perjantai 25. lokakuuta 2013

I might do a trick - Tuijottamisen sietämätön outous

Hieman tekstirikkaampi postaus tähän väliin :p
Ajattelin pauhata ilmiöstä nimeltä tuijottaminen. Tuosta kummallisesta käytöshäiriöstä, jonka kohteeksi varmasti jokainen meistä on joskus joutunut.
Tätä on tullut mietittyä viime aikoina, kun uskaltaa vihdoin kokeilla eri tyylejä, toteuttaa omia kuvauksia julkisilla paikoilla, ja varsinkin siirryttyäni käyttämästä auton sijasta julkisia kulkuvälineitä.
Kylkiäisenä tulee joskus jännyyksiä.


Älkäämme nyt sekoittako tuijottamista tavalliseen ihmisten katseluun. Sehän on kivointa, mitä voi kaupungilla tai muualla liikkuessaan tehdä ^^ Itse rakastan ihmisten katselua.

Sen sijaan ei tulisi mieleenkään sellaisella jatkuvalla päästä varpaisiin tuijotus-meiningillä ahdistella ketään. Myönnetään että saatan ihaillessani jotakin kaunista tai erikoista ihmistä sortua tuijotteluun, mutta olen siinä kuitenkin melko huomaamaton, toisin kuin jotkut.

Tuijottelu on pahimmillaan loukkaavaa, ja ehdottomasti mielestäni ahdistelu-kategoriaan kuuluvaa toimintaa ja perin alkeellista käytöstä.
En nyt suinkaan puhu siitä, että tätä tapahtuisi juuri minulle kovinkaan usein tai että kuvittelisin nyt itsestäni jotenkin liikoja. En edes ole kovin erikoisen näköinen ainakaan jos vertaa moniin muihin rohkeisiin.
Mutta ne kerrat vaan jotenkin jäävät mieleen, kun niin tapahtuu, varmasti tuttu tunne jokaiselle.

On toki normaalia, että ihminen on kinnostunut ympärillään olevista asioista tai muista ihmisistä, mutta toista voi katsoa myös kohteliaalla tavalla. Ei sitä tarvitse toteuttaa niin, että silmät pullahtavat päästä tai kasvoilta huokuu selkeä epäkunnioitus.

Itse asun vielä pääkaupunkiseudulla, jossa luulisi että on totuttu kaikennäköiseen jengiin. Mietin usein minkälaista toiminta on sitten jossain pienemmissä kylissä, jos edes vähän poikkeaa joukosta?


Pikkulasten käytös nyt menee vielä, kun niiden kai kuuluukin kummastella kaikkea värikästä ja erikoisempaa ja he vasta rakentavat sosiaalisia taitojaan. Joskus kuuluu jotain "äiti kato millanen tukka/vaate/tyyppi"!
Olen silti iloinen, jos kuulen vanhempien huomauttavan heille, ettei tuijottelu ja osoittelu ole hyvätapaista; se opetus kun on tuntunut näiltä keski-ikäisemmiltä ja vanhemmilta käpysiltä menneen hieman ohi korvien.
Siinä onkin empiirsten kokemusteni mukaan suurin ongelma-ihmisryhmä.

Otetaan esimerkiksi tapaus, jossa seison metroasemalla, ja muuan vanhempi mies möllöttää minua lakkaamatta päästä varpaisiin. Vaimo siinä sitten vieressä kuiskii ihan kun olisin kuuro, että "älä tuijota sitä, kun tuon näköisistä ei ikinä tiedä mitä ne tekee suuttuessaan" :''D Siinä vaiheessa oli pakko asiallisesti kysäistä, että onko tuo teidän mielestä hyvää käytöstä kanssaihmisiä kohtaan, ja sitten se vaimo siinä ihan loukkaantuneena syyttelee sitä miestä, että enhän minä, mutta kun tuo.
Ei näin...


Gootahtavat ystäväni kertovat, kuinka jotkut mammat katsovat ja kuiskivat, kuinka kamalan näköistä tuo on, katso nyt, lävistyksiäkin vielä, eipä ole asiaa taivaaseen koska pukeutuu mustaan. Kauhean, öö... kirkollista väkeä, ei voi muuta sanoa.
Saati sitten kun lukee näitä juttuja, joissa ihmisellä on jokin enemmän tai vähemmän näkyvä vamma, ja ihmiset kaduilla eivät edes yritä peitellä tuijotustaan. Asia, jolle ihminen ei voi mitään, ja silti toisten pitää ruveta katseella ahdistelemaan, kuin jotain vähempiarvoista.

