torstai 25. toukokuuta 2017

Paastoilua

Tervetuloa lukemaan taannoisesta ihmiskokeesta nimeltä paasto!

Suvi päätti siis suomeksi sanottuna olla 5 päivää ilman ruokaa ; ainoastaan pieni määrä mehuja / smoothieita per päivä, ja paljon vettä.
Kerta oli itselleni ensimmäinen.
( Skippaa, jos et jaksa pitkää ja yksityiskohtaista sepustusta ;)

Kuvalla huomio :p Sain lukulasit...


No miksi kummassa ihminen lähtee tällaiseen hölmöilyyn?

Tarkoituksenani oli siis se, mikä nyt yleisesti ottaen on paaston tarkoitus; elimistön puhdistaminen ja eräänlainen "lepotauko".
Uskomushoidoiksihan nämä periaatteessa luokitellaan, ja mielipiteitä on puolesta ja vastaan. Itsekin olen ollut melkoisen skeptinen paastojen suhteen ja ajatellut, että sellainen ei minulta onnistuisi.
Positiivisia kokemuksia lukeneena ja kuulleena  (ja siitä tiedosta, että kovin kummoista damagea ei lääketieteellisestikään pysty perusterve ihminen itselleen 5 päivän mehupaastolla aiheuttamaan), halusin kuitenkin testata tätä koska kaikkea täytyy kokeilla!

Olisin toki voinut jättää homman kesälomalle, enkä suorittaa tätä keskellä vikoja kouluviikkoja, mutta olen tunnetusti niin malttamaton, että aloitin laskeutumisen jo heti synttäreiden jälkeen - olo kun oli aika raskas ja vetelä, ja olin jo suunnitellut asiaa pitkään.

Valmistautuminen
Laskeutumiseen on syytä jättää aikaa. Viikkoa ennen paastoa siis jätin kahvin ja lihantapaiset (lähinnä kanat, punaista lihaa en juuri syö muutenkaan), lisäsin kasviksia ja kevensin vielä soppa -ja smoothielinjalle paria päivää ennen aloitusta. Tämä on todella tärkeää, koska paasto on elimistölle kuitenkin eräänlainen shokki, ja myös henkisesti tämä laskeutuminen on hyvä tehdä, jotta tottuminen ja suunnitelmissa pysyminen on helpompaa. 
Kiitän itseäni tuosta kahvin jättämisestä ajoissa, koska pahimmat viekkarit tulivat melkeinpä siitä, ja ne sai kärsittyä pois ennen paastoa.

Sitten mentiin! →



Päivä 1
Kaikki sujui oikein mallikkaasti, enkä vielä tuntenut oikeastaan minkäänlaista heikotusta. Mielitekoja löytyi kyllä varsinkin kaupungilla kavereiden kanssa liikkuessa, mutta varoittelin kaikkia etukäteen, että meikäläinen vetelee sitten mehuilla ja vedellä. 
Aivot kävivät hiukan hitaalla, mutta se aiheutti lähinnä hassuja tilanteita ja keskusteluja.

Nälän tunne tuli välillä, mutta se ei häiritse minua juurikaan, sillä olen aikanaan valitettavasti totuttanut itseäni nälkään. Tässä asiassa tosin koin sen olevan hyödyksi (niin karskilta kun se kuulostaakin), kuten myös päättäväisyyden. Kunnon syömishäiriötaustaisille paasto ei sovi, mutta en kokenut että voisin itse lipsahtaa mihinkään väärille poluille, koska rakastan ruokaa ja tavoitteenani on nyt hyvinvointi, ei varsinainen laihdutus.


5 päivän mehuainekset ostin valmiiksi, niin vältin kauppaan menon ja kiusaukset. En siis todellakaan halunnut ostaa kaupasta sitä ylihintaista paastopakettia, vaan tein mehut itse.
Tein ensin mm. selleri-kurkkumehua, joka oli niin kaameaa, että heitin sen heti pois, kun selleri on jotain kamalinta ikinä :'D Muutoin mehuni koostuivat esim. yhdistelmistä 
appelsiini+ananas+sitruuna, 
tomaatti+basilka+pinaatti+tabasco, 
porkkana + lehtikaali + kurkku
luumu + mustikka
...ja muutamat luontaistuotekaupan juuresmehut. Oikeastaan ainoa, mitä pystyi juomaan ilman inhoreaktioita olivat nuo hedelmä -ja marjamehut :D
Ideana siis on, että päivittäinen kilokalorimäärä jää alle 400:n.

Paastoillessa tulee kylmä, ja vaikka oli lämmin kevätpäivä, tarvitsin ulkona paksumman takin. Tämäkin on luonnollista kehon käydessä säästöliekillä.


