lauantai 31. maaliskuuta 2012

Just you and me far beyond the sea...


Olen vahvasti mieltynyt seilorityyliin, niin miesten kuin naistenkin pukeutumisessa. Kyseinen tyyli on ajaton ja istuu oikeastaan kaikenikäisille, ja on sovellettavissa hyvin moneen tyyliin eri tavoilla. Pidän siitä, kuinka merihenkisissä asuissa yhdistyy sopivasti romantiikka ja tyttömäisyys tietynlaiseen sotilaallisuuteen :)

Näin kevään tullen kaikkea meriaiheista pursuilee syliin vähän joka putiikissa, minun ja monien muiden merellisen tunnelmoitsijoiden iloksi. Saan aina taistella itseni kanssa, etten lankea krääsään vain sen takia, että siinä on joku saamarin ankkuri :D


Hyvä merinais-mekko on ollut hakusessa iäisyyden, ja nyt tällainen käveli Seppälän nuortenosastolla vastaan alennuksineen päivineen, ja ihastuin heti. Eli en siis tällä kertaa tehnyt itse vaikka olikin suunnitelmissa, mutta jos kerran vuori tulee muhammedin luokse, niin miksi vaivautua :D Sitä paitsi nuo tuommoiset pronssiset napit voi maksaa nappikaupassa yhteensä enemmän, kun tuo valmis kaupan vaate, eli ei siis kovin kauaa tarvinnut ostopäätöstä pohtia.
Käytän yleensä vain leveähelmaisia mekkoja, joten tämä kapeampi on hyvin piristävää vaihtelua. Tämä kelpaa moneen käyttöön.




Suvin tyyliä vuodesta 1990, feat. pikkuveli (ei kannattais seistä kuvattavana vastavaloon, ilmeestä tulee yrmy). Kuten sanottua, seilorimeininki toimii vauvasta vaariin. Muistan tykänneeni tuosta asusta kovasti, voisin pitää tuollaista nytkin :D Ja varmasti pukisin tai tulen pukemaan tällaisia myös omille lapsilleni!


Kaapissa lojuva kangas, josta en keksi mitään, ostin sen vaan ulkonäön perusteilla. Mun ei koskaan pitäisi ostaa sifonkia, kun se on yksi niistä materiaaleista jota en osaa käsitellä juuri millään lailla. No täytyy luonnostella vielä, jos jokin idea tähän kumpuaisi. Ehdotuksia? :D


Ja tuossa surullisin esimerkki ankkuri-krääsään lankeamisestani - kengät on ihan kivan malliset, mutta kamalan väriset ja tummuneet parissa käyttökerrassa. Tarkoitus on kyllä värjätä nämä sinisiksi tai mustiksi.



Hätä keinot keksii - ylioppilaslakki väärin päin ja kenossa oli ihan tarpeeksi navy ;)
Ja vihdoinkin löysin täydelliset ripset Grimasilta - pitkät kuin kiinan muuri, mutta pitävät ryhtinsä eivätkä lörpötä pahasti.
Pidän parhaillaan huoltoviikkoa rastoille ja omalle tukalleni. Onpas kyllä alaston olo ilman niitä, laitan ne kyllä takaisin pääsiäislomalla. Sitten kesämmällä vihreinä versioina, can't wait! ^^

Wanhasta uutta -oksennus tähän väliin. Ostin kirppikseltä tuommoisen ankkuritopin, joka näyttikin sitten päälläni ihan järkyltä (muotoilee vyötäröstä pallon) ja tuo jäi lojumaan "keskeneräiset projektit" -laatikon pohjalle. Sitten idealamppuun tuli pieni kipinä, ja päätin tehdä tästä kassin, mikä olikin helpompaa kun tikkarin ryöstö lapsoselta; ompelin topin pohjan umpeen, vaihdoin hieman olkanauhojen paikkoja ja tadaa, minulla on meri-kesäkassi.



Jos siis löydätte jonkun kivakuosisen topin joka on liian pieni tahi muuten epäsopiva, niin tässä on yksi idea sen hyödyntämiseen. Vuorin voi myös lisätä, jos haluaa pidentää käyttöikää.