No asiasta kevyempään; Useitakin kertoja kun ollaan Jennin kanssa oltu kuvailemassa, niin se on käynyt vähän kiusalliseksi ohikulkijoiden tullessa paikalle möllöttämään ihan jäädäkseen. Joskus on sellaisessa mielentilassa ettei se haittaa, ja kun kerran neljän seinän ulkopuolelle menee patsastelemaan täydessä tällingissä, niin pakkohan tuo asia on tiedostaa ja sietää. Mutta silti.
Aikuiset miehet ovat myös pysähtyneet kuvaamaan meitä. Omalla kamerallaan tai puhelimella, mitään kysymättä. Yksikin jonkun kiven takaa, niinkun olisi hyvässäkin piilossa. Tuskassa eräs mies kuvasi meitä Nightwishin keikan aikana omalla kännykkäkamerallaan ympäillämme pyörien ja omituisista kulmista zoomaillen.
Käytöstavat, anyone? :D

Ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että jos ihminen on vaikka julkisessa ammatissa tai erottuu massasta millään tavoin, se antaa heille luvan käyttäytyä ihan miten huvittaa. "Kun tuo nyt kerran on tuommoinen friikki, niin se kerjää varmasti huomiota. Mitäs pukeutuu tuolla lailla, ihan oma vika. Olisi niinkuin muutkin"
Mietin myös eivätkö ihmiset tajua, miten junteilta he oikeasti näyttävät tuijottaessaan jotakin ihmistä haavi auki. Täytyisi joskus ottaa kamera esiin, ja käydä näyttämässä :p


Arvostan tosi korkealle sitä, jos tuijottelija tuleekin juttelemaan ja mahdollisesti kertoo syyn tälle toiminnalle, oli se sitten mikä hyvänsä. Kyllä mä ihmisten kanssa tykkään puhua. Usein sitä vaan valitettavasti joutuu sen hiljaisen tuijottelun kohteeksi, josta käy selkeästi ilmi että henkilö ei ole tyytyväinen olemukseeni, ihan kuin asialla olisi mitään merkitystä. Sanoisi mieluummin päin naamaa.
En tiedä onko tämä ongelma jokin suomalaisten tuppisuiden erityispiirre, koska ulkomailla ihmiset ovat tulleet aina puhumaan, heittämään kommenttia, mahdollisesti esittämään tyyliin liittyviä kysymyksiä tms. Täällä tätä tapahtuu ehkä... En edes muista, koska näin olisi käynyt.

Jotkut tuntemani ihmiset pystyvät vain hymyilemään tuijottajille ja ottamaan asian huumorin ja kohteliaisuuden kannalta. Kumpa pystyisi itsekin tuohon! Olen yrittänyt opetella, mutta lähinnä kasvoiltani pyrkii eetteriin hallitsematon irvistys. Ehkä itsetunnossani on jotain vikaa.

Varmasti sillä, että tuijotus häiritsee eniten on myös jotain tekemistä sen kanssa, että siltä ei oikein voi puolustautua mitenkään, toisin kuin sanallisilta kommenteilta.

Olisi kiva kuulla, miten te muut koette asian? Onko tuijotus samantekevää, helppo ohittaa, vai kihiseekö teilläkin :D


Sorry, this one is only in finnish, but at least I added Google Translation gadget on sidebar -->
I'll translate my texts in future too, but now I didn't have time ;/

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Spacething and Coffin

Hei vaan,
luonnoksia on jonossa nyt sen verran, että tiivistän julkaisutahtia ;)

Nyt ajattelin latoa tiskiin viimeaikaista kädenjälkeä!


Ensin kelmeä kauppakassini, joka sai uuden ilmeen^^
Värjäsin sen yhden paidan kanssa tummansiniseksi, ja sen jälkeen se koki galaktisen loppuratkaisun.

Tämä avaruuskuviotrendi jakaa mielipiteitä, mutta itse olen vallan ihastunut siihen, kun yksityiskohdista puhutaan.
En raaskinut tilata mitään kangasta, kun tämän kuvion saa näinkin helposti tehtyä itse wanhoihin olemassaoleviin kankaisiin.

