Ajattelin pauhata ilmiöstä nimeltä tuijottaminen. Tuosta kummallisesta käytöshäiriöstä, jonka kohteeksi varmasti jokainen meistä on joskus joutunut.
Tätä on tullut mietittyä viime aikoina, kun uskaltaa vihdoin kokeilla eri tyylejä, toteuttaa omia kuvauksia julkisilla paikoilla, ja varsinkin siirryttyäni käyttämästä auton sijasta julkisia kulkuvälineitä.
Kylkiäisenä tulee joskus jännyyksiä.
Älkäämme nyt sekoittako tuijottamista tavalliseen ihmisten katseluun. Sehän on kivointa, mitä voi kaupungilla tai muualla liikkuessaan tehdä ^^ Itse rakastan ihmisten katselua.
Sen sijaan ei tulisi mieleenkään sellaisella jatkuvalla päästä varpaisiin tuijotus-meiningillä ahdistella ketään. Myönnetään että saatan ihaillessani jotakin kaunista tai erikoista ihmistä sortua tuijotteluun, mutta olen siinä kuitenkin melko huomaamaton, toisin kuin jotkut.
Tuijottelu on pahimmillaan loukkaavaa, ja ehdottomasti mielestäni ahdistelu-kategoriaan kuuluvaa toimintaa ja perin alkeellista käytöstä.
En nyt suinkaan puhu siitä, että tätä tapahtuisi juuri minulle kovinkaan usein tai että kuvittelisin nyt itsestäni jotenkin liikoja. En edes ole kovin erikoisen näköinen ainakaan jos vertaa moniin muihin rohkeisiin.
Mutta ne kerrat vaan jotenkin jäävät mieleen, kun niin tapahtuu, varmasti tuttu tunne jokaiselle.
On toki normaalia, että ihminen on kinnostunut ympärillään olevista asioista tai muista ihmisistä, mutta toista voi katsoa myös kohteliaalla tavalla. Ei sitä tarvitse toteuttaa niin, että silmät pullahtavat päästä tai kasvoilta huokuu selkeä epäkunnioitus.
Itse asun vielä pääkaupunkiseudulla, jossa luulisi että on totuttu kaikennäköiseen jengiin. Mietin usein minkälaista toiminta on sitten jossain pienemmissä kylissä, jos edes vähän poikkeaa joukosta?
Pikkulasten käytös nyt menee vielä, kun niiden kai kuuluukin kummastella kaikkea värikästä ja erikoisempaa ja he vasta rakentavat sosiaalisia taitojaan. Joskus kuuluu jotain "äiti kato millanen tukka/vaate/tyyppi"!
Olen silti iloinen, jos kuulen vanhempien huomauttavan heille, ettei tuijottelu ja osoittelu ole hyvätapaista; se opetus kun on tuntunut näiltä keski-ikäisemmiltä ja vanhemmilta käpysiltä menneen hieman ohi korvien.
Siinä onkin empiirsten kokemusteni mukaan suurin ongelma-ihmisryhmä.
Otetaan esimerkiksi tapaus, jossa seison metroasemalla, ja muuan vanhempi mies möllöttää minua lakkaamatta päästä varpaisiin. Vaimo siinä sitten vieressä kuiskii ihan kun olisin kuuro, että "älä tuijota sitä, kun tuon näköisistä ei ikinä tiedä mitä ne tekee suuttuessaan" :''D Siinä vaiheessa oli pakko asiallisesti kysäistä, että onko tuo teidän mielestä hyvää käytöstä kanssaihmisiä kohtaan, ja sitten se vaimo siinä ihan loukkaantuneena syyttelee sitä miestä, että enhän minä, mutta kun tuo.
Ei näin...
Gootahtavat ystäväni kertovat, kuinka jotkut mammat katsovat ja kuiskivat, kuinka kamalan näköistä tuo on, katso nyt, lävistyksiäkin vielä, eipä ole asiaa taivaaseen koska pukeutuu mustaan. Kauhean, öö... kirkollista väkeä, ei voi muuta sanoa.
Saati sitten kun lukee näitä juttuja, joissa ihmisellä on jokin enemmän tai vähemmän näkyvä vamma, ja ihmiset kaduilla eivät edes yritä peitellä tuijotustaan. Asia, jolle ihminen ei voi mitään, ja silti toisten pitää ruveta katseella ahdistelemaan, kuin jotain vähempiarvoista.
No asiasta kevyempään; Useitakin kertoja kun ollaan Jennin kanssa oltu kuvailemassa, niin se on käynyt vähän kiusalliseksi ohikulkijoiden tullessa paikalle möllöttämään ihan jäädäkseen. Joskus on sellaisessa mielentilassa ettei se haittaa, ja kun kerran neljän seinän ulkopuolelle menee patsastelemaan täydessä tällingissä, niin pakkohan tuo asia on tiedostaa ja sietää. Mutta silti.
Aikuiset miehet ovat myös pysähtyneet kuvaamaan meitä. Omalla kamerallaan tai puhelimella, mitään kysymättä. Yksikin jonkun kiven takaa, niinkun olisi hyvässäkin piilossa. Tuskassa eräs mies kuvasi meitä Nightwishin keikan aikana omalla kännykkäkamerallaan ympäillämme pyörien ja omituisista kulmista zoomaillen.
