Wanhuus ei tule yksin :D Minulle se on tuonut kummallisia huolen aiheita ja pakkomielteitä, jotka toki ovat olleet olemassa jo aikojen alussa, mutta jotka ovat lievenemisen sijasta vain voimistuneet.
Astukaahan peremmälle pelkoihini!
☠ Menettäminen. No ihan itsestään selvä pelko on, että läheisille käy jotain, mutta varsinkin seurustellessani kyseinen pelko saa vähän kohtuuttomat mittasuhteet ja ihan päivittäin mietin, tuleeko toinen enää ovesta sisään kun aamulla lähtee. Mulla on kummallisia mantroja ja loitsuja, joita "lähetän" mieheni perään hänen mennessään mihin vain, ja yölläkin pitää välillä tarkistaa hengittääkö se :DDD On täytynyt myös kehittää erilaisia yksityiskohtaisia toimintasuunnitelmia sille, miten toimin jos pahin tapahtuu o_O Tuntuu että omalla kohdallani lapsenkin kuolemasta vois olla helpompi selvitä, kun puolison, vaikka puhunkin toki tästä vastoin parempaa tietoani.
Oma kuolema pelottaa ainoastaan siksi, että se aiheuttaisi muille kärsimystä, muutoin en sitä pelkää.
☠ Paukkuvat asiat. Ilmapallot, skumppapullot, tyhjät triptölkit... Juhlat ovat yhtä helvettiä. Ilmapallojen natina on myös todella oksettavaa :D
☠ Nuket. Yögh. Sellaiset vanhat ja raihnaiset lähinnä, ei mitkään perusbarbit sentään.
☠ Ajaminen ja autolla matkustelu. Tykkäsin ajamisesta vielä kun kortin sain, mutta nyt pelkään koko matkan ajan että auto rysähtää johonkin joko omasta tai muiden toimesta. Matkustan mieluummin junalla tai bussilla ^^ En tiedä, mikseivät ne pelota.
☠ Sokeutuminen. Värillisten piilareiden käyttökin on vähentynyt, kun pelkään että silmään menee joku perkeleen alkueläin, joka erinäisten tuskallisten välivaiheiden jälkeen sokeuttaa minut.
☠ Kuoleminen nukkuessa x) No en tiedä mistä tämä on tullut, pelkään vaan aina nukkumaan mennessä, että tukehdun yön aikana johonkin tyynyyn. Pelkään ylipäänsä, että kuolen jollain aivan naurettavalla tai hölmöllä tavalla. Sitten ei läheiset tietäis, pitäiskö itkeä vai nauraa.
☠ Terroristit. Semmoisetkin ennen iloa tuottaneet asiat kuten lentäminen ja keikoille tms massatapahtumiin meneminen aiheuttavat nykyisin pienen pirulaisen huutelemaan takaraivoon, että todennäköisyydet ovat tässä maailmassa ihan hyvät!!
☠ Raskaus. Testejä kuluu. Olen edelleen sitä mieltä että elämäni olisi lopullisesti pilalla lisääntymisen myötä :'p
Loppukevennyksenä asioita, joita olen lakannut pelkäämästä:
✘ Hämähäkit mitä suuremmassa määrin. Kykenen nykyään siirtämään kyseiset paskiaiset omatoimisesti ovesta ulos, paitsi lukkeihin en kyllä vieläkään kajoa. Brr.
✘ Tuli ja tulipalot, nykyään rakastan tulta :D Ennen jostain syystä pelkäsin tulipaloja aivan neuroottisesti.
✘ Deekut. Pitää melkein itse varoa, ettei työnnä niitä johonkin raitiovaunun alle, mutta elän ja annan elää :'p
✘ Ampiaiset. Juoskaa vain paniikissa ympäriinsä, minä en jaksa liikkua moisten pörriäisten takia, ne kuolee kohta kuitenkin! Symppaan niitä.
✘ Pimeä. Siitä on tullut ystävä! Mielikuvitus-örkitkin ovat menettäneet tehonsa. Ainut mitä siinä enää on syytä pelätä on, että kohlaa ja kaatuu...
✘ Jättäminen. Tiedän ja olen kokenut, että pärjäisin itsekseni ihan yhtä hyvin kun suhteessakin!
✘ Esiintyminen. Siis minä vihaan sitä edelleen enemmän kun mitään muuta, mutta pystyn esim. menemään luokan eteen. Sen jälkeen kiukuttaa pirusti n. puoli tuntia, ja sitten se on ohi^^
✘ Omat ajatukset! Varjotyöskentely ftw ♥ Ne ovat paikoin synkkiä, mustia, pahantahtoisia, sairaita, mutta ne eivät saa minusta enää yliotetta, koska hyväksyn ne ja näen niiden lävitse. Osaan suhtautua niihin ymmärryksellä ja jopa huumorilla. (Olen nimennyt pimeän puoleni Harleyksi, koska se on niin twisted.)
Olisi kiva kuulla, minkälaisia pelkoja te olette voittaneet (tai kehittäneet :p )