Loppuun yksi suosikkikappaleeni PMMP:ltä ;) Harvoja poppisbändejä, joita vielä nykyäänkin siedän. Se myötä rentoa viikonloppua kaikille!

torstai 22. maaliskuuta 2012

Victorian Skirt


Vaihteeksi on tullut oltua suorastaan maanisen iloisella ja produktiivisella tuulella. Ompelukone savuaa ja keskeneräiset työt kuroutuu kasaan lennokkaammin kuin Tuhkimon kolttu konsanaan. Ou jee :D

Viimeistelin juuri tällaisen hamosen, jonka ompelin kasaan jo aikapäiviä sitten, mutta loppusilaukset odotti tapahtumistaan. Olen kokonaisuuteen enemmän kuin tyytyväinen ^^


Tämä syntyi aika tajunnanvirtana. En suunnitellut tätä mallia varsinaisesti etukäteen, ajattelin vaan että haluanpa nyt itselleni jonkun värillisen tyllihameen. Otsikko nyt ei ehkä ole kaikkein kuvaavin tälle, mutta jotenkin tästä tulee itselle hieman pukuhistoriallinen mielikuva.

Olen tässä jakanut hameen helmakappaleen kolmeen osaan poikittain, ja poimuttanut kyseisten saumojen väliin ohutta morsiustylliä. Ostin sitä halvalla Kangas-Makasiinilta (Kampissa), pitäis taas käydä sielläkin, oikein kiva pulju. Tuo ohuempi tylli on paljon kauniimpaa, kun se Eurokankaan jytky.


Punainen pohjakangas on taftia, joka herättää monissa ompelijakavereissani hyvin ristiriitaisia tunteita kevyen tuulipukumaisuutensa takia, mutta itse kyllä lämpenen taftille, ja pidän sitä hyvinkin juhlavana :) Mallin ja kaavan pitää tietysti olla oikea, tafti + säkkimäisyys = fail. Plus oikeanlaiset koristeet höysteeksi. Korsetteihinhan esimerkiksi tafti on mitä mainioin materiaali.

                                       

Vyötärökaitaleessa oleva koriste-combo syntyi laatikossa olevista jämämateriaaleista, ja on omaan silmään hyvin onnistunut! Yleensä pääni lyö pelkkää tyhjää, kun pitäisi kehitellä jotain tällaisia lisukkeita vaatteeseen.

Alimmat tyllit ovat iloisesti pienillä repeämillä, mutta onneksi sitä ei juuri huomaa. Edesmennyt kissani Wilma kun syystä X rakasti tylliä, ja varsinkin sen syömistä... Kerran sain kiskoa sen suusta pitkää tyllinpätkää, jonka se oli jo ehtinyt puoliksi niellä, voi veljet se oli ällöttävää :'D

                                               
Kävin pitkästä aikaa leffassakin, kun miehekkeen kanssa piti tuhlata pari lippua. Kerittiin viime metreillä katsomaan tuo toinen Sherlock Holmes -leffa, eli Game of Shadows. Tykkäsin, enemmän kun siitä ykkösleffasta. Henkilöhahmot oli hieman selkeämpiä, ja se entistä maanisempi Sherlock oli kyllä mielenkiintoinen:D Ja huumoriakin piisasi. No mulle yleensä riittää hyvin pitkälle se että elokuva on visuaalisesti näyttävä, ja sitä tämä kyllä myös oli. Tosi upeat puitteet! Varmaankin hommaan itselleni, kun tulee dvd:lle.
Kotimatkakin oli mielenkiintoinen, kun meille yritettiin mm. myydä huumeita. Näin meillä Stadissa...

Tietääkö muuten joku, missä se Underworld - Awakening-leffa viipyy?? Sen piti tulla Suomeen ensi-iltaan jo 10.3 mutta ei ole näkynyt eikä kuulunut... Nimimerkillä odotan aikas kovasti :D


                                                                                 Noomi <3
                                                                       
Kivoja juttuja ja tapahtumia on nyt ilmaantunut keväälle ja kesälle! Mainittakoon osa niistä:

*Käsityömessut huhtikuussa. Viimeksi menin sinne kokonaan ilman rahaa ja jäi kaikki hienoudet tiskille... Toivottavasti siellä olis samoja tuotteita myynnissä, kun silloinkin.

*Jennin vappunaamiaiset. Rakastan naamiaisia! Eikä juhlia ystävien kanssa nyt muutenkaan voi koskaan olla liikaa.

