keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Ikäkriisi?

Hei,

Sain kirjoituspuuskan omien taannoisten syntymäpäivieni sekä lukuisten (ikä)toverieni juttujen innoittamana. En oikeastaan erota mahdollista omaa ikäkriisiäni kaikista muista kriiseistäni, mutta yritän lähestyä aihetta universaalimmasta näkökulmasta :p

Käsitän ikäkriisin ilmiöksi, jossa ihminen ylipäänsä kyseenalaistaa elämäntilannettaan sen hetkiseen ikäänsä peilaten. Ikäkriisi ei tunnu olevan vain jokin keski-ikäisten juttu, vaan muistan, että siitä pauhattiin jo parikymppisinä. 

Ikäkriisi voi liittyä esimerkiksi perhetilanteeseen, lapsiin tai lapsettomuuteen, terveyteen, parisuhteeseen, ulkonäköön, statukseen, taloudelliseen tilanteeseen, tulevaisuuden näkymiin jne. 


Sallin itseni tilata pari synttärilahjaa. Tämä Korpinkynsi-kylpytakki oli yksi niistä ♥ Se oli saatava, varsinkin, kun en omista mitään muita Ravenclaw-juttuja.

Kriisin aiheena voivat olla myös menneisyys, ja elämässä tehdyt sekä tekemättä jääneet asiat. Nämä voivat alkaa kaihertamaan mieltä, kun aikaa kuluu ja ikää kertyy. Saavuttamatta jääneet asiat ja unelmat voivat aiheuttaa surua tai katkeruutta.

Ihminen voi tuntea itsensä riittämättömäksi, kun vastuuta kaikesta mahdollisesta onkin yhtäkkiä enemmän, kuin mitä ehtisi tai jaksaisi kantaa.

Sitten ne elämän suuret saavutukset. Kuka määrittelee, oletko saavuttanut elämässäsi tarpeeksi? Onko se ympäristö, vai sinä itse? Pitääkö elämässä olla jokin The Ultimate Saavutus, joka kuuluu olla plakkarissa tiettyyn ikään mennessä? Joillekin saavutus merkitsee perheen perustamista, yhdelle korkeaa asemaa uralla, toiselle taitojen tai harrastusten tuomaa menestystä tai tunnustusta ja jollekin sitä, että ylipäänsä suoriutuu arjesta jotenkuten.

Jos nyt asettaisin itseni sille kuuluisalle kuolinvuoteelle miettimään, mitä olen elämässä saavuttanut, niin enpäs tiedä, mistä kulmasta asiaa lähestyisin. Olen tyytyväinen sekä talous -että parisuhdetilanteeseeni, mutta en näe niitä saavutuksina, vaan lähinnä onnekkaina sattumina. Vaivalla hankitun työpaikan näen vain lyhyen aikavälin saavutuksena. 

Ovatko hyvät ystävyyssuhteet saavutus? Tavallaan kyllä, kun sehän kertoo siitä, että en ole aivan täysi persläpi. Terapian ja siitä seuranneet elämänhallintataidot ja kehittyminen ihmisenä voidaan laskea kyllä saavutukseksi, josta olen ylpeä. Panokseni löytöeläintoimintaan on ollut myös ehdottomasti saavutus, vaikka en surukseni voikaan pelastaa kaikkia maailman ötököitä. Jokainen tilanne, jossa pakotan itseni ja pääni mukavuusalueeni ulkopuolelle, on saavutus - ja niitä riittää.

Entä epäonnistumiseni? Ihan yhtä hankala määritellä. Erinäiset ihmissuhteet ovat epäonnistuneet surkeasti, mutta en tiedä ketään, jolle niin ei olisi käynyt joten lasken sen vain normaaliin ihmisyyteen kuuluvaksi.
Lapsia ei ole, mutta se on ainakin toistaiseksi tietoinen valinta, enkä koe menettäneeni mitään. Ehkä olen yhteiskunnan silmissä näin ollen epäonnistunut, mutta se on ok.  

Monet mieltävät jopa nuoruutensa jollain tasolla hukatuksi. Myönnän, että kuulun itse tähän menneisyydessä säännöllisesti rypevien kategoriaan, vaikka se on täysin järjetöntä ottaen huomioon, että olen (joko kaikkien tapahtumien ansiosta tai niistä huolimatta) tässä ja nyt, ja kaikki on hyvin. Jos olisinkin välttänyt yhdenlaiset virheet, olisi tilalle tullut jotain muuta, mahdollisesti vielä pahempaa. Häpeä tai katuminen ovat asioita, jotka eivät vie elämässä eteenpäin, ja niistä on syytä pyrkiä pois ja antaa itsellensä virheet anteeksi ♥

Ikäkriisin ei tarvitse tarkoittaa avioeroa ja moottoripyörää (heh) vaan se voi tuoda tullessaan myös hyvinkin positiivisia, pään sisäisiä muutoksia, ja sysäyksen kehittää itseään. Mielestäni ihmisen on hyvä tietyin väliajoin pysähtyä kuuntelemaan itseään ja tunnustelemaan valintojaan ja rohkaistua rikkomaan kaavaa, mikäli sen näkee ja ennen kaikkea tuntee tarpeelliseksi. 

Yhteenvetona sanoisin, että mikäli kokee elävänsä omien arvojensa mukaista elämää, ei ikä- tai muillekaan kriiseille liene pohjaa :)

Mielestäni kaikkien maailman ihmisten olisi täysin mahdotonta jättää maailmaan jotain elämää suurempaa jälkeä itsestään tai muodostua legendaksi. Henkilökohtaisesti saan nykyisin enemmän kicksejä sellaisesta low-key -meiningistä ja pienistä, itselleni merkityksellisistä ja taianomaisista jutuista, joita muiden ei tarvitsekaan ymmärtää.

Onnittelut, jos sait tuosta rönsyilevästä sepustuksesta jotakin tolkkua.

Onko ikäkriisi sinulle tuttu ilmiö vai täyttä huuhaata? :D