Tarvitaan akryyli/kangasmaaleja, halutessa spraymaaleja lisäksi, sieni ja pensseli. Vanha hammasharja oli myös avuksi "tähtipölyä" tehdessä.
Sitten vain töpöttelin, roiskin, suihkutin ja sudin silkkaa tajunnanvirtaa!

Väreinä valkoinen, tumman -ja vaaleansininen, sekä spray-vaaleanpunainen.





Vink vink, netissä on parempiakin tutorialeja, kun googlettaa tai pistää Youtubeen "DIY galaxy print".
Luulen tämän kestävän pesua matalissa lämpötiloissa, koska olen käyttänyt akryylimaaleja printteinä ennenkin, eikä ne ole menneet miksikään :) Ainakaan minun maalit eivät ole vesiliukoisia.


Ja tässä vielä hauska (ainakin meikäläisen huumorintajulla) koulussa toteutettu idea.

Jämäpaloja saa poimia puuroskiksesta vapaasti, ja mietin että haluaisin tehdä itselleni kokeeksi jonkin korurasian.
Mutta minkä muotoisen haluaisin?
Hmm.... HMMMMM :D


Katsoivat kun tein tuota, että onko mulla kaikki ihan hyvin. Öh...onks toi niinku minikokoinen arkku? Olin vaan että heh, näitä vois alkaa myymään joillekin jyrsijöiden omistajille. Viimeinen leposija sinunkin hamsterillesi! No ei... Hm.. korurasia tämä on... lahjaksi tulee! Ahaa....

Eihän tuo mikään varsinainen puusepän taidonnäyte ole, mutta ensimmäiseksi ihan mukiinmenevä. Tuon muodon hakeminen ja palojen yhteensovittaminen (kulmat wtf) oli ihan syvältä, ja sain hiottua sormenpäät puhki tuotakin tehdessä.
Mutta hieno se on, olkoonkin että aika makaaberi!

Ja tämähän on vielä kesken - kanteen pitää laittaa saranat, plus hioa ja maalata, koristella ja vuorata sisäpuoli ^^ Esittelen purkin kyllä valmiinakin.



Hello, 
just pictured some random DIY stuff for you to see :D 

This galaxy-trend took over my mind some time ago, and I wanted to try making this pattern myself, since I've seen many tutorials and it looked quite simple.
And at least this shopping bag of mine was very easy to carry out - just paintbrush, small sponge, old tootbrush, acrylic paints, and then just stream of conciousness ^^ I like it very much.

Haha, and that small wooden coffin I made in school using leftover pieces of wood. 
I wanted to make some kind of jewellery box for myself, and this shape just came into my head suddenly :D I got some wondering glances when making that in the class...
It ended up quite nice! Macabre, yes, but so am I ;) 
Although it's not finished yet - I'm going to paint it, add hinges on the top, and line it from inside :) 

perjantai 18. lokakuuta 2013

Feeding my Frankenstein



Syysloma = kivaa!
Halloween = kivaa!
Halloweenjuhlien suunnittelu syyslomalla = vielä kivempaa!

Olen ropeltanut täällä aamusta iltaan koristellen, askarrellen, asua suunnitellen ja kaameita soittolistoja kooten (nauraen katketakseni Spotifysta löytyville kauhuäänitehosteille) ♥ Mielenterveys pysyy vähintääkin kunnossa tässä luolassa, kun on mielekkäämpääkin mielekästä tekemistä.
Tajusin että jos joulustakin saa nauttia hieman etukäteen, miksi en oksentaisi Samhain-kassini sisältöä ympäri kämppää jo nyt. Joulunodotus kun nyt ei ole juuri mitään verrattuna tähän.

  


Vaikka viihdyn tämän oman pääni sisällön kanssa joskus yllättävän hyvin, niin onneksi saan myös viettää yhä enemmän aikaa ihanien ystävien kanssa ♥
Valitettavasti myös kauppakeskuksissa... Viimeisiä hönkäyksiään päästelevä Tiimari  tyhjenee huomaamatta, kun meikäläinen sinne astuu tähän vuodenaikaan. Ainahan siellä on nuo samat roinat olleet, mutta joka vuosi ne tuntuvat kuin uusilta - tuotahan mulla ei vielä ole :D
Tietynlaisen lohtushoppailunKAAN välttäminen ei ole helppoa juuri nyt. Materia lohduttaa(...ko)! No, kun päivät kuluvat tämän maanisuuden vallassa, ainakaan murehtimiselle ei jää aikaa ;)


Forumiin saapunut Butterick's sai myös minut kaatamaan kukkaroni sisällön kassaneidin syliin, se kun on kaksikerroksinen Halloween-harakan taivas tällä hetkellä. Käyn siellä varmaan uudestaankin.