*Keskiaikamarkkinat elokuussa. Hämeenlinnaan olisi tarkoitus suunnata moisia katsomaan, kun en ole ikinä käynyt :)

*Kaverin häät elokuussa. Koskahan viimeksi olin häissä? Kun muistaiskin. Häät on kivoja <3

*Kesäloma nyt ylipäänsä. En muista koska mulla on viimeksi ollut oikeasti lomaa, kun koulussakin olin aina kaikki lomat töissä. Pitää keksiä jotain jännää mursuni tai kavereiden kanssa.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Where did I come from, where am I going?

Oikein sellaista dallaspullan tuoksuista huomenta vaan kaikille, näin Kontiovaaraa lainatakseni. Seuraa kuvia viimeaikaisista huutonetin tyhjennyksistäni, höystettynä tarkemmin määrittelemättömällä kriiseilyhöpinällä. Koittakaa kestää.
 

                             
Supernätti pitsipaita/mekko, jota myyjä myi muutamalla eurolla "kohtalaisen" kuntoisena... en kyllä itse ole tästä juuri mitään vikaa löytänyt.

Olen ollut hieman äkäinen akka viime aikoina. Turhautunut on ehkä se oikea sana, turhautunut kaikkeen. En oikein löydä termiä tälle. Kevätvitutus? :D

Minulla ei pitäisi olla mitään syytä valittaa, koska elämäni on tällä hetkellä rennompaa kuin koskaan ennen; huoleton työpaikka, mahtavat työkaverit, rahat riittää kaikkeen ihan hyvin ja parisuhdekin on kunnossa. Ystäväpiirini on eheämpi kuin koskaan ja ympärillä on ihania ihmisiä. Mistään ei ole tarvinnut ottaa stressiä. Kevätkin on tulossa, mikä yleensä nostaa tunnelman kattoon, muttei tällä kertaa riittävästi.

Tuntuu, että ongelman ydin piileekin juuri tässä rentoudessa. Kaikki seikkailun tuntu on kadonnut kaikesta. Silti ei tunnu ihan siltäkään, että tekis mieli nousta tästä koneelta ja lähteä kiertämään maailmaa... Mikä siis avuksi? Jokin pieni maisemanvaihdos ehkä, mutta mihin? Tuntuu ettei mistään jaksa enää edes kiinnostua tai innostua. Kamalaa!

Lueskelin juuri ikivanhoja journal-merkintöjäni (kirjoitin sinne nuorempana melkein päivittäin), ja osittain kaipaan sitä typerän teinin spontaaniutta. Saatoin hetkessä lähteä yksin ulkomaille lempibändin keikalle. Tai toiselle puolelle Suomea noin vaan. Maailma kaatui pienimmästäkin vastoinkäymisestä, mutta toisaalta osasin myös repiä suunnatonta iloa hyvin pienistä jutuista. Nyt kaikki tuntuu olevan niin ärsyttävän tasaista.
Viimeisin tekemäni spontaani asia taitaa olla liftaus-matka eurooppaan poikaystävän kanssa kaksi kesää sitten... Olin silloinkin lähinnä kauhusta jäykkänä, vaikka reissu varsin mukava olikin :'D

                         
Röpelöhelmainen "keijukais"toppi, josta tykkään ihan hulluna. Irtosi myös muutamalla eurolla, vaikka tämä on Indian Bazarista, jossa nämä maksaa monia kymppejä.

Mieltä madaltaa myös se, että täytän kohta 25. En haluaisi täyttää, kun musta ei tunnu yhtään niin vanhalta. Stressaan jokaisesta juonteesta, joka kasvoihini ilmestyy (jota kukaan muu ei edes huomaisi), ja mielessä pyörii jatkuvasti se miten "vanha" jo olen, vaikka ei sillä vatvomisella juuri todellisuuden kanssa ole mitään tekemistä.

Jonkunnäköinen kummallinen kunnianhimo tuntuu myös hiipineen viime aikoina elämääni, parantuneen itseluottamuksen myötä, enkä keksi miten sen saisi tyydytettyä. Tuntuu että elämä on mennyt vähän hukkaan, kun en ole käyttänyt aikaani tekemällä jotain maata mullistavaa.
Tämä blogikin välillä stressaa ja turhauttaa, vaikka tästä onkin tullut hyvin tärkeä harrastus, tai ehkä juuri siksi. Vertailen itseäni muihin ja välillä tekee melkein mieli pistää omat pillit pussiin.
Ylipäänsä netti ahdistaa, kun se hallitsee ihmisten elämää ihan liikaa nykyään. Se tekee elämän helpoksi, mutta toisaalta hyvin passiiviseksi. Tekis melkein mieli luopua kaikista profiileista, mitkä olen sosiaalisiin medioihin erehtynyt luomaan, kun ne tuntuvat aiheuttavan enemmän huonoa kuin hyvää oloa...