Päivä 2
Maailmanlopun meininki. Aamulla oli aivan kaamea olo (yleensä 2. tai 3. päivä on kuulemma pahin, minulla selvästi tämä). Vetelin varovasti aamumehut ja otin inkivääriteetä. Olo helpottui n.puolessa tunnissa. Lähdin Tanjan kanssa kiertelemään kirppiksiä, ja toimintakyky oli koko loppupäivän ihan ok, vaikka välillä piti istua alas miettimään :'p Onneksi ei tullut enää pahoinvointia.
Illalla sain kaverilta saunakutsun, ja istuin euforisena alalauteella ♥

Sapuska oli toki mielessä, ja kiinnitin huomiota joka ikiseen ruokamainokseen ja tuoksuun, mutta ruokahalu oli jo nyt melko tehokkaasti tiessään, mikä kyllä helpotti asioita, vaikka tiesinkin, ettei mitään sortumisen vaaraa ole. Eniten mieleni teki koko ajan jostain syystä Subwayn patonkia (mikä on outoa, koska en juuri koskaan edes syö Subissa)...

Pohdiskelin koko päivän, minkälainen itsestään selvyys ruoka on meille tänä päivänä, ja minkälaista huonolaatuista moskaa tuleekin syötyä vain nopeasti kaiken muun toiminnan ohessa.


Päivä 3
Heräsin 7.30 ilman kelloa, ja olo oli ihan uudestisyntynyt! Tämä nyt kai oli se paljon puhuttu paastoeuforia. Meinasin jopa unohtaa aamumehun, mutta toki sen join teen kanssa. Touhuilin, kuvailin ja siivoilin koko päivän.
Iltapäivällä en muistanut edes koko paastoa, kunnes jonkinmoinen ruuanhimo (ei siis nälkä, vaan ruuanhimo) iski yllättäen. Rapusta kantautui ärsyttävää ruuan tuoksua sisään, mutta laitoin tymäkät suitsukkeet palamaan :p Onneksi lähdettiin Millan kanssa Nuuksioon kuvailemaan, jolloin ajatukset sai pidettyä poissa siitä siunatun Subwaysta.

Voimat loppuivat käsistä sekä kavioista jossain vaiheessa, ja kotiin ajo oli melko haastavaa, vaikka etenimmekin Nuuksiossa melko hissukseen. Voi olla, että energiaa kului silti liikaa.

Nuuksio sneek peak. Vähän näkyy olo naamastakin :'p


Päivä 4
Yö tuli nukuttua huonommin, koska heräilin koko ajan ja sydän hakkasi. Selvittelin asiaa --> syynä ilmeisesti matala verensokeri ja siitä aiheutuva adrenaliinin tuotanto. Nousin taas ilman kelloa 7.30, kuitenkin ilman kummoisempaa väsymystä (onkohan tuo joku meikäläisen luontainen rytmi sitten?), ja mehu helpotti jonkun verran. Mehupaasto ei ehkä ollutkaan paras mahdollinen vaihtoehto itselleni, sillä verensokeri heittelee ilmeisesti melko lailla.
Totesin oireiden perusteilla (mm. sellainen kuoleman maku suussa), että ketoositila on saavutettu.

Koulupäivä meni jotenkuten. Himoitsin luokkatovereiden uuniperunoita ja kuuntelin valitusta kouluruuasta. Itse olisin antanut mitä tahansa kyseisestä potusta, mutta itsekuri toki piti, ja join kiltisti tomaattimehuni. Mieleen tuli, miten monella ihmisellä jopa täällä kotimassa ei ole ruokaa ja he joutuvat kamppailemaan tämän olon kanssa jatkuvasti, kun minulle ja monelle muulle tämä on tällainen "hauska kokeilu". Päätin, etten enää ikinä valita ruuasta.

Onneksi illan työvuoro peruuntui, kun koulusta autolla kotiinkin ajo osoittautui yllättävän raskaaksi. Vähän olin 3.päivän perusteilla pettynyt tähän oloon, kun odotin sen euforian jatkuvan. Päikkäreillä näin unta, jossa söin kasapäin munkkeja (?!)

Vaikka aivot kävivät edelleen hiukan hitaalla, tein läksyt ihan hyvällä menestyksellä, kirjoitin blogiluonnoksia ja siivoilin.


Päivä 5
Almost there!! Otin edellisiltana melatoniinin ja nukuin kuin tukki, mutta silti oli tällä kertaa heräämisvaikeuksia. Ei tehnyt mieli yhtään mitään, mehukin oli hankala saada alas, ja yrttiteetä en edes yrittänyt, vaan tein valkoista teetä. Mietin, että toivottavasti ruokahalu ylipäänsä tulee ikinä takaisin, kun se oli niin kertakaikkisen tiessään. Vatsa tuntui jotenkin inhottavalta. Nyt ei tehnyt edes sitä Subia mieli :'p
Päikkärit tuli taas otettua koulussa sekoilun jälkeen, ja ne auttoivat.

"Olet jo ehkä saanut kuulla ilahduttavia kommentteja hehkeästä ihostasi ja raikkaasta olemuksestasi".

"Oho, sähän näytät väsyneeltä!"
"Onko siulla darra?"
Jne.. :')

Illalla aloittelin hieman palautumista, ja söin pienen määrän lastenruokaa (xD) ja toivoin ettei se tule samantien ylös. Oh, sekin mauton mössö oli suorastaan taivaallista ja olo alkoi kohentua samantien. Ei onneksi tullut mitään oireita, kun söi pari teelusikallista kerrallaan.

I did it!!!




