ja sellakka. (Olen siis ollut tästä koostumuksesta tietoinen jo ennen kuin tilasin näitä - kuten sanottua, halusin kokeilla näitä edes kerran).

Candy corn is made with sugar, corn syrup, salt, sesame oil, honey, artificial flavor, food colorings, gelatin, and confectioner's glaze. The confectioner's glaze is made from lac resin, a bug secretion. 

Candy corn has a reputation for generating polarizing responses, with articles referring to it as "Halloween's most contentious sweet", which people either love or hate.
-Wikipedia Candy Corn

Makutesti:

Jostain syystä odotin voimakkaampaa makuelämystä - kuvailisin makua jopa aika tylsäksi. En oikein osaa kuvailla sitä kovin tarkasti - mieheni mielestä maku on vähä kuten toffeessa tai Omarissa mutta paljon miedompana, ja voin ehkä allekirjoittaa tämän. 

Nämä sopivat hyvin leivonnaisten koristeeksi ja veljenpoikani vallan innostuivat näistä, mutta tuskin ostaisin näitä itselleni sellaisenaan naposteltavaksi.
En tämän perusteella sen kummemmin vihaa enkä rakasta näitä, olen vain hiukan hämmentynyt siitä, miksi nämä ovat ylipäätään sellaisessa kulttimaineessa, kun ovat :D

Lopuksi parit hassut leivonnaiset, joihin Candy Cornini lykkäsin.



tiistai 22. lokakuuta 2024

Juttuja Fimosta


 
Kokeiltiin kavereiden kanssa ekaa kertaa viime vuoden puolella Fimo-massaa, ja tämän vuoden puolella uudelleen. Tätä ennen olimme samalla porukalla kokeilleet mm. soft foam -helmimassaa ja savea, joten oli aika taas tutustua uuteen matskuun :p

Tilailtiin tällainen joka värin kokeilusetti, joka pienistä paketeista huolimatta osoittautui varsin riittoisaksi kolmen hengen koko illan räpellyksiin.

Fimo on toiselta nimeltään polymeerisavi, ja sisältää nimensä mukaisesti muovisekoitteista savea. Massa kovetetaan uunissa.

Olimme tilanneet kimpassa useamman eri muotin.


Ensivaikutelma Fimosta oli, että sitä on melko helppo työstää - MUTTA kun hetken olimme massaa sormissamme pyöritelleet ja kaulinneet, huomasimme, että massa alkaa lämpötilan noustessa sulamaan ja tarttumaan kiinni sormiin, alustaan sekä muottiin, jolloin muotoilu käy ihan mahdottomaksi. Jouduimme käyttämään sitä jääkaapissa, jotta sen sai taas kiinteäksi.

Toinen kohtaamamme ongelma oli massan kovetus normaalissa uunissa (johon sen pitäisi käyttöohjeen mukaan soveltua) - huomasimme parin pellillisen jälkeen, että silmämme alkoivat vuotaa eli jotain inhottavia höyryjä huoneeseen pääsi. Täytyy siis valmistautua tehostamaan ilmanvaihtoa jollain konstilla, mikäli tätä käyttää jatkossa kotiuunissa.




Kolmas ongelma oli se, että Fimo on tekstuuriltaan aika armotonta ja toistaa pienetkin kuprut, kuopat ja naarmut valmiissa lopputuloksessa. Jos haluaa täysin sileää ja virheetöntä tuotosta, massa täytyy irrottaa todella varovasti muotistaan ja laskea suoraan uunipellille varoen tässä välissä venyttämästä tai painamasta sitä, tai jättämästä siihen minkäänlaisia sormen -tai kynnenjälkiä. Oli aika haastavaa x)

Muotista jääneet reunaröpelöt oli sentään helppo hioa kovettamisen jälkeen pyöreämmiksi.


Onnistuin onneksi saamaan muutamia sileitä ja tyydyttäviä tuotoksia hetken treenailun jälkeen.


Löysin myös kaappieni kätköistä tällaisen pienen korppi-silikonimuotin, jolla joskus yritin askarrella savikalloja. Huomasin, että tämä soveltuu erittäin mainiosti Fimo-muotiksi, sillä uunin jälkeen muotista pulpahti ihan täydelliset kallot ♥ Tuli himo tehdä näitä aivan joka värissä.

Fimoa voi myös halutessaan maalata ja koristella jälkikäteen.

Lopuksi muutama valmiksi asti saattamani tuote:


Mustat huuli- ja tikkarispiraalikorvikset onnistuivat paremmin kun odotin ja ne menivät heti käyttöön ♥


Mustasta ja luunvärisestä kalloista tein sormuksia, olen haaveillut tällaisista jo jonkin aikaa. Fimo ei ole siitä kevyimmästä päästä eli piirun verran kevyemmät voisivat olla, mutta silti oikein käyttökelpoiset. Näistä saisi varmaankin tehtyä myös hiuskoristeita. 
Huomasimme, että Fimoon ei oikein tartu kuumaliima, mutta tällä Bilteman superliimasetillä pysyy kuin tauti!