Käytöstavat, anyone? :D
Ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että jos ihminen on vaikka julkisessa ammatissa tai erottuu massasta millään tavoin, se antaa heille luvan käyttäytyä ihan miten huvittaa. "Kun tuo nyt kerran on tuommoinen friikki, niin se kerjää varmasti huomiota. Mitäs pukeutuu tuolla lailla, ihan oma vika. Olisi niinkuin muutkin"
Mietin myös eivätkö ihmiset tajua, miten junteilta he oikeasti näyttävät tuijottaessaan jotakin ihmistä haavi auki. Täytyisi joskus ottaa kamera esiin, ja käydä näyttämässä :p
Arvostan tosi korkealle sitä, jos tuijottelija tuleekin juttelemaan ja mahdollisesti kertoo syyn tälle toiminnalle, oli se sitten mikä hyvänsä. Kyllä mä ihmisten kanssa tykkään puhua. Usein sitä vaan valitettavasti joutuu sen hiljaisen tuijottelun kohteeksi, josta käy selkeästi ilmi että henkilö ei ole tyytyväinen olemukseeni, ihan kuin asialla olisi mitään merkitystä. Sanoisi mieluummin päin naamaa.
En tiedä onko tämä ongelma jokin suomalaisten tuppisuiden erityispiirre, koska ulkomailla ihmiset ovat tulleet aina puhumaan, heittämään kommenttia, mahdollisesti esittämään tyyliin liittyviä kysymyksiä tms. Täällä tätä tapahtuu ehkä... En edes muista, koska näin olisi käynyt.
Jotkut tuntemani ihmiset pystyvät vain hymyilemään tuijottajille ja ottamaan asian huumorin ja kohteliaisuuden kannalta. Kumpa pystyisi itsekin tuohon! Olen yrittänyt opetella, mutta lähinnä kasvoiltani pyrkii eetteriin hallitsematon irvistys. Ehkä itsetunnossani on jotain vikaa.
Varmasti sillä, että tuijotus häiritsee eniten on myös jotain tekemistä sen kanssa, että siltä ei oikein voi puolustautua mitenkään, toisin kuin sanallisilta kommenteilta.
Olisi kiva kuulla, miten te muut koette asian? Onko tuijotus samantekevää, helppo ohittaa, vai kihiseekö teilläkin :D
☠☠☠
Sorry, this one is only in finnish, but at least I added Google Translation gadget on sidebar -->
I'll translate my texts in future too, but now I didn't have time ;/
Tuttu tunne... Ennen se oli tosi ärsyttävää, saatoin vaikka mulkoilla takaisin "mitä siinä tuijotat?!"-ilmeellä.
VastaaPoistaMutta nykyään mulle tulee automaattisesti mieleeni "bitch, I'm fabulous!" ajatus jos toiset tuijottaa :D
... Mutta pikkulasten tuijotus on yhä ärsyttävää, ihmetellä siinä nyt tuhat vuotta oikein monttu auki.
Haa, "bitch I'm fabulous" fiilis tulee joskus itsellekin, pitää alkaa ottaa tuo ajattelutapa ihan vakioksi :D
PoistaKyllähän se lastenkin tuijotus on aika kiusallista kun se on tosi peittelemätöntä, mutta toisaalta kuten tuolla alempana kommentoitiin, siitä myös puuttuu tietty tuomitsevuus ja tilalla on utelisisuus ^^ Ainakin olen yrittänyt ottaa sen niin heidän kohdalla!
Kirjoituksesi kolahti, näinpä päädyin minäkin ensi kerran kommentoimaan näin lukijana. Tuijotus mikä minun mielestäni on jokseenkin huvittavaa, toisinaan jopa surullista, kertoo mielestäni siitä kuinka suvaitsematonta täällä pohjoisessa periferiassa voikaan olla vielä tänäkin päivänä. Minun kohdallani kummastusta kanssaihmisissä herättää metallistin olemukseni liki 180cm mitalla varustettuna (ja joo, tykkään myös ajoittain käyttää +12cm goottipopojani pituudestani huolimatta :) , myös 5-vuotias poikani, joka on autisti. Lapsi omaa liikemaneereita ja saattaa käydä vuoropuheluita yksinään äänekkäästi julkisillakin paikoilla. Tähän hauskana lieveilmiönä koen ehkä tahallani provosoivani välillä ulkomuodollani, jotta lapsi säästyisi ilkeiltä katseilta. Toisaalta normaaliuden kahleet ovat jokatapauksessa auttamatta rikottu meidän kohdaltamme, joten miksen ottaisi kaikkea irti omista mieltymyksistäni, ja näyttäisi rohkeasti siltä mikä olen :) Sinä toteutat upeasti itseäsi, muun muassa tämän uniikin ja mielenkiintoisen blogin myötä, joten leuka pystyssä kohti uusia seikkailuita :)
VastaaPoistaVoi kiitos tästä kommentista!:)
PoistaTuo tarinasi kosketti. Nämä omat "ongelmat" tuntuu aika pieniltä tuollaiseen verrattuna, en voi edes kuvitella mitä te olette joutuneet kestämään. Tosi upeaa että osaat ottaa sen noin positiivisesti, etkä häpeile tai piilottele mitään. Se on todellakin ihmisten oma päänsärky, jos he eivät saa elämäänsä sisältöä mistään muusta, kun paheksumalla muita - todellakin ole rohkeasti sitä mitä olet jatkossakin! ♥
Voi ei! Minulla olisi lukuisia tarinoita millaista on olla erilainen pikkukaupungissa. Torniolaiset on todellakin häpeilemättömiä tuijottelijoita, täällä ne toljottaa oikeasti monttu auki silmät pullistuen päästä. saattavat vielä toljottaa kauan aikaan perään ja osoitella sormella kavereilleen. No, nää onkin mettäperäläisiä, sivistymättömiä juntteja niin eipä noilta kovin kummoista käytöstä voi odottaa.