These webs are made ny using Leena's instructions. Love them!

Tällä kertaa olen juhlissa hyvin perinteinen hahmo, koska en jaksanut keksiä mitään kokonaan uutta, kuten viime vuonna. Ja olen aina halunnut kokeilla tätä nimenomaista toteutusta edes kerran!
Tylsä se ei kuitenkaan ole, en sentään suostu vetämään mitään valmispakettia päälleni - itse tehtyä ja omia mausteita asussani tulee olemaan ;)

Kivaa on myös se, että kerrankin on kaksin kappalein juhlia, kun kaverit järjestävät myös omat kauhubaardit! Enpä voisi olla enempää innoissani.


Kävin alkuviikosta kameran kanssa nauttimassa viimeisistä (?) auringonsäteistä ja väreistä.
Sunnuntaina kamera on taas koetuksella, kun lähdetään käymään Lintsin Valokarnevaaleilla Edellisvuoteen luottaen en usko pettyväni. Käykäähän tekin, jos pääsette.




Ps. osallistukaahan mahtavaan arvontaan Myrikan Luutakomeron sivuilla! 


Translation:

Are you guys waiting for Halloween as much as I am?
I mean, waiting for Christmas is just nothing compared to this! :D

I've been crafting, decorating, planning our party and making spooky playlists! What would be better way to spend my autumn holiday, than fortify in my little cave with macabre things and my own weird thoughts!
Well, luckily I've also met my friends more and more ♥ Well, it hasn't saved me totally because all shopping malls we visited are bursting this lovely Halloween junk that I naturally can't resist...

This year I'm going to be very traditional Halloween character since I've always wanted to come out with this exact one! 
It's not going to be boring anyway ;)
This year we also have another party in addition to me and Jenni's own! I couldn't be more excited ♥

Autumn here in Finland is almost gone, and winter is on it's way. Last week I took my camera and commemorated the last colours and sunlight on film. Hope you enjoy my pics:)

perjantai 4. lokakuuta 2013

Crows fly black



Välipalapostaus!

Rodos-kuvia on noin tuhat (en siis edes liioittele), joten niissä on hieman muokkailtavaa ja valikoitavaa. Postauksissa menee siis tovi.
Matka oli oikein lämmin ja antoisa, ei ollut yhtään kiva palata tänne jääkarhujen sekaan!

Lyhyesti raapaisu mielen päältä; koulu painaa päälle, töitä on enemmän kun mihin energia riittäisi, ja kun siinä ei vielä ollut tarpeeksi, niin pitkäaikainen avoliittoni on kaput
Voitte varmaan kuvitella, että tässä kaikessa kerralla on hieman ollut kestämistä yhdelle ihmiselle ja yhdelle syksylle.

Pihan raakut

En toki kuitenkaan jää tuleen makaamaan! Olen tässä toipuessa alkanut löytämään syksystä ihan uudenlaista inspiraatiota, hiljaa mutta varmasti. Yksinäisyys on osittain sitä, mitä juuri nyt tarvitsen.
Nyt pystyn myös alkaa toteuttamaan erinäisiä unelmiani, joista lisää kun on ajankohtaista♥ 
Kaikella on tarkoituksensa.

Ompeluksia on paljon kuvattavana, ja Jennin kanssa taas olisi tässä kuussa tarkoitus toteuttaa parit kuvaukset. Koskahan olen viimeksi laittanut tänne jotain itse tehtyä o_O Pelkästään muille ollut hommia tekemässä! Ei toki pidä valittaa, kun sentään roikkuu leivän syrjässä kiinni :D

 Amatöörimuokkaukset.
Tuo pitsijuttu ei ole vaate vaan pelkkä kangas, mutta siitä ehkä tulee sellainen pitkä hupullinen pitsiviitta ♥ Olen aina haaveillut sellaisesta!

Koulussa sain ensimmäisen työni valmiiksi vihdoin o_O Tiesin kyllä että olen hieman hitaampi kun monet muut, koska olen aina ollut. Nyt se jostain syystä ottaa itsetunnon päälle enemmän kun edellisissä kouluissa, mutta menen vaikka läpi harmaan kiven että saan ne saamarin puusepän paperit käsiini!