                                    
 No eikö ole söpö?! Siinä on pieniä samettisia Mikki Hiiriä :D Onneksi mahtuu juuri ja  juuri päälleni, kun on jotain lasten kokoa.

                                    

Perustaisinko ompeluyrityksen? Kaikki kyselee, miksi en tee niin. En koe osaavani vielä ommella niin hyvin että musta olisi siihen, ja sen jälkeen se tietty vapaus ompelussa olisi tipotiessään, ja pitäis stressata jostain kirjanpidosta ja kaikesta muusta älyttömästä.
Menisinkö opiskelemaan jotain muuta kivaa? Kuten toiseen unelma-ammattiini puusepäksi? Se olisi mahtavaa, rakastan huonekalujen uudistamista ja puutöitä ja kaikkea semmoista <3 Mutta kaikki sanoo, ettei puusepille riitä töitä. Kondiittorikin houkuttelisi, mutten jotenkin näe itseäni aamuviideltä pyöräyttelemässä mitään kakkusia.
Myös eläimet tai musiikki kiinnostaisivat. Mutta kuulostaako kumpikaan kovin työllistävältä? Ei.

Nykyinen duuni on iltatyötä, mikä sopii minulle mainiosti - saan nukkua tarpeeksi, ja tehdä päivät mitä haluan. Jos teen jotain tavallista 8-16 päivätyötä, musta tulee täysi vihannes joka ei jaksa edes ommella tai nähdä kavereita. Kokeiltu on monet kerrat. (Ompelen siis kotona vapaa-ajalla, koska ei, ompelijalle EI ole töitä :D Tiesin sen kyllä jo ennenkuin lähdin opiskelemaan, halusin sieltä itselleni vaan ammattitaidon, jonka sainkin).

google
                                                    
Silti mua ei jotenkin nappais koko loppuelämääni istua skannaamassa rahtikirjoja, vaikka se rentoa puuhaa onkin. Olen tottunut tekemään raskaampaa fyysistä työtä, joten koneella istuminen vallan puuduttaa, kun en oikein ole mikään himoliikunnan harrastajakaan. Sitä paitsi pitäis ruveta saamaan myös rahaa säästöön, että saisi joskus sen metsämökin tai Japanin matkan.
En suoraan sanottuna kyllä uskalla vaihtaa työpaikkaa. Olen tätä ennen joutunut työskentelemään vain inhottavien ihmisten kanssa. Tämä nykyinen paikka on ihan paratiisi, kun kaikki ovat mukavia. Ynnh. Liian vaikeeta.

Tämän vuoden to do -listalla siis ykkösenä keksiä sisältö elämään. Vaikka useampi ^^ Toivottavasti kesäkin toisi jotain superjännittävää tullessaan! Ainakin tulen tekemään kaikkeni sen eteen :D

torstai 8. maaliskuuta 2012

One Lovely Blog Award


Sain Jenniltä sekä Maaritilta tämän tunnustuksen, whipii ja kiitos :)

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.
2. Kirjoita 7 random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä tunnustus 15:lle blogille/bloggaajalle.


 Tässä tulee siis.

1. Olen tunnettu hajamielisyydestäni. Jätän jatkuvasti auton valot päälle, maidot homehtumaan pöydille, ostokset kassalle jne. Olen mennyt yöpaidassa kouluun. Kaikki annetut ohjeet menevät ohi korvien, istun ja astun tavaroiden päälle, ajan päin punaisia ja muutenkin mitä monipuolisimmilla tavoilla luon ympärilleni lähes jatkuvaa tuhoa. Odotan sitä päivää, kun vahingossa tapan jonkun :D

2. Viihdyn yksin, oikeastaan paremmin kun kukaan tuntemani ihminen. Ehkä se johtuu varhaislapsuuden huonoista kavereista, kun silloin oli pakko pärjätä yksin. Koen tämän yksin viihtymisen kuitenkin todella suurena etuna, vaikkakin nykyiset ystävyyssuhteeni hieman kärsivätkin tästä joskus, kun tajuan aika harvoin soitella tai ehdottaa tapaamista jne.