Palautumispäivät
Palautuminen on paastossa melkeinpä tärkeintä (ja vaikeinta), koska tämä ratkaisee, onko paasto ollut turha. Mikäli riennät pää kolmantena jalkana Mäkkäriin, voi käydä todella huonosti :'p Elimistö kun ei ole ns.normaalitilassaan, eikä ruuansulatus ala toimimaan saman tien. 
Ekat päivät söin vain hyvin sulavaa ruokaa (keitot, mannapuuro, lastenruoka, smoothiet jne) ja sitten hyvin pikkuhiljaa salaatteja ja muita kiinteämpiä artikkeleita. Ei onneksi tehnyt mielikään mitään isoja annoksia.
Olo oli näiden päivien aikana todella hyvä, kun sai syödäkseen, vaikkakin vähän.

 

Vaikutukset mielialaan
Pääosin hyvät. Olo oli jotenkin positiivinen ilman mitään syytä, jopa huonot olotkin tuli otettua huumorilla. Sellainen kiukku ja kiire olivat tiessään, ja en jaksanut stressata oikein mistään, mikä teki todella hyvää. Päättäväisyydestä ja tavoitteen saavuttamisesta tuli todella hyvä itsetuntoboosti, koska kaikki eivät tosiaan tähän kykene (enkä kyllä ihmettele lainkaan :D)


Vaikutukset ulkonäköön
 Vatsa pieneni jonkin verran, katsotaan saanko pidettyä tilanteen tällaisena elintapamuutoksilla. Menetetyt kilot tulevat tietysti usein takaisin ainakin osittain, ruokavalion normalisoiduttua. Olen nyt lähes ihannepainossani, mikä kannustaa pitämään saavutetut linjat.
 Iho ei voi mitenkään kovin eri lailla, mutta eipä se missään sysipaskassa kunnossa onneksi ollut alunperinkään. Kaikki näpyt kyllä katosivat selästä ja kaulalta, eikä niitä ole näkynyt.


Alkukevät vs. nyt

Helpointa oli...
-Yllättäen ruuasta kieltäytyminen. Vaikka olisin voinut vähän haukkailla jotain ja sortua johonkin, ei omatunto sallinut.
-Se, etten kertaakaan tuntenut päänsärkyä. Pelkäsin sitä etukäteen, koska kaiken muun kestän, mutta sitä ei tullutkaan.
-Yleinen toimintakyvyn säilyminen niinkin hyvänä, kuin mitä se oli. Oletin, että paastossa ei kykene kun makaamaan :p

Vaikeinta oli...
-Selvittää, mitä nyt oikeastaan sai vetää ja miten paljon, kun netistä löytyi ihan erilaisia ohjeita ja ristiriitaista kamaa. Join 4-5 lasia mehua päivässä muutaman kikka kolmosen kera, ja luotin siihen, että se oli ok.
-Rauhoittuminen ja lepääminen. Paasto vaatii nimittäin juuri sitä - tosin se tuli toisen päivän aikana vähän niinkuin itsestään, kun ei koko ajan jaksanutkaan touhuta.
-Verensokerin heilahtelu varsinkin aamuisin

Nyt 3 viikkoa myöhemmin...
-Olen jatkanut melko kevyellä linjalla ja lisännyt liikuntaa. Painoa ei ole tullut kovinkaan paljoa takaisin.
-Olen edelleen herännyt klo 7.30-8, ilman kelloa ja ilman väsymystä.
-Ei ole kummoisemmin tehnyt mieli alkoholia sun muita myrkkyjä. Olen kieltäytynyt baari-illoista, ja kavereiden illanvietoissa juonut korkeintaan vähän (mikä on kummastuttanut monia).
-Palasin kuitenkin kahvinjuontiin, koska rakastan kahvia. Pidän määrän kuitenkin 1 kupissa / pv.
-En ole hakenut Subia! x)) Se oli vissiisti jokin hetken mieliteko.

Jatkossa...
-Yritän juoda napostelun sijasta paljon vettä, ja vaikka noita smoothieita, enkä suurenna enää hyvin kutistunutta vatsalaukkua tahallani. Keittiössä on nyt ollut 1,5 litran vesikannu, joka on saatava päivän aikana tyhjäksi - toimii!
-Voisin kokeilla jotain vähän ruokaisampaa paastoa/detoxia, vaikka tämäkin versio ehkä sujuisi jatkossa helpommin. Joka tapauksessa otan jonkinlaisen puhdistuskuurin kyllä vuosiohjelmaani.
-Lainaan jonkin kirjan, jonka ohjeita seurata, koska tämä internetin sillisalaattitarjonta ei ollut se paras vaihtoehto

Yhteenveto
Rankkaa oli, mutta olen äärimmäisen iloinen, että onnistuin, enkä miltään osin kadu kokeilua ^^ Tämä toimi itselleni eräänlaisena "nollauksena" ja kaiken aloittamisena puhtaalta pöydältä, mikä on kaiketi ihannetilanne, kun ajatellaan paaston hyötyjä.


Välillä täytyy toki pitää kunnon lettukestit, kuten nyt viikonloppuna! ♥ Koitan nyt noudattaa sitä kuuluisaa "Syö 80% terveellisesti ja 20% mitä haluat" -linjaa.