VastaaPoistaItse näissä tilanteissa tuijotan usein takasin, joskus jopa vihaisesti. Just sillee monttu auki ja silmät suurina :D Pää kääntyy kyllä äkkiä pois päin meikäläisestä :D Salakuvauksen uhriksi olen joutunut tietääkseni kerran Helsingissä, kyseessä oli venäläiset turistit, näytin näille ystävällisesti keskisormea ja hymyilin kauniisti. Helsingissä (ja kerran täälläkin) ihmiset kyllä tulevat pyytämään jos tahtovat kuvan ja yllätävän moni hesalainen tulee juttelemaan ja kehumaan vaatteita :O Osa saattaa näyttää peukkua tms. En ole negatiivisiin kommenteihin koskaan törmänny siellä etelässä.
Jep, kävit mielessä kun kirjoitin tätä! :D No mukavaa sentään että tänne Stadiin tullessa saat noin mukavia kokemuksia! Minä ja kumppanit ei aina saada, mutta toisaalta mitäpä pienistä, jos oikeasti vertaa siihen että asuisi jossain kylässä. Negaamisen määrä lienee jotenkin vakio, mikä ihmisen pitää sietää jos haluaa näyttää itseltään -_- Pietään lippu vaan korkealla (ja tarvittaessa kerkisormi:D)
PoistaHah, kuulostaa myös tutuilta nuo turistit, jotka tykkää kuvata paikallisia friikkejä. Yhteiskuviinkin kaveria joskus pyydelty koristamaan jotain japanilaisia kotialbumeja :'D
Minua ei itseäni tuijotus haittaa tippaakaan, jokainen saa päänsä sisällä ajatella mitä ajattelee, mutta kun niitä jotka päättävät ruveta ääneen hukkumaan tai kommentoimaan on ruvennut olemaan enemmän ja enemmän.. Lähtee järki semmoiseen : s
VastaaPoistaTottahan tuo, kyllä haukkukin tekee haavan :/ Tosi ikävää että joudut kokemaan tuommoista, koska sun tyyli on aivan upea! Juntteja ne jotka muuta sanoo.
PoistaItse en yleensä ehdi reagoimaan mitenkään jos tulee huutelua, mutta toisaalta en ole usein kokenut sitä tarpeelliseksi kun jostain syystä 90% tapauksista huutelija on jossain nurkassa lepäilevä, keski-ikäinen alkoholisoitunut nainen :D
Todella hyvä teksti! Ja joo, kyllä tuo tuijottelu on tullut tutuksi :D Jotenkin itse en välitä noista "ei hyvällä" tavalla tujottelioista...Mietin yleensä siinä kohtaa erästä ihanaa tapausta, joka saa minut aina hymyilemään! Tuo tapaus tapahtui ykkös vuotena vaatetuspuolella...Olin sinä päivänä pukeutunut itse tekemään isoon mustaan hameeseen, jossa oli vannealushame alla ja yläosana minulla oli itse tekemä korsetti. Hiukset ja meikit olin myös laittanut viimeisen päälle, koska meillä oli koulussa pukujen kuvauspäivä :) No päivän päätyttyä kävelin kotiin päin ja vastaan tuli eräs pikkutyttö ja äiti. Tämä pikkutyttö tokaisi kovaan ääneen "kato äiti! Enkeli!" ja osoitti minua sormellaan :D <3 Tämän kommentin jälkeen olen aina inhottavissa tilanteissa miettinyt tätä tapausta ja se saa aina niin hyvän mielen! Jos joku pieni ihminen sanoo mustiin pukeutunutta naista enkeliksi, se ei voi olla kuin hyvä asia :D Selkeesti tyttö on tuleva synkiö/gootti :D Kiitos tuolle pikku prinsessalle <3
VastaaPoistaOiiiiiiiii,miten ihanaa:')
PoistaVoii tosiaankin ihana kommentti! Tuollainen kokemus onkin hyvä ottaa pohjalle kaikkeen mitä kokee :) Mulla joskus oli pitkä aniliininpunainen tukka ja sitten joku lapsi riemastui kauppajonossa, ja oli että "äiti...äiti!! Mun on PAKKO saada tuommonen tukka!!" Tuleva sykiö ehkä tuokin siis tai ainakin värikkäämpi yksilö :p
PoistaPystyn niin täysin samaistumaan kirjoittamaasi :) Ja toi metro-kohtaus... "älä tuijota sitä, kun tuon näköisistä ei ikinä tiedä mitä ne tekee suuttuessaan" Totaalirepeäminen :D ...
VastaaPoistaOmista kokemuksista; jossain taannoisessa blogi-päivityksessäni vähän samantapaista asiaa puinkin, tai sitä miten tuollainen tuijottelu ja pahansuopainen kyylääminen tekee itsestäni aran etenkin arkipukeutumisen suhteen. Tänään napsin muutamat kuvat ennen kauppareissua, ja kävin siis lähikaupassa normaalia voimakkaammassa meikissä, huulipunaakin jopa oli. Ja voi jumalauta miten alkoi nyppimään ne etenkin eläke-ikäisten mammojen tuijotukset, melkein näin kuinka muutama tiukensi otettaan olkalaukustaan tai miehestään...
Ja tosiaan tuijottelu on häiritsevintä silloin, jos olen paikassa jossa erotun massasta, kuten vaikka kauppa, tai kun matkaa julkisilla johonkin synkiö-paikkaan synkiö-vaatetuksessa, kun muu junaväki on pukeutunut pinkkiin blingblingiin. Toisaalta tuollaisissa hetkissä se tuntuu kaikista parhaimmalta, kun joku tuijottaja huomaa murhaavan katseeni, ja ehkä siitä syystä pakotettuna avaa sitten suunsa ja kertoo syynsä tuijotteluun :)
No joo, vaikka ensin otti aivoon kun poistuin paikalta, niin kyllä hetken päästä suorastaan huutonauratti :D kohta minä suutun ja mustaksi muutun?
