Ystävyys

Ihmissuhteita mahtuu elämään kaikenlaisia. Perhettään ja sukuaan ei voi varsinaisesti valita, mutta parisuhteen ja ystävät sentään voi! Ei ole liioiteltua sanoa, että ystävät ovat perhe - joskus jopa se parempi, terveempi ja turvallisempi perhemuoto!

 Minkälainen on hyvä ystävä tai ystävyyssuhde parhaimmillaan? Riippuu varmaankin vähän henkilöistä, iästä, asemasta, elämäntavoista jne. Jotkut kaipaavat enemmän toimintaa ja hauskanpitoa, jotkut sitten taas rauhallisempaa hengailua ja avointa keskustelua. Tai sitten tätä kaikkea, tai jotain aivan muuta.
Kuitenkin suurin osa varmaankin haluaa kanssaan ihmissuhteeseen luotettavan ihmisen, jonka kanssa synkkaa molemmin puolin ilman, että vaivaa täytyy nähdä aivan kohtuuttomasti. Löyhästi tiivistettynä; se antaa enemmän kuin ottaa.

Itse olen ihmisenä hyvin, hyvin herkkä. Usein mun on tosin vaikea nähdä sitä millään tasolla hyvänä ominaisuutena, varsinkin tässä maailmassa, ja oikeastaan ärsyttää edes sanoa koko sanaa ääneen. Voisivatko muut herkkikset vähän tsempata mua tässä asiassa ja luetella hyviä puolia? :')

Ystävistäni monet ovat herkkiä persoonia itsekin, jolloin ymmärrämme toisiamme. Mielestäni ystävien ei tarvitse olla samanlaisia keskenään, mutta jossain määrin samankaltaisista temperamenteista ja herkkyystasoista on ehdottomasti enemmän hyötyä, kun haittaa!

Olen aiemmin melko huoletta päästänyt elämääni lähestulkoon tyypin kuin tyypin, ja joskus se on kostautunut myöhemmin, kun ihminen ei osaa kunnioittaa tätä herkkyyspiirrettä tai innostuu käyttämään sitä jopa hyväkseen. Itse taas tulen lopulta toimeen (ja haluankin tulla) melko monenlaisten luonteiden kanssa, eikä se oma suodatin aina alkuinnostuksessa toimi sen suhteen, että onko tämä kuitenkaan juuri itselle se toimivin kaverimatch :p Toisaalta eihän sitä saman tien voi ketään kunnolla tunteakaan. 

Olen myös yliherkkä konflikteille ja tämä aiheuttaa mm. sen, että vaikka ihminen olisi 95% ihana, mutta 5% ilkeä, niin tuo 5% valitettavasti ratkaisee mun osaltani kaiken, vaikka se sinänsä harmillista onkin. Tiedän että monet eivät ole ihan näin... ehdottomia, mutta mun on monestakin syystä pakko olla.
Mun on monesti hankala sekä hahmottaa että vetää omia rajojani ja hoksaan vasta jälkikäteen, että niiden yli on kävelty joko tahallaan tai tahtomatta. Luulen, että tämä on aika yleistäkin mun kaltaisillani ihmisillä. 

Joillakin ihmisillä yksinäisyys voi olla se syy, että valitsee helpommin vääränlaisia ihmisiä vierelleen tai roikkuu huonoissa ihmissuhteissa. Se on surullista, mutta toisaalta inhimillistä. Vaikka "olen mieluummin yksin kun huonossa ihmissuhteessa" on toki sinällään hyvä fraasi, niin se voi olla helpommin sanottu kuin tehty ja riippuu aika paljon henkilöstä, kumpi vaihtoehto aiheuttaa lopulta enemmän kärsimystä.

Joskus sitä yllättyy, miten mahtavasti jokin ystävyyssuhde toimii ja se onkin hienoimpia hetkiä elämässä, kun on jonkun kanssa heti (ällökliseisesti sanottuna) samalla aaltopituudella!

Mutta kaikille on varmasti käynyt myös niin, että puolin tai toisin ihmissuhde ei olekaan sellainen, kuin mitä alun perin luuli tai mitä olisi toivonut. Meillä tuppaa olemaan odotuksia ja haaveita (usein alitajuisia) siitä, minkälainen tämä ihminen on tai minkälainen hänen pitäisi olla. Tämä on melko huono pohja mille tahansa ihmissuhteelle.
Ystävyyssuhde voi myös olla toispuoleinen eli jompaa kumpaa kiinnostaa enemmän nähdä vaivaa suhteen eteen kun toista, tai toinen ei tunne kiintymystä ihan samalla volyymilla.