Vinkkejä:
-Jos paastoat ensimmäistä kertaa, ajoita se lomalle tms rennolle ajanjaksolle. Katso, ettei palautumisaikanakaan ole mitään juhlia tms. suursyöminkejä tiedossa, ja että saat levättyä niin paljon kuin tarvitsee.
-Osta ainekset valmiiksi ja tee tarkka päiväsuunnitelma
-Katso, mikä on sinulle sopivin vaihtoehto. Detoxeja ja paastoja on monenlaisia, eikä tämä mehupaasto välttämättä ole lainkaan se paras.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

30 and Fabulous

Vanhenemista ei voi estää, mutta onneksi sen voi tehdä tyylillä!



Nauran taas 15-vuotiaan itseni päiväkirjamerkinnälle, jossa kauhistellaan sitä, että tulen joskus olemaan "jotain 30!!"
No, eihän tämä nyt ole yhtään kamalaa :p En missään nimessä vaihtaisi paikkoja 15-kesäisen itseni kanssa, hell no!

 
Juhlista ei kertynyt loputtomasti kuvia, kun oli kiire emännöidä, mutta tässä postauksessa kaikki mitä löysin!

Kaikki on oikeastaan nyt paremmin, kuin koskaan. Vaikka satunnaisia takapakkeja löytyy, olen nyt tasapainoisempi kun vuosiin. Tämä ei ole ollut kevyt asiantila saavuttaa, joten arvostan tätä mielentilaa todella.
Olen hyvässä parisuhteessa ja ympärilläni on vankka ystävä -ja tukipiiri. En oikeastaan voisi toivoa enempää - tästä seuraava olisi sitten varmaan se lottovoitto, mutta kuten aikaisemmin postasin, pärjään ilmankin :D 
Suurimmat haasteet piilevät edelleen itseni kokonaisvaltaisessa hyväksymisessä ja yleisessä tyytyväisyydessä.

Juhlissa tarjoilin mm. Unicorn Cheesecakea. Sitä oli hauska tehdä :p Se jäi tällä kertaa vähän ohueksi (kun koitin soveltaa jenkkiohjetta suomeksi), eikä sisus päässyt oikeuksiinsa, mutta teen tätä varmasti uudestaankin.





Ystävämme Arto antoi lahjaksi photobooth-henkisen kuvausnurkkauksen, jotta sain kunnon kuvat kaikkien vieraiden kanssa ♥  Tässä osa niistä :) Kaikki mustavaloiset kuvat siis (c) Arto Leppänen


My love ♥ Ei osattu päättää, onko hän tuossa kaavussaan munkki vai Jedi... 




Meillä oli mm. "aasinhäntä"-leikki. Kentauri-yksisarvismies-kuvitus on Jennin tekemä :D ♥


Miten meni niinkun omasta mielestä...

Entä mitä olen sitten tähän astisen elämäni aikana oppinut? Muutama ehkä kliseinen seikka nousee mielen päälle.

♦ Tee asiat, niinkuin ne itsellesi sopivat, äläkä välitä negaatioista asian suhteen. Oravanpyörässä ja pelkästään yhteiskunnan odotusten mukaan eläminen voi katkeroittaa, kuten ehkä olemme ympäriltämme huomanneet. Asioita voi tehdä monella tapaa, liittyivät ne sitten koulutukseen tai työllistymiseen, elämäntapoihin, parisuhteisiin tai mihin vain.

♦ Vaali ihmissuhteitasi, jotka ovat sinulle tärkeitä, ja näe niihin erikseen vaivaa. Itse olen menettänyt silkkaa laiskuuttani ja ylpeyttäni liian monta ihmistä. Pidä kiinni erityisesti sellaisista, jotka haastavat sinua myös kehittymään.
Kuluttavista ja paikallaan junnaavista ihmissuhteista taas pyri kaikin tavoin eroon. Tiedät kyllä itse, mitä ne ovat.

♦ Älä kiinny ihmisiin liiaksi. Se johtaa turhaan kärsimykseen.

♦ Älä määrittele itseäsi muiden kautta. Mieti rauhassa, mistä asioista pidät itse. Vaikutteita voi ottaa, mutta älä menetä itseäsi.

♦ Opettele sanomaan EI. Hitto että on tärkeä taito, jonka olisin halunnut oppia aikaisemmin :D Manipuloivat ihmiset tekevät tämän vaikeaksi varsinkin jos olet kiltti, mutta se on todella sen arvoista.

♦ Pienikään ystävällinen ele, ikinä koskaan missään, ei ole pahitteeksi!

♦ Älä missään nimessä kasva aikuiseksi!!


Miulla oli maailman hienoin unicorn-pinjata!


Tuhoaja asemissaan

Ja tässä tuhoamisvideo! Neitimäistä huitomista :''p Yksisarvinen vs.Minä 6-0

Hän koki lopulta kohtalonsa

Suurin osa vieraistani ^^ Panostukset asuihin lämmittävät sydäntä



★★★

Juonipaljastus; Pinjata paikattiin synttäreiden jälkeen, ja se pääsi vielä meidän vappumaskotiksemme. Otin hänestä inspiraatiota vappulookkiini :p

maanantai 8. toukokuuta 2017

Birthday look: Let them eat cake!