3. Keräilen erilaisia viuhkoja ja teatterinaamioita. Niissä viehättää jokin tietty mystiikka. Pidän niitä koristeina, mutta käytän niitä myös paljon esim kuvissa ja lainailen niitä mieluusti muille.

4. Tulen yleisesti ottaen miesten kanssa paremmin toimeen, kuin naisten, varsinkin kun kyse on työkavereista tai uusista porukoista. Naisten kanssa olen useammin kohdannut sellaista, että esim. minua ei hyväksytä porukkaan ja puhutaan pahaa. Olen aina pärjännyt poikavaltaisissa duunipaikoissa ja luokissa paljon paremmin, kun ei tarvitse pelätä sitä ainaista kyräilyä. Tietysti tämä riippuu täysin ihmisestä (ja myös omasta asenteestani:D), ja kuitenkin suurin osa läheisistä ystävistäni on naispuolisia.

5. Olen kauhia itkupilli. Saatan yksin ollessani itkeä ilman mitään kunnon syytä esim. kauniille musiikille, mieleen tulleille muistoille tai jopa tv-mainoksille :'D Minua kiusattiin tämän ominaisuuden takia paljon ala-asteella. En sen takia nykyisin kehtaa yleensä itkeä kenenkään muun ihmisen nähden.

6. Olen aatteiltani ja uskonnoltani jonkunnäköinen pakana/luonnonuskova. En kuitenkaan wicca, kun en oikein hallitse mitään rituaaleja, mutta noituus kiinnostaa kovasti ^^ Pyrin kehittelemään itseäni tällä saralla jatkuvasti.

7.Olen seurustellut kunnolla elämäni aikana vain kerran, ja samassa suhteessa olen edelleen<3 Huolellista parinvalintaa siis xD

En kyllä keksi ihan 15, eli laitetaan eteenpäin näille seuraaville suosikeilleni:

Evil Fate Eternity
Shining Land
Bling
Rikkinäinen Blogi
Arcane Inspiration
Nette's Mysterial World
Coffeebreak11
DesperateHell
Moon Shaped Little Box
Sanna Von Steam
The Red Raven
Mustan Keijun Muistelmat
Mustaa Pitsiä
Petals from the Torture Garden

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Witch Hood


Lankahirviöstä neuloutui huppu-kaulaliina-combo. Tai noitahuppu, kuten poikaystävä sen nimesi. Minusta tämä on kovin hippi :D

Pahoittelen näitä kuvia, näytän siltä mitä olenkin eli sairaalta... Influenssan kuumevaihe meni jo, mutta olo on edelleen kuin 2-luokan vihanneksella vaikka tässä on jo viikko putkeen maattu sängyssä.


Näin tällaisia huppuja ensin Cybershopissa enkä perusköyhänä lapsena raaskinut ostaa, lisäksi ne oli niin kirjavia, ettei niitä olisi pää ilman vahvoja aineita kestänyt. No eipä nuo langat montaa euroa halvemmiksi edes tulleet, mutta sainpahan oikean värisen :p Kaikki vihreä = <333
Muodon hakeminen tähän oli se haasteellisin juttu. Tuo hiippa lerpattaa edelleen hieman hassusti, mutta kelpaa minulle.

                                   

Onpahan jotain talvipäähinettä piettäväksi rastojen kanssa, kun ei tavallinen pipo oikein tahdo mahtua päähän.

En ole ihan varma noista oransseista mummokukista, mutta huppu tuntui alastomalta ilman jotain, niin tulipahan virkattua. Nuo vihreät kukat ostin joltain kirppiksen neuloja-mummolta, kun en osaa itse virkata tarpeeksi isoja.

Lopusta langasta yritän tässä kovasti huovuttaa rastoja vihreiden pötköjen kaveriksi. Toistaiseksi syntyy vain kummallista möykkyä. Itkettää:D


Neuloin myös jämälangoista raitalapaiset :> Ulkona on kyllä ollut jo niin kevät, että nämä siirtynevät ensi talvelle käyttöön.

Parempaa viikonloppua kaikille! Välttäkää tätä tautia kaikin keinoin, jos pystytte. Siirryn tästä sohvan pohjalle katsomaan Imaginarium of Dr. Parnassus -leffaa ^^ Tykkään siitä kovasti vaikka se on paljon haukkuja muualla saanutkin. Olishan se varmaan ollut hieman yhtenäisempi, jos Heath Ledger ei olis potkaissut tyhjää kesken kuvausten, mutta ihan kohtalaisesti se on mun mielestä paikattu.