Fimosta tehdyistä läpysköistä sai myös oivia magneetteja, kun liimasi takaosaan magneettitarran. Meidän jääkaapin ovi on muutenkin kunnon kuriositeettiteos kuvineen ja magneetteineen.

Oletko kokeillut tämän tyyppisiä askartelumassoja ja mikä on suosikkisi?

torstai 17. lokakuuta 2024

Lasten satujen makaaberit alkuperäistarinat

Omassa lapsuudessani mieleen jäävimmät sadut olivat niitä, joissa elämä ei ollut silkkaa ilakointia, vaan ne sisälsivät varoittavia esimerkkejä elämästä paikoin hyvinkin synkkine yksityiskohtineen. Suosikkejani olivat erityisesti Hannu ja Kerttu, jossa noita päätyy uuniin sekä Kolme Pukkia- satu, jossa paha peikko hukkuu jokeen... Kaipa kyseisiä satuja kerrotaan nykyäänkin?

Innostuin vähän tutkimaan vanhoja lasten satuja niiden alkuperäisasussaan.
Osassa näitä tarinoita alkuperäisteoksia on ollut useita, ja niitä on voitu koota aikojen saatossa usean kirjailijan toimesta erilaisiksi kokonaisuuksiksi. Osa teistä saattaa siis tietää lisääkin vaihtoehtoja näille antamilleni satujen versioinneille. Suurin osa näistä alkuperäisstooreista on kirjoitettu 1800-luvun kieppeillä, jotkut aiemminkin.

Lukekaa omalla vastuullanne...


Tuhkimo (Grimm)

Nykyinen: Orpo Tuhkimo elää äitipuolensa ja ilkeiden sisarpuolten piikana. Prinssi pitää juhlat joihin kutsutaan kaikki naimaikäiset naiset, ja Tuhkimo pääsee paikalle haltiakummin avustuksella. Prinssi rakastuu Tuhkimoon, joka kuitenkin pakenee juhlista, jättäen vain lasikengän jälkeensä. Prinssin kiertävällä kengänsovitus-kotikäynnillä kenkä on liian pieni ilkeille sisarpuolille, ja Tuhkimo onnistuu pakenemaan lukittujen ovien takaa tuoden toisen kengän prinssille, and they lived happily ever after!

Alkuperäinen: Ilkeä äitipuoli leikkaa Tuhkimon sisarpuolelta varpaan, jotta jalan saa mahtumaan lasikenkään. Perusteeksi hän latelee, että tulevan prinsessan ei tarvitse käyttää jalkojaan (!). Toiselta sisarpuolelta leikataan nilkka samasta syystä, mutta valheet paljastuvat prinssille. 
Lopuksi ilkeät sisarpuolet ilmestyvät Tuhkimon ja prinssin häihin kuokkimaan, mutta rangaistukseksi kyyhkyset nokkivat heiltä silmät päästä.


Pieni Merenneito (H.C Andersen)

pixabay

Nykyinen tarina: Ariel rakastuu maallikkoprinssiin ja tekee meren noidan kanssa vaihtokaupat: hän saa ihmishahmon, mutta luopuu äänestään. Prinssi rakastuu Arieliin, mutta noita huijaa prinssin itselleen tekeytymällä niin ikään ihmiseksi. Ariel saa lopulta äänensä takaisin rikkomalla noidan taikariipuksen, noita tuhotaan, Ariel jää maan pinnalle ihmisenä ja saa prinssinsä.

Alkuperäinen tarina: Ariel kärsii kovista tuskista muuttuessaan ihmiseksi, ja prinssi menee lopulta naimisiin toisen naisen kanssa. Meren noita kannustaa Arielia tappamaan prinssin, jotta saisi hänen verellään oman lumouksensa murrettua, mutta Ariel päätyy itse heittäytymään kalliolta muuttuen lopullisesti meren kuohuiksi.


Prinsessa Ruusunen (Giambattista Basile)

Nykyinen: Haltiakummit yrittävät pelastaa Pahattaren kiroaman prinsessan piilottamalla hänet metsään. Prinsessa karkaa kuitenkin 16 vuotta täytettyään linnaan, ja kirous toteutuu kun värttinä pistää häntä sormeen. Ruusunen sekä muu linnan väki nukahtaa ja herää vasta, kun vangittu prinssi onnistuu pakenemaan Pahattarelta ja menee herättämään Ruususen suudelmalla.