PoistaTotta puhut, mä olen myös ihan liian pitkään peitellyt itseäni sen suhteen, millain haluan pukeutua, koska pelkään toisten reaktioita. Tämä vuosi on ollut käännekohta, koska sen sijaan että olen pysytellyt sisällä tällingissä, olen vienyt sitä myös ulkopuolelle. Olen halunnut laittaa lilan peruukin ja silinterin päähän, koska miksi ei! Tietysti on päiviä, jolloin sitä tölläilyä ei vaan jaksa, jolloin mieluummin ottaa neutraalimman olemuksen, mutta se pelko on vähentynyt. Ja useimmiten huomaa myös, että vaikka olisi kuinka erikoinen outfitti, niin kukaan ei tuijotaKAAN, mikä myös lisää rohkeutta. Huomaan myös että niitä huutelijoita ja möllöttäjiä riittää joskus ihan tavallisena kouluaamuna riippumatta ulkoasusta.
"tiukensi otettaan olkalaukustaan tai miehestään" :DDD Oivoi...
Tuijottaminen, silloin kun siinä on selvästi negatiivinen sävy, on kyllä äärimmäisen häiritsevää. Suuremmassa kaupungissa asuessa huomasi, että kanssaihmiset katsoivat pitkään, usein supattaen ja osoitellen, mutta nyt kun asuu pienessä kylässä etelä-pohjanmaalla, keskellä jehovia ja lestoja, kukaan ei tuijota. Täällä saa mennä siihen kulmakunnan ainoaan ruokakauppaan pyjamassa tai viktoriaanisessa satiinihameessa, eikä kukaan piittaa :D Lapset toki tuijottavat, mutta lapsen katse on minusta eri asia: siitä puuttuu se aikuiselle ominainen tuomitsevuus.
VastaaPoistaMukavimmin tuijotuksesta pääsee eroon, kun hymyilee ja nyökkää katsojalle. Tietävätpä, että kiinni jäivät, ja ettei tuijotuksen kohde sittenkään ollut massamurhaaja tai muuten vain pelottava :P
Aika kiva, että kerrankin on noin päin, että pienessä kylässä saa olla rauhassa! Toisaalta väkeä on vähemmän, että ehkä siellä totutaan nopeasti :p En osaa sanoa. Täällä Stadissa riittää niin paljon vipeltäjää, että olisi aika outoakin jos niitä mätämunia ei jossain korissa lojuisi.
PoistaHyvä kommentti noista lapsista, juuri tuota yritin hakea takaa kun mainitsin että se ei niin häiritse. Se katse ei ole tuomitseva tai ennakkoluuloinen!
Pitää kokeilla tuota hymyilyä ja nyökkäämistä. Jospa ne mummelit siitä heräisivät :D
Tuijottelun kohteeksi joutuminen on niin tuttua. Oon kohdannut paljon sellaisia ihmisiä, jotka tuijottaa päästä varpaisiin ja joka ikinen kerta mun reaktio on kiukustuminen. Joskus nielen kiukun ja tuijotan murhaavasti takaisin, jolloin yleensä tuijottelija nolostuu selvästi. Joskus taas saatan ihan suoraan kysyä, että onko jotain asiaa kun mua tuijottelet tai saatan sanoa sanasen hyvistä tavoista.
VastaaPoistaPositiivisia tapauksiakin on tullut vastaan mm. silloin kun olin 17-vuotias. Odottelin silloista poikaystävääni rautatieasemalla ja yksi mua vanhempi goottiherra vilkuili välillä mua kohti. Mietin ensin, että mitähän tää nyt oikein miettii mutta lopulta tuli kehumaan kuinka hieno liituraitahame mulla on. :D Tuli niiin hyvä mieli!
Ja sitten, tulipa yksi negatiivinen juttu mieleen aasinsillan kautta. Yhden kerran odottelin bussia Keskustorilla ja kun olin nousemassa bussiin, tunsin jonkun koskettavan mua vyötäröstä siinä ovella. Käännyin taaksepäin ja mun takana oli kaksi naista, ilmeisesti tytär ja äiti tai tytär ja isoäiti. Menin täysin hämilleni. Sanoivat, että oli pakko kokeilla mun vyötäröä kun se on niin kapea. Se, että mulla on violetit hiukset tai käytän korsettia ei oikeuta sitä että mua saisi tuijottaa rumasti tai tulla käpälöimään, vieläpä ILMAN LUPAA! Mikä hemmetin henkilökohtainen alue ja oikeus koskemattomuuteen, ei näköjään päde mun näköisten kohdalla.
Kuulostaa tutulta. Pitää vaan yrittää ajatella, että jos saa annettua jollekin elämäänsä tylsistyneelle ihmisraukalle kerrankin jotain katsottavaa, niin hyvä homma :'D Takaisin tuijotus auttaa mulla joskus, mutta täällä on ollut niin kouliintunutta tuijottajaa, että yllättävän harvoin!
PoistaHyi kamalaa mitä kourijoita! :(
Mä juuri eilen tulin yöbussiin, ja joku keski-ikäinen herrahenkilö päätti tarrata vyötäisiltä. Tahaton ja nopea bitch-slap siihen suuntaan lähti, ja SILTI tuli vielä toivottelemaan hyvää jatkoa pois jäädessään :'D Ällöttäviä ihmisiä
Hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaMuistan, kuinka metrossa vastapäätä istuva vanha pariskunta keskusteli keskenään, tuijottivat arvostelevasti nenän varttaan pitkin ja höpisivät että kuinka ollaan saatanasta eikä päästä taivaaseen kun pukeutuu kokonaan mustaan. Ei siinä voinut oikein muuta kuin nauraa päin naamaa... :D ilmeisesti monet vanhemman polven ihmiset iän puolesta ottavat oikeuden sanoa mitä huvittaa, oli se sitten kuinka loukkaavaa tahansa.