Heissun ♥

Täytin taannoin... no, aivan liikaa, mutta joka tapauksessa kinkereihin oli tietenkin väkerrettävä kasaan jokin eri kiva asu!
En ole koulurumban vuoksi ommellut pitkiin aikoihin juuri mitään julkaisukelpoista, mutta onneksi tilanne alkaa korjaantumaan piakkoin, kun kaikenlaista ideaa ja rojektia pukkaa työn alle.

Teemana juhlissani oli historia, joten päätin ottaa inspiraatiota rokokoon kermakakuista ja Marie Antoinettesta. 

Ompelin siis kaksikerroksisen, runsaasti kellotetun hamosen. Halusin jotain siroa mutta näyttävää, ja tämä lopputulos vastasi odotuksiani.
 Kangasta oli rahapulan vuoksi sen verran vähän, että en saanut aikaiseksi niin muhkua röyhelöpyllyhametta kuin alunperin ajattelin, mutta onneksi alushame pelasti osan tilanteesta.


Korsetin tilasin Ebaysta jo ajat sitten. Hamekangasta etsiessä minä vahingossa lähes täysin saman kuosin Eurokankaasta, kun mitä korsetissa on :p

Reunapitsin kävin hakemasta Viron Karnaluksista eräänä vapaapäivänä. Sieltä tarttui mukaan metrikaupalla kaikkea muutakin herkkua ♥__♥ 




Asuidea lähti oikeastaan peruukista. Tilasin sen erään kaverin rokokoojuhlia varten, mutta niitä ei koskaan päästy pitämään, joten ajattelin ottaa hökötyksen edustamaan nyt. 

Koristelin systeemin lopulta aika yksinkertaisesti pari tuntia ennen juhlia, kun aika loppui kaiken kanssa kesken, mutta ajattelin ottaa homman uudelleen työn alle seuraavissa mahdollisissa naamiaisissa. Sen verran kiva ja potentiaalinen reuhka on kyseessä! Se on myös tilattu aikanaan Ebaysta, joltakin yksityiskäyttäjältä, joka oli koristellut sen itse sinisillä yksityiskohdilla. Vaihdoin teemaa ja lisäsin kukkasia sekä helmiä.



Pieni laiva oli saatava peruukkiin! Sain kyseisen pakkomielteen tietysti muutamaa päivää ennen juhlia, ja paattien löytäminen oli yllättävän haastavaa. Olin kuullut, että sellaisia saisi Euronkauppa-tyyppisistä krääsäkaupoista, mutta eipä löytynyt. Jouduin lopulta ostamaan kirpputorilta laivan pullossa, jonka sitten uhrasin pakkaamalla sen pariin muovipussiin ja pudottamalla lattialle :'') Laivake piti sitten onkia lasin joukosta, mutta onneksi säästyin pahemmilta vammoilta.


Kahtokaa, miten hoitokissani mätsää asuuni! :D Lisää tällaisia turjakkeita ♥ Muutenkin ihan vastustamaton sielu tämä kyseinen elukka.


Väännän synttäripostauksen teille erikseen piakkoin :)

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kolikkofetissi

Tällaiset kilisevät asusteet ovat viehättäneet silmääni jo jonkin aikaa, ja muutama "kolikko"koru sekä vyö on tullut hankittua omaksikin. Sopivat melkeinpä asuun kuin asuun.


--> Tässä linkissä on kiintoisa Kalmistopiirin kirjoitus kolikoista esimerkiksi hautalöytöjen yhteydessä.

Sekä Suomesta että Ruotsista tunnetaan keskiaikaisia hautauksia, joissa kolikko on joskus asetettu vainajan päälle tai heitetty arkun päälle. Itä-Suomen keskiaikaiset hautaukset, joista rahoja tunnetaan, ovat 1200-1300-luvulta. Lapista saamelaishaudoista tunnetaan kolikoita 1500-1600-luvulta. Mutta miksi kolikoita sitten asetettiin hautoihin? Uskottiinko rahan tuovan onnea? Vai oliko raha uhri?


En oikein osaa sanoa mikä näissä viehättää. Kolikot tuntuvat symboliikkansa puolesta muistuttavan jostakin muinaisesta ja ajantakaisesta, ja olemus tuntuu jotenkin maanlähisemmältä ja ylväämmältä. Jotakin amulettimaistakin tällaisissa vanhanmallisissa kolikoissa on. 

Tai sitten köyhä vain tykkää muuten vain kuunnella kolikoiden kilinää edes jossakin muodossa :''p


Rahasta (tai oikeastaan sen puutteesta) puheen ollen, tässä on viime aikoina noussut mielen päälle se, miten paljon ajatukset pyörivät rahan ympärillä. Koko ajan. Menoja on suunniteltava yksin ja ystävien kanssa erityisesti rahatilanteiden pohjalta, ja välillä tunnutaan suorastaan kilpailevan siitä, kuka on köyhin.

No, meidän piireissä, jossa lähes kaikki opiskelevat, se vähä raha menee vuokran ja ruuan jälkeen lähinnä ulkona käymiseen, kirpputoreille, keikkalippuihin jne, mihin se nyt milloinkin sattuu riittämään. En osaa kuvitella, minkälaista on elämä, kun on vaikkapa vakityö, lapsia ja asuntolainaa.