Alkuperäinen: Prinssi kulkee linnan ohi ja hänen haukkansa lentää nukkuvan Ruususen ikkunasta sisään. Prinssin mentyä hakemaan haukkaansa hän huomaa nukkuvan naisen ja tekee likaiset temput, saattaen prinsessan raskaaksi, kuitenkin edelleen tiedottomassa tilassa. Kaksosten synnyttyä toinen vauvoista imee maidon toivossa vahingossa myrkytettyä sormenpäätä, poistaen täten värttinän myrkyn äitinsä sormesta ja herättäen hänet. 


Pinokkio (C. Collodi)


Nykyinen: Nukentekijä veistää puunuken, joka herää taian seurauksena eloon. Pinokkio ystävystyy isäntänsä sekä Samu-sirkan kanssa, yrittää käydä koulua ja elää kuten oikea poika. Hänen nenänsä myös pitenee, mikäli hän valentelee. Ilkeät kettu ja kissa huijaavat hänet pois koulusta ja hän pelastaa monien kommellusten päätteeksi isähahmonsa valaan vatsasta. 

Alkuperäinen: Pinokkion elämä on hiukan dramaattisempaa: Hän karkailee ja rettelöi, liiskaa mielestään liikaa neuvoja antavan sirkan nuijalla (!), sytyttää mm. molemmat jalkansa lähes karrelle ja joutuu myös hirtetyksi erään kissan sekä ketun toimesta. Lopulta hän pelastaa niin ikään isäntänsä valaan vatsasta.


Lumikki (Grimm)


Nykyinen: Nuori Lumikki elää orpona äitipuolensa hoivissa. Eräänä päivänä kuningattaren peili ilmoittaa Lumikin olevan hänen sijastaan maailman kaunein. Lumikki pakenee kateuden sokaisemaa äitipuoltaan ja hänen lähettämäänsä murhamiestä metsään, mutta metsästäjä kuitenkin säästää Lumikin ja tuo kuningattarelle hämäykseksi sian sydämen. Lumikki ystävystyy seitsemän kääpiön kanssa ja muuttaa heidän luokseen asumaan, mutta paha äitipuoli yhyttää hänet ja onnistuu myrkyttämään hänet omenalla. Prinssi kuitenkin herättää hänet lopuksi suudelmalla.

Alkuperäinen tarina: Paha äitipuoli tekee useita murhayrityksiä, mukaan lukien kuristaminen ja myrkytetty kampa. Vasta myrkkyomena onnistuu, kuten nykyisessä sadussakin.
Eräässä versiossa prinssin suudelman sijasta myrkkyomenan pala on jäänyt Lumikin kurkkuun ja se irtoaa, kun arkun kantajat pudottavat vahingossa arkun :D
Lopussa prinssin ja Lumikin häihin pyrkinyt ilkeä äitipuoli laitetaan tanssimaan tulisilla rautakengillä itsensä hengiltä.


Punahilkka (Grimm, Charles Perrault)

(c) Arto Soini

Nykyinen: Punahilkka lähtee viemään tarvikkeita isoäidilleen, joka on kuitenkin joutunut suden syömäksi. Susi näyttelee Punahilkan isoäitiä, ja syö lopulta myös tytön. Lopuksi Punahilkka ja isoäiti pääsevät ulos suden vatsasta metsästäjän avustuksella, ja he ompelevat suden vatsan takaisin kiinni kivillä täytettynä.

Alkuperäinen: Susi on isoäidin syötyään Punahilkkaa vastassa pimeässä peiton alla näytellen edelleen kyseistä isoäitiä, ja pyytää Punahilkkaa ottamaan vaatteet pois ja liittymään seuraansa petiin. Tyttö tulee tämän jälkeen syödyksi. Tämän tarinan oli ajateltu kehottamaan nimenomaan nuoria tyttöjä ja naisia olemaan varuillaan ja puhumasta vieraille. 


Hannu ja Kerttu (Grimm, Giambattista Basile)


AI

Nykyinen: Vanhemmat ovat hylänneet lapsensa ruokintavarojen puutteessa ja lähettäneet heidät metsään kuolemaan. He kuitenkin löytävät takaisin kotiin, ja sama toistuu. Lapset eivät kuitenkaan löydä takaisin kotiin, mutta löytävät lopulta piparkakuista tehdyn talon, jossa kuitenkin asuu lapsia syövä vanha noita. Vanngitut lapset onnistuvat kuitenkin lopulta tunkemaan mummelin omaan uuniinsa ja pakenemaan.

Alkuperäinen: Lasten äitipuoli vihaa miehensä lapsia sydämensä pohjasta, ja manipuloi miehensä päästäkseen heistä eroon. Lapset joutuvat ajokoirien heitä jahdattua erilleen; kuninkaallinen perhe pelastaa puuhun kiivenneen pojan, kun taas rannalle juossut tyttö joutuu merirosvojen kasvatiksi, joutuen mm. valaan kitaan. Veljen uusi perhe pelastaa lopulta myös tytön. Prinssi löytää lopulta lasten isän ja äitipuolen, joista jälkimmäinen joutuu vieritetyksi alas kukkulalta tynnyrissä, ja kuolee vammoihinsa.