Toinen aivan järjetön tapaus tapahtui myös metrossa, jossa viereisellä penkkirivillä istui 3 yli 50-vuotiasta naishenkilöä jotka osoittelivat ja tuijoittelivat minua ja siskojani, ja selittivät että kuinka omat vanhempamme ovat epäonnistuneet meidän kasvatuksessa. Me emme muuta tehneet kuin keskustelimme keskenämme hiljaa, ja tuijotimme ikkunasta ulos. Ja kuinka nykynuorison sana "pissis" kuulemma kuvastaa meitä hyvin, ja yksi näistä naisista rupesi matkimaan irvokkaasti siskoani, kun hän etsi laukustaan huulirasvaa. Huvittavaa, toiset sanoo, että joudutaan helvettiin kun pukeudutaan mustaan, ja toiset haukkuu pissikseksi.
Meidätkin on kasvatettu kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, joten kynnys oli sen verran suuri silloin sanoakseen takaisin yhtään mitään.. Jokseenkin järkyttävää. :P
Mutta tuohon tuijottamiseen joskus ärsyyntyy kyllä, ja yleensä silloin tuijotan värähtämättä takaisin, kunnes kyyläri kääntää katseensa poispäin.
Ei oikeesti... Sä ja sun siskot joudutte kyllä kestämään kaikennäköistä. Musta te olette niin upea kolmikko!! Muistakaapa se ;)
PoistaEn JOTENKIN yhtään yllättynyt, että nuo huutelijat olivat keski-ikäisiä naisia. Lähes AINA nykyään ne ovat! Heiltä on jäänyt joku vaihe elämättä, kun nuoret tytöt ärsyttävät niin paljon, toisaalta huvittavaa ja toisaalta surullista. Yksikin totesi kerran, että mä en tiedä elämästä mitään, kun en ole synnyttänyt :'DD Ei ole kovin hyvä pohja elämällä, jos tuo on ainut asia, millä lesota ympäriinsä. Lisäänny ja kuole pois, that's it.
Hyvä teksti!
VastaaPoistaIte tulee törmättyä aina tuijottajiin. Useimmiten negatiivisiin ,mutta joskus myös positiivisiin:)
Kerran olin shoppailemassa,ja istuin kauppakeskuksen penkillä.Siitä ohi käveli nainen,joka puhui puhelimeen.Tosiaan kun se huomasi mut,se jätti lauseensa kesken otti kännykän pois korvalta ,pysähtyi ja tuijotti halveksivasti.Kunnes yhtäkkiä havahtui ja jatkoi puhelua.Kummallista:D
Oon ite tosi harmissani siitä,kun kukaan ns. positiivisesti tuijottava ei uskalla tulla sanomaan mitään,koska mulla on se periaate,et jos nään jonkun,joka pukeutuu minun makuun menen kertomaan asian hänelle suoraan!:) Siitä saa kehuttu JA kehuja hyvän mielen<3
Ei vitsit, noita ihme tallustelijoita riittää :D Mutta ajattele, olit niin näyttävä ilmestys, ettei hän enää pystynyt edes jatkamaan puhelua normaalisti! Aikamoista ;)
PoistaSe on mukavaa jos pystyy sanomaan jotain positiivista toisen ulkomuodosta! Itse en uskalla, koska pelkään että kohde vaivaantuu, vaikka itsekin muistan mahdolliset kehut lopun ikääni. Pitää yrittää ottaa tavaksi ♥
Samaa mieltä. Pahiten tuijottavat lapset ja keski-ikäiset. Lapsista sen nyt vielä ymmärtää, mutta niiden vanhemmat vituttavat koska ne eivät ainakaan minun tapauksessani _koskaan_sano lapselle että tuijottaminen on rumaa. Yksi ainoa kerta tulee mieleen, kun joku lapsi mölisi ääneen että äiti miksi tolla on sininen tukka, ja äiti vastasi että koska se tyttö tykkää siitä väristä. Yleensä eivät sano yhtikäs mitään.
VastaaPoistaKeski-ikäiset taas mulkoilevat täysin häpeilemättä, tuhahtelevat ja kun olen töissä, heittävät törkeää kommenttiakin tukan väristä. Yleensä hiljenevät, jos vastaan erittäin kärkevästi takaisin. Keski-ikäiset akat tuijottavat etenkin, jos jaloissa on korkeat korot, koska Suomessa kauneusihanteissa ei ole tasoa ja tykätään tanttatyylistä. Minkäs teet. Ulkomailla sentään ihmiset uskaltavat asiallisesti tulla sanomaan jos on sanottavaa, mutta vähemmän mulkoilevat. No, Egyptit sun muut lukuunottamatta, jossa miehet vaan eivät jätä rauhaan lainkaan.
Voi, mä voisin pitää niin pitkän paasauksen noista keski-ikäisistä naisista! Viime aikoina juuri mitä naisellisemmin on lähtenyt liikenteeseen, niin varsinkin hieman alkoholisoituneet mammat ryömivät jostakin esittämään mielipiteitään. Ja vielä kun se on NIIN läpinäkyvää, että asiasta on pakko huomauttaa - jos oma elämäsi on pilalla tai et ole elänyt nuoruuttasi, niin se ei ole minun vikani. Siitäkös ne vasta suuttuvat, jolloin ainakin tietää osuneensa oikeaan. Onneksi me ei koskaan päädytä tuollaiseksi katkeriksi akoiksi, koska uskalletaan olla justiinsa sitä mitä ollaan! ♥
PoistaTosi hyvä teksti, pakko oli kone avata kommentointia varten vaikka aattelin ipadilla vaan pikaseen käydä lukemassa. :D
VastaaPoistaTuijotteluun oon törmännyt miekin, mutta kommentointia oon eniten saanut pääkaupunkiseudulla vieraillessa ja täälläpäin lähinnä 60+ ihmisiltä. Pk-seudulla nuoret 20+ naiset kommentoivat kovaan ääneen tatuointeja tai ulkonäköä, mikä miusta on aika hassua, et luulis että siellä päin ihmiset olisivat tottuneet erilaisiin ihmisiin. Mut eipä siinä, ilmeisesti vaan käytöstavat puuttuu ja eletään siinä omassa pikku kuplassaan ilmeisesti kun kaikkea pitää kommentoida. Ja ottaen huomioon, että miun pukeutuminen ei todellakaan oo siitä huomiota herättävimmästä päästä.