Toki ystävyyssuhde voi myös muuttua pitkänkin ajan jälkeen, joko yhtäkkiä tai pikkuhiljaa, monenlaisten tekijöiden johdosta. Kaikki ei aina pysy aina samanlaisena, koska ihmisetkään eivät pysy samanlaisina. Tulee kaikenlaista kriisiä ja muuttuvaa elämäntilannetta. Joidenkin voi olla vaikea hyväksyä muutoksia etenkin, jos takana on pitkä yhteinen historia. 

Parhaassa tapauksessa taas kasvetaan ja muututaan yhdessä!

Eläinystävien(kään) merkitystäkään ei voi liiaksi korostaa!

Tässä suurimpia elämän faktoja: Kaikkia ihmissuhteita ei yksinkertaisesti ole tarkoitettu toimivaksi. Tämä ei tarkoita sitä, että se toinen osapuoli olisi jotenkin paha ihminen tai suuri väärintekijä, kuten monella on tapana uskoa, vaan kaikkia ihmisiä nyt vain ei ole tarkoitettu toisilleen ystäviksi tai kumppaneiksi. Kun tämän tosiasian hyväksyy ja lakkaa syyllistämästä toista ihmistä ja/tai itseään asiasta, on oma elämä jatkossakin huomattavasti helpompaa.

Jotkut ystävät ja kaverit ovat tulleet jäädäkseen, ja osa käy vain vierailulla. On kyllä äärimmäisen harvinaista, jos jollakulla on esim. täysin sama kaveripiiri, kun sanotaan 20 vuotta sitten. Mielestäni asiaan vain jollain tapaa kuuluu se, että näissä asioissa yritetään ja erehdytään. Silloin oppii, minkälaista seuraa itselleen haluaa ja minkälaista seuraa itse haluaa olla!

Mahtavaa et oot mun ystävä, vaikka oon tämmönen v...n pelle!

Yksi ihmissuhteiden suurimmista "hard pills to swallow" -asioista tuntuu monelle olevan se, että ihminen on täysin vapaa päättämään, kenen kanssa haluaa viettää aikaa, myös ja etenkin ystävyyssuhteissa. Ajat ja ihmisten tarpeet muuttuvat, tai joskus ei vain enää synkkaa ilman mitään sen suurempaa dramatiikkaa, tai joskus ei synkkaa alun alkaenkaan. Minulle ainakin on itsestään selvää, että mun kanssani ei tarvitse olla, jos ei koe saavansa sellaista seuraa kun tahtoo. Vihoviimeinen asia mitä haluan olisi jäädä pyörimään ei-toivottuna kenenkään elämään, se vasta olisi kamalaa!

Yhtä lailla taas minulla on oikeus päättää, minkälaisia ihmisiä haluan omaan elämääni.
Vähemmän toimivista ihmissuhteista luopumalla saa rutkasti energiaa hoitaa niitä suhteita, johon kannattaa satsata :)

En tietenkään tarkoita tällä sitä, että ihmisiä ja kavereita pitäisi ottaa ja jättää huvin ja kokeilun vuoksi, mutta näissä asioissa voi kyllä mielestäni olla myös jonkin verran itsekäs, kunhan muistaa kunnioittaa toisia. Kunnioitus ei mielestäni tarkoita sitä, että pitää elää muiden toiveiden mukaan vaan sitä, että on rehellinen (mutta mahdollisimman ystävällisesti) itselleen ja muille, kaikissa tilanteissa.

Böönat mukilla

Olen huomannut että monissa "epäonnistuneissa" ihmissuhteissani toistuu jokin tai jotkin seuraavista:

 • Ystävä yrittää omistaa minut (näitä tapauksia on mulla ollut yllättävän paljon, että on mustasukkaisuutta, rajoittamista jne.)
• Ystävä yrittää manipuloida (liittyen arvoihin, mielipiteisiin jne.)
• Ilkeä tai draamanhakuinen persoona
• Sydäntä suurempi ego
• Minun odotetaan olevan joku muu kuin mitä olen, tai muuttuvan sellaiseksi (tai sitten minä itse odotan toiselta sitä)
• Ihmissuhdetta ja toista osapuolta pidetään itsestään selvyytenä (tähänkin on valitettavasti tullut syyllistyttyä joskus)
• Valtapelin pelaaminen
• Suuret arvoristiriidat
• Kiltteyteni hyväksikäyttö tai sen yritys, esim. rahallisesti tai muutoin

 jne.