Raha itseisarvona on jotenkin alkanut tympimään. Oli sitä pätäkkää tai ei, koskaan sitä ei tunnu olevan tarpeeksi. Edes päivätyössä käydessäni ei tuntunut, että toimeentulo on lähelläkään kohtuullista. No, siinä oli oikeasti huono palkka, ja Suomi melkoisen kallis maa, mutta ongelma tuntuu oikeasti piilevän jossakin muualla kansakuntamme syvissä riveissä, ei vain minussa.

Ihminen tarvitsee lopulta aika vähän, mutta haluaa koko ajan lisää.

Meidät kasvatetaan kuluttamaan, heittämään pois ja ostamaan uutta. Meille sanotaan, ettei mitään saa hautaan mukaansa (hehe, pun intended), mutta se ei tunnu menoa hidastavan. 
Kaiken materian ahnaasti tavoitteleminen ei lopulta vie kovin pitkälle, koska se kierre ei katkea koskaan, ja tyydytys on väliaikainen ja tyhjä. Riippuvuudeksihan se useammilla menee; yksi hankinta ja tarve aiheuttaa toisen tarpeen, ja kolmannen... 
Tuo tyhjyys kyllästyttää ja raastaa itseäni. Ja nolottaa. Seuraava lause kertoo erityisesti, miksi.

"On häpeällistä, että koko ihmiskunnan historian aikana ihminen ei ole kyennyt kehittämään järjestelmää, jonka avulla vauraus voitaisiin jakaa tasaisesti ihmiskunnan kesken niin, että kaikki saisivat kylliksi ruokaa syödäkseen, ja vettä juodakseen"
-Yle: Rahan historiaa


Rikkaus ei mielestäni tarkoita parhaimmillaan sitä, että on jokin lottovoittaja. En usko, että miljonääri on automaattisesti onnellisempi, kuin muut, vaikka talous antaakin turvaa.
On toki luonnollista haaveilla hyvästä toimeentulosta, ja varmasti se on hyvä lähtökohta kaikenlaiselle itsensä toteuttamiselle ja tyytyväisyydelle. En kiellä, ettenkö olisi huomattavasti tyytyväisempi, jos ei tarvitsisi laskea jokaista senttiä ja valita, ostaako tällä viikolla mehua vai leipää.

Se voi kuitenkin olla jotakin paljon parempaa. Voit olla rikas vaikka millä tuloilla, jos koet, että sinulla on kaikkea riittävästi. Kaikilla ei ole.

Lisäksi kolikollahan on aina kaksi puolta; ylimääräinen omaisuus se vasta voikin aiheuttaa stressiä. Asioiden saamiseen liittyy yleensä pelko niiden menettämisestä, ainakin jollain tasolla. Itse olen sellainen kiintiöhuolehtija, että jos joskus saisin vaikkapa kesämökin tai oman asunnon, tulen varmaan hulluksi, että nyt se palaa siellä ja kaikki ryöstetään :D Lähipiirissä toteutuneet tapaukset eivät ainakaan asiaa auta.


Itselleni raha on lähinnä väline, ja pakollinen paha, jota en oikein osaa vaalia.
 Jos minulla olisi rutkasti sitä, käyttäisin sen varmasti saadakseni aikaa, hiljaisuutta ja eristäytyneisyyttä. Tätä on hiukan vaikea selittää, mutta en koe olevani erityisen kotona täällä ruuhkaisen kaupungin kerrostaloasunnossa, jossa asumme taloustilanteen vuoksi, ja jossa hullu naapuri kiristää hermoja. 
Oma, pieni tila lähempänä luontoa, jossa olisi aikaa ja tilaa toteuttaa itseään, olisi haaveiden täyttymys ♥ 

Käyttäisin myös aikaani yksitoikkoisen, "pakollisen" työnteon sijasta hankkiakseni loputtomasti erilaisia taitoja - itsensä kouluttaminen ja erilaiset harrastukset kantavat hedelmää todella pitkälle.

Kissaakin kiinnostaa

Toki, kuten monet muutkin, käyttäisin myös rahaa matkusteluun. En ole oikein koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka haluavat pysytellä vain kotikylässään. Matkailu avartaa puolin sekä toisin, ja on opettanut ainakin minulle tärkeitä taitoja kielistä kaikenmaailman selviytymiseen, antanut perspektiiviä asioihin, sekä lisännyt kiinnostusta muita kulttuureja - ja sitä kautta myös omia juuriani - kohtaan.

Ylimääräisellä rahalla kuuluu myös mielestäni auttaa muita elollisia jollain tavalla - oli se sitten jonkin järjestön kautta lahjoituksena, tai suoraan omalla toiminnallaan ja ajallaan. Itsekkäille rahaihmisille on varmasti oma, likainen ja haiseva paikkansa tuonpuoleisessa :p Auttaisin tietysti erityisesti taloudellisissa vaikeuksissa olevia läheisiä.
Itseltäni menee rahaa pieni summa kuussa kahdelle eri järjestölle, vaikka sitä ei paljoa tällä hetkellä minulle tulekaan. Pienikin summa voi auttaa, ja omistani voin tinkiä tuon verran. 