Tuijotteluun vastaan yleensä tuijottamalla takaisin, välillä kysyvästi ja välillä saatan kysäistä että mitäs asiaa oli, kun nuin pitää tuijottaa. Tai että eikö vanhemmat ole opettanut että tuijottaminen on rumaa tai vaihtoehtoisesti, että onko opetetut asiat unohtunut. Yleensä ihmiset siinä vaiheessa hokaa möllöttävänsä epäkohteliaasti ja kääntävät katseensa pois.
En sitten tiedä, miten pitkälle kasvatus vaikuttaa ja näin ees päin, kun olen törmännyt työelämässä siihen, että 60+ naiset haukkuvat muita työntekijöitä mm. epänormaaleiksi ja heidän mielestään siinä ei ole mitään pahaa. Vaikka yleisesti sanotaan, että ennen on ollut tiukempi kuri ja lapset käyttäytyivät hyvin, niin ompas jännä että silti myös 60+ ikäiset käyttäytyvät kuin pellossa tiukemmasta kasvatuksesta huolimatta. Samalla lailla siellä kuului myös usein rasistisia kommentteja ja ihan kaikista työkavereista oli pahaa sanottava. Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi osata käyttäytyä ihmisiksi varsinkin työpaikalla, ne rasistiset kommentit ja muiden haukkumiset pitäs osata jättää vaikka sinne vapaa ajalle, jos on pakko niitä ääneen sanoa. Muutenkin kannattaa pikkasen miettiä, että mitä sitä laukoo suustaan, varsinkin töissä, jossa tehdään oikeasti töitä. Ei siellä juoruamista ja muiden haukkumista varten käydä, vaikka osa tuntuu niin kuvittelevan. :)
Jokainen meistä on vastuussa omasta käytöksestään, mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että muiden haukkuminen, mustamaalaminen ja epäkunnioittava kohtelu on rumaa.
Tosi ikävää että säkin kohtaat tuollaista. Onhan se helppo käydä tuntemattoman ihmisen näkyviä erikoispiirteitä kommentoimaan, jos ei mielikuvitus riitä mihinkään muuhun :p
PoistaOlen kanssa käyttänyt tuota "eikö äiti opettanut" lausetta joskus. Muistaakseni se ei edes auttanut :DD Eli äiti ei sitten vissin todellakaan ollut opettanut, tai sitten henkilö ei puhunut suomea. Täytyykin ehkä opetella tuo fraasi kaikilla kielillä.
Mikähän siinä onkin, että elämää nähneet ihmiset eivät ole oppineet kunnioittamaan muita, ja sitten kuitenkin tuntuvat vaativan sitä muilta? Tosi "hassua". Tai että alkeellisempiakaan käytöstapoja ei vaan löydy. No kunhan muistaa itse käyttäytyä ja muistaa että ilkeät ihmiset saa ansionsa mukaan, niin elämästä saa paljon enemmän irti ^^
Niin, tuli vielä luettua uudestaan tuo kommenttini, niin unohdin mainita että usein tuijottaminen rupeaa hymyilyttämään miuta, ihan vaan siitä syystä että se on huvittavaa. :) En itse koe nimittäin näyttäväni niin erikoiselta, että tarvitsisi tuijotella, joten yleensä hymyn kera kysyn tuolla tavalla tai tokaisen tuolla tavalla häiritsevällä tavalla tuijotteleville. ;)
PoistaToinen juttu, mikä tuli vielä mieleen, niin meillä poika on alkanut olla todella utelias ja esimerkiksi kaupungilla käydessä tuijottelee ihmisiä, välillä innostuen ja käsiä vispaten ohikulkijoille. :) Hymyilee myös usein ohikulkeville ja saattaa jokellella muiden ohi kulkiessa, mutta kun poika on vasta 8kk ikäinen, niin se on ihan ymmärrettävää. Miun mielestä on taas mukava kattella ihmisten reaktioita, lähes jokainen hymyilee vauvalle ja saattaa tokaista jotain ("söpö", "ihana" tms) tai vilkuttaa vauvalle takaisin. Myös kiireiset ja hymyttömät ihmiset usein hidastavat vauhtia ja hymyilevät, jännä miten paljon voi pienen vauvan pyytetön hymy piristää muitakin, kuin meitä vanhempia. ♥
Tämä taitaa olla tuttu juttu meille kaikille synkiöille ja muille "poikkeaville" :D. Itseäni tuo ei pahemmin haittaa, paitsi toisinaan lasten toimesta, ne kun ei osaa lopettaa ennen kuin katoaa täysin maisemasta. Pahinta on metrossa ja junassa, missä ei pääse karkuun. Juurikin tuossa yksi päivä junassa oli kaksi tyttöä, joista toinen ensin tuijotti, kumartui sitten kuiskaamaan jotain toiselle ja sitten siinä kummatkin vähän väliä toljottivat -____-. Nämä kyseisen kaltaiset lapset tosin useimmiten toljottavat kenkiä, ihan kuin 13cm pohjat olisi joku ihme... Argh.