Kultakutri ja kolme karhua (Eleanor Mure, Robert Southey)

pixabay

Nykyinen: Tyttö lähtee metsään seikkailemaan ja löytää tyhjän mökin, jossa on kolme eri kokoista puuroannosta, nojatuolia ja sänkyä. Hän syö puuroista pienimmän annoksen, hengailee pienimmässä nojatuolissaja nukahtaa pienimpään sänkyyn. Karhut palaavat kotiin ja löytävät lapsen pikkukarhun sängystä. Kultakutri herää ja juoksee kotiin.

Alkuperäinen: Kultakutri on eräässä alkuperäistarinassa aikuinen rouvashenkilö, joka ei vahingossa eksy taloon, vaan varmistaa ensin karhujen lähteneen ja menee sitten omin päin sisään. Hän kiroilee sekä sekoilee talossa ja nukahtaa yhden karhun sänkyyn. Yhdessä versiossa Kultakutri pääsee karkuun, toisessa karhut yrittävät mm. polttaa ja hukuttaa hänet rangaistukseksi.


Liisa Ihmemaassa (Lewis Carroll)


Liisa vaeltaa päiväuniltaan kaninkolon kautta surrealistiseen ihmemaahan kohdaten outoja olentoja (mm. kaniinin ja Hullun hatuntekijän), muuttaa useasti kokoaan, käy teekutsuilta, kohtaa herttakuningattaren ja joutuu pulaan, heräten takaisin todellisuuteen juuri ennen kuin kuningattaren päät poikki -komitea on ehtinyt hänen kimppuunsa.

Historia:
Tarina kertoo, että kirjailija Carroll oli psyykkisesti hiukan erikoinen ja ystävystyi erityisesti lasten kanssa elämänsä varrella, jopa siihen asti että sitä pidettiin jo todella outona... Eräästä Alice-nimisestä tytöstä hän piti erityisesti, ja tämä inspiroi häntä kirjoittamaan Alice in Wonderlandin.
 Alkuperäinen tarina ei juuri poikkea nykyisestä Disney-versiosta muutamia yksityiskohtia lukuun ottamatta, mutta kuulemma Carroll on ujuttanut monia oman elämänsä henkilöitä erilaisiin Ihmemaan hahmoihin. Tarinaa on myös pidetty eräänlaisena matkana (nuoren) ihmisen alitajuntaan ja psyykeeseen.


Pocahontas

pixabay

Nykyinen tarina: Englantilaiset tulevat alkuperäisasukkaiden maille kaivamaan kultaa ja valloittamaan maata. Tutkimusretkellä ollut John Smith tutustuu ja rakastuu mm. pesukarhun ja puhuvan puun kanssa elelevään Powhatan-päällikön tyttäreen Pocahontasiin. Englantilaiset ja powhatan-heimo joutuvat taisteluun, jonka päätteeksi Pocahontas pelastaa viime hetkellä John Smithin. Smith joutuu lopulta haavoittuneena lähtemään takaisin Englantiin, mutta lupaa palaavansa Pocahontasin luokse.

Historia:
Tämä (todeksi väitetty ja useassa lähteessä mainittu) historiallinen tarina sijoittuu 1600-luvun alun Virginiaan. Englantilaiset sotilaat hyökkäsivät powhatanien asuinalueelle. Vasta noin 12-vuotias tyttö nimeltään Matoka (joidenkin lähteiden mukaan Amonute) pelasti heimonsa teloitusuhan alla olevan John Smithin. Matoka siepattiin myöhemmin englantilaisten toimesta käännytettäväksi ja "sivistettäväksi". Matoka tapasi myöhemmin vanhempana eri englantilaisen miehen (John Rolfe), josta tuli hänen aviomiehensä - ei siis John Smithista. Tämä avioliitto myös sinetöi rauhan vuosikausiksi powhatanien ja Virginian siirtokunnan välillä.

lauantai 12. lokakuuta 2024

Kalmistossa


Lienet kalman kammiosta,
Manalaisien majoilta,
Noilta vatturaunioilta, 
Pyhän pellon penkereltä

Johon kansa kaatununna,
Väki vahva vaipununna
Sukukunnat suupununna,
Perikunnat peittynynnä.



Hyvä siell' on ollaksesi,
Armas aikaellaksesi,
Huonehessa honkaisessa,
Petäjäisessä pesässä

Kukut kultaisna käkenä
Hopeaisna kyyhkyläisnä,
Koi'ossasi korkeassa,
Kaunihissa kartanossa.

-Suomen kansan muinaisia loitsurunoja