Ihan muina saatanoina ♥

Älkää ymmärtäkö minua väärin: Kyllä ystävyyssuhteisiin täytyy panostaa ja mahdolliset vaikeudet pyrkiä aina selvittämään :) Mutta joskus on syytä myös ymmärtää, missä vaiheessa täytyy luovuttaa.

Surullisimpia tapauksia ovat ne, joissa kuvittelit, että olette ystäviä hautaan saakka, mutta sitten joko aika ajaa erilleen tai tulee jokin muu asia, jota suhde ei kestäkään. Joskus ystävistä myös tulee lähestulkoon vihollisia, mikä on aina karua - itse olen tullut kohdelluksi aivan hirveillä tavoilla parin ystäväksi luulemani ihmisen toimesta: nöyryyttämistä, gaslightingia jne. Mutta kuten sanottua ihmiset ja suhteet muuttuvat, joskus myös ne, johon on luottanut koko sydämestään. Silloin täytyy vain jatkaa eteenpäin!

En missään nimessä kadu yhtäkään ihmissuhdetta, en nykyistä enkä mennyttä, koska tällaiset ovat erittäin hyviä oppiläksyjä, jotka petaavat paremman tulevaisuuden, jos niistä ottaa oppia! Asiat olisivat lähes aina voineet olla paljon huonomminkin.

Olen toki pyrkinyt viisastumaan sekä ihmisenä että ystävänä, ja sehän on loputon matka. En missään nimessä ole ollut paras mahdollinen ystävä.
Edelleen oma helmasyntini on, että en osaa tukea muita ihmisiä kaikissa tilanteissa sillä tavalla kun pitäisi. Yritän usein liian rationaalisesti ja lyhytnäköisesti ratkaista kaikkien ongelmat ja patistaa toimenpiteisiin (vaikka usein ihan vain sympatia ja läsnäolo riittäisivät), ja joissain tapauksissa omat traumat ja triggerit ovat niin vahvoja, että en meinaa kyetä mihinkään tukitoimiin. Tässäkin olen pyrkinyt petraamaan, ja katsomaan oman napani yli. Lukuisia muitakin kehittämiskohteita toki löytyy.

Tietynlainen suoruus ja rehellisyys kuuluvat ystävyyteen, ja arvostan kyllä ihmisessä ominaisuutta, että sanoo suoraan. MUTTA, asiat voi ilmaista monella tapaa. Jotkut ihmiset töksäyttelevät mitä sattuu ja oikeuttavat ilkeilyn "suorapuheisuuden" varjolla, mikä on ihan silkkaa pissipäisyyttä :D Hyvä ystävä osaa tarvittaessa jämäkästi mutta lempeästi antaa toiselle rakentavaa palautetta. 

Ja siis tämä! Ystävyyssuhteesta kertoo hyvin paljon se, minkälaisia puolia ystävät saavat sinussa itsessäsi esiin ♥

Täytyy myös pitää huolta itsestään ja olla itsensä ystävä, jotta voisi olla hyvä ystävä muille. Niiden omien rajojen vetäminen kuuluu myös hyvään ystävyyssuhteeseen; toisen ei pitäisi joutua arvailemaan, missä mahdollisesti menee metsään, ellei se sitten ole täysin itsestään selvää.
Oma aika ja etäisyys silloin tällöin ovat myös mielestäni täysin sallittuja asioita ihmissuhteessa ja ainakin itselle tarpeellisia. Kovin intensiiviset ihmissuhteet eivät oikein ole minua varten.

Mukavampana lopputiivistelmänä sellaisia asioita, jotka nykyisissä, hienoissa ystävyyssuhteissani toimivat ja joita ystäviltä ylipäätään itse toivon:

• Avoin ja ystävällinen kommunikointi (myös vaikeissa tilanteissa)
• Toisen mielipiteitä ja arvoja kunnioitetaan
• Toisen omaa aikaa ja tilaa kunnioitetaan
• Kukaan ei yritä omistaa toista
• Ei turhaa draamaa
• Toisia tuetaan kaikissa tilanteissa, myös niissä hyvissä
• Ihminen on kiinnostunut itsensä kehittämisestä ja henkisempi pohdiskelu kiinnostaa
• Huumori, myös musta ja typerä sellainen.

♥

Herättikö aihe ajatuksia? Mitä itse toivot ystävyyssuhteelta?