VastaaPoistaLapsista voi onneksi olla iloakin, kuten kerran yksi pieni lapsi sanoi isälleen: "kato toi on ihan valkoinen". Sen otin kohteliaisuutena :D. Tykkään yrittää ajatella sen niin, että lapset ajattelevat tahtovansa olla itse isona samanlaisia. Itsekin kun lapsena ihastelin gootikkaita olentoja ja mihinkäs sitä sitten päädyttiinkään.
Toinen vähän aikaa sitten ollut tapaus oli kun kävin hämmästelemässä Forumin uusittua ylintä kerrosta. Siellä päinvastaisella reunalla ravintolapöydässä istui kolme ulkolaista herraa ja ai että kun tuijottivat ihan tauotta sen koko ajan kun siinä olin. Piti sitten lähteä pois kun rupesi menemään liian koomiseksi ja alkoi naurattaa :D
Sitä pidän nykyään lähinnä imartelevana, jos joku haluaa ottaa kuvan. Kunhan sen tekee sivistyneesti ja jotenkin viestii asiasta, että voin itse päättää haluanko sillä hetkellä kuvaan vai en. Tekee itsetunnolle ihan hyvää kun tajuaa, että voi jopa kelvata jonkun kameraan kun olisi paljon parempiakin vaihtoehtoja tarjolla.
Joo, tuttu fiilinki :D Yritän myös itse ajatella lasten kohdalla että se kumpuaa kiinnostuksesta ja mahdollisesti sitä on jopa itse myötävaikuttamassa tulevan oman tyylin syntyyn ;)
PoistaOlen itse vaihtanut paikkaa, jos joku on ratkennut tuijottamaan urakalla eikä katson-takaisin-mulkosilmin temppu ole auttanut. Olo rauhoittuu kummasti :p Jossain ruuhkabussissa tietty vähän vaikeampaa.
Se on kyllä toisaalta imartelevaa, jos joku tahtoo kuvan. Edellytyksenä tosiaan se, että kysyy luvan eikä fotoile jostain kiven takaa :p Ulkomailla pari miestä hämmästeli meidän olemusta, ja halusivat meidän kanssa kuvaan, ja oltiin että no ok :D Kuulemma mun huulikoruni on erikoinen, kun ei tuolla Välimeren maissa kenelläkään ole lävistyksiä. Tuli ihan hauska olo!
Eiiih.. Mäkin just paasasin tästä aiheesta pari päivää sitten facessa, kun oli niin huono päivä muutenkin. :D Tuijotus ei mua yleensä häiritse, vaikka se ois sitä tuomitsevaakin sorttia, ja erittäin harvoin mulle tullaan mitään sanomaan päin naamaa tai hiplaamaan. Lapset usein tuijottaa ja saattaa vanhemmilleen sanoa just noita äiti kato-juttuja, mut ei se mua häiritse, yleensä hymyilen niille vaan takasin ja lapset nyt on vaan semmosia. :D Kuten moni muukin on todennut niin eniten tuijottaa keski-ikäiset, jos on paska päivä, niin mulkasen kyllä takasin ihan yhtä arvostelevasti, mikä yleensä tehoaa. Enemmän kuitenkin tulee kehuja kuin haukkuja, aloitin just kaupan kassalla ja oottelin jo innoissani niitä huonoja maalipurkkivitsejä, mut sen sijaan oonkin saanut vaan kehuja, miten hieno väri, miten oon värjännyt, miten rohkea oon etc etc. Hämmentävää. :D Tietysti mun tyyli ei ole koskaan ollu mitenkään kovin räikeä ja asun täällä Keski-Euroopassa, jossa ihmiset sit kai osaa myös käyttäytyä, mutta edes sillon joskus teininä siniset ja vihreet rastat päässä, kilometrirajaukset naamassa ja pitsihörhelöissä en muista saaneeni ainokaistakaan suoraa haukkua. Kerrassaan outoa, kun lähes jokaiselta synkiöltä kuulee (kuten kommenteista huomaa), millaista törkyä on joutunut sietämään. :/
VastaaPoistaKiva että saat enemmän kehuja! Mä muistan kun olin punapäänä kaupan kassalla sillon kun se väri ei ehkä vielä ollut näin yleinen, niin yllättäen siinäkin tuli kehuja vaikka odotin jotain muuta (ja vaikka ne Peppi-vitsit alkoikin 2v jälkeen tulemaan korvista, niin parempi niin :D) Eli työpaikalla en ole kohdannut möllötystä tai arvostelua, toisin kun kadulla tai julkisissa/baarissa. Ikävää että monet eivät saa edes tehdä töitään rauhassa ilman, että ahdistellaan!
PoistaKävin myös Italiassa keväällä ja jonkin verran siellä sai katseita ja kommentteja, mutta ne kaikki olivat positiivisia ^^ Kiva että muissa maissa edes osataan käyttäytyä.
Tää aihe on kyllä sellainen joka saa omatkin veret suorastaan kiehumaan tuolla suonissa!! Olenkin monesti kertonut blogissani kuinka saan paljon paheksuvia katseita tämän käheän ääneni takia!! Monet työpaikat ovat jääneet saamatta kun olen huomannut selvästi kuinka haastattelijan käytös on muuttunut heti todella negatiiviseksi minua kohtaan kun olen suuni aukaissut! Saan jatkuvasti todella pitkiä tuijotuksia menen minne hyvänsä!!
VastaaPoistaKerran minulle on tultu jopa sanomaan että saanko vammaistukea äänestäni... Siinä vaiheessa kyllä on huumorintaju melko koetuksella!!