En näe mitään syytä, miksei ylhäällä olevia haaveitani voisi toteuttaa aivan normaaleillakin tuloilla, kunhan on kärsivällinen ja säästäväinen ^^ 
Minua hiukan surettavat sellaiset ihmiset, jotka vain odottavat koko elämänsä jotakin lottovoittoa tai muuta onnenpotkua, eivätkä ota onnellisuuttaan omiin käsiinsä. Toki mekin kavereiden ja avokkini kanssa tästä aiheesta monesti vitsaillaan, että sitten kun, mutta näillä todennäköisyyksillä elämä kannattaa oikeasti rakentaa jonkin aivan muiden oljenkorsien varaan ;)

Olen päättänyt rikastua ensisijaisesti muulla tavoin, kun rahalla. On paljon asioita, joita voi tehdä pikkurahalla tai ilman. Kirjat rikastuttavat kieltä ja mieltä. Luontoa ja liikuntaa voi harrastaa yhdistettynä tai erikseen, yksin tai yhdessä. Opiskella voi tällä tiedon aikakaudella loputtomiin. Asioita voi tuunata, askarrella ja tehdä itse hyvin edullisesti ja jopa miellyttävämmällä lopputuloksella. Määrän sijasta voi panostaa laatuun, ja edetä pienin askelin. Onnea voi etsiä päänsä sisältä ja aineettomista asioista, sellaisista, joita kukaan ei voi sinulta viedä.


Mitä raha merkitsee sinulle?

♣♣♣

Mandalatuvassa -blogikirjoitus rahasta. Ajatuksen voima on ihmeellinen ;)

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Alpenglow pt 2. Salzburg



Torstaiaamuna jätettiin Innsbruck taakse ja suunnattiin klyyvarit kohti Salzburgia ämyrit pauhuten. Näpyteltiin naviin sellainen reitti, joka kiertää ne pirun tietullit :p Matkaa tuli noin tunti enemmän, mutta se ei haitannut, sillä maisemat oli komeampia ja matkan varrella oli mm. LINNOJA!



Perillä käytiin heittämässä rojut hotlalle, ja paineltiin auton kera messukeskuksen pihalle. Aurinko paistoi ja olutkin sihahti auki kädessäni x) Pestiin ja pyntättiin Volvoke ja muut paikalle saapuneet rotiskot valmiiksi, ajettiin sisään näyttelypaikalle ja lähdettiin nukkumaan.




Hotellimme oli sellainen, jossa kuulemma itse Mozart sisarineen oli viettämässä aikaansa. No, se selittää ne Mozartin kuulat ja kallot joka nurkassa. Salzburghan oli siis kyseisen artistin syntymä -ja asuinkaupunki.


Perjantaiaamuna äijien painellessa kisahallille minä otin kartan kouraan, ja rupesin ympyröimään kohteita jossa piipahtaa. En ihan viitsinyt itse seistä koko viikonloppua Messukeskuksessa, joten turisteilin keskenäni :p
Nautin tästä yksin vaeltelusta suuresti. Ei tarvinnut kulkea kenenkään perässä jonkun muun valitsemissa kohteissa (vaikka harvoin niissäkään mitään vikaa on), vaan joutui kerrankin suunnistamaan itse omassa tahdissaan, sai vain pysähtyä tuijottamaan omituisia yksityiskohtia ja antaa kameran laulaa!


Aluksi täytyi tietysti tsekata wanhoja hautuumaita, St. Sebastian ensimmäisenä. Sain melkein yksin kiertää sen lävitse lintujen sirkuttaessa, kunnes eräs innokas mummeli liittyi seuraan ja alkoi saksaksi selostaa, kuka on kukakin ja missä on lisää hautuumaita x) Ymmärsin jopa ainakin puolet! Eniten reissulla harmitti, kun missasi hyviä keskusteluja alkeellisen kielitaidon vuoksi. Onneksi koulussa pääsee kohta opiskelemaan saksaa kunnolla.

 

Täältä suuntasin vanhaan kaupunkiin, jossa oli tunnelmallinen ja melko perinteinen meininki. Rakennukset olivat mukavan goottilaisia ja barokkityylisiä.

Bussit olivat hassuja; ne kulkivat sähköllä eli siellä oli sellaiset "ratikka"piuhat, mutta kuitenkin bussissa oli pyörät. Hämmennyin.





 
Katedraali ja ankeuttaja!

 


Kapeat kadut näyteikkunoineen ja kyltteineen veivät syrämmeni ♥ Jopa Mäkkäri oli ilmaistu hiukan tavallista komeammin x)



Aukio. Huomatkaa toki sielläkin massiivinen Mozartin kuugeli :p

Illalla eräs audio-tiimi, johon mieheni kuului, päätti kutsua meidät mukaan illalliselle. Tarjosivat siis juomat ja ruuat o_O Kovin ystävällistä! Itse nyt olin kelvoton seuraeläin enkä osannut autohifistä mitään jutella ulkomaankielellä, kun en osaa edes suomeksi, mutta ilmainen ruoka kelpaa aina :')

Lauantai meni minulla villisti; kävin pesemässä pyykkiä itsepalvelupesulassa ja nukuin! Oli kerättävä voimia, kun illalla lähdin messukeskukselle hifiosaston bileisiin, jossa oli nyyttärihenkinen meininki, ruokia ja juomia ja musiikkia eri puolilta maailmaa. Meidän Suomi-pöydässä oli mm. poroa, Sisu-pastilleja, lonkeroa ja salmaria. Kaikki tekivät kauppansa, ja tuli käytyä hupaisia keskusteluja (sen verran, mitä siltä bassonjytkeeltä kykeni) ja jopa tanssittua livebändin kanssa. Pariin yhteiskuvaankin päädyin, en vieläkään tiedä miksi...


