Tonttu

Tonttu on wanha suomen kielen sana, joka on alun perin lähtöisin ruotsin kielen "tomte"-sanasta, joka taas merkitsee tonttia eli asuttua kotipiiriä. Käsite tonttu on kuulunut esimerkiksi suomalaiseen kansanperinteeseen ympärivuotisesti, vaikka nykyisin se mielletäänkin vahvasti jouluun. 

Tutkijoiden mukaan tontun eräänlainen esikuva saattoi olla roomalainen kodinjumala "lar falimiares", joka piti uskomusten mukaan kodista ja sen asukkaista huolta, mikäli asianmukaiset uhrilahjat muistettiin antaa säännöllisesti. 

Pohjoismaiden vanhin säilynyt tontun tai haltijan kaltaisen olennon kuvaus löytyy Norjan kuninkaasta Olavi Tryggvenpojasta kertovasta saagasta vuodelta 981. Saagassa kerrotaan islantilaisesta Kodran-nimisestä talonpojasta, jonka mailla suuren kiven alla asui haltija tai tonttu. Kodran vei sille säännöllisesti lahjoja ja ruokaa ja sai vastalahjaksi apua ja hyviä neuvoja, joiden avulla tila kukoisti.  

-Historia-lehti 27.11 -13

Kyseessä oli meillä Pohjolassa siis eräänlainen haltiaolento. Uskottiin, että jokaisessa talossa oli kodin haltia eli kotitonttu. Se oli luonnollisestikin kotona asusteleva enemmän tai vähemmän näyttäytyvä olio, joka yleensä oli kotiin varsin toivottu ja tervetullut, sillä sen koettiin tuovan onnea talon väelle. Sen uskottiin pitävän huolta ihmisistä ja ehkäisevän kaikenlaisia onnettomuuksia. 

Tontut liitettiin myös joskus esi-isiin ja muihin edesmenneisiin, kyseisen tontin haltijoihin.

Tontun sai houkuteltua taloonsa, kun pääsiäisyönä ripusti kaulaansa tamman länget ja kulki yhdeksän kertaa kirkon ympäri. 

Leppoisan oloisesta habituksestaan huolimatta kotitonttua pidettiin kuitenkin melko kiivasluonteisina. Sitä ei sopinut suututtaa, tai se saattoi aikaansaada monenlaista damagea tai jopa nostaa kytkintä. Tämä taas tiesi talon köyhtymistä ja huonoa onnea. 

Tontulle annettiin monenlaisia lahjuksia sen tyytyväisenä pitämiseksi; puuroa, olutta, maitoa ja muita herkkuja, erityisesti joulunaikaan ja Kekrinä. 

Tontun mielipaikkaan talossa (esim. uuninpankolle) oli myös ihmisten turha hakeutua, tai saattoi saada lentävät lähtöpassit.

Siivosti oli myös elettävä ilman turhaa öykkäröintiä, sillä tonttu ei pitänyt metelöinnistä ja epäjärjestyksestä. 

Tonttuja on ollut uskomusten mukaan monenlaisia muitakin lajikkeita. Saunatontulle oli jätettävä aina viimeiset löylyt, eikä sen saunarauhaa saanut häiritä. Omia vihtojakin sille rakennettiin. Esimerkiksi myllyssä, riihessä, aitassa, navetassa ja tallissa oli myös omat haltiansa, jotka huolehtivat kyseisestä osa-alueesta, kuten kotieläimistä, heinästä ja tulesta. 

Uskonpuhdistusten aikaan tonttuja koitettiin aktiivisesti häätää ihmisten taloista sekä mielistä. 1500-luvulta on säilynyt joitakin kirjoituksia papeilta, jotka turhautuivat käännytysyrityksiinsä tonttu-uskon istuessa tiukasti ihmisten mielistä.

Niistä ei noin vain eroon päästäkään ;) 

Mikael Agricola, joka kirjoitti ensimmäisen luettelon suomalaisista jumalista vuonna 1551, mainitsee tontun nimenomaan hämäläisten jumalana. Itä-Suomessa taas tunnettiin paremmin pyyntikulttuuriin kuuluvat luonnonhaltijat.

-Hämäläisten jumalat

Nykyinen tonttu mielletään jouluun ehkä erityisesti siksi, että tontuille annettiin juuri joulun juhlinnan alla erityisen runsaasti uhrilahjoja. Kuitenkin suurimmaksi osaksi muun muassa Norjan ja Tanskan kansanperinnetarinat ovat vaikuttaneet punalakkisen hahmon syntyyn ja suosioon. Nykyiset tonttuhahmot alkoivat seikkailla 1800-luvun lopulla tanskalaisissa ja ruotsalaisissa lastenkirjoissa, ja siitä se laajeni vähitellen postikortteihin ja kodin koristehahmoihin.

Tonttuovi on tämän joulun jonkinnäköinen hitti. Erityisesti meidän toimisto tulvii tonttuovi-vitsejä, mutta onhan tuollainen nyt aika söpö :D

PS. Muistaako kukaan tätä tonttu-uutista Argentiinasta vuodelta -08? :D Minusta tämä oli ihan mahtava ja olisin halunnut todistaa kyseisen tontun.

Viktor Rydbergin kuuluisa ja kaunis Tonttu-runo on yksi rakastetuimpia joululaulujamme. Ehdottomasti omakin suosikkini ♥