Olimme juuri tortaina ja perjantaina hesassa yhdessä Marrasuhri bloggaajan ja yhteisen anoppimme kanssa... kun olimme ensimmäisenä päivänä raxissa syömässä huomasin siinä keskustellessani heidän kanssaan kuinka minua tuijotti kaksi miestä viereisestä pöydästä... huomasin myös kuinka toinen puhui selvästi minusta kaverilleen ja osoitti suoraan kohden... sanoja en kuullut mutta tiedän kokemuksesta että ääneni aiheutti heille puistatusta ja inhoa... siitä tuli todella ikävä olo!! Ja saamaa saan kokea aina julkisilla paikoilla, kun puhun sen kuulee kaikuna kuinka kaikki kääntyy kohinalla minua päin ja kaikkien silmäparit tuijottavat inhoa ja epäuskoa täynnä!!
Itseluottamus ei tälläisten juttujen takia ole kovinkaan huipussaan, vaikka koittaa kuinka ajatella että muut ovat rajoittuneita yms, mutta ei se poista sitä olotilaa mikä itselle siitä monesti tulee!! ;(
Pukeutumisesta en juurikaan ole saanut kummaksuvia katseita, ääni se tuntuu kohdallani olevan pahin asia... mutta kaksi kertaa on kyllä tullut kohdalle vallan ihania tapauksia jossa molemmat vastaan tulevat vanhemmat naisihmiset ovat kommentoineet kuinka ihanan värinen tukka minulla on!! :D Se kyllä on saanut hymyn huulille pitkiksi ajoiksi!! Tälläisiä vain tulee hirmu harvoin!! :(
Kamalaa kun sinäkin olet joutunut kokemaan moista!!:( Ei muuta ku leuka pystyyn ja olla rohkeasti oma itsesi!! Sinulla on todella upea tyyli pukeutua ja olet muutenkin todella valloittavan kaunis olento!!^^<3
Voi ei, tällaista on niin hirveää lukea :( Mitä kaikkea ihminen joutuu sietämään, vaikka ei ole tehnyt kenellekään mitään pahaa! Saati sitten että tietyille asioille ei voi yhtään mitään, kuten äänelleen. Olet vahva ja ihana ihminen, kun siedät tuollaista! Varmasti nuo kaikki mulkerot saavat ansionsa mukaan, uskon tähän lakiin vahvasti ;) On tämä kyllä ihme takapajula, ei voi muuta sanoa.
PoistaSuomessa kehuja saa tosiaan aika harvoin, mutta onneksi sentään joskus, kuten tuo sunkin tapaus! :) Täytyisi muistaa itsekin kehua muita, kun tästä ujoudesta yli pääsisi :p
Kiitos noista sanoista ♥ Ollaan molemmat vaan omia itsejämme, haters gonna hate! ;)
Olenkohan ainoa joka on tätä mieltä mutta ei häirinnyt silloin kun kovemminkin tuijottivat vielä. :D Oon vähän kelaillut että se on myös jonkinlainen kruunu, erottuva ja asennepohjaiseen alakulttuuriin jäljitettävä alakulttuurillinen tyyli, enkä minä nyt ala katsomaan ihmisiä niin kuin he tekisivät syntiä paljastaessaan oman nyrpeän hiirulaisuutensa. En käsitä sitä niin perustavanlaatuisena juttuna - oikeutta pukeutua miten lystää - että jaksaisin miettiä noteerataanko negatiivisesti. Ja esim. tupakoitsevaa nuhjuista hippiä katsotaan myös pahasti, vaikkei minulla ole pahemmin muutakaan päällepantavaa kuin näitä rättejä mitkä on kait sitten niin ihQ kierrätys. :D
VastaaPoistaToki on idioottimaista tuijottaa, mutta sepä on heidän asiansa. Haluan vain mennä asenteen enkä suinkaan vain vaatteiden kanssa kadulle, kun hymyilyttää valmiiksi ei edes huomaa nirppanokkia. Mutta Kuopio on muutenkin hieman melankolista seutua.ja huomaa usein miettivänsä kuinka vähän oikeita ilonaiheita monella mahtuu elämään, itselläni niin pieniä asioita, tarvinneeko enempää. :)
Mutta hyvä teksti ja kerrankin ihmiset keskustelee tässä määrin, ja tästä. :D
Mäkin haluan tuon asenteen kanssa kadulle - mistä noita saa? :D
PoistaEt varmaan ole ainoa, mutta mukavaa että tuli tällainenkin näkökulma, näitä(kin) kaipasin. Jotenkin lohduttavia ajatuksia :p Pitääkin kuvitella nyrpeästi tuijottava tyyppi hiirulaisena, tai vaikka majavana niin ehkä se hymyileminenkin onnistuis. Pitää myös taas jatkaa tiaran käyttöä kauppareissuilla - pienet ilonaiheet on niitä parhaita! ♥
Oli hyvä teksti! Mun on aika helppo ingoorata kaikki tuijottelut, joskus oikeeen nautin ihmisten järkyttyneistä ilmeistä ::DDDD Yleensä saan kyllä iha positiivista kommenttia joten johtunee kai siitäkin. Mutta meitä on erilaisia ja suhtaudutaan siihen erilaisesti. Nykyään mun tyyli on pelkistytempi ja yleensä mun tukka vie sen huomion.
VastaaPoistaJoskus vaan väläytän hymyn. Joskus saatan tuijottaa takaisin jollon yleensä tuijottaja kääntää pään pois. Kerran kokeilen tätä lapselle, mutta se ei tepsiny ::D
Joo lapsille se ei tepsi :DD Yritin yks päivä vaihtaa uikkaria päälle uimahallissa, ja joku lapsi tuli siihen toljottamaan niin että oli pakko mennä vessaan vaihtamaan, kun ei sana tepsinyt. Tosi ärsyttävää!
PoistaKiva että kommentit on sentään positiivisia tai että niitä ylipäänsä tulee :)