Sunnuntaina jaksoin jälleen turisteilla, ja vierailin St. Peterin hautausmaalla ja katakombeissa, kun sinne pääsi opiskelija-alennuksella :')




Asioita, jotka haluan tulevaisuuden kotiini part.3578

 



Katakombeissa oli vähän sellainen tylsän kristillinen meno x) Siellä ei juuri näitä paria hautaa enempää ollut nähtävää.
Plussaa siitä, että sain käyskennellä siellä täysin yksinäni siihen aikaan arkipäivästä.


 

Kuviin tuli tuollaiset omituiset siniset heijastukset. Ghost? Aliens?!
Ja oikealla pakana pyhällä maalla.




Portaillakin on haamu! :p

Ja iltapäivällä huipentuivat autohifeilyt palkintojenjakotilaisuuteen, jonne raahauduin kalmistokierrokseltani poikien seuraksi jännittämään. Miun kulta sai EM-hopeeta, eli ei ollut mikään hukkareissu ♥ Kakkonen on ykkönen!

Viimeinen päivä eli maanantai oli turistipäivä, kun mieskin oli jo pääsyt kisoistaan, joten suunnattiin itsemme aamukahvin kautta vihdoinkin sinne itse linnaan käyskentelemään ja kuvailemaan ♥
Paikalle hilattiin itsemme sellaisella köysiradalla, josta en ehtinyt saada edes kuvaa, kun se lähti kun kuppa töölöstä ja olikin muutamassa sekunnissa perillä.


Mikko kuvasi! Kuten myös muutkin meikäläisestä otetut kuvat.

Vuonna 1077 arkkipiispa Gebhardin rakennuttama Hohensalzburgin linna on toiminut linnoituksena, yksityisenä asuntona, vankilana ja sotilaskasarmina. Nykyisin kaupunkinäkymät ja hyvin säilyneet huoneet tekevät tästä huolellisesti hoidetusta linnasta yhden Salzburgin suosituimmista nähtävyyksistä.









Vähän joka monumentilla piti käydä poseeraamassa



Mikon ottama kuva 


Komea juhlasali on myös konserttikäytössä tänäkin päivänä


Silmät lepäsivät yksityiskohdissa!

Lisäksi siellä oli Marionettimuseo, jossa pystyi myös pelailemaan sellaista hauskaa kummituksenväistely-tietokonepeliä :D Olisin voinut jäädä sinne koko päiväksi.




Ja lopuksi takaisin aurinkoon ja terdelle Radler kourassa. Oli lämmin! 

Tultiin takaisin Mirabellin kartanonpuiston kautta, jossa paikalliset viettivät sunnuntai-iltapäiväänsä. Ja aasialaiset turistilaumat selfie-kepit tanassa.





Löysin ratsunkin itsellein!


Siinäpä tämä kuvaspämmi tällä kertaa! Tiistaiaamuna ajettiin Saksan läpi takaisin lautalle. Matkaan sisältyi tankkausepisodi, kun mies yritti huoltsikan kassalle maksaa täyttämäänsä tankkia, ja kortti ei enää toiminutkaan. Jäin kyseiselle huoltsikalle pantiksi miehen passin kanssa, kun hän läksi hakemaan käteistä. 
Travemundessa treffattiin loput hifistelijät, ja käytiin sataman tax free -myymälässä sekoamassa, kun kaikki oli niin halpaa. Hamstrasin viiniä ja tuliaisia.
Lautta lähti takaisin Suomeen kolmelta yöllä, ja oli torstaiaamuna perillä. Sieltä suoraan koulunpenkille -_- Miksi ei vaan vois elättää itseään matkustelemalla! Se on niin kivaa!



Yhteenvetona:
♠ Salzburg oli ihan viihtyisä pieni kaupunki, vaikka vanhan kaupungin ja linnakkeen lisäksi siellä ei loppujen lopuksi ihan kauheasti ollut nähtävää, ja sekin kaikki oli nopeasti nähty :p Vierailemisen arvoinen siltikin!

♠ Kahvi oli joka puolella ihan törkeän pahaa ja laihaa :'D Yleensä sitä sai vain automaatista. Kofeiinipäänsärky oli tosiasia. Kunnon sumppia sain seuraavan kerran vasta takaisin mennessä Finnlinesin lautalla.

♠ Porukka oli loistava (minä ja hifiäijät), ja se oli melkeinpä parasta koko matkalla, oman ajan ja Alppien näkemisen lisäksi. Käytiin syömässä, olusilla ja shoppailemassa sekä risteiltiin takaisin yhtä matkaa. Nauroin naamani ja lihakseni tärviölle.

♠ Minulle tuli tästä itsenäisestä käyskentelystä hinku lähteä reissaamaan yksinäni. Aion tämän varmasti joku päivä toteuttaakin!