Tässä se palli siis. Eikä edes keiku kovin pahasti! Sain jopa heti myytyä tämän :D


Ja tässä vallitsevia tunnetiloja löytyneenä luokan lattialta:



Mietittiin lajitoverieni kanssa että se Juhla Mokka-mainos missä on se seesteinen puuseppä, lupaa vähän liikoja tälle alalle aikoville! Kuulisitte vaan ne epätoivon karjahdukset, jotka kaikuvat ympäri työsalia kun taas tuli liian lyhyt palikka s#¤%&na!! No joo, alku aina hankalaa ja lopussa ehkä seisoo, jopa meikäläisen jakkarakin.

Lihaton lokakuukin on alkanut suotuisasti, tosin se nyt ei ole meikäläiselle varsinaisesti mikään juttu. Syön lihaa muutenkin aniharvoin ulkona, ja kotona en enää lainkaan.



Sarjakuva aiheen vierestä 

Muistan kun vietin joskus aikoinaan lihattoman tammikuun, ja se sai minut havahtumaan siihen, etten tarvitse lihaa. Ei ruuanlaitto ole sen vaikeampaa saati kalliimpaa, vaikka eläisi vegetaristina.
Lisäksi läheiseni ja muut bloggaajat sekä erinäiset dokumentit ovat vaikuttaneet asiaan huomattavasti, kasvattamalla tietoisuuttani tehotuotannosta ja muusta.

Ihmettelen myös aina, miksi ihmiset kitisevät ettei lihaa voi jättää pois, kun sitten ei saa tarpeeksi vitamiineja... köh? Niitä löytyy aika monesta muustakin asiasta kun lihasta :D Lähes kaikki kaverini ovat vegejä tai jopa vegaaneja, eikä heistä kukaan kärsi mistään puutostiloista. Mielikuvitus on ihan sallittua.
Lähinnä henkilökohtaiset syyni ovat kuitenkin eettisiä, ja nimenomaan henkilökohtaisia. En tuomitse tässä ketään.


Nyt ratkean nauttimaan vapaapäivästä (ei koulua perjantaisin!!), ja myöhemmin illasta rakkaiden ystävieni seurasta, jotka kutsuin kylään teemalla "kahvinkeittimen vihkiäiset". Ja ne on vielä ihan innoissaan tulossa! Mitä huonompia (teko)syitä, sen parempi :D Ystävät ja perhe on tärkeimmät, sen olen huomannut ♥ Ilman en jaksaisi.

Loppuun otsikon mukainen veisu, joka aikanaan sai minut ihastumaan Tarotiin. Musiikki paikkaa särkyneimmänkin sielun ♥

Tunnelmallisia syysiltoja!



Hello everyone, and welcome October! 

My post from Rhodos will lenghten a bit, since I took almost thousand pics (not even overstatng), and I've got lot of work to do outside this laptop, including my sewing orders and school. And what is more, my boyfriend kind of moved out... So I've seen better days sometimes.

Anyway I'm not going to let this all depress me - I've started to feel quite inspired by this autumn. Especially the incoming Halloween! 
Luckily I have propably best friends (and family) in the whole world ♥ And at the end, loneliness IS what I really need now.

And look, I finished my very first schoolwork! (The stool.) Maybe I'll graduate some day xD My teacher said that it's very good considering that I've never done any woodwork before. I agree, even though it's not even close to perfect.

I'm planning to do some kind of long, hooded lace cloack from that lace fabric I have in pictures ♥ That's why I'm wearing it like that... I should anyway do some photoshoots for my finished works, I haven't showed them here for a loong time. Don't worry, I'll shoot them here this month ;)

There's a finnish fb challenge "meatless october" going on, which I naturally participate, since I rarely eat any meat nowadays. My reasons are more ethical than practical, but I've noticed that it's not difficult at all to make delicious vegetarian food! 
I don't understand why everyone tends to claim that you don't get enough vitamins when you don't eat meat..?! xD Like it was the only vitamin source in the world... Almost all of my friends and schoolmates are veggies and I haven't seen anyone dying at deficiency diseases.
What do You think?

Now I'm going to spend my day off from school, with my wonderful friends!

Enjoy the autumn and all it's colours!